Olen päässyt omin korvin kuullen todistamaan isoa ”jytkyä”, joka muutti maailmaa. Se tapahtui 21.12.1961 klo 10.32 Suomen aikaa. Olin juuri 14-vuotta täyttänyt pojan vesseli. Äiti laittoi hakemaan polttopuita halkoliiteristä. Kuului kumma jylinä, kuin ukkonen muutaman minuutin. Ihmettelin ääntä istuen kuuntelemaan. Radiouutisista kuulin pian, että Neuvostoliitto räjäytti atomipommin ilmakehässä Novaja Zemljalla, 1000 kilometrin päässä tuosta halkoliiteristä.

Niin venäläiset, kuin amerikkalaiset ja ihmiset kaikkialla säikähtivät, joukossa Miggejä hakemassa olleet suomalaislentäjät, jotka näkivät omin silmin tapahtuman Ylen dokumentin mukaan.

Se muutti maailman. Käynnistyivät neuvottelut ydinaseiden ja kokeiden rajoittamisesta. Syntyi kaikkialle maailmaan levinnyt ydinsodan vastainen liike – myös Neuvostoliittoon.

Uusi vuodesta 2008 alkanut vastakkain asettelu on purkanut vanhat sopimukset. Ydinsukellusveneet ohjuslasteineen kyttäävät toisiaan merten pohjassa ja sotahaukat rintamalinjojen molemmin puolin katselevat uusia tukikohtapaikkoja moderneille ydinohjuksilleen. Siinä on Bidenille ja Putinille diplomaattisen dialogin aihetta tarpeeksi.

Toinen iso jytky oli 26.4.1986 Tšernobylin ydinvoimalakatastrofi. Se tuuppasi rajusti Neuvostoliiton romahdusta eteenpäin. Gorbatšov osoittautui hyvän tahtoiseksi utopianikkariksi, kun aikoi sosialismireformin rinnalla raitistaa Neuvostokansan. Pääsin mukaan talkoisiin vanhan suomalaisen raittiusliikkeen edustajana järjestämään Minskiin 1989 suomalais-neuvostoliittolaisen raittiuskokouksen.

Toverit siellä kertoivat uskovansa, että alkoholi on paras lääke torjumaan Tšernobylin laskeuman aiheuttamaa säteilysairautta. Ei tainnut hypoteesi ihan tieteellinen olla, mutta piilo ”vi…tuilua” se Gorban politiikalle aivan selvästi oli.

Tuosta jytkystä vahvistui kansanliike ydinenergian rauhanomaista käyttöä vastaan, mikä on nyt hiukkasen törmäyskurssilla ilmastomuutoksen torjunnassa tarvittavan hiilidioksidipäästöistä vapaan sähköenergian räjähdysmäisen kasvutarpeen kanssa.

Itse olen sodan lapsi, syntynyt 3 vuotta sen jälkeen, kun isäni kotiutui Syvärin takaa Karjalasta. Hoitamaton kollektiivinen sodan posttraumaattinen jälkitila hallitsi lapsuuttani -hoitamattomana. Siihen Suomi sopeutui nykyään ”valehteluksi” kutsutulla naapuriystävyyspolitiikalla. Rohkenen väittää vieläkin, että ei tuo nykytulkintakaan ole viimeinen sana kestämään historian objektiivista tulkintaa.

Paljon on meilläkin toki lakaistu maton alle kollektiivisia traumoja itänaapurimme kansojen kokemista paljon massiivisemmista traumoista puhumattakaan. Sisällissota 1918, 1930-luvun poliittiset vainot suomalaiset 1937–38 vainovuosien uhreina rajan takana, muutamia vanhoja luetellakseni, tuoreimpina Suomessa 1990-luvun alun laman lapset ja naapurissa Neuvostoromahduksen sosiaaliset vaikutukset. Väestön elinajan odote Venäjällä tippui muutamassa vuodessa 6 vuodella ja rosvokapitalistit ottivat haltuunsa kansan yhteisen varallisuuden. Tuokin paljon dramaattisempaa kuin laman lapsiuhrit meillä!

Uuden lapsisukupolven 2005–2025 syntyneiden avainkokemus tullee olemaan ilmastokriisin uhkan kärjistyminen ja korona. Jos tuohon vielä ydinsodan uhka väkisin viritetään, niin onpa siinä nuorille mielille aivojumpan aiheita tarpeeksi.

Yksin koronan mielenterveysvaikutukset lapsuuden avainkokemuksena tullaan ymmärtämään viiveellä. Vietnamin sodan jälkeen käynnistyi sotimisen seurauksena syntyvien kollektiivisten traumojen, hoito- ja kuntoutuspalveluiden tutkimus. Vietnamin sodan traumajälkien tutkimus on auttanut ihmiskuntaa ymmärtämään paremmin sotimisen vaikutusta ihmismieleen – myös kollektiivisten pelkojen vaikutusta koko kohteena olleisiin ikäluokkiin. Myös huumeongelman leviämisen mekanismeja, joista meillä juuri nyt paljon Lahdessakin puhutaan.

Rauhan liike tullee vielä hyödyntämään 20-vuotisen Afganistanin sodan vaikutuksia ihmismieleen jo aiemmin kehitettyihin metodologioihin pohjaten. Tämän amerikkalaisen ruohonjuuritason tiedon ja ymmärryksen toivoisi leviävän sieltä ihmiskuntamme laajemmaksi ymmärrykseksi ja nousemassa olevan kansainvälisen liikkeen muutosvoimaksi.

Ismo Alanko kuvasi hyvin laulussaan uuden vuoden yönä kansamme otetta tähän teemaan: https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU.

WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus piti parhaan uudenvuoden puheen koko ihmiskunnalle. Yle otsikoi: ”Tämä on se vuosi, kun päätämme koronan”. Puheessa oli reunaehtoja maailman talouseliitille ja päättäjille. Perusviesti kuului: pois voiton tavoittelu, pois ahneus. Kaikkialla terveys ensin. Rikkailta solidaarisuutta ja taloudellista tukea köyhille. Lääketieteen innovaatiot koronan voittamiseksi koko ihmiskunnan käyttöön – heikoimmat ja köyhimmät edellä.

Tässäpä muutamia ”kokemusasiantuntijan” sotevaalikampanjan askelemerkkejä tämän päivän lasten puolesta.