Heinäkuun lopussa, kun Peru juhlii 200-vuotista itsenäisyyttään ja aloittaa kolmannen vuosisatansa valtiona, sen johtoon nousee juuri tuolloin maaseudun opettaja ja itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen Pedro Castillo Terrones. Castillo ja Perú Libre -puolue ovat saaneet niukan enemmistön presidentinvaalien toisen kierroksen äänistä. Uudet kongressiedustajat aloittavat työnsä 27.7. ja kun Peru juhlii ensimmäistä 200 vuottaan kansakuntana 28.7., sen presidentiksi nousee syvien kansanrivien edustaja, rehellinen ja vaatimaton Pedro Castillo Cajamarcan maakunnasta.

Vaalien toisen kierroksen äänestysprosentiksi tuli 74,7, mikä on parannus ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkauteen, joka oli lähes tarkalleen 70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että toisella kierroksella annettiin noin 2,6 miljoonaa hyväksyttyä ääntä enemmän. Castillo sai ensimmäisellä kierroksella 18,9 prosenttia ja 2,7 miljoonaa ääntä, kun Keiko Fujimori taas sai 13,4 prosenttia 1,9 miljoonalla äänellään. Toisella kierroksella vasemmistolainen Castillo on saamassa yli 8,8 miljoonaa ääntä ja oikeistolainen Fujimori noin 50 000 ääntä vähemmän. Virallisen laskennan lähes valmistuttua (99,9 prosenttia) vaalien jälkeisenä viikonloppuna Castillon etumatka on jo tavoittamattomat 0,2 prosenttiyksikköä: 50,1−49,9.

Perun valtiovalta on kulkenut kriisistä etenkin viimeisen presidenttikauden aikana, jolloin valtion päämiehen virkaa on hoitanut neljä eri henkilöä ja parlamenttikin on hajotettu kerran, puhumattakaan maan seisauttaneista massiivisista mielenilmauksista tai niihin kohdistetuista sortotoimista. Tällä pian alkavalla viisivuotiskaudella Castillon tehtäviin kuuluu luottamuksen, vakauden ja toivon palauttaminen poliittista järjestelmää kohtaan. Suuren, vauraan ja monikulttuurisen maan hallitsemisessa aiotaan panostaa etenkin korruption kitkemiseen, tuloerojen vähentämiseen, kansallisen omaisuuden parempaan jakamiseen, oikeusjärjestelmän ja muiden instituutioiden uudistamiseen sekä julkiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi myös aluehallintoa aiotaan tasapuolistaa. Aluksi koronakriisiin on vastattava rokotusohjelman vauhdittamisella.

Peru Libre ja Castillo tähtäävät radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen kutsumalla koolle uuden perustuslain säätäjät, jotka todennäköisesti tullaan Chilen tavoin valitsemaan suorilla vaaleilla. Kuitenkaan vasemmistolla liittolaisineen ja tukijoineen ei ole täyttä mandaattia viedä läpi tahtomiaan isoja uudistuksia, koska maan kongressi on kokoonpanoltaan hajanainen ja moninainen. Siellä on enemmän oikeiston kuin vasemmiston edustajia, joten Castillon ryhmä ei saa yksin läpi ehdotuksiaan. Käytännössä sen on saatava vasemmistolaiset ja keskustalaiset ryhmät tuekseen perustuslain muuttamiseksi.

 

Perussa äänestettiin uudesta kongressista jo huhtikuussa

 

Perun vaalituloksessa huolestuttavaa on sen samankaltaisuus viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloinen presidentti Pedro Pablo Kuczynski (PPK) ei kyennyt uudistuksiin, koska Keiko Fujimorin johtama Fuerza Popular vastusti kaikkia sen aloitteita. Tiukka vastakkainasettelu vei lopulta koko maan romahduksen partaalle. FP sai 2015 73, ja presidentin PPK-puolue Peruanos por el Kambio 18 paikkaa, jolla se oli kongressin kolmanneksi suurin ryhmä. Tilanne on kuitenkin nyt parempi, sillä huhtikuun vaaleissa Perú Libre voitti puolet enemmän paikkoja yksihuoneisesta kongressista (37) ja on tulevan parlamentin suurin poliittinen ryhmä.

