Hirviö on vihdoin selätetty ja tietoisuuksien vallankumous on yltänyt sinne, missä sitä eniten kaivataan. Institutionaalisen vallankumouspuolueen (Partido Revolucionario Institucional – PRI) 94 vuoden yksinvalta Meksikon väkirikkaimmassa vähintään 17,4 miljoonan asukkaan Estado de Méxicossa on tullut tiensä päähän. Vasemmiston rivit eivät rakoilleet ja toista kertaa ehdokkaana ollut neljä korkeakoulututkintoa omaavan peruskoulun opettajan, rakennusmiehen ja ompelijan tytär, Delfina Gómez Álvarez on lyönyt maanrakoon PRI:n korruptoituneen eliitin ja rikkonut sen sydämenä sykkineen Atlacomulcon mafian tuhansiksi palasiksi sunnuntain 4.6. vaaleissa. Ja kyllä, “vallankumouksen” nimi on nykyisellään hyvin harhaanjohtava, koska PRI on kääntynyt vastustamaan Meksikon vallankumouksen saavutuksia jo neljäkymmentä vuotta sitten. Politiikan oikealle laidalle 1980-luvulta lähtien luisunut vuoden 1968 ja 2014 opiskelijamurhiin syyllistynyt PRI on syrjäytetty sen kotirintamalla ja vanha valtapuolue on tuhon partaalla. Yhdessä teemme historiaa (Juntos Hacemos Historia) vaaliliiton muodostivat hallitusta johtava Kansallinen uudistusliike (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena), Työn puolue (Partido del Trabajo) ja vihreiden ryhmittymä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM), joka oli ratkaisevassa asemassa edellisissä osavaltiotason vaaleissa 2017, jotka PRI voitti vain 2,8 prosentin turvin.

Ero oikeistorintaman Va por el Estado de México -vaaliliiton (PRI, PAN, PRD) ehdokkaaseen Alejandra del Moral Velaan oli yli 522 000 ääntä, mikä tarkoitti 8,2 prosentin etumatkaa. Delfina Gómez sai hieman alle 3,4 miljoonaa ääntä, mikä merkitsi 52,7 prosenttia. Istuva presidentti Andrés Manuel López Obrador keräsi 2018 vaaleissa noin miljoona ääntä enemmän korkeamman äänestysvilkkauden vuoksi. Äänestysprosentiksi tässä 125 kunnan ja 12,7 miljoonan äänioikeutetun osavaltiossa on muodostunut vajaat 50,1 prosenttiyksikköä. Vuoden 2017 kuvernöörinvaaleissa äänestysprosentti oli 53,7. Vasemmistorintama voitti vaalit 96 kunnassa ja oikeistokoalition puolestaan oli ykkönen 29 kunnan alueella.

Tämän tuloksen myötä rauhanomaista vallankumousta vuodesta 2018 lähtien rakentanut Morena on valloittanut 21 kuvernöörin virkaa viimeisen viiden vuoden aikana. Sen liittolaisilla eli vihreillä (PVEM) ja jo puoluekentältä kadonneella Yhteiskunnallisen kohtaamisen puolueella (Partido Encuentro Social – PES) on kummallakin yksi kuvernööri, jotka voidaan ilman suurta vääryyttä laskea yhtä hyvin Morenalle kuuluviksi. Oppositioon lukeutuvilla ryhmillä kuten viiden osavaltion Kansallisella toimintapuolueella (Partido Acción Nacional – PAN), kahden vaikutusvaltaisen osavaltion Jaliscon ja Monterreyn Kansalaisliikkeellä (Movimiento Ciudadano – MC) ja 2015 lähtien 19 kuvernöörin pestistä kahteen hiipuneella PRI:llä, on yhteensä vain yhdeksän kuvernööriä. Muodollisesti PRI hallitsee myös osin Aguascalientesissa yhdessä PAN:in kanssa.

Vasemmiston vaikutusvalta on kasvanut nopeasti nollasta 23 osavaltioon. Näissä liittovaltion osissa asuu noin 91 miljoonaa meksikolaista, joka vastaa tasan 70 prosenttia koko maan väestöstä, joka kipuaa jo yli 130 miljoonan. Vuoden 2020 virallisessa väestölaskennassa asukkaita oli 126 miljoonaa. Voitto Estado de Méxicon alueella, jossa asuu 13 prosenttia koko suuren maan äänioikeutetuista, lupaa hyvää myös ensi kesän yhdistettyihin parlamentin ala- ja ylähuoneen vaaleihin sekä presidentinvaaleihin. Nykyisin kymmenen eli lähes kolmasosa kuvernööreistä on naisia, Delfina tosin aloittaa osavaltionsa ensimmäisenä naispuolisena ylimmän päätösvallan harjoittajana vasta syyskuussa.

Politiikan pahuuden pesän hajottaminen, jota on tavoiteltu viimeisen parinkymmenen vuoden ajan, on erittäin hyvä uutinen. Hopean, teräksen ja kivihiilen pohjoisen rajan osavaltiossa ei ylletty samaan urotekoon ja 94 vuotta hallinnut PRI pääsee täyttämään täydet sata vuotta vallassa 2029 tässä 3,1 miljoonan asukkaan ja lähes 2,5 kertaa Liettuan kokoisessa osavaltiossa. Coahuilassa uusittiin myös 25-paikkainen kongressi. Vauras ja teollistunut auto- ja kaivosteollisuudestaan tunnettu Meksikon neljänneksi pahiten velkaantunut Coahuila osoittautui vaikeaksi valloitettavaksi Morenalle. Keskustalainen PRI sai siellä taakseen koko koalition Va Por México, johon kuuluvat oikeistolainen Partido Acción Nacional (PAN) ja vallankumouksellisen cardenistisen perintönsä pettäneen Partido de la Revolución Democrática (PRD), mikä kantaa nimeä Kansalaisallianssi turvallisuuden puolesta (Alianza Ciudadana por la Seguridad). PRI:n riveistä tulevan hämäristä kiinteistöbisneksistään tunnetun Manolo Jiménez Salinaksen haastoi kolme vasemmistolaista ehdokasta, sillä apulaisturvallisuusministerinä toiminut Ricardo Mejía Berdeja ei lopulta kunnioittanut Morenan teettämän gallupkyselyn tuloksia ja ryhtyi liittolaispuolue Partido del Trabajon (PT) ehdokkaaksi. Myös toisella liittolaisella eli vihreillä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) oli Coahuilassa oma ehdokkaansa Evaristo Lenin Pérez Rivera, joka edusti myös paikallispuoluetta Unidad Democrática de Coahuila (UDC), vaaliliiton nimi oli Pelastakaamme Coahuila (Salvemos Coahuila).

Äänet jakautuivat useampien ehdokkaiden kesken, mikä ei helpottanut Morenan riveihin vasta 2017 siirtyneen PRI:n entisen poliitikon ja 77-vuotiaan kaivosalan yrittäjän Armando Guadiana Tijerinan tehtävää voittaa vaalit. Vasemmistovoimien yhteistyö Coahuilassa on rimpuillut riitelyn suuntaan, eikä ääniä lopulta keskitetty suurimman puolueen vaihtoehdolle, vaikka 27.5. ensin vihreät ja sitten pari päivää myöhemmin 30.5. työväenpuolue PT ilmaisivat tukensa Morenan ehdokkaalle ja kertoivat yhteiseksi tavoitteekseen PRI:n syrjäyttämisen. Kuitenkaan kummankaan puolueen ehdokkaat eivät vetäytyneet kisasta ja heidän nimensä löytyi vaalipaperista.

Coahuilassa, joka antoi Meksikon vallankumoukselle kaksi sen johtotähteä Francisco I. Madero Gonzálezin ja Venustiano Carranza de la Garzan, kansa ei luottanut vanhan linjan poliitikkoon ja ilmaisi luottamusta nuorekkaan imagon omanneelle rakennusalan yrittäjälle ja Saltillon entiselle kaupunginjohtajalle Manolo Jiménezille, joka sai 56,9 prosentin ja 741 700 äänen potin. Hänestä tulee pohjoisen rajaosavaltion historian 50. kuvernööri. Armando Guadiana tuli toiseksi lähes 280 000 äänellä, mikä tarkoitti 21,5 prosentin kannatusta. PT:n Ricardo Mejía taas sai 13,3 prosenttia ja 173 400 ääntä. Vihreiden ja UDC:n Lenin Pérez oli uurnilla noin 76 600 äänestäjän suosikki ja sai osakseen 5,9 prosentin tuen. Vaikka Guadiana olisi saanut tässä osavaltiossa koko vasemmiston tuen, olisi hänen kannatuksensa silti hädin tuskin ylittänyt 40 prosentin rajapyykin. Coahuilassa äänestysvilkkaus kipusi 56,35 prosenttiin. Coahuilassa uusi kuvernööri aloittaa vasta joulukuussa.

 

 

Case Coahuila

 

Pohjoisessa Yhdysvaltojen rajanaapuriosavaltiossa Coahuilassa on reilut 3,1 miljoonaa asukasta, joista 2,35 miljoonaa saattoi äänestää kesäkuun 4. päivän vaaleissa. Yli 65 300 neliökilometrin kokoisen Liettuan väestö oli vuoden 2023 alussa noin 2,9 miljoonaa henkeä. Coahuilan väestö on kooltaan isoimman Baltian maan luokkaa, mutta siellä asutus on harvemmassa, sillä maa-alaa on 151 600 neliökilometriä eli yli puolet Liettuaa enemmän. Meksikon 32 osavaltion joukossa Coahuila on kooltaan kolmanneksi suurin heti Chihuahuan ja Sonoran jälkeen. Keskiverron eurooppalaisen maan kokoinen Coahuila on kolmonen myös vientitilastoissa. Alue tunnetaankin etenkin autotuotannostaan, jossa se on koko maan ykkönen, mutta myös tekstiili- ja teräs- sekä elektroniikkateollisuus ovat tärkeässä roolissa. Toisaalta Coahuila kuuluu myös kaivosteollisuuden menestyjiin mitä tulee muun muassa hopeaan, kadmiumiin, rautaan, selestiittiin (enkelikivi), piidioksidiin ja jo väistyvään kivihiileen. Suuren mittakaavan maataloutta esiintyy etenkin laguunialueella (Comarca Lagunera). Kymmenen vauraimman osavaltion joukkoon lukeutuvan Coahuilan taloudesta noin 50 prosenttia lepää teollisuuden tuotannossa. Toisaalta Coahuila on maan neljänneksi velkaantunein osavaltio. Politiikan ja liike-elämän sidokset ovat olleet läheisiä eikä Partido Revolucionario Institucional (PRI), joka hallitsi Meksikoa yksinvaltiaan elkein aina vuoteen 2000 asti, ole koskaan hävinnyt siellä kuvernöörin vaaleja 1929 tapahtuneen perustamisensa jälkeen.

