Amazonin yhteistyösopimusjärjestön valtionpäämiesten kokous (Reunión de Jefes de Estado de la Organización del Tratado de Cooperación Amazónica – OTCA) tai lyhyesti vain Amazonin huippukokous järjestettiin neljännen kerran 8.–9.8. Brasilian Belém do Parán kaupungissa. Koolle kutsujana toimi kansainväliseksi ilmastotyön johtajaksi noussut presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Lula on näyttänyt esimerkkiä ja saanut vähennettyä metsäkatoa tammikuusta heinäkuuhun ulottuvalla jaksolla jo 42,5 prosentilla. Toinen alueellinen ilmastojohtaja on Kolumbian presidentti Gustavo Petro Urrego. Lula ja Petro sopivat tämän huippukokouksen järjestämisestä tammikuussa 2023.
Amazonin sademetsän noin 6,3 miljoonan neliökilometrin alue ulottuu Brasilian ja Kolumbian ohella Perun, Ecuadorin, Bolivian, Venezuelan, Surinamen, Ranskan Guayanan ja Guyanan rajojen sisäpuolelle. Kyseisellä alueella sijaitsee vähintään kymmenen prosenttia koko maailman biodiversiteetistä. Valtamerien jälkeen kyseessä ovat maailman toiseksi tärkeimmät keuhkot, mitä tulee hiilidioksidin talteen ottamiseen ja hapen tuottamiseen. Etelä-Amerikan vedensaanti riippuu sekin pitkälti viidakosta. Ilman elinvoimaista sademetsää ihmiskunnan mahdollisuudet selvitä ilmastokriisistä ovat huomattavasti vähäisemmät. Amazonin alueella elää yli 3 miljoonaa eri eläinlajia ja sen biomi pitää sisällään yli 2 500 erilaista puulajia.
Viiden maan presidenttien, Venezuelan varapresidentin ja Ecuadorin sekä Surinamen ulkoministerien lisäksi tilaisuuteen osallistuivat Congon ja Congon demokraattisen tasavallan, Indonesian, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtionyhteisön (Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños – CELAC) puheenjohtajana toimivan Saint Vincent ja Grenadiinien edustajat sekä Amazonin rahaston (Fondo Amazonía) suurimmat rahoittajat Norja ja Saksa. Ranskan Guayana oli kutsunut edustajakseen presidentti Emmanuel Macronin, mutta hän ei osallistunut huippukokoukseen. Paikalla oli myös ilmastopaneeli COP 28 (United Nations Climate Change Conference), Amerikkojen välisen kehityspankin (BID), Latinalaisen Amerikan ja Karibian kehityspankin (Banco de Desarrollo de América Latina y el Caribe, ennen nimeltään Corporación Andina de Fomento – CAF) ja BRICS-yhteisön kehityspankin sekä YK:n eri tahojen edustusta.
Joukko tärkeitä eri alojen aloitteita
Huippukokouksen tuloksena syntyi kahdeksan Amazonin alueen valtion allekirjoittama Belémin julistus (Declaración de Belém), joka pitää sisällään 113 asiakohtaa tai 14 aihealuetta ja on lupaava alku uudelle sademetsän pelastamisprojektille. Yhteisymmärrys luo olosuhteet kestävälle alueelliselle yhteistyölle luonnon elinvoiman suojelemiseksi. Tarkoitus on toimia ennen kuin ympäristötuhot saavuttavat pisteen, jolloin biomi tai eloyhteisö ei ole enää pelastettavissa. Julistus perustaa metsäkadon vastaisen allianssin (Alianza Amazónica de Lucha contra la Deforestación), luo poliisien yhteistyöelimen Manaukseen ja ajaa integroitua ilmavalvontaa. Myös Amazonin parlamentti (Parlamento Amazónico) herää henkiin. Niin ikään taloudellisia mekanismeja kestävän kehityksen rahoittamiseksi pantiin liikkeelle.
