Usein kansallismielisten populistien menestyminen johtaa ihmiset kysymään ”Miten voi olla mahdollista, että tätä puoluetta kannattavat niin monet?”. Kysymys on usein myös väärä. Kun ottaa huomioon viimeisten kymmenen vuoden myllerrykset, EU:n jatkuvan sillisalaattiluonteen ja Euroopan johtajien ja eliittien sähellyksen, populismilla on paljon tilaa. Jos ihmisen pääasiallinen tapa tarkastella politiikkaa on kansakunta ja sen menestys, kuten se useilla on, sitten päädytään todennäköisimmin kansallismieliseen populismiin.

Itse asiassa usein hyödyllisempi kysymys olisi ”Miksi tällaisia puolueita ei kannateta vielä enemmän?” Etenkin perussuomalaisten kannalta kyseessä on varsin aiheellinen kysymys – ei siksi, että mielestäni perussuomalaisia pitäisi kannattaa, päinvastoin, vaan siksi, että monella tapaa ainekset kyllä olisivat olemassa. Eri puolella Eurooppaa vastaavat puolueet, kuten Sverigedemokraterna Ruotsissa ja Lega Nord Italiassa, ovat kannatuslukemissa selkeästi 20 % yläpuolella, mutta Suomessa perussuomalaisten kannatus mataa alle 10 prosentissa.

Mitkä ovat tähän tärkeimmät syyt? Syväanalyysiä en uskalla antaa, mutta uskon, että ainakin nämä tekijät vaikuttavat:

– Perussuomalaisten hallituskausi ei hetkessä unohdu. Pakkolakidraaman yhteydessä puolueen kannatuksesta lähti pois kolmasosa, ja lasku on jatkanut. Eniten toki politiikasta vastuussa olleet loikkasivat sinisiin, mutta kyllä nyt perussuomalaisiin jääneetkin kyseiset päätökset hyväksyivät, ja Halla-ahollekaan ei hallitukseen meno tuottanut ongelmia. Sinisten haukkuminen vie myös perussuomalaisilta aivan liikaa energiaa jota voisi käyttää muuhunkin, ja vaikka puolueessa tämä tiedostettaisiinkin, ei sitä silti osata lopettaa.

– Halla-aho ei ole ihanteellinen johtajahahmo. Tässä ei nyt viitata Halla-ahon mielipiteisiin tai siihen, että tämä vaikuttaa kykenemättömältä pistämään vaikka Teuvon sikailuja kuriin – eivät nämä ole populistipuolueiden suosion este – vaan siihen, että Halla-aho ei ole median haltuun ottamisen mestari. Pikemminkin päinvastoin, Halla-aho kirjoittaa kyllä tunnollisesti esimerkiksi MTV:n sivujen kolumneja, mutta populistipoliitikolle hyödyllinen taito päästä esiin vähemmän virallisissa yhteyksissä puuttuu, mikä on luonnollista seurasta Halla-ahon yleisestä vihamielisestä suhteesta mediaan. Esimerkiksi Huhtasaari, josta tehdään jatkuvia human interest -juttuja, on toista maata.

– Poliittiset keskustelut eivät tällä hetkellä hyödytä perussuomalaisia. Eurooppalaisten kansallismielisten populistien ehdottomasti eniten kansansuosiota saavuttava teema on maahanmuutto. Perussuomalaiset kuitenkin hukkasivat tämän mahdollisuuden olemalla hallituksessa viimeksi aiheen ollessa todella pinnalla, 2015. Nyt keskustelut pyörivät työn ja toimeentulon maailmassa, jossa perussuomalaiset ovat lähinnä sivustahuutelijoita. Ei ole esimerkiksi ihme, että studiokeskusteluihin sotesta kutsutaan Li Andersson eikä perussuomalaisia, Halla-ahohan itse halusi keskittää perussuomalaisten voimat toisiin kysymyksiin ja Andersson keskittyä soteen.

Mitä tahansa voi toki vielä tapahtua – hallituksen täydellinen luhistuminen, Halla-aho ryhdistäytymässä johtajana tai uusi v. 2015 kaltainen maahanmuuttotilanne – mutta muuten perussuomalaisten uusi nousu odottanee vielä ainakin pari-kolme vuotta. Todennäköisesti myös johtajavaihdos on edessä, onhan Halla-aho itsekin sanonut jo ettei aio olla johtajana ikuisesti, joten ensi vaalien jälkeen on mahdollista, että pääsemme näkemään saako todennäköisin seuraajaehdokas Huhtasaari kannatuksen Sverigedemokraternan ja Lega Nordin tasolle.