Bolivian kansa valloitti takaisin demokratiansa 18.10.2020 reilut 11 kuukautta kestäneen ja 10.11.2019 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen. Yli puolet bolivialaisista ilmaisi tukensa Luis Arcelle, maan ensimmäisen intiaanitaustaisen presidentin Evo Moralesin hallituskauden talousministerille, josta tuli näin Andien alueen valtion lajissaan 67. presidentti. Ennen kuin vuosi diktatuuria ehtii tulla täyteen, Bolivia palaa 8.11. sille samalle radikaalin muutoksen tielle, jonka se aloitti hyvin tuloksin jo vuoden 2005 vaaleissa. Voidaankin siis sanoa hyvällä syyllä, että Bolivia on selvittänyt demokratiansa tulikokeen kiitettävin arvosanoin. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista ilman kansan riveissä elävää syvää poliittista tietoisuutta. Siksi Bolivian iloisista uutisista on syytä puhua nimenomaan kansanvallan voittona. Kuten sanonta kuuluu: “Kansa ei ole tyhmää, mutta tyhmä on se, joka luulee kansaa tyhmäksi.”
Aiemman vaalituloksen lyhyt historia
Sen jälkeen kun Boliviassa pidettiin yleiset vaalit 18.10.2019, joissa valittiin presidentti sekä uudistettiin kongressi ja senaatti, näytti siltä että tammikuusta 2006 lähtien presidenttinä toiminut Evo Morales oli saanut ensimmäisellä kierroksella suoraan valintaan vaaditun 50 prosentin kannatuksen ja yli 10 prosentin marginaalin toiseksi tulleeseen opposition ehdokkaaseen ja entiseen presidenttiin Kansalaisten yhteisön (CC) Carlos Mesaan.
Bolivian ylin vaalituomioistuin määritti, että Morales sain annetuista äänistä 47,1 ja Mesa 36,5 prosenttia, joten toisen kierroksen välttämiseen vaadittu kymmenen prosentin eron toteutui hädin tuskin. Amerikan valtioiden organisaatio (OEA – OAS) näytti puheenjohtajansa Luis Almagron johdolla ensin vihreää valoa vaalitulokselle, mutta sen jälkeen se yhtyi Bolivian oikeisto-opposition vaatimuksiin vaalien uusimisesta.
Myöhemmin muun muassa Michiganin yliopisto ja Massachusetts Institute of Technology (MIT) sekä Latinalaisen Amerikan geopolitiikan strateginen tutkimuskeskus (CELAG) ovat todistaneet, ettei Amerikan valtioiden organisaation raportti perustu faktatietoon, vahvistaen näin vaalien tulokset puhtaiksi epäilyistä.
Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja kansainvälisen juonittelun ohella siihen vaikutti vuoden 2016 kansanäänestyksen tulos. Silloin 51,3 prosenttia äänesti Moralesin kolmannen uudelleenvalinnan mahdollistanutta perustuslain 168. artiklan uudistusta vastaan, siinä missä uudistusta kannatti 48,7 prosenttia. Morales korosti tuolloin kunnioittavansa tuloksia osana demokratiaa, vaikka hän syytti arvovaltatappiosta mustamaalaamiskampanjaa ja maan sisäisiä ja ulkoisia salaliittoja. Myöhemmin Liike Sosialismiin (MAS) esitti, että San Josén sopimukseen perustuen uudelleen ehdokkaaksi asettuminen on eräänlainen rikkomaton ihmisoikeus. Ehdotus sai tuekseen myös noin 30 järjestöä. Myöhemmin marraskuun 2017 lopussa Bolivian monikansallinen perustuslakituomioistuin (TCP) päätti yksimielisesti, että Evo Morales ja varapresidentti Álvaro García saattavat asettua ehdolle vuoden 2019 vaaleissa. Päätös perustui siihen, että kansainvälisten sitoumuksien nähtiin olevan kansallisen perustuslain yläpuolella. Päätös koski niin ikään päättäjiä kaikilla politiikan tasoilla.