Viimeistä pariakymmentä vuotta ovat leimanneet Moreiran veljesten ylivalta, väärinkäytökset ja korruptio. Kaksi veljestä sukunimeltään Moreira Valdez, Humberto ja Rubén, muodostivat autoritäärisen perhedynastian, joka tunnetaan nimellä “Moreirato”. Virkansa piakkoin jättävä Miguel Ángel Riquelme Solís voitti vaalit 2017 hädin tuskin 2,5 prosentin erolla ja on jatkanut veljesten poliittisen perinnön linjoilla. Hän on muun muassa peitellyt perheen rikosvyyhtejä. Yhden puolueen 84 vuoden ja yhden perheen 18 vuoden poliittisen jatkuvuuden jälkeen, muutoksen olisi luullut olevan kaivattua valuuttaa tässä Meksikon vallankumouksessa ansioituneessa osavaltiossa. Toisaalta sen taloudessa menee hyvin eikä turvallisuudessakaan ole tällä hetkellä suuria ongelmia, joten saman linjan pitäminen sai jalansijaa.

Moreiraton aikaudella syytökset vaikutusvallan väärinkäytöksistä, järjestäytyneen rikollisuuden kanssa tehdystä yhteistyöstä, haamuyhtiöiden kaupankäynti sekä muu varsin täydellinen läpinäkyvyyden puute, julkisten varojen varastaminen sekä kaikkinainen korruptio arkipäiväistyivät. Ensin valtaan astui Humberto 2005. Yhä edelleen jossain muodossa toimiva vaalivilppien koneisto sai uuden ilmeen hänen aikakaudellaan. Koneisto on taas öljytty tuomaan ääniä keinolla millä hyvänsä, lahjuksilla, uhkauksilla ja suoranaisten tulosten peukaloinnilla. Osavaltion budjettia on myös mahdollisesti tyhjennetty suoraan vaalikassaan. Yksi Coahuilan ongelmista onkin ylivelkaantuminen. Turvallisuustilaistoissa osavaltio sen sijaan pärjää enemmän kohtuullisesti, sillä esimerkiksi murhatilastoissa se liitelee alati turvallisimpien osavaltioiden joukossa. PRI on tosin varoitellut, että jos se menettää valtansa, tullaan huumekartellien väkivalta päästämään irti naruistaan. Coahuilan 38 kunnasta 25 on PRI:n komennossa ja sillä on lisäksi hallussaan kaksi kolmasosaa paikallisesta 25 paikan kongressista, jossa sillä on yhä 16 edustajaa.

Humberto teki julkisten varojen ryöväämisen suhteen niin ansiokasta työtä, että veljeksistä nuorempi valittiin PRI:n puheenjohtajaksi maaliskuussa 2011. Hän vetäytyi tämän vuoksi kuvernöörin virasta ennenaikaisesti, mutta pesti modernin Meksikon rakentaneen ja sitten tuhonneen puolueen johdossa kesti vain yhdeksän kuukautta. Korruptiosyytökset nousivat vihdoin pinnalle. Humberto Moreira pidätettiin vasta tammikuussa 2016 ja pidätys jäi lyhytaikaiseksi, vaikka marraskuussa 2018 myös espanjalaiset viranomaiset epäilivät entistä kuvernööriä kytköksistä Zetas-rikollisryhmään. Nykyisin Humberto elää kaukana julkisuuden valokeilasta.

Veljessarjan vanhempi osapuoli Rubén nousi Coahuilan kuvernööriksi 1.12.2011. Isoveli peitteli taitavasti pikkuveljen rikokset ja jatkoi siitä, mihin hänen edeltäjänsä jäi. Häntä on epäilty muun muassa Rahoituksen vahvistamisen rahaston (Fondo para el Fortalecimiento Financiero) väärinkäytöksistä. Kuitenkin hän lienee jonkinasteinen parannus veljeensä nähden eikä häntä ole saatu tuomittua. Nykyisin Rubén johtaa PRI:n kovasti vuoden 2018 vaaleissa kutistunutta kongressiryhmää kaksikamarisen eduskunnan alahuoneessa. Nähtäväksi jää, mitä Coahuilan vyyhdistä vielä paljastuu, jos ja kun PRI joskus vielä jättää vallan.

 

Eri suuntiin rimpuillut vasemmisto ja yhdessä seisonut oikeisto

 

Siinä missä Coahuila on ollut PRI:lle kauan suotuisaa aluetta, on se osoittautunut vaikeaksi valloitettavaksi vasemmistolaiselle hallituspuolue Morenalle (Movimiento de Regeneración Nacional), jolla on hallussaan kongressin edustajainhuoneen sekä senaatin enemmistö. Liittolaisineen se hallitsi 22 osavaltiossa jo ennen Coahuilan ja Estado de Méxicon vaaleja. Keskustalainen PRI on saanut taakseen koko koalition Va Por México, johon kuuluvat oikeistolainen Partido Accional Nacional (PAN) ja vallankumouksellisen cardenistisen perintönsä pettänyt Partido de la Revolución Democrática (PRD), mikä kantaa nimeä Kansalaisallianssi turvallisuuden puolesta (Alianza Ciudadana por la Seguridad). PRI:n riveistä tulevan hämäristä kiinteistöbisneksistään tunnetun komean Manolo Jiménez Salinaksen haastaa kolme vasemmistolaista ehdokasta, sillä apulaisturvallisuusministerinä toiminut Ricardo Mejía Berdeja ei lopulta kunnioittanut Morenan teettämän gallupkyselyn tuloksia ja ryhtyi liittolaispuolue Partido del Trabajon (PT) ehdokkaaksi. Myös toisella liittolaisella eli vihreillä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) oli Coahuilassa oma ehdokkaansa Evaristo Lenin Pérez Rivera, joka edustaa myös paikallispuoluetta Unidad Democrática de Coahuila (UDC), vaaliliiton nimi oli Pelastakaamme Coahuila (Salvemos Coahuila).

Kuten olettaa saattoi äänet siis jakautuivat useampien ehdokkaiden kesken, mikä ei helpottanut laisinkaan Morenan Armanda Guadiana Tijerinan tehtävää voittaa vaalit. Käytännössä hallituksen ja opposition ehdokkailla oli ollut viime vuoden kyselyissä kummallakin noin 40 prosentin kannatus. Tämän vuoden puolella tehdyissä kyselyissä Jiménez sai järjestäen yli 40 prosentin lukemia ja Guadiana taas jäi alle 30 prosenttiin. Viimeinen De las Heras Demotecnian 30.5. tekemä gallup antoi PRI:n ehdokkaalle 50 ja Morenan ehdokkaalle 34 prosenttiyksikköä. PT:n ehdokas taas liikkui 15 prosentin tuntumassa ja PVEM:n Peréz viidessä prosentissa. 8–10 prosenttia taas harkitsi ehdokastaan loppusuoralle asti. Vasemmistovoimien yhteistyö pohjoisessa on rimpuillut riitelyn suuntaan, mutta lopulta äänet olisivat hyvinkin saattaneet keskittyä suurimman puolueen vaihtoehdolle. 27.5. ensin vihreät ja sitten 30.5. työväenpuolue PT ilmaisivat tukensa Morena ehdokkaalle ja kertoivat yhteiseksi tavoitteekseen PRI:n syrjäyttämisen. Kuitenkaan kummankaan puolueen ehdokkaat eivät vetäytyneet kisasta ja heidän nimensä tulee löytymään vaalipaperista. Coahuilan tapaus on oiva osoitus siitä, miten vaalitaistoa ei tule käydä. Vasemmisto ei onnistunut ehdokasasettelussaan eikä yhteistä säveltä koskaan löytynyt, mikä helpotti oikeistokoalition voittoa. Meksikolaisesta nykydemokratiasta hyvää kertoo puolestaan se, kuinka oppositiopuolueen murskavoitolle ei ole rakenteellisia esteitä. Ennen maan tapana oli, että liittovaltion hallitus sekaantui paikallisvaalien kulkuun mitä moninaisimmin keinovalikoimin.

Ricardo Mejía Berdeja toimi tammikuuhun 2023 asti liittovaltion hallituksen turvallisuusministeriön kakkospaikalla. Hän raportoi viikoittain taistelusta rankaisemattomuutta vastaan presidentin aamuisissa tiedotustilaisuuksissa (mañaneras), mikä teki hänestä tunnetun poliitikon. Viime joulukuussa tehdyt kaksi kyselytutkimusta eivät kuitenkaan tukeneet hänen pyrkimyksiään ryhtyä Morenan ehdokkaaksi Coahuilassa. Mejía oli sitoutunut kunnioittamaan gallupin tuloksia, mutta loppujen lopuksi hän ryhtyi Työn Puolueen ehdokkaaksi (Partido del Trabajo – PT), mikä hajotti vasemmiston yhteisrintamaa. Mejía on koulutukseltaan asianajaja, entinen kansallisen kongressin jäsen sekä Guerreron ja Coahuilan paikallistason kongressien jäsen, joka on kuulunut poliittisen uransa aikana viiteen eri puolueeseen. Yhtenäisyyttä rikkoi niin ikään vihreiden ja Coahuilan demokraattisen liiton (Unión Democrática de Coahuila) ehdokas Lenin Pérez Rivera, joka on kerännyt poliitikon kokemusta kansanedustajana ja kahdesti Acuñan kaupunginjohtajana sekä kahden kauden verran paikallisena kongressiedustajana. Mejían tavoin myös Pérez on asianajaja ja hänellä on maisterintutkinto julkishallinnosta. Hänellä on notaarin toimivalta ja hän on toiminut ulkoasiainhallinnon jäsenenä Meksikon Del Ríon konsulaatissa Teksasissa.

PRI:n lippua yhdessä vaalikoalition PAN ja PRD kanssa heilutti Manolo Jiménez Salinas, joka on 12.6. 39 vuotta täyttävä teollisuus- ja järjestelmäinsinööri, jolla on myös maisterintutkinto julkishallinnosta. Rakennusalan yrittäjä on toiminut paikallistason kongressissa, ollut Saltillon kaupunginjohtaja ja viimeksi ennen ehdokkuuttaan hän toimi osavaltiotason osallisuuden ja sosiaalisen kehityksen ministerinä. Häneen on liitetty epäilyjä yrittäjien suorasta rahoittamisesta pandemian aikana, mutta koska hänen perheensä toimii rakennusalalla, liittyvät useimmat hänen uraansa varjostavat epäillyt kahden rakennusalan yrityksen suosimiseen Saltillon kaupunginjohtajan aikakaudella. Lupakäytännöistä ja sopimuksista joustettiin, mikä heikensi rakentamisen laatua.

