” En ole puolustusmuuri”

Vuosi 2022 alkoi koronan hellittämisen jälkeen toiveikkaana. 24.2. maailma nyrjähti  toiseen asentoon. Väärään, huolestuttavaan, uhkaavaankin asentoon. Enää ...

Vielä ei nousta vuorelle

Surua, iloa, oppimista, lapsen maailmaan eläytymistä, vaikuttamistyötä, kirjoja, muuta kulttuuria, ystäviä, pesänrakennusta - näistä on vuoteni 2021 tehty. A...

Kalenterielämää

Blogin otsikosta ei kenenkään kannata tehdä johtopäätöstä, että nyt seuraa valitusta. Ei seuraa. Kunhan pohdiskelen pitkään jatkunutta elämänvaihetta, johon saa...

Kerran vielä!

      On aika vähän nostalgoida nyt kun olen viimeistä kertaa vaaleissa ehdokkaana. Ensimmäiset vaalini olivat kunnallisvaalit Tamper...

Pienoisparlamentin ääreltä

  Tamperelainen työläiskoti 1950-luvun loppupuolella. Keittiö ja kamari, kaksi aikuista ja neljä lasta. Kahden huoneen välinen ovi on raollaan, kuulen U...

Maailma ikkunan takaa

  Tuskin meistä kukaan ymmärsi päättyvän vuoden alkaessa, että pian meitä komennetaan pitämään toisiimme kahden metrin etäisyys, että käsiä on pestävä j...

Arvosanaksi annan yhdeksän

  Vähän nolostuttaa, mutta aion nyt silti keskittyä tässä blogissani omaan vaikuttamistyöhöni Tampereen kaupunginvaltuustossa. Valtuuston kevätkauden...

Ei minun kapinani

  Täyttäessäni viime kesänä seitsemänkymmentä vuotta kirjoitin blogissani, että kummalliselta tuntuu. En usko tätä. Miten niin seitsemänkymmentä - tuntu...

Läpi outojen aikojen

  Maailma on yllätetty. Maailma on muuttumassa, ehkä peruuttamattomasti. Muutoksessa voi olla myös paljon hyvää, vaikka juuri nyt elämme kurimuksen kesk...