Jihadismin tutkija, kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva julkaisi kirjan. Kirjassa käsitellään jihadismia Turun Sanomien arvion mukaan ”kansantajuisesti ja kiihkottomasti”. Lehdelle antamassaan haastattelussa Kaleva toteaa, että ”Poliittisesti korrektin kumartelun on loputtava, samoin leimakirveen heiluttamisen.” Lisäksi hänen mukaansa käänteinen rasismi on yhteiskunnan kannalta yhtä kestämätöntä ja epäterveellistä kuin varsinainen rasismi. Kirjan julkistamistilaisuudessa Atte Kaleva oli todennut muodikkaasti, että jihadismista keskustelee Suomessa kaksi ääripäätä: Islamofobit ja islamofiilit.
Sosiaalisessa mediassa useampikin taho halusi saada Kalevalta selvityksen siitä, keitä ovat nämä mystiset islamofiilit. Helsingin Sanomien toimittajan mukaan Kaleva olisi nimennyt tällaisiksi Edinburghissa työskentelevän professori Jaakko Hämeen-Anttilan sekä facebookissa julkista rasismin vastaista verkostoa ylläpitävän Rasmus ry:n. Mainitun ryhmän jäseniä Atte Kaleva nimitti MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa ”militantiksi suvaitsevaistoksi”. Samaan aikaan kun Kaleva paasaa medioissa leimakirveiden heiluttelusta, hän antaa itse käsien käydä ja kirveen viuhua.
Olen itse Rasmus -ryhmän jäsen. Atte Kalevan käyttämä termistö sekä puheet poliittisesta korrektiudesta, leimakirveistä ja käänteisestä rasismista kirvoittivat ryhmässä luonnollisesti arvostelua; tällaisia puheita on totuttu rasismin vastaisissa piireissä kuuntelemaan yleensä perussuomalaisten ja Kalevan mainitsemien islamofobien joukoista. Rasmuksen ryhmässä annettu kritiikki sattui Atte Kalevaan ja hänestä jutun Turun Sanomiin kirjoittaneeseen toimittaja Rebekka Härköseen (toimittaja, joka joutui aiemmin Jussi Halla-ahon ja MV-lehden maalittamaksi) niin paljon, että he liittyivät ryhmän jäseniksi päästäkseen osallistumaan keskusteluun.
Kuten arvata saattaa, keskustelu ei miellyttänyt Atte Kalevaa eikä toimittaja Härköstä. Keskustelussa käytettiin ajoittain värikästä kieltä ja se on luettavissa Rasmus ry:n julkiselta fb -sivulta. Ryhmän julkisuudesta huolimatta Rebekka Härkönen agitoitui lopulta niin, että mainitsi kirjoittavansa ryhmästä kolumnin jossa vertaa sitä rasistisiin ryhmiin; niihin samoihin joukkoihin, jotka maalittivat Härkösen Turun puukkoiskun jälkeisen uutisoinnin vuoksi. Siis niihin ihmisiin, joiden uhkausten vuoksi toimittaja Härkönen joutui myöhemmin jopa muuttamaan pois kotikaupungistaan. Korostettuaan keskustelijolle valta-asemaansa toimittajana, Härkönen postui ryhmästä.
Samaan aikaan Atte Kaleva on kerännyt selkääntaputuksia omalla fb -seinällään. Siellä käydyissä keskusteluissa Kaleva uhriutuu useaan otteeseen väittämällä olevansa keskellä vihapuhe -kampanjaa. Sanoillaan Kaleva lyö vyön alle niitä vähemmistöjen edustajia ja heidän puolustajiaan, joiden elämää on riepoteltu uhkausten ryydittämänä valemedioissa. Atte Kalevan rasisteja myötäilevää terminologiaa ei hyväksytty rasismin vastaisessa ryhmässä ja Atte Kalevan edelleen todistamaton pätevyys tutkijana nostettiin esiin, mutta hänen perheenjäsenilleen ei ole lähetetty kuolleita rottia, ei vihaa tihkuvia uhkausviestejä, eikä ole olemassa minkäänlaista organisoitua toimintaa, joka tähtäisi Kalevan elämän vaikeuttamiseen. Uhriutumalla kuin aito perussuomalainen konsanaan, Kaleva tuli paljastaneeksi oman agendansa.
Atte Kaleva ei halua dialogia. Hän julkaisi kirjan ja hänestä tehtiin lukuisia haastatteluja, joiden teemana on, ettei asioista saa puhua. En tiedä ymmärtävätkö Kaleva ja hänen islamofobinen fanijoukkonsa paradoksia, todennäköisesti eivät. Atte Kaleva ei halua dialogia, vaan monologin Atte Kalevasta ja hänen taistelustaan jokaisen kulman takana odottavaa jihadistia vastaan. Atte Kaleva halusi lopettaa leimakirveen heiluttelun, paitsi jos sillä lyödään hänen osoittamaansa suuntaan. Atte Kaleva halusi lopettaa poliittisesti korrektin kumartelun, kunhan kumartelua hänen suuntaansa jatketaan. Atte Kaleva teki kirjaansa julkistessaan selvää jälkeä kirjansa kiihkottomaksi mainitusta sanomasta. Kaleva asemoi itsensä ääripäähän, laulamaan Jussi Halla-ahon kanssa samaa laulua käänteisestä rasismista.
Mutta, tapaus ei ole varmastikaan vielä loppuun käsitelty. Toimittaja Rebekka Härkönen mainitsi Rasmus -ryhmässä käydyssä keskustelussa, että toimittajia olisi kehoitettu siloittelemaan turvapaikanhakijoiden rikoksiin liittyvää uutisointia. Myös Kalevan kirjasta artikkelin Helsingin Sanomiin kirjoittanut toimittaja Jukka Huusko mainitsee twitterissä, että on joukko ihmisiä, jotka välttelevät ongelmiin tarttumista kuin ruttoa. Haastankin nyt toimittajat kertomaan, pitävätkö nämä väitteet paikkansa. Atte Kaleva nimesi minut henkilökohtaisesti toiseen ääripäähän, mutta jopa täältä kaukaa, Kalevan tieteitä kunnioittaen ristimän ”militantin antirasismin” ja ateismin reunamilta pystyy kyllä tuomitsemaan kaiken rikollisen toiminnan ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyt teot, kunhan teoista tuomitaan vain niiden tekijät, eikä esimerkiksi etnistä ryhmää tai kokonaista uskonta. Sillä se taas olisi rasismia.
EDIT: Atte Kaleva on liittynyt facebookissa toimivaan Rasmus -ryhmään jo vuonna 2015, mutta aktivoitui siellä vasta kirjastaan alkaneen keskustelun myötä.