Höyhensarjaa (peso pluma) omien sanojensa mukaan edusti 77-vuotias kaivosalan yrittäjä Armando Guadiana Tijerina. Koulutukseltaan hän on rakennustekniikan insinööri ja operaatiotutkimuksen maisteri luonnontieteissä. Hän kuului PRI:n riveihin 1969–2012, mutta on ollut Morenan jäsen vuodesta 2017 alkaen. Vuodesta 1996 lähtien hän on vaikuttanut Meksikon kaivoskamarin (Cámara Minera de México) neuvonantajana. Hänen ominta alaa on Meksikossa enää Coahuilassa esiintyvä hiiliteollisuus. Ensimmäisen kerran Guadiana oli paikallisessa kongressissa hiilialueen (Región Carbonífera) edustajana 1973–1976. Vuoden 2017 kuvernöörin vaalissa Guadiana jäi kolmanneksi 12 prosentin ääniosuudella. 2018 paikka senaatista aukesi sen sijaan 510 000 äänen turvin. Eduskunnan ylähuoneessa hän on toiminut energiakomission puheenjohtajana. Saltillon vuoden 2021 kaupunginjohtajan vaalissa 2021 hän tuli toiseksi reilulla 115 000 äänellä. Kampanjan jälkeen Guadiana palasi senaattiin kesäkuussa 2021 viiden kuukauden tauon jälkeen.

12.12.2022 Guadiana nimitettiin Morenan ehdokkaaksi Coahuilassa. Verkkaisesti liikkuva, hieman ärjähtäen puhuva ja kuulemisen kanssa kamppaileva vanha herra ei ole saanut puolelleen vasemmiston, nuorten tai itsenäisten äänestäjien eikä tiettävästi naistenkaan varauksetonta tukea. Monia kiehtoivatkin myös paremmin itseään ilmaisevat PT:n ja PVEM:n ehdokkaat, vaikka koko kolmikko julisti toistuvasti juurikin PRI:n kaatamisen yhteiseksi tavoitteekseen. Morena jopa uhkasi perua vuoden 2024 vaaliliiton pienempien puolueiden kanssa, jos ne eivät asettuisi isomman ryhmän ehdokkaan taakse. Käytännössä Morena olisi tarvinnut liittolaistensa vajaan 20 prosentin ääniosuuden PRI:n lyödäkseen, koska sillä ei ollut yksin riittävää tukea.

Guadiana mainitaan journalistisessa Pandora Papers -tutkimuksessa 50 000 Atlantic Industries International Limited -yrityksen osaketta omistavan The Hawaii Trust -rahaston perustajana, joka on rekisteröity Brittiläisille Neitsytsaarille. Tuolloin vuonna 2007 hän ilmoitti omaisuutensa olevan 28 miljoonaa dollaria. Edunsaajiksi rahaston 600 000 dollarin vuosituloille nimitettiin hänen neljä lastaan. 2012 ja 2020 Guadianaa, hänen perhettään ja yrityksiään on tutkittu epäilyistä laittomuuksista, mutta syytteitä ei ole nostettu. 1993 kuvernööriehdokas piipahti Topo Chicon vankilassa, koska hänen yrityksensä eivät pystyneet väliaikaisesti maksamaan laskujaan. Coahuilassa Guadianan mielenkiintoisimmat ehdotukset liittyivät metropolialueen metrobussien luomiseen, junaverkoston aktivoimiseen, yliopisto-opiskelijoiden apurahoihin sekä jo alkaneen laguunialueen puhtaan veden projektiin loppuun viemiseen. Hän lupasi rakentaa kaivosalueesta uuden piilaakson. 80 prosentille kotitalouksista hän aikoi taata nollatason sähkölaskun.

 

Coahuila pysyi uskollisena PRI:lle

 

PRI jyräsi pohjoisessa Coahuilassa vielä yhteen vaalivoittoon liittolaistensa ja vasemmiston hajanaisuuden turvin eikä yhteisen riittävästi mielenkiintoa herättävän ehdokkaan puutekaan tehnyt vaaleista helppoja. PRI:llä oli jo ennen näitä vaaleja hallussaan 25 kunnanjohtajan pestiä Coahuilan yhteensä 38 kunnassa. Mitä tulee paikallisen kongressin vaalituloksiin, niin PRI ja sen liittolaiset ovat voittaneet kaikissa 16 vaalipiirissä. Loput yhdeksän Coahuilan kongressin paikkaa jaetaan suhteellisen vaaliosuuden mukaisesti Morenan, PVEM:in ja PT:n kesken. PRI:lla oli aiemmin 16 paikkaa yksin, mutta nyt se joutuu jakamaan 16 vaalipiirin voitot liittolaistensa kesken. Sovitun paikkajaon mukaan se sai yhdeksän vaalipiirin ehdokkuuden, PAN viiden ja PRD kahden. Näin paikat tulevat myös jakautumaan, koska Alianza Ciudadana por la Seguridad voitti kaikki enemmistövaalit. Oikeistopuolue PAN:illa oli aiemmin vain kolme paikkaa eikä PRD:lla ollut edustusta paikalliskongressissa. Morenalla oli neljä paikkaa ja vihreällä PVEM-puolueella ja paikallisryhmä UDC:llä yksi kummallakin. Suhteellinen paikkajako vahvistetaan myöhemmin, mutta jo nyt jako näyttää varsin selvältä. Morena saattanee saada viisi paikkaa ja lähes saman verran ääniä kongressinvaaleissa saaneet PVEM ja PT kaksi kumpikin. Vihreiden vaaliliittolainen UDC ei asettanut omia ehdokkaita kongressivaaliin, mutta sai vastineeksi asettaa oman ehdokkaansa kuvernöörinvaaliin. Kongressinvaalien tulos oli seuraava: PRI–PAN–PRD 52,8 prosenttia, Morena 26,2 prosenttia, PT 8,75, PVEM–UDC 7,5 ja ilman paikkoja ja paikallistason rekisteröintioikeuteen vaadittavaa kolmea prosenttia jää vain kahteen prosenttiyksikköön yltävä MC. Uudet paikalliset kansanedustajat aloittavat viroissaan 1. päivänä tammikuuta. Vuoden 2024 vaaleissa uusitaan kaikkien muiden osavaltioiden paitsi Coahuilan kongressit.

Näin Mano Jiménez kommentoi Coahuilan tulosta alkuillan tiedotustilaisuudessaan:

– Rakensimme suuren voittamattoman kansalaisrintaman. Tästä kampanjasta tuli kohtauspaikka kaikille Coahuilan asukkaille, jotka haluamme tehdä hyviä asioita osavaltiollemme.

– Aiomme hallita kaikkia varten. Heille, jotka he äänestivät meitä, ja myös heille, jotka eivät äänestäneet meitä.

Myöhemmin tukijoidensa ja koalition puoluejohtajien edessä Saltillon Sisarkaupunkien aukiolla (Plaza Ciudades Hermanas) Jiménez kertoi kutsuvansa vaalit hävinneet ehdokkaat Guadianan ja Pérezin työskentelemään hallituksessaan. Neljän lapsen 39-vuotias isä jatkoi voiton juhlintaa, joka takaa PRI:n vallan jatkumisen 2029 asti:

– Coahuila on paljon suurempi kuin yksikään poliitikko, ja meidän on toimittava yhdessä. Taianomainen kaava on yhteistyö kansalaisyhteiskunnan, kansalaisten, yksityisen sektorin ja poliittisen projektin välillä.

– Täällä Coahuilassa kävi selväksi, että rakkaus voitti vihan, työ voitti solvaukset, politiikan kansalaistaminen voitti politikoinnin.

– Tämä voitto on erittäin tärkeä, koska täällä on PRI:stä lähtöisin oleva hyvä hallitus yhdessä muiden poliittisten puolueiden kanssa, ja meillä on hyvä kuvernööri, joka on saanut aikaan myönteisiä tuloksia kansan kannalta tärkeimmissä asioissa: turvallisuus, työllisyys, elämänlaatu.

Hän kehotti jättämään taakse riitelyn ja erimielisyydet, sillä tärkeintä on Coahuila, joka on paljon suurempi kuin mikään puolue ja eri poliittisten ryhmien on yhdistettävä voimansa osavaltion edun nimissä.

 

Kruunun jalokivi – PRI:n mekka ja hautakivi

 

Estado de Méxicon tai Méxicon osavaltio tai Meksikon osavaltio eli Edomex on asukasluvultaan maan suurin liittovaltion palanen. Vuoden 2020 virallisessa väestölaskennassa (INEGI) se ylsi lähes tarkalleen 17 miljoonaan henkeen. Nykyisellään sen väestö lähenee 18 miljoonan rajapyykkiä. Virallinen vuoden 2023 vaaleissa käytetty asukasluku on kuitenkin 17,4. Se vastaa siis likimain Hollannin 17,6 miljoonan asukaslukua. Kumpikaan “maa” ei ole voittanut jalkapallon maailmanmestaruutta, vaikka Alankomaat onkin ollut finaalissa kolmesti. Kooltaan Hollanti on noin 41 800 neliökilometrin kokoinen, mikä on lähes tuplasti Edomexin 22 500 neliökilometrin verran, millä yltää vasta kansalliselle sijaluvulle 25 ja edustaa vain 1,1 prosentin verran Meksikon 1,97 miljoonasta neliökilometristä. Myös tämä osavaltio tunnetaan Hollannin tavoin kukkakaupasta, josta osa päätyy Eurooppaan asti.

Estado de Méxicoon kuuluu 125 kuntaa, joista 59 luetaan osaksi Meksikon laakson metropolialuetta (Zona Metropolitana del Valle de México – ZMVM). Kaikkiaan kyseinen metropolialue koostuu lisäksi pääkaupunki Ciudad de Méxicon (CDMX) 16 kunnasta (alcaldías) ja nykyisin myös Hidalgon osavaltion 13 kunnasta (municipios). Yksi maailman suurimmista metropolialueista omaakin noin 22 miljoonan asukkaan populaation ja on koko Amerikkojen mantereiden suurin asutuskeskittymä. Kunhan Hidalgon kunnat saadaan integroitua osaksi metropolialuetta nousee sen asukasluku mahdollisesti jopa yli 24 miljoonaan. llman mexiquensejä pääkaupunki olisikin jonkinlainen kädetön karhu, sillä iso osa sen työvoimasta kulkee pitkiä taipaleita toiselle puolen metropolialuetta. Myös elinkustannuksissa ja palkkatasossa on suuria eroja, mikä selittää osaltaan työmatkaliikenteen vetovoimaa. Toisin sanoen monissa osissa pääkaupunkia asuntojen hinnat ovat pilvissä, mutta työstä maksetaan suunnilleen saman verran kuin muuallakin ainakin mitä tulee palvelusektoriin. Kuitenkin palkat ovat keskimäärin suurempia kuin pääkaupunkia eri puolilta syleilevässä naapuriosavaltiossa.

