Olen viimeisen parin viikon aikana paneutunut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisen kiemuroihin. Järjestö on ilmoittanut marssivansa itsenäisyyspäivänä Helsingissä ja on hakenut syyskuussa hovioikeuden päättämään lakkauttamiseen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Juttuja koostaessani olen haastatellut kahta poliisihallituksen edustajaa sekä oikeustieteen asiantuntijoita, eikä minulla ole vieläkään varmuutta siitä, kumpi kanta on oikeassa: Onko PVL:n lakkauttamisessa odotettava korkeimman oikeuden päätöstä, vai tulisiko lakkautustoimiin ryhtyä välittömästi, valitusprosessista huolimatta?

Prosessioikeuden professori Johanna Niemi Turun yliopistosta on sitä mieltä, että poliisi tulkitsee lakeja PVL:n eduksi ja tukee aiemmin pikaista lakkautusta puoltaneen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion näkemystä. Niemi arveli Kansan Uutisille antamassaan kommentissa poliisin haluavan pelata asiassa varman päälle.

Poliisihallituksen perusteet ontuvat

Miksi asiasta kannattaa pitää ääntä? Olen nähnyt usean median julkaisemia juttuja aiheesta ja jokaisessa on kuuliaisesti toistettu poliisin kanta siitä, että järjestöä ei voi lakkauttaa ennen kuin kaikki muutoksenhakukeinot on käytetty loppuun.

Poliisihallituksen perusteet omiin tulkintoihinsa eivät ole kuitenkaan vakuuttaneet. Haastattelin pari viikkoa sitten poliisihallituksen poliisitarkastajaa, joka vetosi lakkautuspäätöksen toimeenpanon viivyttelyssä yhdistyslain pykälään 45 ja tarkemmin sen lauseeseen ”Yhdistyksen hallitus saa kuitenkin jatkaa yhdistyksen harjoittamaa elinkeinoa tai ansiotoimintaa ja hoitaa yhdistyksen omaisuutta, kunnes päätös lakkauttamisesta tulee lainvoimaiseksi, jollei tuomioistuin toisin määrää.”

Eilen haastattelemani poliisihallituksen ylitarkastaja taas vetosi saman lain pykälään 59, jonka mukaan tulkintaan ei voi käyttää aiemmin perusteena käytettyä pykälää 45. Kyseisen pykälän 45 ensimmäinen lause menee näin: ”Kun yhdistys on julistettu lakkautetuksi tai määrätty väliaikaiseen toimintakieltoon, yhdistyksen toiminta on heti lopetettava.” Koska toiminnan jatkamista puoltanut lause koski vain yhdistyksen taloudellista toimintaa, poliisihallitus otti lennosta käyttöön pykälän 59, jonka mukaan pykälää 45 ei voi soveltaa rekisteröimättömiin yhdistyksiin.

Ulosottokaaren 2. luvun 10. pykälä toteaa hovioikeuden päätöksistä yksikantaan seuraavasti: ”Lainvoimaa vailla oleva hovioikeuden tuomio, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio”. Poliisihallituksen mukaan kyseinen lainkohta ei sovellu PVL:n tapaukseen, mutta prosessioikeuden professorin mukaan lain esityöt eivät tue poliisihallituksen tulkintaa.

Etsitään: Natsin mentävä porsaanreikä

Kuulostaako monimutkaiselta? Onko sillä mitään väliä, saako natsijärjestö marssia vielä kerran? Kyllä ja on. Näin Twitterissä kommentin, jonka mukaan poliisi on selvästi ottanut tulkinnassaan natsijärjestön kannalta perusoikeusmyönteisen kannan. Kommentoija ampui näkemyksensä kuitenkin saman tien itse alas ihmettelemällä, mitä tekemistä natseilla ja perusoikeuksilla on keskenään.

Sitä minäkin ihmettelen. Jos nyt tulkitaan lakeja niin kuin ne ovat, niin edelleen lakina voimassa olevan Pariisin rauhansopimuksen artikla 8 sanoo seuraavasti: ”Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta sen luontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.”

On hyvä, että viranomainen tulkitsee lakeja perusoikeusmyönteisesti, mutta pitääkö sen tehdä niin järjestön kohdalla, jonka olemassaolo on jo lähtökohtaisesti Suomen lakien vastainen ja jonka on todettu jo kahdessa oikeusasteessa todettu syyllistyneen poliittiseen väkivaltaan?

PVL harjoittaa hovioikeuden mukaan toiminnassaan väkivaltaa. Järjestö ilmoittaa olevansa kansallissosialistinen. Järjestön jokainen kokoontuminen julkiseen tilaan on riski muille kansalaisille. Oikeustieteilijöiden mukaan poliisin ei pitäisi suojella tällaisen järjestön toimintaa, vaan kirjoittaa sen jäsenille sakko laittoman yhdistystoiminnan jatkamisesta. Jäljelle jää vain yksi kysymys.

Miksi poliisi etsii porsaanreikiä välttyäkseen estämästä natsijärjestön toimintaa?