Siinä missä Perú Libre on suurin eduskuntaryhmä 37 paikallaan, on Fuerza Popularilla “vain” 24 paikkaa. Kahdeksalla muulla ryhmällä on 69 paikkaa. Viiden pienemmän ryhmän (25 paikkaa) lisäksi kolmella ryhmällä on 44 paikkaa: Acción Popular (16), Alianza para el Progreso (15) ja Renovación Popular (13). Alustavien arvioiden mukaan Fujimori liittolaisineen voi saada kongressissa kokoon 59 paikan rintaman ja Castillo 42 paikkaa, mutta käytännössä loput 29 kaikkiaan 130 edustajasta voivat kääntää tasapainon joko oikeisto- tai vasemmistokoalition eduksi.

Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre) on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi ja antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.

Vapaa Peru -puolue pitää itseään sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.

Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista eli vahvempaa aluepolitiikkaa. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.

Entisen presidentin Alberto Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa.

On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.

 

Kansan tahto voitti eliitin

 

Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA-OAS) tarkkailijat ovat jo julistaneet vaalit luotettaviksi ja puhtaiksi, vaikka Keiko Fujimori on elätellyt perusteettomia syytöksiä vaalivilpistä. Syyttäjä José Domingo Pérez on puolestaan huomauttanut Fujimoria ehdonalaisen tutkintavankeutensa rikkomisesta, mikä saattaisi johtaa uuteen vangitsemiseen. Hänen tiedetään olleen yhteydessä Lava Jato -korruptiotapauksen todistajaan Miguel Torres Moralesiin. Torres esiintyi Fujimorin asianajajana keskiviikkona 9.6. pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Presidentinpalatsin (Casa de Gobierno) sijaan diktaattorin tytär saattaakin päätyä piakkoin uudelleen kaltereiden taakse. Jo maaliskuussa syyttäjä Pérez vaati Keiko Fujimorille 30 vuoden ja kymmenen kuukauden vankilatuomiota rahanpesusta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, oikeuden toteutumisen estämisestä ja väärästä todistajalausunnosta.

Fuerza Popular ja sen presidenttiehdokas Keiko Fujimori olisivat halunneet pyytää lisäaikaa tehtaillakseen ehdotuksia äänten hylkäämisestä. Kansallinen vaalilautakunta (JNE) kuitenkin hylkäsi vaatimukset äänin 3−1 ja piti voimassa säädöksen valituksien vastaanottamisen takarajasta 9.6. Hävitessään vuoden 2016 vaalit Pedro Pablo Kuczynskille 41 000 äänellä ja 0,2 prosentilla Fujimori ei riitauttanut vaalituloksia. Vaikka oikeiston ehdokas voi halutessaan pitää yllä spekulaatioita vaalien puhtaudesta, laillisia valituksia ei tulla näkemään nytkään eikä vaalivilpistä ole muutoinkaan löydettävissä mitään todisteita.

Oikeiston ja sitä auliisti tukevien medioiden vaalikampanjointia leimasi kommunismin ja terrorismin pelon lietsonta. Castilloa haluttiin verrata etenkin Venezuelan johtajaan Hugo Cháveziin, vaikka todellisuudessa hän muistuttaa poliitikkona enemmän naapurimaa Bolivian entistä presidenttiä Evo Moralesia. Moralesin tavoin hän on alkuperäiskansojen, maaseudun ja ammattiyhdistysliikkeen kansanomainen, rehti ja suorapuheinen edustaja, joka tavoittelee maahansa uutta perustuslakia ja pyrkii kaivosteollisuuden sekä muiden luonnonvarojen tiukempaan valtiolliseen kontrolliin, jotta niistä saatavat liikevoitot eivät valuisi ulkomaisille yrityksille, vaan ne voitaisiin käyttää Perun kehittämiseen.