Vuoden 2023 budjetti tässä asukasluvultaan maan suurimmassa osavaltiossa ylsi 356,8 miljardiin pesoon tai noin 18,9 miljardiin euroon. Luku on lähes samaa kokoluokkaa kuin Estado de Méxicon kansainväliset myyntitulot, jotka vuonna 2022 olivat melkein 19,9 miljardia dollaria. Summasta noin 5,9 miljardia kertyi autoteollisuuden eri osa-alueiden tuloista. Suoria ulkomaisia sijoituksia Edomexiin tehtiin yhteensä 1,8 miljardin dollarin verran viime vuonna. Autoteollisuuden jälkeen tärkeimmät tuotannon alat kytkeytyvät juomiin ja elintarvikkeisiin, kemian- ja lääketeollisuuteen sekä tekstiileihin ja matkailuun. Vähittäiskauppa vastaa sinällään yli 50 prosentin suhteellista osuutta Meksikon osavaltion talouden kaikista tuotantoyksiköistä. Toisaalta sinne sijoittuu myös paperi- ja painoteollisuutta, öljy- ja muovi- sekä huonekalu- ja patjateollisuutta, joissa se on markkinajohtaja. Estado México on täynnä vastakohtia, koska se on yksi maan teollistuneimmista kolkista, teollisuustuotannon kakkonen ja maailman modernimpien tehtaiden koti, mutta siellä on myös paljon perinteistä maataloustuotantoa, köyhyyttä ja väkivaltaa. Tuoreimpien tietojen mukaan sen asukkaista 42,7 prosenttia elää jonkinasteisessa köyhyydessä, vaikka tosin vain 4,9 prosenttia kärsii äärimmäisestä köyhyydestä. Toisaalta se asettuu murhatilastoissa alati sijalle kaksi tai kolme heti Guanajuaton tai Baja Californian jälkeen, koska viime vuonna tehdyistä murhista 8,4 prosenttia sattui Méxicon osavaltiossa. Tosin huhtikuussa 2023 se sijoittui alle kansallisen keskiarvon ja on vasta murhatilaston 16., kun henkirikosten määrä lasketaan per 100 000 asukasta. Koko maan väestöstä vähintään 13,5 prosenttia asuu Estado de Méxicossa.

Edomexissä toimii arvioiden mukaan ainakin 450 00 yritystä. Siinä missä vuoden 2021 mukaan Coahuilan osuus Meksikon bruttokansantuotteesta oli 3,3 prosentin luokkaa, oli pääkaupunki Ciudad de Méxicon osuus 17,3 ja Estado Méxicon 9,25 prosenttia. Sen reilun 267 miljardin dollarin bruttokansatuote on lähes täysin samaa kokoluokkaa kuin Suomessa tai Uudessa-Seelannissa. Viimeksi mainittujen maiden bruttokansatuote per henki on lähes nelinkertainen, mutta niin on elinkustannusindeksikin, joten 14 000 dollarilla saa Meksikossa suunnilleen saman verran kuin 50 800 dollarilla Suomessa. Virallisesti sen väestöstä vain 417 603 henkeä kuuluu alkuperäiskansoihin, mikä vastaa vain 2,6 prosenttia kaikista asukkaista. Todellinen luku on kuitenkin varmasti moninkertainen viralliseen rakenteellista rasismia heijastelevaan tilastoon nähden. Sen alueelta löytyy vähintään 2 000 prehispaanista arkeologista kohdetta, joista tunnetuin on Unescon maailmanperintökohde Teotihuacán (“jossa jumalat luotiin”), ja joka oli Mesoamerikan tärkeimpiä monietnisiä kauppa-, kulttuuri- ja rituaalikeskuksia vuosien 200 ja 650 välillä. Nykyisin kolme suurinta kansaa puhujien määrällä mitattuna ovat mazahuat, otomit (hñähñu) ja atsteekkien eli mexicoiden náhuatlia puhuvat jälkeläiset. Edomex omaa maan kolmanneksi suurimman kaupungin ja yli 1,6 miljoonan asukkaan Ecatepecin, kohti 1,2 miljoonaa kipuavan Nezahualcóyotlin sekä noin 800 000 asukkaan Naucalpanin. Helsingin 665 000 ihmisen kokoluokkaa ovat puolestaan Tlalnepantla ja Chimalhuacán 700 000 asukkaallaan. Sen pääkaupunki Tolucassa on noin 330 000 henkeä.

Estado de México on vaalikenttien jättiläinen, sillä sen äänestäjien määrä vastaa yhtätoista pienempää osavaltiota eli noin kolmasosaa 32 liittovaltion jäsenestä. Siksi nyt käydyillä paikallisvaaleilla on suuri strateginen merkitys matkalla vuoden 2024 vaaleihin, joissa ratkotaan presidentin virka sekä senaatin ja edustajainhuoneen koostumus. Coahuilan ja Estado de Méxicon vaaleissa käydään viimeiset osavaltiotason kamppaillut, jotka määrittelevät ne olosuhteet, joista hallitus ja oppositio lähtevät ensi vuoden vaaleihin. Toisaalta PRI-puolue taistelee Edomexissä henkensä puolesta, koska juuri sinne sijoittuu sen vahvin ja tärkein tukialue, jota ilman se kutistuu pienpuolueeksi. Oppositiorintaman toinen pääosapuoli Partido Acción Nacional (PAN) – joka syntyi 1939 vastustamaan öljyn kansallistamista, jonka silloinen PRI:n edeltäjä Partido Nacional Revolucionario (PNR) teki presidentti Lázaro Cárdenas del Ríon johdolla maaliskuussa 1938 – antoi nykyiselle kumppanilleen – jonka kanssa se on tehnyt epäsuoraa yhteistyötä jo vuoden 1988 vaalivilpistä lähtien – mahdollisuuden määritellä ehdokkaat omista riveistään perinteisillä tukialueillaan Coahuilassa ja Estado de Méxicossa. Itselleen PAN sen sijaan varaa oikeuden nimetä vuoden 2024 presidenttiehdokas. Kolmantena pyöränä Va por México -vaaliliittoon kuuluu kaikki vasemmistolaiset arvonsa jo vuosia sitten myynyt Partido de la Revolución Democrática (PRD).

 

 

Atlacomulcon dynastian historia

 

PRI:n puoluerakenteen kova ydin löytyy niin sanotusta Atlacomulcon kunnasta nimensä saavasta mafiaklaanista. Atlacomulcon ryhmä (Grupo Atlacomulco), joka on ryöstänyt julkisia varoja ja väärinkäyttänyt valtaa vuosikymmenien ajan, sai alkunsa viimeistään 1942, kun zapatismin ja cardenismin radikaaleja oppeja seurannut kuvernööri Alfredo Zárate Albarrán murhattiin poliittisen agendan maltillistamiseksi. Joissakin lähteissä ryhmän olemassaolon mainitaan alkaneen jo 1915 moninkertaisen kunnanjohtajan Maximino Montiel Olmosin toimesta. Kuitenkin ulkoministerinä, kuuden maan suurlähettiläänä ja osavaltion kuvernöörinä sekä kansainvälisen oikeuden tuomarina toiminut useiden alojen osaaja, historioitsija ja kirjailija Isidro Fabela Alfaro on Atlacomulcon ryhmän varsinainen isä. Hänen vaikutuksensa Meksikon diplomatiaan oli niin ikään valtava. Fabela nousi Estado de Méxicon väliaikaiseksi kuvernööriksi juuri Záraten murhan jälkeen.

Ryhmä syntyi suojelemaan sen omia intressejä niin politiikassa kuin yritysmaailmassakin. Se on perhedynastioiden liitto, jonka tärkeimmät poliittiset ja taloudelliset jäsenryhmät ovat Montiel, Del Mazo, Vélez, Peña, Hank, González, Nieto, Baranda ja Colín sekä myös Barrera, Alcántara ja Peralta. Siitä kuinka virallista yhteistyö on ollut ei ole tarkkaa tietoa. Monet PRI:n poliitikot ovat myös kiistäneet ryhmän olemassaolon kokonaan. Haukkamaisen, rosvoavan, saalistavan ja ahnaan ajattelutavan omaksuneen eturyhmän ajattelu on ollut viimeisen 40 ajan äärimmäiseen uusliberaalia tai uusporfiriaanista eikä julkisten varojen ryöväämistä ole vältetty. Montielin dynastian perustaja Maximino houkutteli Fabelan pidentämään kuvernöörin toimikauttaan ja välttämään vaalit. Niinpä Estado de Méxicon nykyisen kuvernöörin isoisä ja silloinen osavaltiotason rahastonhoitaja Alfredo del Mazo Vélez lahjoi paikallisen kongressin muuttamaan tämän liittovaltion osan perustuslakia Fabelan valtakauden pitkittämiseksi. Uusi poliittinen hegemonia oli syntynyt.

Aina siitä lähtien Atlacomulcon hyvä veli -verkosto on operoinut kiristykseen, lahjontaan, julkisten varojen ryöväämiseen sekä muihin hämärän vaikutusvallan väärinkäytöksien mahdollistamiin keinovalikoimiin luottaen. Jos nämä eivät tuota haluttua tulosta, otetaan avuksi myös kovemmat otteet, mikä tarkoittaa käytännössä väkivallan eri muotoja. Ryhmittymään liittyy myös Francisca Castro Montielin 1940 tekemä profetia, jonka mukaan silloin yhä varsin vaatimaton Atlacomulcon kylämainen kunta olisi tarjoava osavaltiolle kuusi kuvernööriä ja yhdestä heistä tulisi myös Meksikon presidentti. Laskutapoja ryhmän kuvernöörien määrälle on useita, mutta Atlacomulcossa syntyneitä osavaltion ylimmän toimeenpanovallan käyttäjiä on ollut seitsemän, mutta kun mukaan lasketaan naapurikuntien pojat ja ryhmään kytköksissä olevat herrat lähestyy kuvernöörien lukumäärä tusinaa ja yltää jopa 15 kuvernööriin. Vaikka laskisimme mukaan vain Atlacomulcossa syntyneet ja yhden ryhmän vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, joka syntyi toisessa kunnassa, ovat he hallinneet osavaltiota yhteensä 45 vuoden ajan. Atlacomulcossa syntynyt Enrique Peña Nieto toimi presidenttinä 2012–2018, minkä sanotaan toteuttaneen vuoden 1940 ennustuksen, mutta kyseessä on jonkin sortin itse itseään ruokkiva myytti.

Vuonna 1997 tehdyssä sisäministeriön raportissa poliittinen poliisi tutki entisen yrittäjänä ja päättäjänä menestyneen kuvernöörin Carlos Hank Gonzálezin taustoja. Hänen todettiin liittyneen Atlacomulcon vaikuttajien ryhmään jo 1940-luvulla Isidro Fabelan pyynnöstä. Tutkimus mainitsee myös Tolucan piispan Arturo Vélez Martínezin. Ei ole syytä unohtaa, että yritysmaailman ja politiikan ohella kirkko on Atlacomulcon mafian kolmas tukijalka. Hank muistetaan lausahduksesta, jonka mukaan ”köyhä poliitikko on huono poliitikko”. Hyvä veli -verkoston jäseniä yhdistääkin ennen kaikkea raha ja valta. Luokaamme katseemme joihinkin tunnetuimpiin jäseniin, jotka vaikuttivat valtiovallan luomassa poliittisessa instituutissa PRI:ssä, jonka kaksi aiempaa muotoa olivat nimeltään Partido Nacional Revolucionario (PNR) vuoteen 1938 asti ja Partido de la Revolución Mexicana (PRM) vuoteen 1946 asti.

