Kansanedustaja Mika Niikko piti uutta avioliittolakia vastustaneen kansalaisaloitteen käsittelyssä puheenvuoron jossa ilmoitti, että aikoo uuden avioliittolain johdosta pitää ensi viikon keskiviikosta alkaen 40 päivän ajan kihlasormustaan oikeassa nimettömässä vasemman sijaan. Monet suhtautuivat tähän lähinnä vitsinä. Itse, kuten varmaan suuri osa minut tuntevista tietää, olen ortodoksi ja pidän kihlasormusta oikeassa nimettömässä, ja huomasin, että minua Niikon teko ärsytti melko lailla. Jäin pohtimaan sitä, mikä tämän ärsytyksen aiheutti.

Viime vuosina keskusteluissa on aina välillä noussut esiin ”kulttuurisen omimisen” käsite. Kuten vastaavia käsitteitä, sitä käytetään joskus väärin, ja näihin väärin käyttöihin on helppo tarttua ja pyrkiä kieltämään koko käsitteen hyödyllisyys. Siinä, mitä Niikko tekee, kuitenkin on vähintäänkin samoja piirteitä, joten aloin hahmottaa asiaa kyseisen käsitteen kautta. Tämä selvensi minulle myös sitä, mitä haittapuolia kulttuurisessa omimisessa voi noin yleisestikin olla.

Omasta näkökulmastani siinä, mitä Niikko tekee, on haitallista tai väärää ennen kaikkea seuraavat kolme asiaa:

  • Niikko tekee pyhästä maallista. Niikko vetoaa ortodoksiseen paastoperinteeseen, mitä olen toki itsekin miettinyt paljon, aionhan tänä vuonna ensimmäistä kertaa laskeutua pääsiäispaastoon. Siinä missä paaston idea kuitenkin on oman henkisyyden tutkiminen ja vahvistaminen tietyistä asioista kieltäytymisen kautta, Niikko ei halua kieltäytyä mistään, eikä pääsyy vaikuta olevan oma hengellinen elämä vaan maallisen yhteiskunnan lakeihin liittyvä protesti. Samanlaista asiaa vastaan on protestoitu myös esim. silloin kun alkuperäiskansojen pyhistä rituaaleista on tehty hippien ja muiden erikoisuuden etsijöiden viihdettä, vaikka tässä onkin hieman eri asiasta kyse.
  • Niikko tekee ihmisistä, joiden kulttuuriin se, mitä hän nyt tekee omista syistään ja väliaikaisesti tekee, välikappaleita omalle agendalleen. Pidän sormusta oikeassa kädessä, koska olen ortodoksi, tulen pitkäaikaisesta karjalaisesta ortodoksisuvusta ja se tuntuu minusta oikealta – en johtuen jostain eduskunnan käsittelemästä kysymyksestä. Olettaako joku nyt tämän jälkeen että oma sormukseni sormessa olo on kannanotto johonkin? Todennäköisesti ei – mutta eri asia voi olla jos olisi kyse jostain kulttuurista laajemmalle levinneestä omimisesta – esimerkiksi siitä, miten joidenkin kulttuurien jäsenille voi tulla vaikeaa pukeutua kulttuurilleen tyypillisellä tavalla, koska sitä pidetään nunnukahuumorina.
  • Niikko tulee ymmärtämättömyydessään pilkanneeksi ihmisiä, joita tässä käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Niikko näkee, että hänen tekonsa on reaktio siihen, että ”avioliiton merkitys tulee muuttumaan radikaalisella tavalla.” Hän pitää myös tätä erittäin epätoivottavana asiana – ts. on sitä mieltä, että avioliitto on nyt huononemassa, myös jo aiemmin solmittujen avioliittojen osalta. Reaktiona tähän hän vaihtaa sormuksensa oikeaan sormeen. Tarkoittaako tämä, että Niikko on jo aiemmin pitänyt sellaisten ihmisten, joiden sormus on ollut oikeassa sormessa, jotenkin huonompana? Samalla tavalla ”kunnioittaen” tehtykin kulttuurinen omiminen voi lopulta sisältää loukkaavan viestin, jos se tehdään vailla täyttä ymmärrystä.

Suomessa asuvista vähemmistöistä suomalaiset ortodoksit eivät ole mitenkään erityisen sorretussa asemassa, enkä väitä että Niikon teko sinänsä johtaisi mihinkään ärsytystä suurempaan reaktioon, mutta silti on hyvä pohtia, minkälaisen viestin tällaiset asiat oikein lopulta välittävät.