Gobaalisti ajattelevien – paikallisesti toimimaan kykenevien nuorten vaalivoitolla tulee tulevissa sotevaltuustoissa kaataa ylisukupovisen yksityisomistuksessa olevan perintömme siirto hoivabisnes pääomasijoituskusetuksessa.
Tarvitsemme ylisukupolvisen aineellisen ja henkisen perinnön eli inhimillisen pääoman elämän alkupääomaksi lapsillemme ja lastenlapsillemme. Veroparatiisien pääomamarkkinoille junailtu pääomasijoitusmassa palvelee meitä huonommin kuin omassa ohjauksessamme oleva kansallisvarallisuus.
Me Lahden eläkeläiset organisoimme johdollani parin tuhannen nimen valtakunnallisen adressikeräyksen vanhuspalvelulain muutosta vastaan, kun eduskunta rukkasi vanhuspalvelulain pykäliä poistaen sieltä sanaparin ”arvokas vanhuus”.
Meitä eduskunnassa tavanneet kansanedustajat kiittivät kauniisti terveisistä ja miltei siltä istumalta äänestää rätkäyttivät vanhan muotoilun kumoon.
Siitä kasvavien hoivapääomasijoitusten boomi alkoi. Attendo – lahtelaistaustainen entinen MedOne rakensi mallia ja verkostoa julkisen toimijan sisällä.
Kunnallisia vanhainkoteja – vähävaraisten ikäihmisten vanhuuden ja inhimillisen hoivan turvasatamia lopeteltiin.
Tilalle rynnivät bisnes innovaattorien hoivatyön yleishyödyllistä ja henkistä eetosta palasiksi jauhavat voiton tuotantotehtaat, missä ikäihminen perintöineen muuttui ”lypsylehmäksi”.
Missä arvokkuuden rinnalla nyhdettiin tuleville sukupolville tarkoitettu henkilökohtainen aineellinen perintö hoivapalvelumaksuina osaksi hoivabisnekseen sijoittavan osakepääoman kasvavia pääomavirtoja.
Veroilla koottua julkista varallisuutta on mennyt siinä mukana, kun syntyneet Mehiläiseksi, Terveystaloksi ja Pihlajalinnaksi muuttuneet jätit alkoivat jakaa markkinoita.
Paikallisten ja alueellisten eetosta, perinnettä ja arvoja omaava kolmannen sektorin palvelutoiminta kasautui noille kolmelle jäljelle olevalle kasvavalle ilmiölle, jossa pääoman arvon muodostus ylitti useina vuosina 10 %.
Tuo kausi muokkasi ”hoivamarkkinamme” nykyiseen alimitoitettuun asuun. Ikäihmiset kärsivät loukoissaan, hoitajat uupuvat työnsä ja eettisen ristiriitansa ääressä.
Poliitikot yrittävät ratkaista itseaiheutettua pulmaa säätämällä henkilöstömitoituskriteereitä pahimpien ylilyöntikusetusten torppaamiseksi.
Suosittelen niin ”vanhemmille valtiomiehille” kuin tuleville sotevaltuustojen nuorelle ja notkealle päättäjäkaartille hieman ikäihmisyysilmiön globaalia arvopohdintaa heti alkajaisiksi.
Meillä on vuosikymmeniä vaahdottu maapallon väestöräjähdyksestä, missä ihmiskunnan elossa oleva voima kasvaa 11 miljardiin. Kovin uskottavaltahan tuo on kuulostanut, kun ikäluokkani aikana ihmismassa maapallolla kasvoi parista miljardista 7,8 miljardiin.
Jo 20–30 vuotta on tarkempisilmäisille tilastonikkareille ollut nähtävissä megatrendin muutos, missä kasvu hyytyy lähivuosikymmeninä muuttuen väestön kutistumiseksi.
Japani, Kiina ja EU-alue maailmalla ovat ensimmäisissä vaunuissa. Suomeenkin se on jo tullut! Afrikassa se vielä odottaa kaupungistumisen jälkirattailla, mutta vain muutaman vuosikymmenen takana.