Jo mainitun Fabelan ja toisessa kunnassa syntyneen Hankin lisäksi ryhmittymään kuuluvia kuvernöörejä ovat olleet Alfredo del Mazo Vélez, Alfredo del Mazo González, Salvador Sánchez Colín, Arturo Montiel Rojas, Enrique Peña Nieto y Alfredo del Mazo Maza, syyskuussa 2023 väistyvä viimeinen Atlacomulcon ryhmittymän ja PRI:n kuvernööri. Del Mazo Maza on sukunsa kolmas kuvernööri, koska kuten edellisen lauseen sukunimistäkin voi arvailla, myös hänen isoisänsä ja isänsä olivat kuvernöörejä. Kytköksiä valtaan ei muutenkaan puuttunut, koska olihan del Mazo Mazan serkku Peña Nieto presidenttinä, kun hänet valittiin sukunsa toistaiseksi viimeiseksi Estado de Méxicon ylimmän toimeenpanovallan haltijaksi.

Fabelan vallasta väistymisen jälkeen vetovastuun Atlacomulcon ryhmittymästä ja Meksikon osavaltiosta otti hänen veljenpoikansa, läheinen liittolaisensa ja pääministerinsä (Secretario de Gobierno) Alfredo del Mazo Vélez, joka toimi kuvernöörinä 1945–1951. Del Mazon perheen poliitikko toimi myös Adolfo López Mateosin hallituksen vesivarantojen ministerinä 1958–1964. Toinen varhaisen Atlacomulcon voimahahmo oli Carlos Hank. Hän syntyi Santiago Tianguistencon kunnassa 1927, mutta hänen poliittinen uransa oli vahvasti kytköksissä epäviralliseen Atlacomulcon varjohallitukseen. Hankista, joka tunnettiin lempinimellä El Profesor, olisi mitä todennäköisimmin tullut presidentti, jos perustuslain artikla 82 olisi sen sallinut. Vuoteen 1993 asti presidenttiehdokkaan kummankin vanhemman tuli olla syntynyt Meksikossa. Hank Gonzálezin isä oli saksalaissiirtolainen Jorge Hank Weber. Paras tilaisuus ryhtyä presidentiksi olisi eittämättä ollut 1982.

Opettajan koulutuksen saanut Hank pärjäsi silti kohtuullisesti niin politiikassa kuin liike-elämässäkin. Hän aloitti makeistehtailijana ja nykyisin hänen perheelleen kuuluu suuri teollisuusimperiumi Grupo Industrial Hermes, yritysrypäs, joka toimii etenkin infrastruktuurin, energian, autoteollisuuden, liikenteen ja matkailun aloilla. Hänen lapsenlapsensa Carlos Hank González on toiminut maan toiseksi suurimman pankin johdossa marraskuusta 2014. Itse ukki Hank aloitti julkisen palvelun uransa Tolucan kaupunginjohtajana 1955–1957. Kansallisena kongressiedustajana hän piipahti 1958–1961. Estado de Méxicoa hän hallitsi ja urbanisoi vuosien 1969 ja 1975 välillä. Tasavallan presidentti nimitti aina vuoteen 1997 asti pääkaupunki Ciudad de Méxicon asiainhoitajat (Regente de la Ciudad, viralliselta nimeltään Jefe del Departamento del Distrito Federal). Kauan ennen demokratian rantautumista Hank hoiteli pääkaupungin toimivaltaa 1976–1982. ”Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja yksityistämisen isänä” tunnetun PRI:n uusliberaalin räikeällä vaalivilpillä valtaan nousseen presidentin Carlos Salinas de Gortarin kaudella Hank vaikutti matkailuministerinä 1988–1990 ja maatalous- ja vesivarantojen ministerinä 1990–1994. Hankin tiettävästi pahin aikaansaannos Salinaksen hallituksessa oli 1992 säädetty perustuslain artiklan 27 muokkaaminen, mikä mahdollisti pienviljelijöiden yhteisomaisuuden (ejido) myymisen pala palalta ja vaikutti siten tuhoavasti Meksikon vallankumouksen maaseudulle tuomaan tasavertaisuuteen. Hank González, yksi Meksikon vanhan politiikan titaaneista, menehtyi 73-vuotiaana 2001.

Alfredo del Mazon poika Alfredo del Mazo González toimi kuvernöörinä 1981–1986. Hän osallistui myös Miguel de la Madrid Hurtadon hallitukseen energia-, kaivos ja valtionyhtiöiden ministerinä 1986–1988. Seuraavalla hallituskaudella hän toimi Meksikon Belgian ja EU:n suurlähettiläänä 1988–1990 sekä vielä kolmannella hallituskaudella Kansallisen työntekijöiden asuntorahaston (Instituto del Fondo Nacional de la Vivienda para los Trabajadores – Infonavit) johdossa 1995–1997. Del Mazo González osallistui myös pääkaupunki Ciudad de Méxicon johtajan ensimmäisiin demokraattisiin vaaleihin 1997, joissa hän sai 25,6 prosentin kannatuksen ja jäi toiseksi. Hän ehti toimia liittovaltiotason kongressiedustajana vielä reilut sata päivää vuonna 2003. Hänen kuvernööriaikoinaan sattuivat niin sanotut San Juan Ixhuatepecin öljyteollisuuteen kytkeytyvät räjähdykset Tlalnepantla de Bazin kunnassa, joka aiheuttivat yli 500 hengen kuoleman, lisäksi toiset kaksi tuhatta ihmistä haavoittuvat. Salvador Sánchez Colín on hänkin Atlacomulcon ryhmän kuvernööri vuosien 1951 ja 1957 väliltä. Kun hänen toiveensa presidenttiydestä eivät toteutuneet hän omisti uransa useille maatalouden etujärjestöille. Arturo Montiel Rojas palautti Montielit vallan kahvaan ja toimi kuvernöörinä 1999–2005. Hänen kautensa muistetaan korruptiosta, josta ei ole kuitenkaan tullut laillisia seuraamuksia. Montielin avioero oli myös sotkuinen ja verinen, sillä mitä ilmeisemmin hän järjesti vaimonsa rakastajan, erään tenniksen opettajan, murhan, mutta selvisi tietysti siitäkin kuin koira veräjästä.

Montielin veljenpoika Enrique Peña Nieto nautti suuren luokan medioiden tuesta, hän toimi setänsä jälkeen kuusi vuotta kuvernöörinä ja hajotti muun muassa useita mielenilmauksia kovakouraisesti. Raiskauksilta, kidutuksilta ja ihmisoikeuksien polkemiselta ei vältytty muuan muassa San Salvador Atencon toukokuun 2006 mielenilmauksissa, joihin osallistui 3 500 poliisia, ja jotka johtivat kahteen kuolemaan ja yli 200 pidätykseen. Huhutaanpa Peña Nieton myös tappaneen vaimonsa, vaikka pitäviä todisteita tästä ei ole. Uusi vaimo oli joka tapauksessa kuvan kaunis ja nukkemainen näyttelijä suoraan isoimman televisiokanavan saippuaoopperoista. ”Unelmapari” nousi yhdessä valtaan vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen. Synkkä presidenttikausi muistetaan useista korruptioskandaaleista, on Estafa Maestraa, Casa Blancaa, Odebrecht-sotkua, energiareformiin liittyvää silloisten lainsäätäjien lahjontaskandaalia ja sitten ovat tietysti syyskuun 2014 opiskelijamurhat, joihin hallitus osallistui yhtenä osapuolena yhdessä huumekartellien, osavaltiotason viranomaisten ja armeijan kanssa. Sen jälkeen se pyrki hautaamaan tapauksen tutkinnan oikeusviranomaisten avulla ja keksi sepitetyn version totuudesta. Koko Peña Nieton kauden ajan yleinen turvallisuus jatkoi heikentymistään ja ihmisoikeusrikkomukset olivat arkipäivää. Yhdeksi harvoista Peña Nieton meriiteistä voidaan kuitenkin mainita se, ettei hän laittanut liikkeelle vaalivilppiä vuoden 2018 vaaleissa eikä muutoinkaan sekaantunut vaaleihin samaan tapaan kuin lähes kaikki hänen edeltäjänsä olivat tehneet vuosikymmenten ajan. Hän myös salli rauhanomaisen vallanvaihdon.

Jos Atlacomulcon kuvernöörien syntilistaa pyrkii tiivistämään niin autoritäärisen, sisäsiittoisen, perhettä, ystäviä ja liittolaisia suosivan korruptoituneen ja vaalivilppeihin kerta toisensa jälkeen sortuneen yksinvallan lisäksi se on tarkoittanut murhia ja yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esimerkiksi Peña Nieton serkku Cuitláhuac Ortíz Lugo tunnettiin osavaltion huumekaupan pyörittäjänä. Tästä huolimatta tai juuri siksi hänet nimitettiin osavaltion poliisin johtoon. Hänet murhattiin heinäkuussa 2009. Ranskalaisen dramaturgin Honoré de Balzacin sanoin ”jokaisen suuren omaisuuden takaa löytyy aina rikos” pätee tähän läntisen Meksikon osavaltion mafiaryhmään. Korruption ohella juonittelu, nepotismi, salaiset sopimukset ja rankaisemattomuus ovat avainsanoja. Peña Nieton ensimmäisen puolison Mónica Pretelini Sáenzin jo mainittuun kuolemaan tammikuussa 2007 liittyy epäselvyyksiä, sillä kaksi Estado de Méxicon sairaalaa kieltäytyivät vastaanottamasta häntä ja kuolema vahvistettiin lopulta eräässä pääkaupunki Ciudad de Méxicon sairaalassa. Muutama kuukausi myöhemmin Peña Nieton lasten neljä henkivartijaa surmattiin Veracruzin osavaltiossa. Yksi nelikosta toimi aiemmin vaimon turvana.

Arturo Montiel sanoi ”ihmisoikeuksien olevan ihmisiä eikä rottia varten”. Hän takoi omaisuutta osavaltion johdossa ehkä enemmän kuin kukaan muu ja keräsi ainakin 120 kiinteistön omaisuuden. Hänen vuoden 2009 avioeronsa ranskalaisesta Maude Versini Lancrysta johti kolmen lapsen huoltajuuskiistaan ja maksoi silloin jo entiselle kuvernöörille 30 miljoonan dollarin verran. Kuitenkin jo marraskuussa 2008 vaimon argentiinalainen tennisvalmentaja Mario Palacios Montarcé murhattiin baseball-mailalla hakaten Tolucan keskustassa. Peña Nieto takasi kuvernöörinä ollessaan setänsä koskemattomuuden eikä tätä tapausta tai laitonta rikastumista päästy koskaan edes kunnolla tutkimaan. Nämä esimerkit riittänevät kuvaamaan Atlacomulcon klaanin synkkää perintöä, joka yltää sen perustaneeseen vuoden 1942 poliittiseen murhaan asti. Estado de Méxicon väkivallan ja korruption taakka ei ole sattumaa, vaan kytkeytyy suoraan sen huonoon hallintoon. Hyviä lähteitä Atlacomulcon mafiasta kiinnostuneille ovat etenkin Francisco Cruz Jiménez, Jorge Toribio Montiel ja Ricardo Cortés Padilla.