Esimerkiksi Brasilian kansallinen kehityspankki (Banco Nacional de Desenvolvimento Econômico e Social – BNDES) ja Amerikkojen välinen kehityspankki (Banco Interamericano de Desarrollo – BID) tulevat rahoittamaan yrityksiä Aina Amazonas (Amazonía Siempre) -projektin ja Pro Amazonía -ohjelman avulla. 900 miljoonaan dollariin yltävät investointivarat sijoitetaan useiden alojen mikro-, pieni- ja keskisuuriin yrityksiin muun muassa modernisointiin, laajentamiseen, tavara- ja laitehankintoihin sekä innovaatioihin.
Rahoitus sisältää kannustimia kestävien käytäntöjen omaksumiseen, mikä edistää työpaikkojen luomista sekä tasapainoisen ja ympäristövastuullisen talouden rakentamista alueelle. Amazonin alueella on keskeinen rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja globaalin ilmaston säätelyssä, minkä vuoksi kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda yrityksiä, jotka sovittavat yhteen taloudellisen kehityksen ja luonnon kannalta kestävien vaihtoehtojen etsimisen. Toisissa lähteissä puhutaan jopa 19 julkisen pankin yhteistyöstä ja 4,5 miljardiin dollariin yltävistä tukisummista.
Amazonin yhteistyösopimuksen järjestön (OTCA) uudelleen aktivoiminen on sekin askel oikeaan suuntaan. Alun perin alueellinen yhteistyöelin OTCA luotiin 1995 ja vuonna 2003 se sai pysyvän aseman. Se pohjautuu kahdeksan valtion vuonna 1978 allekirjoittamaan Amazonin yhteistyösopimukseen (Tratado de Cooperación Amazónica – TCA). Kyseisen järjestön odotetaan edistävän vakautta alueellisen suvereniteetin koordinoinnissa sekä ajavan innovatiivisia ratkaisuja sosiaalisen osallisuuden ja ilmastovastuun takaavien aluekehitykseen myönteisesti vaikuttavien toimien avulla. Myös järjestön institutionaaliseen rakenteeseen ollaan tekemässä merkittäviä muutoksia muun muassa kestävää kehitystä paremmin kannustavien rahoitusmekanismien luomisen muodossa.
Uusia yhteistyömuotoja ovat myös Amazonin kaupunkien foorumi (Foro de Ciudades Amazónicas), ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajien sekä alkuperäiskansojen tilanteen seurantakeskus (Observatorio sobre la Situación de las Personas Defensoras de Derechos Humanos, Medio Ambiente y Pueblos Indígenas), jo mainittu Amazonin parlamentti (Parlamento Amazónico), Amazonin maaseudun naisten observatorio (Observatorio de Mujeres Rurales de la Amazonía), Amazonin alkuperäiskansojen toimintamekanismi (Mecanismo Amazónico de Pueblos Indígenas), hallitustenvälinen Amazonin teknis-tieteellinen paneeli (Panel Técnico-Científico Intergubernamental para la Amazonía) tai Amazonin oma IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change), joka tulee keräämään tieteellistä tietoa ilmastosta ja biologisesta monimuotoisuudesta YK:n ilmastonmuutospaneelin mallin mukaisesti.
Myös erimielisyyksiä syntyi hiilivetyjen hyödyntämisen suhteen, minkä vuoksi aihe ei ollut näkyvästi esillä loppujulistuksessa, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Tekstissä mainitaan ujosti tarve “aloittaa vuoropuhelu” erinäisten alojen kuten kaivostoiminnan ja fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisen kestämättömyydestä. Venezuela ja Brasilia kannattivat hyödyntämisen jatkamista, ja niitä tukivat myös Suriname ja Guyana, joilla on merkittäviä öljyvarantoja ja joilla ei ole aikomusta lopettaa tämän luonnonvaran käyttöä vielä ensi vuosikymmenellä. Toisaalta Kolumbia pyrkii rajoittamaan hiilivetyjen hyödyntämistä eikä ole valmis myönnytyksiin. Myös Ecuadorissa 20. elokuuta pidettävien ennenaikaisten presidentinvaalien yhteydessä järjestetään kansanäänestys, jossa ehdotetaan öljyn tuottamisen lopettamista maan neljänneksi tuottavimman Orellanan maakunnan lähteen 43-ITT alueella. Myös Brasiliassa käydään sisäistä keskustelua Amazon-joen suiston fossiilisten polttoaineiden tuottamisen mahdollisesta lopettamisesta.
