”Boomeri”-keskustelu nosti jälleen julkisuuteen haluja asettaa vastakkain eri sukupolvien etuja ja yhteiskunnallista merkitystä. Koen sen sekä keinotekoiseksi että vahingolliseksi meille kaikille. Jokainen meistä on vuorollaan vastasyntynyt, lapsi, opiskelija, aikuinen, eläkeläinen, ikääntymiseen liittyvistä sairauksista kärsivä ja hoivapalveluja tarvitseva.
Meille kertyy elämänkokemusta sitä mukaa kun elämme, kokemusta myös siitä, miten maailma muuttuu. Omalla kohdallani tunnistan henkilökohtaisella tasolla tuon nopean muutoksen 3 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Olen syntynyt sähköttömällä pientilalla, kasvanut r-vikaisesta, ujosta pientilan pojasta lääkäriksi, ”maailman kansalaiseksi”. Eläköitymisen jälkeen muutuin seniorikansalaiseksi, joka vääntää hankehakemuksia OKM:lle ja EU-komissiolle 1990-luvulla syntyneiden ihmisten työllistämiseksi digi-innovaatioiden kentällä.
Täytyy myöntää, että joskus sorrun ”muistelemaan menneitä”, kun henkilökohtaisen elämänkokemuksenkin pohjalta herää tunne, että hiljaisen tiedon siirtämisestä uusille sukupolville ei ole aina haittaakaan.
Sitä paitsi maailman menon seuraaminen ja mukana oleminen uuden luomisessa on ainakin itselleni ollut aivojumppaa, joka tuo mielihyvää ja tunnetta siitä, että olen elämässä kiinni.
Kun oma fyysinen ”minäni” alkoi rapistua, polvet pettivät ja syöpä iski, ei tullut mieleenkään, että tässä pitäisi ryhtyä haudankaivajaa odottelemaan. Päinvastoin – siitä vaan uutta kokemusta hankkimaan hyvinvointivaltion aikaansaannoksista. Niistä mitä itse koin olleeni rakentamassa opiskelu-, ja työurani aikana 1969–2010. Eläkeläisenäkään en ole malttanut olla puuttumatta peliin. Toimimiseni valtakunnallisen vammaisjärjestön puheenjohtajana on ollut palkitsevaa, samoin mukana olo eläkeläisjärjestön toiminnassa.
Siinä sivussa syntyi idea Kulttuurikokemuksia ja elämyksiä tuottavasta osuuskunnasta. Jostain syystä ympärilleni ilmaantui itseäni huomattavasti nuorempia ihmisiä, joilla oli toiveita rakentaa vapaaehtoisharrastustemme ympärille verkostoja nostamaan luovien ja perinteitä vaalivien verkostojen arvoa.
Näin syntyi luova yhteistyösuhde edustamieni eläkeläis- ja vammaisryhmien ja nuorten perinteitä vaalivien ja Suomeen muualta muuttaneiden mutta samalla uutta luovien välille. Siinä me yhdessä ideoimme kävelytempauksen läpi Suomen ja Vienan Karjalan Kalevalaisen perinteen hengessä, ryhdyimme kaivamaan vaiettua historiaa ensin Hennalassa sitten laajemminkin Itärajan tuolla puolen.
Kun polveni alkoivat pettää niin, että tarvitsin kyynärsauvat, uudet tekonivelet ja kävelemään opettelun uudestaan, valmentajakseni ilmaantui 1994 syntynyt aktiivi osuuskuntamme jäsen. Hänen valmentamanaan olen noussut uudelleen jaloilleni saaden samalla tunteen siitä, että edessäni on vielä tärkeää tekemistä – maailman muuttamiseksi ympäristö- ja koronakriisin keskellä.
Heikoimpana hetkenä – kun en tuoreen operaation ja koronaeristyksen vuoksi päässyt liikkumaan ja valmentajani kuntosali suljettiin, kirjoitimme ja julkaisimme kirjan ”Osuuskunta Elman Koronamanifesti” kertoaksemme ihmisille, mitä me kaksi eri aikakauden ihmistä 1947 ja 1994 syntynyt ajattelemme tulevaisuudesta. Kerroimme siitä, mitä aiomme tehdä – jos ja kun suomalainen yhteiskunta ymmärtää, että se mitä ehdotamme, on välttämätöntä maapallon, luonnon ja tulevien sukupolvien tulevaisuuden turvaamiseksi.
Siinäpä väännämme parempaa tulevaisuutta ylisukupolvisena yhteisönä. Me ikäihmiset tarvitsemme sparraajia ja valmentajia. Tiia komentaa minua, sanomalla – Antti – mihinkä sinulla on kiire! Minä 1947 syntynyt lääkäri tarvitsen tuekseni ohjausta itseäni 47 nuoremmalta ammattilaiselta, että osaisin toimia järkevästi itseni kuntoutusprosessissa.
Koen suurta iloa ja nautintoa siitä, että pystymme yhdessä tuon nuorisotiimin, johon kuuluu kaksi muutakin 1990-lukulaista, luomaan uutta. Luomme liikunta viikonloppuja ikäihmisille ja vammaisille, luontoretkiä eläkeläisille, matkapaketteja historiallisiin kohteisiin. Kaivamme digitalisaation avulla historiaamme esiin Hennalassa, aiomme herättää henkiin Lahden kylän torin vuodelta 1673 ja Torniojärven laukkukauppiaiden venemarkkinat Vienan reitillä.
Siinä sivussa väännämme sotea uuteen uskoon. Vanha ”maailman parantaja” kun ei pääse eroon siitä, että koko elämä on muutosta sukupolvesta toiseen. Muutos on taas välttämätön, kuten ennen vanhaan sanottiin. Tämän päivän nuoret ovat muutoksen tekijöitä. Voimme olla heille sparraajia, hiljaisen ylisukupolvisen tiedon ja kokemuksen siirtäjiä, kun pidämme huolen siitä, että välillämme on luova ja toisiamme tukeva suhde.