 

Delfina ja Ale – poliittisen laidan ääripäät

 

PRI:n 94 vuoden yksinvaltaa puolustamaan on PAN:in ja PRD:n lisäksi innostunut puoluekartalta hiipuva opettajien yhteenliittymä Nueva Alianza, joka muistetaan lukuisista väärinkäytöksistä. Ehdokkaaksi on saatu Institutionaalisen vallankumouspuolueen edustajaksi suhteellisen nuori, nuhteeton, ilmaisukykyinen ja älykäs Alejandra del Moral Vela, joka on PRI:n nykytyylin mukaisesti myös mediaseksikäs ja hyvännäköinen. 39-vuotias Ale del Moral on koulutukseltaan asianajaja ja lisäksi hänellä on maisterintutkinto julkisesta hallinnosta ja politiikasta. Hän on iästään huolimatta politiikan veteraani, sillä 2009 hänet valittiin yli 500 000 asukkaan Cuautitlán Izcallin kaupunginjohtajaksi ensimmäinen naisena ja hän oli 26-vuotiaana maan nuorin alcaldesa. 2012 hänestä tuli liittovaltiotason kongressiedustaja ja hän toimi useiden valiokuntien johtotehtävissä. 2015 hänet nimitettiin valtiollisen pankin Bansefin johtoon. Tämä pelastettu julkinen pankki tunnetaan nykyisin nimellä Banco del Bienestar. Kuvernööri Eruviel Ávila Villegas nimitti Alen työministeriksi lokakuussa 2016, mutta jo helmikuussa hän ryhtyi puolueensa osavaltiotason keskuskomitean puheenjohtajaksi johtaakseen saman vuoden vaalitaistoa. Sen jälkeen kun Alfredo del Mazo Maza, vuoden 2018 lopussa väistyneen presidentti Enrique Peña Nieton serkku, voitti niukasti vaalit, palkittiin Ale yhteiskunnallisen kehityksen ministerin viralla.

Vuonna 2018 Ale hävisi senaattorin vaalit juurikin kuvernöörin vaalin kilpakumppaninsa Delfinan tähdittämälle Morenalle. Del Moral palasi kolmatta kertaa paikallisen keskuskomitean johtoon lokakuussa 2018. Estado de Méxicon PRI:n puheenjohtajana toimiessaan vanha valtapuolue ei voittanut sikäläisen kongressin vaaleja, mutta tuli toiseksi ja sai itselleen 53 kunnanjohtajaa vuoden 2021 vaaleissa. Syyskuussa 2021 Ale vannoi virkavalan paikalliskongressissa. Lopulta helmikuun 3. päivä 2022 hän erosi puoluejohdosta voidakseen hakea ehdokkuutta kuvernöörikisaan. 20.10. hänet nimitettiinkin Meksikon osavaltion puolustuskoordinaattorin virkaan (Coordinadora por la Defensa del Estado de México). Sukupuolikiintiöt osuivat kohdilleen sillä puolien puolueiden ehdokkaista on oltava naispuolisia. Koska Coahuilassa ehdokkaat olivat miehiä, tuli Edomexiin asettaa pelkkiä naisehdokkaita. Helmi-maaliskuun nimitykset olivat muodollisuuksia ja tämä 16-vuotiaana isänsä jalanjäljissä politiikassa aloittanut, virasta viraan pomppinut heinäsirkka ja dynaamisen johtajan profiilin omaava nuorekas kaksospoikien äiti tuli nimitetyksi puolueensa osavaltiotason ensimmäiseksi naisehdokkaaksi, jonka hartioille putoaa 94 vuoden yhtäjaksoisen hallinnollisen hegemonian puolustamisen painava taakka. Hän on yksi nykymuotoisen PRI:n viimeisten vuosikymmenten parhaista ehdokkaista, joten jos PRI kaatuu hänen johdolleen, voi vanha valtapuolue sanoa yrittäneensä tosissaan taistella vaalivoitosta yhdellä kovimmista korteistaan.

Alejandran isä Ismael del Moral Castro, pitkän linjan PRI-poliitikko ja tyttärensä poliittisen uran tuki, menehtyi 14.2. kuluvaa vuotta. Myös Alejandran puoliso Mariano González Aguirren isä toimi saman puolueen riveissä Tlaxcalan kuvernöörinä. Kovissa puoluepoliittisissa liemissä keitetty tytär ja vaimo on PRI:n politiikan viimeinen perillinen. Vaikka puolueen maine on sekaantunut likaisiin vesiin jo kauan sitten – olympiavuoden 1968 opiskelijamurhista alkaen – Ale on sanonut olevansa ylpeä samoista perinteistä, jotka valtaosa tai jopa kaksi kolmasosaa kansasta hylkää. Vanhojen kilpakumppanien PAN:in ja PRD:n liittoa hän on perustellut “aikana työskennellä yhdessä”. Kun PRI:n todettiin olevan loppunsa lähellä, kertoi Ale ryhmittymänsä olevan “vahvempi kuin koskaan”. Kirouksista, ristiriidoista ja lehmänkaupoista on pyritty paketoimaan “voittava kaava”. Lääkärin tytär koki kovia jo 18-vuotiaana, kun hänet kidnapattiin Naucalpanissa. Pääkaupungin itäpuolelle viety uhri vapautettiin kuitenkin kuuden päivän sisään sen jälkeen, kun hänen perheensä maksoi pyydetyt lunnaat. Tätä episodia hän pitää politiikkansa inspiraation lähteenä. Hänen isänsä sanoi: “Vaihtoehtoja on kaksi, pysyä vihaisena ja jäädä siihen tai laittaa itsesi tekemään asialle jotain.” Yliopiston opettajat muistavatkin Alen kiihkeänä poliitikon alkuna.

Vuosi 2022 kului kampanjan valmistelun ohella äitiyden ja viime maaliskuussa syntyneiden kaksospoikien parissa. Vasta käydyissä vaaleissa Ale jalkaantui noin sataan kuntaan, vaikka hänen poliittinen vastustajansa kiersi kaikki 125 kuntaa. Joka tapauksessa myös PRI on ottanut opiksi ja pyrkinyt kuuntelemaan kansaa. Alea pidetään energisenä ja suorasukaisena johtajana, joka on avannut tilaa etenkin puolueensa nuorille naisille. Kotikunnassaan Cuautitlán Izcallissa Ale onnistui pysäyttämään velkaantumisen puolueensa tuella, mutta hänet liitettiin myös 115 miljoonaan pesoon tai 6,1 miljoonaan euroon yltäviin epäilyksiin hämäristä kiinteistökaupoista.

Vaaliviikolla brittiläinen media The Guardian ja espanjalainen El País julkaisivat toimittaja María Teresa Montaño Delgadon työhön perustuvan artikkelin, joka raportoi Estado de Méxicon osavaltiossa vuosina 2018–2022 sattuneita julkisten varojen kavalluksia, jotka toteutettiin laskuja ja sopimuksia väärentämällä toisella puolella maata sijaitsevien keksittyjen kulissien takana toimivien haamuyhtiöiden avulla. Näin julkisilla varoilla täytettiin yksityisiä lompakkoja. Summat yltävät yhteensä jopa viiteen miljardiin pesoon tai vajaaseen 269 miljoonaan euroon. Elokuussa 2021 Montaño – tutkimustaan varten noin 200 osavaltiotason sopimusta läpi käynyt El Observadorin perustaja ja päätoimittaja – kidnapattiin. Autossa oli kolme miestä. He ajoivat Montañon kotiin. Kaikki tutkimukseen liittyvät laitteet ja materiaalit vietiin. Montaño menetti myös autonsa. Sen jälkeen toimittaja jätettiin silmät yhä sidottuna parin kilometrin päähän kodistaan. Montaño lähti pois Meksikosta, mutta palasi kotimaahansa myöhemmin. Tutkimustaan hän on kyennyt jatkamaan kansainvälisten järjestöjen Forbidden Storiesin ja Organized Crime and Corruption Reporting Projectin (OCCRP) avulla. Suoria yhteyksiä Alejandra del Moraliin ei tiettävästi ole löydetty, mutta vähintään 15 haamuyhtiötä ja 40 sopimusta käsittävät epäselvyydet tapahtuivat samaan aikaan, kun PRI:n kuvernööriehdokas toimi osavaltion kehitysministerinä ja puolueensa paikallistason puheenjohtajana.

Poliittisen kentän toiselta laidalta löytyy sen sijaan hallitusta johtavan Kansallisen uudistuspuolueen (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena) Delfina Gómez Álvarez. Peruskoulun opettajan koulutuksen omaava yleisesti “Delfiininä” tunnettu “koko kansan täti” on sympaattinen ja kansanläheinen 60-vuotias poliitikko, joka toimi kotikaupunkinsa ja “Amerikan Ateenan” eli Texcocon kaupunginjohtajana 2013–2015. Texcocolla on pitkät kulttuuriperinteet, jotka viettävät parin tuhannen vuoden taakse tällä acolhua-kansan alueella, jonka kuuluisin hallitsija oli runoilijakuningas Nezáhualcóyotl (1402–1472). Texcoco muodosti osan mexicoiden kolmikantaisesta liitosta (Triple Alianza) yhdessä Tenochtitlánin ja Tlacopanin kanssa. Siellä sijaitsi myös prehispaanisen aikakauden suurin kirjasto, jonka barbaariset espanjalaisvalloittajat tuhosivat. Yhtä kaikki, Delfina on toiminut tämän reilun 230 000 asukkaan ja osavaltion itäpuolen historiallisen kaupungin lisäksi useissa muissakin vastuullisissa viroissa. Hän vaikutti ala-asteen opettajana neljässä eri kouluissa 1982–1999.

Vuosien 2015 ja 2018 välillä Delfina toimi kansallisessa kongressissa (Congreso de la Unión). Tuoreena senaattorina hän ehti olla kaksi kuukautta, sillä joulukuusta 2018 helmikuuhun 2021 Gómez toimi presidentti Andrés Manuel López Obradorin (AMLO) kehitysohjelmien vetäjänä Estado de Méxicossa. Helmikuusta 2021 syyskuuhun 2022 hän puolestaan oli liittovaltion hallituksen opetusministerin virassa. Vuoden 2022 viimeiset neljä kuukautta hän vaikutti senaattorina, joksi hänet valittiin 2018, mutta hän ei ehtinyt hallituskiireiden vuoksi toimimaan tässä virassa. Delfiinan ehdokkuus alkoi varmistua hyvissä ajoin jo elokuun 2022 alussa, kun hän löi kolme nimekkäintä miesehdokasta näytöstyyliin kahdessa gallupkyselyssä. Kaikkiaan ehdokkaita oli tarjolla 67. Delfina nimitettiin Neljännen muutoksen puolustuskomitean (Comité de Defensa de la Cuarta Transformación) johtoon, mikä käytännössä sinetöi hänen ehdokkuutensa kuukausia ennen kuin se voitiin rekisteröidä maaliskuussa 2023. Vaalilaki velvoittaa puolueet asettamaan yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita, joten vahvimman ehdokkaan valitseminen Estado de Méxicossa tarkoitti sitä, että Coahuilassa ehdokkaaksi olisi asetettava mies. Coahuilan kisasta tulikin miesehdokkainen keskinäinen kilpa ja Meksikon osavaltiossa taas lähdettiin naisten väliseen kamppailuun. Vuoden 2017 vahvasti vilpillisissä vaaleissa Delfina Gómez tuli toiseksi 30,8 prosentilla, mikä oli 2,8 prosenttia vähemmän kuin koko osavaltion hallintokoneiston suosimalla PRI:n ehdokkaalla.