Brasilia alleviivasi, että ympäristöpolitiikan ja Amazonin rahaston tulee noudattaa kunkin valtion valvomia sääntöjä. Toisin sanoen yksityissektoria tai vieraita valtioita ei saa päästää sanelemaan ehtojaan. OTCA:n jäsenmaat ja neljä muuta kokoukseen osallistunutta yhteistyökumppania tuomitsivat sellaiset ilmastokriisin ehkäisemään tähtäävät uuskolonialistiset tai yksipuoliset toimenpiteet, jotka voivat johtaa mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään tai kansainvälisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Kolumbia kutsuu koolle seuraavan ja lajissaan viidennen Amazonin valtiojohtajien kokouksen elokuussa 2025.
Yhteiseksi periaatteeksi määriteltiin Amazonin alueen kestävän kehityksen edistäminen, joka noudattaa luonnon monimuotoisuuden, metsien ja vesien suojelua sekä taistelee metsäkatoa ja laittomia toimia vastaan sekä ajaa taloudellista kehitystä ja sosiaalista osallisuutta, jotka perustuvat puolestaan aktiiviseen osallistumiseen, kunnioitukseen sekä alkuperäiskansojen oikeuksien ja ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, eri kulttuurien ja sukupolvien välisen lähestymistavan sekä valtioiden suvereniteetin arvoihin. Näin Kolumbian presidentinkanslia tiivisti huippukokouksen annin.
Amazonin vuoropuheluihin (Diálogos Amazónicos) 4.–6.8. osallistui yli 27 000 henkeä, mikä oli kolme kertaa odotettua enemmän. Amazonin maiden edustajien, julkisten instituutioiden, kansalaisyhteiskunnan, alkuperäiskansojen ja kansainvälisten järjestöjen edustajien välinen keskustelu pyrkii välttämään kaikkea Amazonia koskevaa politiikkaa, jolla ei ole siellä asuvien kansojen suostumusta. Ensimmäinen Amazonin ympäristöalan oikeudellinen huippukokous (Cumbre Judicial Ambiental de la Amazonía) 4.–5.8. taas ruoti eri maiden korkeimpien tuomioistuinten jäsenien voimin ratkaisumahdollisuuksia yhteisen elinyhteisön ympäristöoikeudellisiin kysymyksiin. Vaikka Joe Bidenin hallitus kertoi huhtikuussa 2023 rahoittavansa julkisin ja yksityisin varoin Amazonin rahastoa 500 miljoonalla dollarilla, ei Yhdysvaltoja kutsuttu mukaan Brasilian huippukokoukseen. EU:n ja CELAC:in heinäkuun kokouksessa samaan tarkoitukseen luvattiin vain 20 miljoonaa euroa Global Gateway -aloitteen kautta.
Petron ekososialistiset avaukset
Kolumbian jo vuoden verran vallassa ollut Gustavo Petro laukoi tyylilleen uskollisesti ilmaan monenlaisia ehdotuksia, jotka kertovat tahtotilasta pelastaa sademetsä, sen laaja lajikirjo ja ihmiskunta, joka on viemässä itseltään kaikki elämän edellytykset.
– Jos emme tee mitään, lapsenlapsemme, kaikkien lastenlapset, tämän ihmissukupolven lapsenlapset, joutuvat kokemaan asioita, joita emme voi edes kuvitella mitä tulee elämänlaadun heikkenemiseen, jonka sukupuuttoon kuolemisen aika aiheuttaa.
– Kuudes sukupuutto ei tapahdu vuosituhannen kuluttua, se tapahtuu tulevina vuosikymmeninä ja se on jo tapahtumassa. Kyseessä on asteittainen, syvän rappeutumisen prosessi. Koko edistyksen paradigma ja idea paremmasta elämästä on romahtamassa kaikkialla.
– Joten herää joukko kysymyksiä: Olemmeko elämän sukupuuttoon kuolemisen partaalla? Ja onko päätökset tehtävä tällä vuosikymmenellä? Ja olemmeko me poliitikkoja, joiden pitäisi tehdä ne? – Me ja ehkä seuraava presidenttikausi. Joten mitä me teemme?
