-Se on maansiirtoyrittäjä Koskinen tässä huomenta! Tuliko tämä päiväkodille?
-Päivää. Kyllä, soititte päiväkotiin. Kuinka voin auttaa?
-No lähdin tässä oikeastaan kysymään, että kuinka minä voin auttaa? Toi ay-liike on kuulemma tekemässä kansammurhaa näännyttämällä kaikki suomalaiset lapset nälkään. Mietin, että haluaisin pelastaa heistä ainakin osan.
-Jaa. Jos viittaatte meneillään oleviin lakkoihin, niin kyllä täällä on ihan tilanne hallinnassa. Lapsilla on ruokaa ja…
-Elähän nytten. Kyllä minä tiiän että sinun pitää virkasi puolesta sanoa noin. Samaan aikaan ay-pamppu pitää kuitenkin pistoolia ohimollasi. Tehdäänkö niin, että sanot jonkun koodisanan, vaikka että ”arvonlisävero”, jos et pysty puhumaan suoraan?
-Pystyn kyllä puhumaan. Ei täällä ole mitään hätää. Lapset menivät juuri ulos ja tulevat sitten lounaalle…
-Ymmärrän. Ne perkeleet kuuntelevat jo puheluitakin… Mutta homma on nyt niin, että tuon sinne tunnin päästä 100 pizzaa. Ne on jo tilattu. Kaikilla lihoilla. Lapset tarvitsevat energiaa, eikä mitään ituja tai kookosvesiä.
-Jaaha. Kiitos nyt, mutta täällä ei tosiaan ole tarvetta ruualle. Meillä on tuossa täydet kattilat jo odottamassa…
-Ei ole mitään kattiloita! Tai jos on, niin ne pitää tyhjentää! Tulen sinne tunnin päästä pizzojen ja toimittajan kanssa. Tästä tehdään nyt juttu. Olisi hienoa, jos voisitte kerätä lapset pihalle, niin voin jakaa heille pizzaa ja otattaa tilanteesta pari valokuvaa artikkelia varten.
-Ei se kyllä käy. Pitäisi kysyä vanhemmilta luvat tuollaiseen ja ohjeet kieltävät ruokalähetysten vastaanottamisen tuntemattomilta.
-Älä nyt perkeleen byrokraatti ala jauhamaan tuota soopaa. Lapset pitää ruokkia! Ja minä en ole kuka vaan! Olen yrittäjä, joka maksaa sinunkin palkkasi. Tulen sinne pizzojen kanssa ja sillä sipuli.
-Valitettavasti se ei onnistu. Ohjeet kieltävät…
-Jumalauta nainen! Annan ne saatanan pizzat niille kakaroille vaikka henki menisi! Ja siitä tehdään juttu lehteen! Se on sovittu jo epäpoliittisena eleenä paikallislehtemme kanssa.
-Emme voi päästää teitä päiväkodin alueelle. Toivon vilpittömästi ettette tule. Täällä on menossa aivan tavallinen maanantai ja kaikki on hyvin…
-Ei ole, vittuperkelessaataana! Verottaja perkele vie kaiken ja hyysää kaikenlaista helvetin loikoilijaa. Se vie minun rahat ja syytää ne taikaseinästä vihervasemmistolle. Jumalauta, tässä menee hermo rauhalliseltakin mieheltä…
-Kuulkaa…
-… niin että sitä saattaa ryhtyä epätoivoisiin tekoihin. Kommarit ja muu ay-väki vaan porskuttaa! Kun pyytää vaatimatonta työsuoritetta palkan, palkkakulunkien, verojen, maksujen ja kädestäpitokorvausten eteen, niin sitten heilutellaan vaan saatana työehtosopimusta ja ja vaaditaan yrittäjää lankkaamaan kaikki saatanan laatuvaatimukset täyttävät turvakengät siihen päälle…
-Kuulkaa, suljen nyt tämän puhelun. Hyvästi.
-Perkele, sinä punikki teet niin kuin minä käsken! Nyt ne mukulat sinne jonoon ja minä annan niille ne pizzat vaikka se olisi viimeinen tekoni. Haloo! Haloo!? Voi saatananperkeleenvittu…
********
-Kaupungin turvapalvelut.
-Päiväkodilta Tuire terve. Tarvittaisiin tänne ovelle taas joku muutamaksi tunniksi.
-Jaaha. Yrittäjäkö sinne pyrkii vai?
-Juu. Sanoi tulevansa tänne tunnin päästä.
-Meinasiko tuoda pizzaa? Vai viedä lapset ravintolaan syömään?
-Pizzaa se on tuomassa. Oli aika äkäinen.
-Niin ne on aina. Voi, voi sentään… Laitan sinne pari kaveria passiin tälle ja huomiselle päivälle. Jospa ne sitten rauhoittuvat.
-Hyvä. Kiitos paljon, taas kerran.
-Eipä mitään. Työtämmehän tässä kaikki tehdään. Koittakaa jaksaa siellä.