Castillo-ilmiö, jossa pienen budjetin pienen puolueen syrjäisen maaseudun varsin tuntemattomasta radikaalista vasemmistolaisesta opettajasta ja itsepuolustusjoukkojen jäsenestä tuli kaikkien yllätykseksi Latinaisen Amerikan kuudenneksi suurimman talouden uusi johtaja, on varsin erityinen. Peru on parhaillaan syvässä poliittisessa ja sosiaalisessa kriisissä, jota maan paha pandemiatilanne ja sen aiheuttama lama ovat vain pahentaneet. Perussa on päätetty, että poikkeukselliset ajat vaativat uudenlaisia johtajia. Andien vuoristojen kylien ääni ei ole koskaan hallinnut Limassa, joten kyse on valtavasta muutoksesta. Perun poliittinen eliitti on ollut tavanomaisesti hyvin kaupunkikeskeistä.

Kun media kävi Chotan miehen kimppuun mustamaalauskampanjoillaan, pelon ilmapiirin luomiseksi ja tehdäkseen absurdeja väitteitä diktatuurista ja talouden täydellisestä romahtamisesta esittäen vasemmistolaisen ehdokkaan “kansallisen itsemurhan vaihtoehdoksi”, Castillo laittoi kampoihin suorapuheisuudellaan ja pyrki kääntämään huomion maan todellisiin ongelmiin ja etenkin poliitikkojen unohtamiin ja hiljentämiin väestönosiin, politiikan arjessa näkymättömäksi tehtyihin alkuperäiskansoihin, vähävaraisiin ja syrjäseutujen asukkaisiin. Kun nämä kansalaiset kokivat tulleensa kuulluiksi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eivät edes suurten mediatalojen kampanjat horjuttaneet heidän uskoaan aidon muutoksen mahdollisuuteen. Sen sijaan Liman ja muiden suurten kaupunkien asukkaiden enemmistö koki tulleensa loukatuiksi, kun yhtäkkiä heidät “alennettiin” samalle tasolle kuin maaseudun köyhin ja vähiten koulutettu kansa, mikä nosti jälleen esille rakenteellisen rasismin syvän railon, joka on iso osa kaupunkien ja maaseudun perinteistä vastakkainasettelua.

Pedro Castillo voitti vaalit maan pohjois- ja keskiosan alueilla San Martínissa, Cajamarcassa, Amazonasissa, Huánucossa, Pascossa ja myös Junínissa, missä Perú Libre on aiemmin pitänyt hallussaan paikallishallintoa. Toisaalta vasemmisto voitti myös Áncashissa Liman pohjoispuolella ja Madre de Diosin viidakkoalueella. Andien eteläisellä alueella, jossa tavanomaisesti äänestetään toisin kuin pääkaupungissa ja jossa kytee eräänlainen jatkuva kapinahenki, Castillo tukijoineen voitti Arequipan, Moqueguan ja ja Tacnan alueilla. Huancavelicassa, Ayacuchossa, Apurímacissa, Cuscossa ja Punossa Perú Libren ehdokas keräsi jopa yli 80 prosenttia annetuista äänistä.

Keiko Fujimori sen sijaan voitti pääkaupunki Limassa, La Libertadissa, Icassa, pohjoisissa Tumbesin, Piuran ja Lambayequen maakunnissa sekä sademetsien Ucayalin ja Loreton alueilla. Siinä missä Fujimori otti voiton kahdeksalla alueella, voitti Castillo kaikkiaan 16 alueella. Vaikka vaalit olivat numeroiden valossa varsin tasaiset, tuki kaksi kolmasosaa alueista vasemmiston ehdokasta. Kuitenkin äänissä mitattuna ero tasoittui, koska oikeiston ehdokasta tuettiin Limassa ja läheisellä Callaon alueella (distrito), joissa asuu noin 40 prosenttia koko laajan 32,6 miljoonan asukkaan ja lähes 1,3 miljoonan neliökilometrin maassa, joka on väestöltään noin kuusi kertaa ja kooltaan melkein neljä kertaa Suomea suurempi.

