Kokenut kirjailija ja toimittaja Manuel José Pedro Miguel Arce Montoya, kirjoitti La Jornada -lehdessä perjantaina 22.1.2021 kolumnin Meksikon huonosti voivan oikeisto-opposition ja sen liittolaisten, niin sanotun valituskuoron, aiheettomista väitteistä ja peloista, jotka liittyvät Meksikon ja Yhdysvaltojen keskinäisiin suhteisiin. Tällä kertaa omistankin siis blogini taiteilijanimellä Pedro Miguel tunnettavalle kronikoitsijalle, joka onnistuu kuvaamaan paikallista oikeistoa hallitsevaa tekopyhyyttä, sitä samaa, jota se on harjoittanut monilla muillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Tässä käännökseni oivaltavasta tekstinkappaleesta:
“Aluksi he ennustivat, että Donald Trumpin saapuminen Valkoiseen taloon olisi hyvin tuhoisaa Meksikolle ja vaativat vastarintaa demonisoitunutta mörköä vastaan, ikään kuin hänestä olisi tulossa Meksikon eikä tämän toisen maan presidentti. Kun niin sanottu Kreikan mytologian demoni voitti vaaleissa, he arvelivat, että tämä tosiasia tekee mahdottomaksi − tai ainakin erittäin epätoivottavaksi − Andrés Manuel López Obradorin vaalivoiton ja hänen edustamansa projektin toteutumisen, koska jos molemmat olisivat vallassa samanaikaisesti, tapahtuisi katastrofaalinen ideologioiden oikosulku. Mutta López Obrador (AMLO) voitti vuoden 2018 presidentinvaalit, epävakaa demoni lähetti tyttärensä Ivankan virkaanastujaisiin, eikä mitään kauheaa tapahtunut.
Toukokuussa ja kesäkuussa 2019, kun uusi kolmenvälinen kauppasopimus (T-MEC tai USMCA) ei ollut vielä voimassa, Trump uhkasi nostaa Meksikon vientitullit 25 prosenttiin, ellei Meksiko pysäytä keskiamerikkalaisten maahanmuuttajien virtausta maahansa. Sitten ne samat ihmiset, jotka ovat vuosikymmenien ajan kiitelleet taloudellista, poliittista, akateemista ja jopa strategista integraatiota pohjoisen naapurin kanssa, heräsivät yhtäkkiä Yhdysvaltojen valtaussodassa syyskuussa 1847 kuolleiden Chapultepecin lapsisankareiksi naamioituneina vaatiakseen kansallista hallitusta olemaan tekemättä mitään myönnytyksiä: Meksikon olisi taattava ehdoton vapaa kauttakulkuoikeus Yhdysvaltoihin.
Se kuulosti hyvältä: AMLO:n oli saatava Washington suostumaan eurooppalaistyyppisen Schengen-alueen perustamiseen Kanadan ja Keski-Amerikan pohjoisen kolmion väliselle alueelle. Mutta tätä varten vaadittava kaikkien asianomaisten maiden sopimus puuttui, eikä näyttänyt järkevältä idealta esittää tätä ajatusta sille, joka hallitsi maista voimakkainta ja joka kaiken huipuksi vaati juuri päinvastaista. Lisäksi Trump pyysi Meksikoa tulemaan niin kutsutuksi turvalliseksi kolmanneksi maaksi Yhdysvaltain turvapaikanhakijoille. Joten siitä neuvoteltiin, kolmannen maan vaihtoehto hylättiin, mutta hyväksyttiin, että kansallisen alueen käyttöä siltana Yhdysvaltoihin ei jatkossa enää sallittaisi. Valkoinen talo peruutti tulliverojen uhkan ja paikalliset huutelijat tietysti syyttivät AMLO:a maanpetoksesta, ihmisoikeuksien rikkomisesta ja ties mistä muusta.