Tammikuussa 2020 Morales antoi haastattelun saksalaiselle Zeit-lehdelle, jossa hän myönsi uudelleen ehdokkaaksi asettumisen virheeksi:
− Oli virhe ottaa vastaan kansalta tullut ehdotus ja hyväksyä se perustuslakituomioistuimen päätökseen vedoten. Kansa oli päättänyt sen ja minä hyväksyin ehdotuksen neljännestä ehdolle asettumisesta perustuslain sallimissa puitteissa. Minun olisi pitänyt hylätä ehdotus, mutta voitimme silti vaalit ensimmäisellä kierroksella. Mitään vaalivilppiä ei tapahtunut. OAS sytytti Bolivian tuleen vaaliraportillaan.
Silloisissa kongressin ja senaatin vaaleissa Moralesin Liike Sosialismiin (MAS) valloitti noin 2,9 miljoonaa ääntä eli 47,1 prosenttia jaoissa olleista äänistä ja sai 67 paikkaa 130-paikkaiseen kongressiin ja 21 paikkaa 36-paikkaiseen senaattiin. Tämä enemmistö tuli myöhemmin tarpeen, kun taisteltiin Moralesin kauden saavutuksien säilyttämisestä ja mahdollisuudesta palata demokratian tielle.
Marraskuun vallankaappaus
Silloin kun istuva hallitus joutui syyttelyn kohteeksi vaalituloksen takia, Morales pyysi 22.10. Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA – OAS) suorittamaan vaalituloksen uudelleenlaskennan. OAS julkaisi vaalien alustavan raportin 10.11, mikä käynnisti lopullisesti vallankaappaukseen johtaneet tapahtumat. Morales ilmoitti uudistavansa kokonaan korkeimman vaalituomioistuimen (TSE). Samalla hän pyysi järjestämään uudet vaalit, jotta spekulaatiot epäselvyyksistä voitaisiin unohtaa. Myös OAS pyysi Bolivian valtiota uusimaan vaalit.
Vaikka OAS sanoi löytäneensä vaaleista epäselvyyksiä, Taloudellisen ja poliittisen tutkimuksen keskus (CEPR) oli ensimmäinen taho, joka kiisti väitteet todeten, etteivät löydetyt epäselvyydet vaikuttaneet varsinaiseen vaalitulokseen tavalla, joka olisi muuttanut sitä. Toisin sanoen CEPR:än tilastoanalyysin mukaan Morales voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella. CEPR selitti pienen eron vaali-illan ja lopullisten tulosten välillä “maantieteellisillä syillä”: köyhillä ja syrjäisimmillä alueilla Moralesin kannatus oli muuta maata vahvempaa, mutta tulosten saapuminen kesti ymmärrettävästi kauemmin.
Vaali-illasta asti jatkuneet oikeisto-opposition jopa rasistisia ilmauksia ja väkivaltaa sisältäneet mielenilmaukset eivät ottaneet laantuakseen. Väkivalta kohdistui etenkin MAS-liikkeen poliitikkoihin ja Moralesin perheeseen. 8.11. Cochabamban, Sucren ja Santa Cruzin poliisipäälliköt kapinoivat hallitusta vastaan. 9.11. eräs sotilas näytti viestejä Evolle, jossa luvattiin maksaa 50 000 dollaria hänen kiinni ottamisestaan. 10.11. kansainvälisen ja kansallisen painostuksen yltyessä sekä väkivallan ilmapiirin kasvaessa, kaksi hallituksen ministeriä ja kongressin puhemies eroavat. Kun Morales menetti armeijan ja poliisin tuen, hän erosi presidentin virasta Chimoréssa, Cochabambassa 10.11. Tuona samana päivänä Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard tarjosi Bolivian eronneelle presidentille poliittista turvapaikkaa, koska hänen henkensä oli vaarassa. Samalla Meksiko majoitti ainakin noin parikymmentä poliitikkoa La Pazin suurlähetystöönsä, mukaan lukien osa entisen hallituksen ministereistä ja virkamiehistä.
Presidentti Moralesin ja varapresidentti Garcían pelastaminen vaati Meksikon ulkoministeri Ebrardin mukaan neuvotteluja usean maan, kuten Paraguayn, Brasilian, Perun ja Ecuadorin kanssa. Moni maa ehti myös vaihtaa mielipidettä ilmatilansa käyttämisestä lentojen välissä. Ebrardin mukaan diplomaattinen operaatio oli kuin “matka latinalaisamerikkalaisen politiikan läpi”.
