Mursun traaginen kohtalo Suomessa on saanut ihmiset pohtimaan villieläinten ja ihmislajin suhdetta. Nälkäkuoleman partaalla oleva arktisilta vesiltä Haminaan ja Kotkaan maihin noussut nälkäkuoleman partaalla oleva mursu herätti somen ja valtamedian.
Hetkellisesti herääminen oli kansainvälistä ja sodan lietsonnan rajat ylittävää. Kävi nimittäin ilmi, että sama mursu oli ennen meitä rantautunut Ruotsin Onsalaan 4.6., Saksan Rugeniin 16.6., Puolan Mielnoon 23.6., Venäjän Kaliningradiin 30.6. ja Latvian Liepajaan 4.7. ennen Haminaa ja Kotkaan.
Arktinen rauhanlähettiläs lienee herättänyt kiinnostusta eri maiden paikallismedioissa ja somessa ennen menehtymistään. Sen verran harvinainen vieras tuo arktisten jääpeitteen sulamisvesien mukana etelään eksynyt laumaeläin on.
Mursun sisäinen kompassi alkoi opastaa häntä takaisin pohjoiseen, mutta Itämeri osoittautui onnettomaksi reittivalinnaksi.
Venäläismedian lähettämät kuvat Kaliningradin hiekkarannalta ja sikäläisten arktisia villieläimiä meitä paremmin tuntevien asiantuntijoiden lausunnot pääsivät 20.7. myönteisessä sävyssä Ilta-Sanomien pääkirjoituksen kautta julkisuuteen.
Tiedämme nyt, että mursu kuoli nälkään. Biologeilla ja villieläintutkijoilla riittää tarvetta jälkipuintiin arktisten alueiden ja ilmastomuutoksen välisestä suhteesta. Arktinen alue kohtaa ihmislajin aikaansaaman ilmastomuutoksen kaikkein rajuimmin maapallolla. Sen jos minkä luulisi olevan ihmiskuntaa yhdistävän toiminnan ytimessä hetkellä jona elämä maapallolla on uhattuna.
Siksi on hyvin ymmärrettävää, että edes pienen hetken media ja some kokevat Suomessakin ihmiskunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta idän ja lännen kasvavasta vastakkainasettelusta huolimatta.
Arktinen alue ja Nato- Venäjä vastakkain asettelu näyttää Norjan Kirkkoniemen näkövinkkelistä aika toisenlaiselta, kuin mihin meillä on viime aikoina totuttu.
Natomaa Norja ja naapuri Venäjä ovat pystyneet aikaansaamaan viisumivapauden rajaseudun asukkaille molemmin puolin. Arktisen Neuvoston sihteeristön toimipiste on aivan Venäjän rajan tuntumassa Kirkkoniemen keskustassa.
Kävimme siellä kylässä Osuuskunta Elman edustajina syksyllä 2020. (Artikkelikuvassa 17.9.2020 arktisen neuvoston sihteeristön ja Elman edustajat) Parin tunnin tapaaminen sihteeristössä jäi mieleen siellä vallitsevana vahvana tahtotilana kehittää idän ja lännen yhteisin voimin arktisia alueita ilmastomuutoksen oloissa. Erityisen vahvana jäi mieleen pyrkimys kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaista arktista matkailua alueella niin Norjassa, Venäjällä kuin Suomenkin saamelaisalueilla.
Onko tämä ihmiskunnan yhteinen tahtotila heitetty lopullisesti romukoppaan Ukrainan sodan takia. En mitenkään jaksa uskoa tuohon järjettömyyteen.
Ainakin osalle ihmisistä mursun seikkailut Itämerellä nosti hetkellisesti luonnon ja ihmislajin välisen suhteen koko ihmislajin tahtotilaa yhdistävänä välttämättömyytenä pohdittavaksi. Olisiko sittenkin niin että kaikkia meitä villielämiä ja ihmisiä yhdistävät tekijät ovat sittenkin monin verroin tärkeämpiä kuin sotiminen.