Puinen Maria tuijotti edessään heiluvaa takapuolta. Veistettyjen kasvojen ilme oli täynnä rakkautta. Hänet oli luotu katsomaan ihmettä, vastasyntynyttä lasta, jollaista ei oltu nähty ennen. Marian piti olla kyykistyneenä seimen ääreen, mutta toimelias käsityöläinen oli touhutessaan tönäissyt Marian kallelleen.
Mies ei ollut vielä tyytyväinen. Hän oli rakentanut joulukuvaelmaa koko viikon ja työn valmistuminen oli kiinni vain seimen kestävyydestä. Sen piti kannatella Jeesus -lasta turvallisesti ja mukavasti, mutta näyttää myös aidolta. Mies naputteli vasarallaan tottuneesti ja kävi välillä katsomassa, miltä asetelma näytti kauempaa.
Puiset lampaat oli maalattu valkoiseksi. Ne näyttivät siltä, että voisivat minä hetkenä hyvänsä määkäistä ja alkaa pureskella lattian peitoksi aseteltuja olkia. Erityisesti mies piti kuitenkin kolmesta viisasta miehestä. Hän oli onnistunut esikuviensa ja neuvonantajiensa kopioimisessa täydellisesti. Itämaan tietäjien vieressä puolittain seisova aasi näytti aivan Timo Soinilta.
Viimein mies oli tyytyväinen seimen tuntumaan. Hän nosti Marian pystyyn ja asetteli tämän oikealle paikalleen. Joosef oli käännetty seinään päin. Mies laittoi vasaran puusepän käteen ja käänsi hänet katsomaan kuvaelmaa.
-Olisitko tehnyt paremman, mies kysyi puiselta hahmolta.
-En tietenkään, mies vastasi itse, ääntään kimakoittaen.
-Siittä voit olla varma, mies sanoi jälleen omalla äänellään.
Partaansa rapsuttava mies havahtui huutoihin ulkoa. Vaimo halusi tietää, aikoiko hänen puolisonsa nukkua yön sisällä.
-Perkele sentään, mies ärähti ja raotti tallin ovea heilauttaen vaimolleen hyvät yöt.
Mies katseli asetelmaa, josta puuttui vain Jeesus. Puusta veistetyt kanat ja muut eläimet olivat täydellisiä. Samoin seimen ympärille kerääntyneet ihmishahmot.
Tyytyväinen mies kytki irrallisen sähköjohdon pistorasiaan, sytyttäen kattoon kiinnitetyn tähden täyteen loistoonsa. Harras tunnelma täytti tallin ja herautti kyyneleen miehen silmäkulmaan. Mies riisui vaatteensa.
Hetken päästä herkistynyt mies suuteli hauistaan ja kävi seimeen makaamaan. Pian hän nukahti.
Jouluaamuna mies heräsi Marian rakastavan katseen alla. Matti Vanhanen, Esko Aho ja Björn Wahlroos katsoivat häntä syvästi kunnioittaen. Joosefin ilme oli sellainen kuin vasarankannattajilla on. Aasi oli edelleen aasi. Katossa palava tähti viestitti ihmeen tapahtuneen.
Mies kurotti päätään kohti Mariaa, raotti tämän suojaksi aseteltua vaatetta ja kaappasi suuhunsa neitsytäitinsä napakan rinnan. Imiessään täydelliseksi hiottua puista nänniä miehen kasvoille levittäytyi autuas ja viaton ilme.
Häntä kutsuttaisiin vielä vapahtajaksi.
Hän tulisi vielä kärsimään meidän syntiemme tähden.
Sitten kaikki kävikin kovin nopeasti.
Joosef tipautti vasaransa aasin päähän. Timo Soinin näköinen aasi lankesi maahan, tönäisten samalla Matti Vanhasen kumoon. Kaatuessaan Vanhasen levitetty käsi kaappasi mukaansa Esko Ahon. Entisen pääministerin täyteläiset, mutta jämäkät, huulet osuivat suoraan seimessä rintaa imevän Jeesuksen nenään. Murheellinen hahmo menetti Ahon painavan suudelman seurauksena tajuntansa. Nenästä valuva veri värjäsi Marian rinnan punaiseksi.
Näky oli irvokas ja asetelma aivan sekaisin. Siitä oli hetkessä tullut kuvaelma keskustapuolueen seuraavasta puoluekokouksesta.
Vain Björn Wahlroos seisoi omilla jaloillaan.
Talliin astunut vaimo kirkaisi.
Jeesus tullut on.