Viime vuoden huhtikuussa, kun tärkeimmät öljynviejämaat vaativat 23 prosentin vähennystä maailmanlaajuisessa tuotannossa raakaöljyn hintojen vakauttamiseksi, Meksiko kieltäytyi väittäen, että tällainen toimenpide vaikuttaisi kielteisesti sen suunnitelmiin palauttaa öljyntuotanto aiemmalle tasolle. Viime kädessä saavutettiin sopimus, jonka mukaan Yhdysvallat ottaisi hoitaakseen suurimman osan Meksikon osuutta vastaavasta laskusta, joka jäi vain 5 prosenttiin. Jälleen kerran huutajajoukko nousi hylkäämään tällaisen sopimuksen, rohkaistuneena epäilemään, että se sisältäisi jonkin salaisen järjestelyn: mihin López Obradorin hallitus olikaan sitoutunut vastineeksi Trumpin myötämielisyydestä? Valmistautuiko hän hyväksymään Baja Californian osavaltion liittämisen Yhdysvaltoihin? No, totuus on, että Trump on jo lähtenyt Valkoisesta talosta, mutta Baja California jatkaa ankkuroituna Meksikon tasavaltaan eikä mitään taaskaan tapahtunut.
Myöhemmin, heinäkuussa, Meksikon presidentti vieraili Trumpin luona T-MEC:in voimaantulon yhteydessä, ja jälleen kerran huutajat laativat syytöksiä maanpetoksesta, kuten he eivät koskaan tehneet aiempien presidenttien lukuisien Washingtonin matkojen yhteydessä. Siihen mennessä huutajakuoro oli jo löytänyt uuden argumentin: demokraatit tulevat loukkaantumaan. Tämän osoitteleminen lisääntyi naapurimaan vaalien lähestyessä ja saavutti hulluuden asteen johtuen AMLO:n päätöksestä olla onnittelematta Bideniä ennen kuin vaalien tulokset olisivat virallisia. Heidän mukaansa vaalien voittajalle tämä hiljaisuus olisi erittäin vakava rikos, joka kääntäisi hänen hallituksensa Meksikolle vihamieliseksi: edessä olisi neljän vuoden kansallinen katastrofi.
Nyt nuo Trumpin aikana raivokkaasti kansallista itsemääräämisoikeutta puolustaneet huutelijat ovat taipuvaisia saavuttamaan itse itsensä täyttävän ennustuksen. Heistä on tullut lauma nöyrtyneitä Joe Bidenin palvojia ja he rukoilevat, että naapurikansan uusi presidentti sikiäisi halveksuntaa Kansallispalatsin asukasta kohtaan, ja jos mahdollista muillakin tavoin: entä miten olisi atomipommin räjäyttäminen siellä kesken aamuisen tiedotustilaisuuden, jotta vaali-instituutin (INE) puheenjohtaja Lorenzo Córdova voisi vihdoin sensuroida presidentin täysin?
Aika on loppumassa. Tämän vuoden vaalit ovat jo tuloillaan, ja heidän joukkionsa, joka on tuo vuonna 2018 voitettu korruptoitunut oligarkia, ei ole onnistunut rakentamaan itseään uusiksi yhteiskunnan enemmistön mielipiteen vastaisesti. Ja koska heidän propagandansa ja mustamaalaamisensa eivät voineet heikentää hallituksen neljännen muutosaallon projektia, he odottavat Washingtonin suorittavan likaiset työt heidän puolestaan.
Valistuskuoro ei voi uskoa, että kansallinen itsemääräämisoikeus on todellisuutta. Äärimmäinen antautuminen imperiumin edessä on osa heidän henkisiä tapojaan, eivätkä he ajattele, että López Obrador voisi oikeasti luoda kunnioittavan, rakentavan ja harmonisen suhteen uuteen Yhdysvaltain virkaveljeensä. Ja taas tuo äänekäs oppositio on väärässä.”
Jälkisana
Jos presidentti López Obrador on kyennyt tulemaan toimeen äärioikeistoa lähellä olevan politiikan punkkarin Donald Trumpin kanssa, on hänen helppo tulla toimeen vasemmistoa lähempänä olevan liberaalin Joseph “Joe” Bidenin kanssa. Jos presidentti AMLO osaa tulla toimeen meksikolaisten poliitikkojen kanssa, on Trump lopulta siinä joukossa vain höyhensarjaa.