Delfinalla on kandidaatin tutkinto peruskoulun opettajana kahdesta eri yliopistosta, Escuela Normal de Texcoco (1983–1986) ja Universidad Pedagógica Nacional (1987–1990). Pedagogisten opintojen maisterivaiheessa Gómez erikoistui koulutuksen suunnitteluun yhdessä yliopistossa (Centro de Estudios Superiores en Educación) ja toisessa yliopistossa (Instituto Tecnológico y de Estudios Superiores de Monterrey) hän teki niin ikään kolmivuotisen maisterintutkinnon erikoistuen oppilaitosten hallintoon.

Tuplakandidaattia ja tuplamaisteria on syytetty opposition taholta siitä, että hän maksoi itselleen 2015 lainmukaisen erorahan Texcocon kaupunginjohtajana ja vieläpä kertoi siitä avoimesti tulotiedoissaan. Häntä on myös pyritty syyttämään epäselvyyksistä opetusministerin tehtävissä. La Escuela es Nuestra -ohjelma on vanhempien suoralla demokratialla hallitsema peruskoulujen parannusohjelma. Jokaisen koulun vanhemmat raportoivat varojen käytöstä suoraan opetusministeriölle. Se jos jotkut kymmenistä tuhansista kouluista eivät todistaneet virallisesti käyttäneensä ohjelman varoja parannuksiin ei kuulu opetusministeriön tehtäviin. Sama pätee niihin oletettuihin epäselvyyksiin, mitä tulee muutamiin toisen asteen oppilaitoksiin ja korkeakouluihin, joihin liittyvillä liittovaltion tilintarkastajien (Auditoría Superior de la Federación – ASF) selvityspyynnöillä oppositio on pyrkinyt retostelemaan. Mitään suoria tai varsinaisia todisteita korruptiosta ei ole ja kunkin instituutin on selvitettävä oman saadun rahoituksensa käyttämiseen liittyvät mahdolliset epäselvyydet avoimessa yhteistyössä tilintarkastajien kanssa. Opetusministerin toimivaltaan kuuluu rahoituksen antaminen lukuisille itsenäisille toimijoille, mutta se ei ole juridisessa vastuussa tuon rahoituksen väärinkäytöksistä. Vastuu tarkastuksista lankeaa eduskunnan alaiselle ASF:lle ja kunkin oppilaitoksen rehtoreille, joiden tulee vastata tilintarkastajien tekemiin huomioihin. Toisin sanoen Delfina Gómez ei ole syyllistynyt minkäänlaiseen korruptioon rahoittaessaan koulutusta alati kasvavilla summilla.

Niin sanottujen kymmenysten perintä on ollut opposition lempilapsi. Tapaus liittyy Delfina Gómezin kaupunginjohtajan aikoihin, vaikka sillä ei ole sinänsä mitään tekemistä hänen kanssaan. Morena-puolueen päätöksellä Texcocon kunnan ja perhekehitysinstituutin (Desarrollo Integral para la Familia – DIF) työntekijöiltä perittiin vapaaehtoinen kymmenen prosentin osuus palkasta uuden puolueen rahoittamiseksi. Kyseessä ei ole mitenkään tavaton tapa, mutta Morenalle langetettiin tapauksesta vaalituomioistuimen (Tribunal Electoral del Poder Judicial de la Federación) noin 4,5 miljoonan peson tai hieman yli 240 000 euron sakon tammikuussa 2022. Toisaalta Delfinaan on kohdistettu moninaisia mustamaalauskampanjoita, suoranaista vihaa ja rasismia. Jotkut kommentaattorit ovat jopa taivastelleet sitä, että on outoa, ettei hän ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Yksinäistä opettajan kotona tuskin on, sillä eläinrakas Delfina on adoptoinut 11 koiraa ja 10 kissaa. Opposition mielikuvituksettomuudesta kertoo jotakin se, miten vaalien loppusuoralla häntä on pyritty syyttämään kolmen tuhannen koiran murhaamisesta Texcocossa.

Kuitenkin on itsestään selvää, ettei Estado de Méxicolla ole ollut yhtä rehellistä ja puhtoista varteenotettavaa ehdokasta kuvernöörin virkaan useisiin vuosikymmeniin. Delfina edustaa korruptiota kitkevää lopezobradorismia ja neljättä muutosaaltoa, joka on haudannut uusliberaalin eliittiä hyödyntäneen talouspolitiikan ja laittanut sosiaalipolitiikan uuden yhteiskunnallisen kehityksen mallin keskiöön. Oikeisto-oppositiolle La Batalla Maestra eli kaksoismerkityksessään “suuri taistelu” ja “opettajan taistelu” merkitsee kuitenkin sen tappiokierteen jatkua, isoimman osavaltion lipumista vasemmistolle ja entistä huonommista asetelmista lähtemistä vuoden 2024 vaaleihin, jotka määrittelevät Meksikon suunnan seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Näissä vaaleissa Morena, Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) ja vihreiden (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) yhteisrintama esiintyi jo tutuksi tulleella nimellä “Yhdessä teemme historiaa” tai Juntos Hacemos Historia, joka on kulkenut voitosta voittoon kesästä 2018 lähtien.

PRI oli lyömättömän vahva vielä 2011 ja Eruviel Ávila voitti vaalit 60 prosentin turvin, samalla kun entinen kuvernööri ja liittolainen Peña Nieto käveli kohti presidentin virkaa medioiden ja yritysmaailmaan myötämielisellä suitsutuksella. Komeasta pojasta leivottiin saippuaoopperan tyyliin voittajan imagoa ja Meksikon pelastajaa isolla rahalla. 12 vuotta myöhemmin Institutionaalinen vallankumouspuolue seisoi oman hautansa äärellä ja kertoi edustavansa “todellista oppositiota” Estado de Méxicossa, jota se on hallinnut autoritaarisin ottein yhtäjaksoisesti jo 94 vuoden ajan. Sen ehdokas Alejandra del Moral vannoi yhtenäisyyden nimiin ja lupaili “muutosta” sekä kopioi vasemmistolaisen hallituksen politiikkaa omiin ehdotuksiinsa samalla, kun hän pyysi kannattajiaan “tekemään sen, minkä he osaavat, olkoon se hyvää tai pahaa” ja totesi, että “haluamme todistuksen enemmistöstä emmekä hyvästä käytöksestä”. Tämä on todettu vaalivilpillä uhkailuksi.

Viimeisen 24 vuoden aikana vaalit ovat käyneet PRI:lle tiukemmiksi, mutta toiset puolueet eivät ole kyenneet syrjäyttämään alun perin Meksikon vallankumouksen perinnön puolustajana toiminutta ryhmää sen poliittisessa kodissa. Vuoden 2000 vaalien liike, jota johti Vicente Fox Quesada, syrjäytti PRI:n valtakunnan politiikassa laittoman vaalirahoituksen (Amigos de Fox) avulla, vaikka Kansallisen toimintapuolueen (PAN) lupaukset osoittautuivat valheiksi ja mitään todellisia muutoksia ei koettu. Vuotta ennen PRI:n Arturo Montiel Rojas voitti PAN:in vastaehdokkaan yli seitsemän prosentin turvin. 2005 PAN:in Rubén Mendoza Ayala aloitti vaalitaiston hyvistä asetelmista, mutta Enrique Peña Nieto, josta tuli myöhemmin myös presidentti, voitti lopulta 13 prosentilla. 2011 Eruviel Ávila Villegas voitti kuvernöörinvaalit puolestaan 43 prosentin marginaalilla ja sai kolmisen miljoonaa ääntä. Siinä vaiheessa PRI:llä näytti menevän hyvin ja Peña Nietosta oli tullut medioiden anteliaalla tuella politiikan kirjaimellisesti läpimusta hevonen matkalla vuoden 2012 presidentinvaaleihin.

Kuusi vuotta sitten asetelmat olivat jo muuttuneet, sillä PRI:n johtamaa hallitusta rasittivat syyskuun 2014 lopussa koetut Ayotzinapan opiskelijamurhat ja niin sanottu “valkoisen talon” korruptioskandaali ja lukuisat muut väärinkäytökset. PRI kuitenkin paikkasi kannatuksen aukkoja laajamittaisella lahjonnalla, äänten ostamisella ja väärentämisellä, moninaisilla vaalivilpin keinovalikoimilla, jotka se tuntee ja taitaa vuosikymmenten kokemuksella. Morena sai yksin enemmän ääniä kuin PRI, mutta sen vaaliliittolaiset etenkin PVEM ja myös Nueva Alianza sekä Partido Encuentro Social (PES) soivat sille 2,8 prosenttia ja noin 170 000 ääntä enemmän kuin silloin oppositiossa olleelle Morenalle, joka sai tuta liittovaltion täyden skaalan sekaantumisen vaaleihin. 2017 silloisen presidentin serkkupoika Alfredo del Mazo Maza ylsi rumin keinoin kukistamaan Delfina Gómez Álvarezin. PVEM on katunut tukeneensa PRI:tä kyseisissä vaaleissa ja pelaa nykyisin Morenan puolella. Del Mazo ei ole tiettävästi sekaantunut suoraan osavaltiotason vaaleihin, mikä on herättänyt kritiikkiä omien riveissä. Estado de México on eräänlainen vaalilaboratorio matkalla vuoden 2024 kansallisen tason vaaleihin. PAN:illa on hallussaan viisi osavaltiota (Aguascalientes, Guanajuato, Querétaro, Chihuahua ja Yucatán). Toisaalta se jakaa Durangon ja kohta myös Coahuilan PRI:n kanssa. Lisäksi “sosiaalidemokraattinen” Movimiento Ciudadano (MC) on voittanut tärkeissä Jaliscon ja Monterreyn osavaltioissa. Hallituspuolue Morena liittolaisineen on valloittanut 22 osavaltiota vuodesta 2018 lähtien, mikä takaa sille oivalliset lähtökohdat vuodelle 2024. Estado de Méxicosta tuli näissä vaaleissa kuin kauan toivottu piste i:n päälle, koska se merkitsi kruunun jalokiven siirtymistä vasemmistolle ja PRI:n lähes täydellistä kuihtumista, mikä tuli heikentäneeksi oikeisto-oppositiota entisestään.