Mites sitten suu pannaan. Nyt jo huokaillaan työvoimapulan perään niin koko sotekentällä kuten muuallakin. Nuoria ei saa jättää enää syrjäytymään – eikä mummo ja vaarienergiaa hehkuvia ikäihmisiä ”koiran koppeihin”.
Putkinäköiset tutkijat ja uusliberalismin eetokseen kasvatettu julkishallinnon virka- ja asiantuntijasukupolvi veisaavat vieläkin ajat sitten vanhentunutta virttä.
”ikäihmiset ovat yhteiskuntamme kaikkein eniten kasvava taakka” minkä kurissa pitämiseksi tarvitaan ikäviä päätöksiä -leikkauspolitiikan jatkamista mummojen ja vaarien elämäntyötä pilkkaamalla, vammaisten ja mielenterveysongelmaisten kaltoin kohtelua jatkamalla.
Saisivat uusia nuo Power Point diapakettinsa!
Voittoon uskova kokoomus lyö rumpua vanhaa laulua toistamalla esiintymällä samalla pienyrittäjän ystävänä, joiden arvojen sankaruuden ja elämäntyön pääomia se on kulisseissa ohjannut paisuneelle hoivabisnekselle.
Sixten Korkman veisaa jo modernimpaa virttä – mukanaan monet muut oikeat talousviisaat.
Me hyvinvointivaltion sota- ja YYA sukupolven kansallisen valehtelijoiden etujoukoksi kuvatut puurtajat teimme jalkatyön ”aktivisteina tasa-arvoisen maailman puolesta”, niin kuin vanhan polven ideologi Tervoa nuorempi tohtorikoulutettava yleisen historian ja kulttuurihistorian tutkija Liisa Lalu tämän päivän Hesarissa (7.1.22) kirjoittaa.
Näissä vaaleissa olen mukana siirtääkseni tuota 50 vuoden aikana kertynyttä hiljaista tietoa paremman sotetulevaisuuden rakentajille ikäihmisten ja elämän uransa alkutaipaleilla olevien nuorten tsemppaamiseksi – tiellä ”vaikeuksien kautta voittoon”.
Suomalainen yhteiskunta tarvitsee kasvavasti meitä ikäihmisiä aktiivisina kansalaisyhteisöinä, uuden tiedon tuottajina, ilmastomuutoksen sankareina kasvattamassa suomalaismetsien hiilinieluja, vihreän siirtymän vetureina ja mikä kaikkein tärkeintä inhimillisyyden ja ihmisarvon henkisen pääoman siirtäjinä uuden soten rakennustyössä -oman itsetuntomme, terveytemme ja hyvinvointimme vaalimiseksi
Tässä muutamia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen teesejä uudelle sotehallinnolle.
Edelleen osaamme ajatella globaalisti ja toimia paikallisesti, kuten nuorina opimme äideiltämme ja isiltämme. Osaamme nähdä myös kasvavan edellisten ja oman ikäluokkamme tuottaman aineellisen ja henkisen pääoma-arvon tässä ihmispopulaation supistumisvaiheeseen kääntyvässä maailmassa.
Meidän tulisi kohdella Euroopan rajoilla kolkuttavia 1975 Vietnamin – 2021 Afganistanin 46 vuotta kestäneen jälki-imperialistisen sotakauden sotapakolaisten joukkoja ihmisinä, kuin veljinämme ja sisarinamme – ei uusien muurien ja piikkilankojen taakse jätettävinä uhrilampaina. Olimmehan mekin sotimassa siellä ”Lännen puolella” Afganistanin 20-vuotisessa sodassa.
Tehkäämme työtä inhimillisemmän soten rakentamiseksi yhdessä – arvokkaan vanhuuden ja nuorten tsemppaamisen tiellä palauttamalla tähän maahan inhimillisyys ja ihmisarvoinen lähimmäistemme kunnioittaminen – rienaamisen ja pilkkaamisen tilalle.