THL on todennut kuntosalit matalan riskin tartuntapaikoiksi koronan leviämisen kannalta. Arvio siellä perustuu aiheesta tehtyihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Silti AVI päätti sulkea ne muiden liikuntapaikkojen rinnalla. Pohjanmaalla muuan kuntosaliyrittäjä sai salinsa auki valittamalla AVIN päätöksestä.
Miksi näin pääsi käymään?
THL:n, STM:n, hallituksen toimivaltarajojen ja AVIEN virkavaltuuksien rajapintoja kolkutellaan ja ihmetellään. Tässä hieman taustoitusta. Tarina alkaa vuodesta 2009, kun läänit maassamme lopetettiin. Siinä rytäkässä siirtyivät historiaan valtion hallinnon osana Lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot osastopäälliköineen ja lääninlääkäreineen. Tuolle valtion hallinnon osalle kuului terveyden edistäminen, palvelujen kehityksen koordinointi ja viranomaispäätösten tekeminen mm tartuntatautilain mukaisissa asioissa.
Lakkautuksen yhteydessä siirtyi valtion keskushallinnolta delegoitu toimivalta Aluehallintovirastoille (AVI). Kehitystä käytännön lääkärinä ja hallinnossa seuranneena en voi välttyä vaikutelmalta, että koronapandemian torjuntaan liittyneet kommunikaatio-ongelmat THL:n, STM:n, hallituksen ja AVIEN välillä saattavat johtua toimivallan delegointivaiheessa tapahtuneista asiantuntijuuden siirron puutteita. Tulee sellainen vaikutelma, että AVI mieltää tehtäväkseen puhtaan ”juridisen” tulkinnan toimivaltansa sallimissa rajoissa.
Epäilen, että substanssiosaamisen ei siirtynyt kunnoilla hallinnon uudelleen järjestelyvaiheessa. Se paljastui nyt pandemian keskellä.
Alueellisella tasollahan terveyden edistämisen kokonaisvaltainen osaaminen sairauksien ehkäisy ja torjunta mukaan luettuna etsii kotipesäänsä juuri nyt soteuudistuksen keskellä. Rajapintoja on monia. Terveyskeskukset, sairaanhoitopiirit (sotekuntayhtymät) ja syntymässä olevat uudet hyvinvointialueet. Rajapinnan pohdinnan tarpeellisuus näyttää ajankohtaiselta keskellä myös Aluehallintovirastojen suuntaan.
Kokemusasiantuntijanäkökulmaa
Jouduin itse hakeutumaan ohjatun kuntosalivalmennuksen piiriin juuri koronan keskellä tekonivelleikkauspotilaana. Yhteiskunnan tarjoama fysikaalinen jälkikuntoutus piti sairaalasta vapautumisen jälkeen kaikkiaan kaksi fysioterapeutin ohjausta. Entisenä kuntoutuslääkärinä tiesin, että lihasvoiman vahvistamisohjelmaan on syytä varata muutamia vuosia. Kun virheasentoakin leikkauksesta jäi, oli pakko todeta, että tarvitsen valvottua valmennusta. Se onkin tässä edennyt varsin hyvin kohta pari vuotta ja tulee jatkumaan muutaman vuoden.
Kuntoutusvalmennustarve on itselläni herännyt yli 70-vuotiaana. Koen että haluan säilyttää toimintakykyni ja säästää yhteiskunnan sairaanhoitokustannuksia omia eläkerahojani kuntoni kehittämiseen ja ylläpitämiseen sijoittamalla.
Meitä on aika paljon ikätovereitani ja nuorempiakin tapaturmissa, neurologisissa sairauksissa ja tukirankateräisissä sairauksissa vammautuneita. Runsaan 30 vuoden työterveys/kuntoutuslääkäriurani pohjalta voin todeta, että kuntoutusnäkökulma kroonisten kansantautien aikana on jäänyt terveydenhuollossa puutteelliseksi, sekavasti rahoitetuksi ja pätkä ja pirstalekuntoutukseksi. Kuntosalit ja siellä erikseen koulutetut ohjaajat yrittävät paikata tilannetta.
Monet erityisesti vammaisista nauttivat pientä eläkettä, kun työura on katkennut vammautumisen tai sairastumisen vuoksi kesken.
Missä on yhteiskunnan tuki tälle toiminnalle ja pientä eläkettä saaville? Huippu-urheilijoita meillä kyllä valmennetaan yhteiskunnankin tuella, mutta entä me muut, jotka haluamme parantaa toimintakykyämme ja säästää yhteiskunnan terveysmenoissa?
Kun me nyt aluevaalien jälkeen pannaan vanhoja palikoita uuteen pakettiin, voisiko työpöydälle ottaa ihan oikeasti niin AVIEN asiantuntijoiden paljastumispuutteet? Toinen tärkeä asia on kuntoutusprossiemme vajavaisuudet, rahoituksen monenkirjavuudet ja pientuloisille oikein suunnattu kohdentaminen?
Aluehallinnon vanhus- ja vammaisneuvostoille tulee alkuun paljon töitä. Koko yleishyödyllinen kolmas sektori ja alueelliset pienyritykset on syytä vetää sotetalkoisiin täysin voimin mukaan. Pidämme me tulevat sotevaltuutetut tämäkin tavoite näkyvästi esillä.
UUDEN VUODEN TERVEISIÄ KAIKILLE HYVINVOINNIN JA KUNTOILUN EDISTÄMISEN MERKEISSÄ Aluevaaliehdokkaalta nro 269 Päijät-Hämeestä!