 

 

Edessä todellinen vallanvaihto

 

Atlamulcon mafian aikakausi alkoi Alfredo del Mazo Vélezista 1945 ja päättyi hänen lapsenlapseensa Alfredo del Mazo Mazaan 2023. Viimeisen PRI:n ja Atlacomulcon kuvernööriksi jäävä del Mazo Maza seurasi mitä ilmeisemmin sukulaisensa Peña Nieton esimerkkiä eikä sekaantunut tavanomaiseen tapaan osavaltiotason vaaleihin eikä masinoinut liikkeelle koko valtakoneistoaan PRI:n suosimiseksi, mikä on kirvoittanut närkästystä. Demokratia on yhä suhteellisen uusi ilmiö, joten ei ole yllättävää, että oppositio syyttää tappiosta kaikkia muita tahoja paitsi itseään. Se väittää del Mazo Mazan ”myyneen” vaalit hallituspuolue Morenalle, vaikka tästä ei ole mitään todisteita. Lisäksi se syyttää Estado de Méxicon vaaleista hyvin varhaisessa vaiheessa pois vetäytynyttä Kansalaisliikettä (Movimiento Ciudadano – MC) vasemmistorintaman suosimisesta. Kansalaisia se moittii ”tietämättömyydestä” ja ”vähäisestä osallistumisesta” sekä vaatii jopa ”pakollisen äänestämisvelvollisuuden” säätämistä. MC on todennut, ettei sillä ole mitään aikomusta nousta opposition ”uppoavaan laivaan” matkalla vuoden 2024 vaaleihin. Eräs opposition äänitorvi taas on torunut Delfina Gómezin olevan ”pahanhajuinen”. Vuosikausien jatkuva loukkauksien tuottaminen lienee syöneen mielikuvituksenkin rippeet.

Toisaalta oppositio pitää itseään vaalien ”voittajana” ja ”vahvempana kuin koskaan” sekä kehuskelee saaneensa lähes yhtä paljon ääniä, vaikka todellisuudessa sen vaaliliitto sai 310 533 ääntä vähemmän. Tosin jos potista vähennetään PT:n ja PVEM:in äänet Coahuilassa, ei eroksi jää kuin 60 529 ääntä. Estado de Méxicossa gallupit lupailivat jopa 15–20 prosenttiyksikön voittoa vasemmistolle, joten likainen mediakampanjointi, äänestäjien pelottelu sekä äänten ostamisen ja väärentämisen yritykset saattoivat tuottaa tulosta, mutta se ei riittänyt kansan tahdon kumoamiseen, vaikka äänestysinto sinällään jäikin odotettua alhaisemmaksi. Tämä saattoi johtua myös siitä, että Delfinan ja Morenan voittoa pidettiin jo etukäteen täysin varmana. Morena rekrytoi 40 448 varsinaista ja varatarkkailijaa yli 20 400 vaalipaikalle. Myös PRI pystyi tuomaan edustajansa joka vaalipaikalle Meksikon osavaltiossa, jossa seitsemän puoluetta värväsivät yhteensä yli 231 000 tukijaa vaalitoimijoiden työtä vahtimaan. Estado Méxicossa 2018 Morena liittolaisineen oli vahvempi 56 kunnassa ja 2021 27 kunnassa. Vuoden 2023 vaaleissa se ylsi voittoon vaalikoalitionsa kanssa 96 kunnassa. PRI voitti yksin 53 kunnassa 2018 ja liittolaistensa kanssa 78 kunnassa 2021. Nyt 4.6. käydyissä vaaleissa se ylsi voittoon vain 29 kunnan alueella.

Oppositio on myös syyttänyt presidenttiä vaaleihin sekaantumisesta, vaikka itse vaalituloskin, jossa hallitus voitti yhden osavaltion ja sen vastustaja toisen liittovaltion osan vaalin, kertoo selvää kieltä siitä, miten kansanvalta on vahvistunut Meksikossa, joka on nykyisin aito demokratia. Myöskään todisteita minkäänlaisesta liittovaltiotason sekaantumisesta ei ole. Eräs kansainvälinen vaalitarkkailija kuvasi Estado de Méxicon vaaleja luonteeltaan hyvin organisoiduiksi. Kaikkiaan paikalla oli 71 tarkkailijaa 20 eri maasta. Kansallisia riippumattomia tarkkailijoita (Observadores Electorales) osallistui 7 564. Vaalit sujuivat yleisesti ottaen varsin hyvin, vaikka Coahuilassa 27 tai 28 Morenan jäsentä joutuivat mielivaltaisesti pidätetyiksi poliisin toimesta. Väkivaltaa esiintyi kuitenkin yleisesti varsin vähän, vaaliviranomaiset ja kansalaiset selvisivät urakastaan kiitettävästi ja esimerkiksi Meksikon osavaltion 20 433 äänestyspaikasta vain yksi ei tullut asennetuksi. El País ja toimittaja Zedryk Raziel raportoivat, että joillakin vaalipaikoilla PRI liittolaisineen sai jopa yli 90 prosenttia äänistä. Paikoin ääniä laskettiin myös enemmän kuin äänestyspaikalla oli äänestäjiä, mutta nämä huonot käytännöt eivät vaikuttaneet mitä ilmeisemmin merkittävästi vaalitulokseen. Eittämättä nyt käydyt vaalit olivat kummankin osavaltion historian puhtaimmat ja demokraattisimmat.

Delfina juhli voittoa jo alkuillasta ja varsinainen kansanjuhla alkoi kymmenen jälkeen illalla Tolucassa Mariachi Gama 1000 -ryhmän soitannalla. Keskeinen viesti liittyi PRI:n syrjäyttämisen kauan odotettuun urotekoon sekä korruption vastaiseen taisteluun. Toisaalta Delfina lupasi palata kiertämään hetimmiten uudestaan kaikki 125 kuntaa esitelläkseen hallitusohjelmansa ja kuunnellakseen kansalaisia. Naisille hän puolestaan lupasi antaa puolet paikallishallinnon ministerisalkuista. Myös kuvernöörin ja hänen kabinettinsa ministerien palkkoja tullaan alentamaan, jotta budjetin varoja voidaan suunnata niitä eniten tarvitseville perheille.
Piakkoin vaalipaikkojen sulkeutumisen jälkeen Morenan ehdokas piti tiedotustilaisuuden, jossa voittoa pidettiin jo varmana:

– On koettu lähes sata pitkää vuotta korruptiota ja laiminlyöntejä, mutta ajat muuttuvat. Kansa järjestäytyi ja voitti. Tämä tietoinen kansa, joka ei osaa antaa periksi, antoi oppitunnin arvokkuudesta. Voitimme välinpitämättömyyden ja korruption. Se antaa minulle mielenrauhan tietää, että vuosien pimeys ja kaltoinkohtelu ovat päättyneet, ja olen innoissani tietäessäni uuden tarinan tulevan kirjoitettavaksi.

Morenaa vaalivoitosta toiseen viime vuodet luotsannut Mario Delgado Carrillo tarttui euforisena mikrofooniin:

– Voitimme mestaritaistelun, rehellisyys voitti korruption, nöyryys etuoikeudet, humanismi luokkasorron. Se oli kova taistelu, mutta Meksikon osavaltion kansa teki lopun Atlacomulcon ryhmästä ja sen korruptiosta avatakseen tien muutokselle.

PRI:n mekka on muutettu hautakiveksi, mistä on syytä iloita isona kansanvallan voittona: mahdottomasta on tehty totta, vallankumous on jalkautunut sinne, missä kyyninen mafia hallitsi ennen rautaisin ottein. Delfina Gómez puhui ”Gobernadora, Gobernadora” ja ”Es un honor estar con la mejor” -huutojen vauhdittamana Tolucassa sunnuntai-iltana yhdentoista aikaan kannattajilleen Marttyyrien aukiolla (Plaza de los Mártires):

– Hallituksemme tulee olemaan avoin hallitus, joka kuuntelee, koska haluamme tietää tarpeet perinpohjaisesti. Ja tulemme viemään eteenpäin kaikkia kokoontumisissa kerättyjä ehdotuksia. Emme suvaitse lainkaan korruptiota emmekä silmänkääntötemppuja, käymme kaikella tarmolla korruption merta vastaan. Kansan kanssa kaikki, ilman kansaa ei mitään!

– Pyydän elämältä kykyä pystyä osoittamaan teille kaikille teoilla, sen miten tämä luottamuksen ilmaus oli vaivansa arvoinen. Meidän kaikkien tulee tuntea tämä juuri nyt saatu voitto omaksemme, se ei ole yhden ainoan henkilön voitto.

Twitterissä Gómez Álvarez kuvasi tunnelmiaan näin:

– Muutos alkaa tänään Edomexissa, kiitos kaikille! Äänesi ei vain merkitse vedenjakajaa, vaan tuo myös toivoa maallemme. Voitimme yhdessä ja rakennamme yhdessä vauraan ja ihmisarvoisen tulevaisuuden Meksikon osavaltion asukkaille.

– Äänesi on puhunut ja sanonut: kyllä Edomexin muutokselle! Luottamuksesi tähän muutosprojektiin täyttää minut innostuksella ja saa minut sitoutumaan työskentelemään joka päivä kaikkien hyvinvoinnin eteen. Tänään on juhlapäivä, Meksikon osavaltion kansa on voittanut! Arvostan tukeasi ja lupaan sinulle sydämeni pohjasta, etten tule pettämään sinua.

Alejandra del Moral julistautui puolestaan vaalien voittajaksi keskusta-oikeistolais-vasemmistolaisen koalitionsa yhteistilaisuudessa. Pari tuntia myöhemmin hän kuitenkin tunnusti tappionsa:

– Tulokset eivät suosi minua ja tunnustan Meksikon osavaltion kansan demokraattisen luonteen. Annan tunnustusta kansalaisille heidän osallistumisestaan. Onnittelen Meksikon osavaltion kansaa, joka on ilmaissut hyvin selkeästi tahtonsa uurnilla. Tervehdin opettaja Delfina Gómez Álvarezia, josta tulee Estado de Méxicon seuraava kuvernööri, ja toivotan hänelle mitä parhainta menestystä.

– Olen aina sanonut sen, että voittaakseen demokratiassa täytyy osata hävitä, ja minä olen demokraatti. Taistelin kaikilla voimillani. En säästänyt yhtäkään vaivaa. Olen rauhassa itseni kanssa. Minulla on puhdas omatunto ja pää pystyssä.

Lajinsa viimeinen dinosaurus ja syyskuussa kautensa päättävä Alfredo del Mazo Maza onnitteli kansaa demokraattisesta urakasta ja Delfiinaa ansaitusta vaalivoitosta:

– Tänään mexiquensit valitsivat demokraattisen osallistumisen harjoituksessa vallinneella ehdottomalla kunnioituksella ja vapaudella, kuka johtaa osavaltiomme suuntaa seuraavat kuusi vuotta. Tunnustamme opettaja Delfina Gómezin voiton näissä vaaleissa ja toivotamme hänelle mitä suurinta menestystä Meksikon osavaltion hyväksi.

 

 

 

Lähteet: IEEM, IEC, La Jornada, Canal Once, El País, Expansión, Infobae, Sin Embargo, El Sol de México, Polls MX, Plana Mayor, etc.