– Esimerkiksi Amazonian tai Amazonin sademetsän ja ilmastokriisin tapauksessa, joka tuo meidät yhteen, sanotaan, että kaikki Andien vuoriston vesi, kaikki vesi, jota kolumbialaiset juovat, riippuu viidakosta.
– Viidakossa syntyy kasvimassan vuoksi niin sanottuja lentäviä jokia, vesihöyryä, täysivaltaisia jokia, yläilmoissa tuuli kantaa ne Andiemme korkeuksiin ja kaikki Etelä-Amerikan joet muodostuvat siellä. Orinoco, Amazon, Río de la Plata, Magdalena, Cauca. Kaikki. Ja sieltä saamme vettä suurille kaupungeillemme, väestöllemme.
– Ilman Amazonin sademetsää ei ole vettä. Katsokaa tätä kuviota: ilman Amazonin viidakkoa lähdemme Yhdysvaltoihin pakolaisina, odottelemme siellä rajan tuntumassa konekiväärejä. Sillä mitä kansat tekevät ilman vettä? Ne lähtevät pois, se on loogista, osa ihmiskunnan historiaa.
– Ja sitten, kun puhumme siitä, kuinka tämä tulee viemään meidät sukupuuttoon ja että meidän on suhtauduttava tähän eri tavalla, ei enempää eikä vähempää kuin kuunnellen mitä planeetan elämä kertoo meille, että meidän on muutettava talousjärjestelmä, vieläpä melko täysin ja syvällisesti. Täytyisi luoda toisenlainen vaurauden mitta, joka ei ole se, joka räjähti käsiin 1900-luvulla, vaan jotain, jota voisimme kutsua fossiilisista polttoaineista vapautuneeksi vauraudeksi.
– Ongelmana on, ettei tämä ole kapitalismia. Hiilestä vapautettu vauraus vie meidät muihin suuntiin, jopa vähän määrittelemättömiin. Hyvinvointi ilman hiiltä. Emme voi elää toisin, meillä ei ole vaihtoehtoa.
– Sen sanominen, että voimme tehdä molempia asioita, hiilellä ja ilman hiiltä, se ei ole reilua. Me sammumme, elämä loppuu. Vaihtoehto, joka meillä on elämän ylläpitämiseksi, on menestyä ilman hiiltä, ilman hiilidioksidipäästöjä. Se tarkoittaa toisenlaista yhteiskuntaa, erilaista tapaa ymmärtää valtaa, geopolitiikkaa, taloutta.
– Kolumbian perustuslakituomioistuin päätti korkeimman tason päätöksellään, että Amazonin viidakolla on oikeuksia. Kyseessä ovat luonnon oikeudet, mikä on vallankumouksellinen, rohkea, edelläkävijän teko. Se on virallinen oikeuden päätös.
– Mutta uskon, ettei edes metsäkadon nollaaminen riitä enää. Lisäksi tiede sanoo, että jos istuttaisimme puita kaikkialle maailmaan, emme pystyisi poistamaan ilmakehästä vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.
– Ratkaisu piilee kivihiilen, öljyn ja kaasun hylkäämisessä. Mutta se on pohjoisen tarve jättää fossiilinen pääoma. Meidän etelän tarpeemme on suojella hiiltä imevää sientä. Sienen ei siis pidä vain saavuttaa metsien hävittämisen nollatasoa, koska nykyinen metsäkato tai jopa sen nollataso voi ajan saatossa jo sinällään olla piste, josta ei ole paluuta elinvoimaiseen viidakkoon, sanoo tiede.
– Eli huolimatta siitä, että onnistuisimme pysäyttämään metsäkadon, syntyneet ja kertyneet vahingot tekisivät joka tapauksessa lopun metsästä jopa luonnollisten prosessien, kuten ilmaston lämpenemisen aiheuttamien metsäpalojen vuoksi.
– Siksi olemme tehneet julistuksessa olevan ehdotuksen, joka on jo saavuttanut yksimielisyyden Etelä-Amerikan presidenttien kokouksessa ja tässä kokouksessa. Sen tarkoituksena on vaihtaa velkaa ilmastotoimiin. Se ei ole kunkin yksittäisen maan toimintaa, koska riskiluokituslaitokset pilaisivat meidät, vaan se on rahoitusjärjestelmän uudistus.