 

Reaktioita Pedro Castillon voittoon

 

Jo silloin, kun Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen Bolivian entinen presidentti Evo Morales onnitteli häntä Twitterissä julkaistessaan yhteiskuvan vasemmistopoliitikoista:

− Tervehdimme ja ilmaisemme kunnioitusta ja ihailua Perun Pedro Castillolle, jolla on samankaltainen ohjelma kuin meillä: rauhanomainen demokraattinen ja kulttuurinen vallankumous, luonnonvaroja puolustaen ja perustuslakikokouksen koolle kutsuen, kansan hyväksi, jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Keskiviikkona 9.6. kolmantena päivänä vaalien jälkeen, kun vasemmiston vaalivoitto alkoi näyttää varmalta, Evo Morales ilmaisi tukensa Perú Libren ehdokkaalle:

− Pedro Castillo, sielunveli ja taistelukumppani, olet kansallismielisten sosiaalisten ja ammatillisten liikkeiden ylpeydenaihe. Suuret onnittelut tästä voitosta, joka on perulaisen kansan voitto, mutta myös latinalaisamerikkalaisen kansan voitto, joka haluaa elää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa!

Argentiinan presidentti Alberto Fernández onnitteli Castilloa torstaina 10.6., kun hänen voittonsa näytti yhä vääjäämättömämmältä:

− Otin tänään yhteyttä Perun presidentiksi valittuun Pedro Castilloon. Ilmaisin hänelle haluni yhdistää voimamme Latinalaisen Amerikan eduksi. Olemme syvästi sisarellisia kansakuntia. Juhlin sitä, että rakas perulainen kansa kohtaa tulevaisuuden demokratiassa ja institutionaalisella vakaudella.

Castillo kiitti Fernándezin onnitteluista ja korosti yhteistyön pyrkivän tekemään Latinalaisesta Amerikasta oikeudenmukaisemman, demokraattisemman ja vapaamman. Brasilian entinen presidentti ja tuleva presidenttiehdokas Luiz Inácio Lula Da Silva ilmaisi niin ikään tyytyväisyytensä naapurimaan vaalivoittajaan:

− Haluan onnitella Pedro Castilloa tärkeästä voitosta ja Perun kansaa vapaista ja demokraattisista vaaleista. Perulaisten vaaliuurnien tulos on symbolinen ja edustaa uutta edistysaskelta rakkaassa Latinalaisessa Amerikassamme käytävässä kansojen taistelussa.

Myös Ecuadorin entinen vasemmistolainen presidentti Rafael Correa osoitti tukensa Perun tulevalle valtionpäämiehelle:

− … Ja Perulla on uusi presidentti, vaatimaton maaseudun opettaja. Nöyriä on pelättävä, katsokaa mitä Lula tai Evo tekivät. Ikuisesti voittoon asti, presidentti Castillo!

 

Perun syvä poliittinen kriisi

 

Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.

2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.

Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.

Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiotutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.

Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.

Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.

Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.

Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin. Kaikki sai alkunsa hallituksen ja opposition vahvasta vastakkainasettelusta. Sitten presidentti Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Tilanne paheni, kun hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.

Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.

Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.

Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.

10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.

Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.

Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.

Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on sairastunut lähes kaksi miljoonaa ihmistä ja kuollut yli 187 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.

Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.

Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Kesäkuussa 2020 julkaistun kyselyn (Ipsos) mukaan Perun kongressi nauttii vain 45 prosentin kansalaisluottamusta. Pahimmillaan huhtikuussa 2019 kongressiin luotti ainoastaan 10 prosenttia (IEP) kansalaisista. Oikeuslaitokseen luotti viime kesänä vielä pienempi osa kansasta eli 29 prosenttia. Luvut kuvastavat Perussa yleisesti vallitsevaa alhaista luottamusta viranomaisiin, joka kertoo maan systemaattisesta koko yhteiskuntaan vaikuttavasta poliittisesta kriisistä.