Trumpin presidenttikaudella Meksikoa uhkailtiin kevät-kesällä 2019 tullimaksuilla, mutta Meksiko voitti tuon taistelun, koska sen ei tarvinnut alistua Yhdysvaltojen ehtoihin, vaan se sai Yhdysvallat mukaan omaan keskiamerikkalaiseen kehitysapupolitiikkaansa. Vuoden 2019 lopulla Trump oli kovin halukas lähettämään joukkojaan Meksikoon kahden väkivaltaisen selkkauksen jälkeen, mutta Meksikon hallitus torjui nämä ehdotukset. Trump osasi kunnioittaa Meksikon itsenäisyyttä. Trump pyrki myös marraskuussa julistamaan huumekartellit terroristiryhmiksi, mutta hylkäsi järjettömän ehdotuksen Meksikon toiveesta.
Meksikon ulkopolitiikassa suhteessa Trumpin hallintoon, paras saavutus oli uusi vapaakauppasopimus. Ennen kuin López Obradorin hallitus aloitti työnsä joulukuussa 2018, se hylkäsi kauppaneuvotteluissa Meksikon edellisen hallituksen ajaman energiapolitiikkaan kohdistuneen kappaleen. Trumpin hallinto ei pitänyt tästä uudesta Meksikon itsemääräämisoikeuden energiapolitiikassa säilyttävästä muotoilusta. Neuvottelut katkesivat, mutta viikon päästä ne jatkuivat ja Meksiko sai lopulta oman tahtonsa läpi eikä itsenäisyydestä tarvinnut luovuttaa tuumaakaan.
Keväällä 2020 Trump avusti López Obradorin pyynnöstä omilla öljyvaroillaan tuotantoleikkauksia, joka toi merkittävää taloudellista hyötyä Meksikolle. Trump myös myi Meksikolle edulliseen hintaan satoja hengityskoneita. López Obrador ja Trump tapasivat toisensa vain kerran, mutta tuo tapaaminen vahvisti ensiksi mainitun kansainvälistä asemaa huomattavasti, näytti hänen poliitikon taitonsa laajemmalle yleisölle ja sai Yhdysvalloissa asuvat meksikolaiset tuntemaan ylpeyttä valtiovierailulla olleesta presidentistään ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.
Yhteistyö López Obradorin ja Bidenin välillä on alkanut myönteisesti. Presidentit kävivät ensimmäisen virallisen puhelinkeskustelunsa perjantaina 22.1. Kahden toisiinsa syvästi integroituneen naapurimaan presidentit puhuivat ennen kaikkea pandemian ja talouden sekä siirtolaisuuden yhteisistä haasteista ja Keski-Amerikan elinolosuhteiden parantamiseen tähtäävästä kehitysyhteistyöstä.
López Obrador odottaa Bidenin etenevän vihdoin maaliin asti siirtolaisuudistuksen säätämisessä, josta nykyiset presidentit puhuivat Meksikossa käydyssä tapaamisessa jo vuonna 2012. Tuolloin 20 minuuttia pidemmäksi venynyt tapaaminen päättyi hyvissä tunnelmissa leikinlaskuun. Nyt on aika tehdä oikeutta meksikolaisille siirtolaisille. Parasta ehkäisyä niin sanotulle pakkosiirtolaisuudelle on lähtöalueilla tehtävä sosiaalipolitiikka, jonka tärkeydestä kumpikin presidentti on samaa mieltä. López Obrador on puolestaan jatkanut Meksikon itsenäisyyden puolustamista: tammikuussa 2021 hän haastoi huumepoliisi DEA:n kansainväliseen oikeuteen sen jälkeen, kun se tiettävästi lavasti todisteita tai ainakin erehtyi tutkimuksissaan entisen Meksikon puolustusministerin suhteen.
Lähde: Pedro Miguelin kolumni, La Jornada 22.1.2021