– Jos pääoma onnistuu selviämään ilmastokriisistä, yhä säilyttäen pääoman muodon, se kykenee siihen vain uudistamalla ytimensä, joka ei koske politiikkaa ja valtiota, kuten tiedämme, vaan linkittyy pikemminkin rahoitusjärjestelmään.
– Ja siksi teimme ehdotuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisesta vapauttamalla budjetista tilaa maissamme, koska avustusoikeuksia myönnetään asteittain maailmanlaajuisesti maan köyhyydestä riippuen siten, että voimme luoda globaalin Marshall-suunnitelman.
– Etelä-Amerikan tapauksessa tämä tarkoittaisi pysyvää vuotuista sijoitusta taloudellisen moottorin luomiseksi Amazonin sademetsän elvyttämistä varten, koska minusta vaikuttaa siltä, että se olisi tärkeä ehdotus sen takaamiseksi, muutenhan ei ole taloudellista takuuta elvyttämiselle ja soijapelto tulisi jatkamaan viidakon tuhoamista, kuten meidän tapauksessamme karjatila ja mafia.
– Minusta vaikuttaa siltä, että meidän pitäisi perustaa Amazonin ympäristöoikeuden tuomioistuin. Kuulin tämän idean Correalta [entinen presidentti Rafael Correa) Ecuadorissa jokin aika sitten. Se pitäisi toteuttaa maailmanlaajuisesti, mutta voisimme muuttaa sen erityisesti viidakon tapaukseen soveltuvaksi. Me, täällä olevat valtiot, voisimme perustaa kansainvälisen Amazonin ympäristötuomioistuimen tuomitsemaan Amazonia vastaan tehdyt rikokset tunnustaen Amazonin sademetsän oikeudet.
– Ehdottaisin sotilaallista ja oikeudellista sopimusta. Kehityksen moottori on aina vain enemmän laiton ja se edustaa rikosta ihmisyyttä vastaan. Miten puolustamme elämää? Sitä puolustetaan argumenteilla, mutta myös aseilla.
– Ja niinpä meidän pitäisi luoda Amazonin Nato, sotilaallinen yhteistyösopimus, jolla estetään se, mikä on vastoin Amazonin viidakkoa kaikissa maissamme, tietysti kunnioittaen itsemääräämisoikeuksiamme, mutta koordinoimalla voimavaroja.
– On olemassa puolustusministerien kokous, joka olisi tärkeä, jotta nähdään, voimmeko päästä tällaiseen sotilaalliseen sopimukseen. Ja ehdottaisin yhteistä viidakon tieteellistä tutkimuskeskusta, sen pohtimista, sen analysoimista varten.
– Niin iso kaupunki kuin tämä, mistä se elää silloin, jos elvytämme viidakon. Se ei eläisi enää luonnon saalistamisesta, mistä kaikki viidakon sisäiset kaupunkimme ovat syntyneet, vaan sen täytyy elää biotaloudesta, mutta se biotalous ei synny ilman tutkimusta.
– Tällaisia asioita on jo työn alla, mutta mielestäni meidän pitäisi tehdä suuri harppaus, nimenomaan Amazonin maiden sopimuksessa, luodaksemme vahvan tieteellisen tutkimuskeskuksemme Amazonin viidakon ympärille.
– Nämä ovat ehdotuksia, jotka tuon keskusteluun. Suosittelen suuresti keskustelemaan viidakosta, jossa tislataan öljyä. Onko mahdollista ylläpitää tämän tason poliittista linjaa? Eli ajaa kuolemaa ja tuhota elämää? Tai Latinalaisen Amerikan ja sen poliittisten voimien pitäisi ehdottaa jotakin erilaista mallia, jota kutsun hiilidioksidipäästöttömäksi vauraudeksi, joka on vallan ja talouden luonteeltaan toisenlainen yhteiskunta.
Lähteet: CELAG, Kolumbian presidentinkanslia ja ulkoministeriö, IADB, etc.