Perulaisessa yhteiskunnassa vallitsee yleinen pettymyksen ilmapiiri, jota ovat vahvistaneet yleiseksi koettu korruptio ja jatkuvat vallan väärinkäytökset sekä valtaa pitävien kyvyttömyys viedä eteenpäin uudistuksia. Castillon tehtäviin kuuluu tämän protestihengen kanavointi rakentaviksi ehdotuksiksi jo valmiiksi hajanaista yhteiskuntaa sen enempää jakamatta. Perun politiikka kaipaa vakavaa ryhtiliikettä, jossa kansan etu voidaan laittaa intressiryhmien, yritysten ja hyvä veli -verkostojen yläpuolelle. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä muuttamalla viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan vallinnut uusliberaali talousmalli, joka ei ole kyennyt takaamaan kaikille oikeutta hyvään elämään tai riittävään tulotasoon, mutta on suosinut sääntelemättömiä markkinoita ja yksityistämistä. Se miten pitkälle Castillon uudistukset voivat yltää, riippuu kongressin tuen lisäksi siitä, miten pitkälle perulaiset ovat valmiita menemään maansa uudistamiseksi.

 

Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta

 

José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias peruskoulun opettaja ja ay-liikkeen konkari sekä itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta.

Castillon ensimmäisellä kierroksen voitto oli sinällään yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.

Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).

Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.

Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.

Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.

Rasismin ruma kukkakin puhkesi toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuului läpi kampanjoiden vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitivät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdotti paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin, vaikka paketoikin lupauksensa luvuiksi ja makeiksi sokeriliemiksi. Jotkin asiantuntijat näkivät Castillon olleen etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko oli vielä ensimmäisen kierroksen jälkeen Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.

Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen vasemmistolaisen Verónika Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen.

Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.

 

Maolaisen kodin kasvatti

 

Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen ensimmäisen kierroksen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:

− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.

Politiikantutkija Méléndez jatkaa:

− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.

Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:

− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.

 

Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan

 

Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:

− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.

Perú Libre aikoo vahvistaa kansallista omistusosuutta ja päätäntävaltaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuudessa, myös vesivoiman sekä tietoliikenneyhteyksien suhteen. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:

− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.

Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:

− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.

Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.

Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi.

Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.

Castillon on oltava sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.

Vaaleissa nähtiin, kuinka Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema vain voimistui, kun mediat ja oikeisto kävivät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistaneen Perun vasemmistoa.

Ennen kuin Perun nykyinen kongressi lopettaa toimikautensa 16.7., se pyrkii kolmeen uudistukseen. Se halusi muuttaa niin sanottua ”luottamuskysymysmenettelyä” (cuestión de confianza), mutta ei saanut sille riittävää tukea. Kyseessä on menettely, jolla hallitus voi painostaa kongressia hyväksymään tärkeäksi määritellyn lakiesityksensä. Jos kongressi hylkää kaksi luottamuskysymystä, presidentti voi hajottaa kongressin, kuten tapahtui vuonna 2019. Presidentiltä pyrittäisiin ottamaan pois tämä perustuslaillinen oikeus. Koska ehdotus sai vain 81 ääntä vaaditun 87 sijaan, ehdotus voidaan viedä kansanäänestykseen, jonka kongressi haluaa kutsua koolle myös siitä, palaako Peru kongressin ala- ja ylähuoneen järjestelmään, joka lakkautettiin 1993 ja jonka perulaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä 90,5 prosentin turvin vuonna 2018.

Lisäksi työn alla on uuden perustuslain valmistelun koollekutsuminen. Jos ehdotus etenee, perulaiset voivat ilmaista tahtonsa uuden perustuslain tarpeellisuudesta joulukuussa 2021, jolloin äänestettäisiin myös luottamuskysymyksestä ja kongressin kokoonpanosta. Mikäli ehdotus menee läpi kongressissa ja saa kansan tuen vaaliuurnilla, 130 perustuslain säätäjää voitaisiin valita huhtikuussa 2022 ja heidän työnsä alkaisi heinäkuun lopussa. 28.7. presidentiksi nousevan Pedro Castillon vaalikampanjan keskeisiin ehdotuksiin on kuulunut uuden perustuslain säätäminen, sillä edellinen vuoden 1993 perustuslaki on Alberto Fujimorin diktatuurikauden perintöä.

Aiempaan artikkeliin Perun vaalien ensimmäisestä kierroksesta 11.4. voi tutustua täällä.

Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, ONPE, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.