Ikäpolvelleni tuttu radioääni, 86-vuotias Lontoossa asuva toimittaja Eeva Lennon, julkaisi juuri ilmestyneessä Yhteiskuntapolitiikka lehdessä artikkelin ”Markkinaliberalismin loppu”. Hän aloittaa artikkelinsa terävästi: ”Taloudellinen liberalismi eli markkinaliberalismi tai uusliberalismi on vihdoin 40 vuoden valtakauden jälkeen heitetty historian romukoppaan.” Hän kuvaa, kuinka se on aiheuttanut kriisin poikineen: finanssikriisin, populismin ja länsimaiden valmistautumattomuuden covidiin, samalla kun se on pahentanut ympäristökriisiä. Lennonin mukaan ”kansainvälinen organisaatio toisensa jälkeen on kääntänyt kelkkansa ja tuominnut tuhoisana ideologiana markkinoiden oikukkaan ja epärationaalisen sananvallan, voiton tavoittelun kaiken muun kustannuksella, verohelpotusten suosimisen julkisten palvelujen kustannuksella, tolkuttomat yksityistämiset, taloudellisen eriarvoisuuden kasvun ja globalismin uhrien heitteillejätön”.
Lennonin konkreettiset esimerkit muutoksesta kuvaavat muutoksia Britannian konservatiivipireissä, sillä sielläkin on tacherismi joutunut huonoon huutoon. Milloinkahan tuo maailman talouspiirien ideologinen uudelleen arvio leviää suomalaisten oikeistopoliitikkojen tietoon?
Vanha levy on juuttunut päälle – leikkauspolitiikka. Tältä se kuulostaa ainakin Lahdessa, missä kokoomus esitti kuntaveron alentamista perinteisin uusliberalistisin perustein. Onneksi eivät pärjänneet!
Soteuudistuksen läpi meno hallinnon ylätasolla on merkki siitä, että jotain on muuttumassa. Julkisten sotepalvelujen pakkoyhtiöittäminen kaatui Sipilän sotemallin mukana. Covidin suhteellisen hyvin onnistunut torjuntapolitiikka on näyttänyt meilläkin julkisen järjestelmän tarpeellisuuden ja voiman, jota tosin vastavirtavaikuttajat ovat onnistuneet jonkin verran sabotoimaan levittämällä rokotevastaisuutta.
Puolueet valmistautuvat aluevaaleihin. Vaaleissa luodaan edellytykset sille, pääseekö uusiin sotekeskuksiin viikon sisällä kiireettömään hoitoon. Kuinka asiakasystävällisiä tulevat sotekeskusten palvelut ovat? Kuinka mielekästä on sotealan työntekijöiden työ uudistuvissa sotekeskuksissa. Miten palveluketjut toimivat? Kansaiasten tarpeidenko vai byrokratian sisäisten hallintohimmeliehtojen mukaisesti?
Ihmisten ääni on saatava uuden soten kehittämisessä kuuluville, yksityisinä kansalaisina ja kansalaisverkostoina mitä Suomessa edustavat lukuisat sotealan järjestöt. Siellä on hiljaista tietoa, jonka vaikutuksen tulisi tihkua soteuudistajien pöydille vaalien jälkeen, kun sotehallinnon perusrakenteita luodaan.
Oletan, että vaalikampanja aikana kaikki puolueet lupaavat kilvan kaikkea hyvää. Olennaista on, annetaanko uusliberalistisen voiton tavoittelun jatkaa temmellystään soten sisällä. Vai rakennetaanko julkiselle sotelle leveitä harteita, kuten lainsäädännön peruslinjauksissa luvataan – ilman voiton tavoittelua kansalaisten perustarpeista ja terveyden edistämisen eetoksesta lähtien.
Toivon, että tulevissa sotevaaleissa uusliberalistiset vanhan levyn soittajat kärsivät rökäletappion ja valtaan nousevat yhteiskunnallista edistystä eteenpäin tuuppaavat voimat, joille kansalaisten terveys ja hyvinvointi ilman voiton tavoittelua ovat kansakuntamme sosiaalis-taloudellisen menestymisen reunaehtoja.
Sosiaalisen tasa-arvon edistäminen ja terveyserojen kaventaminen, mihin tavoitteeseen niin nuorten, työikäisten kuin ikäihmistenkin hyvinvoinnin edistäminen kuuluu, tulee olla tukevan vaalitaistelun ytimessä.