Kun Morales hyväksyi tarjouksen turvapaikasta Meksikon ilmavoimat lähetti koneen (tyypiltään Gulfstream G-550) hakemaan hänet pois Boliviasta. Menomatkalla Peru antoi luvan ilmatilansa käyttöön, joten lentokone saattoi tankata ja valmistella lupaa saapua Boliviaan. Kuitenkin kun ilmavoimien kone (FAM 3916) yritti laskeutua Boliviaan, viranomaiset sanoivat, ettei saatu lupa ollut enää voimassa. Kone palasi Limaan Perussa ja odotti usean tunnin, jonka jälkeen se sai Bolivian ilmavoimilta uuden laskeutumisluvan. Siinä vaiheessa valta Boliviassa oli jo armeijan käsissä.
Kun Evo Morales oli vihdoin saatu koneen kyytiin Boliviassa, Peru ilmoitti ettei se ole enää “poliittisen arvioinnin” vuoksi käytettävissä paluulennolla Meksikoon. Ebrard kertoo, että tilanne oli vaikea ja jännittynyt, koska lentokentän ympärillä oli Evon tukijoita ja sisäpuolella oli Bolivian ilmavoimien joukkoja. Meksikon ulkoministeriön oli siis pikaisesti kehiteltävä uusi suunnitelma.
Paraguayn hallitus, Argentiinan silloisen vielä epävirallisen ja vastavalitun presidentin Alberto Fernándezin johdolla, salli meksikolaisten koneen laskeutumisen, tankkaamisen ja tarvittavien lupien odottelun maaperällään. Lopulta Bolivian ilmavoimat salli koneen lähtimisen. Kone saapui Asuncióniin Paraguayssa. Sieltä se lähti noin kahden aikaan aamuyöstä. Peru salli myös lopulta ilmatilansa käytön, vaikka se ei myöntänyt lupaa laskeutua. Koneen ei sallittu enää käyttää Bolivian ilmatilaa, joten myös Brasilialta tarvittiin Perun ja Ecuadorin ohella lupa, jotta Moralesia kuljettanut kone voisi saapua kansainvälisille vesille ja sieltä kohden Meksikoa. Viimeisenä esteenä oli Ecuadorin kiertäminen, koska he eväsivät lopulta luvan käyttää ilmatilaansa. Lopulta monien mutkien ja vaikeuksien jälkeen Morales ja García saapuivat Meksikon pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon 12.11. aamupäivällä kello 11:10 noin 12 tunnin paluulennon jälkeen. Operaation piti alun perin kestää vain 14 tuntia, mutta se pitkittyi kaikkiaan 24 tunnin kiihkeäksi tehtäväksi. Moralesin ja Garcían ohella Meksikoon saapui terveysministeri Gabriela Montaño.
Meksikolla on pitkät perinteet poliittisten pakolaisten auttamisessa. 1940-luvulla se antoi turvapaikan noin 25 000 espanjalaiselle, 1970-luvulla se taas otti vastaan pakolaisia Chilestä, Uruguaysta ja Argentiinasta, mukaan lukien erään argentiinan entisen presidentin. 1980-luvulla poliitikan pakolaisia tuli etenkin Guatemalasta, Nicaraguasta ja El Salvadorista. Oikeistolainen uusliberaali politiikka laittoi kuitenkin päätepisteen kansainväliselle solidaarisuudelle, jonka perinteisiin uusi radikaali vasemmistohallitus palasi Moralesia auttaessaan. Määräyksen Moralesin pelastamiseksi antoi Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon mukaan Boliviassa tapahtui vallankaappaus. Näin ollen Meksiko tunnusti edelleen Moralesin kyseisen valtion perustuslailliseksi presidentiksi. Myöhemmin 13.12. Evo saapui Argentiinaan, jossa hänelle annettiin myös poliittisen pakolaisen status.
Meksikoon saapuessaan Evo Morales Ayma totesi eronneensa välttääkseen verenvuodatuksen:
− Olemme hyvin kiitollisia, koska Meksikon presidentti pelasti elämäni. Niin kauan kuin elän, jatkan poliitiikassa. Olemme varmoja siitä, että maailman kansoilla on kaikki oikeus vapautua. Luulin, että olimme saaneet sorron, syrjinnän ja nöyryyttämisen loppumaan, mutta esiin on noussut ryhmiä, jotka eivät kunnioita elämään saatika kotimaatansa.
− Sotilasvallankaappaus alkoi kolme viikkoa sitten poliisin ja armeijan tuella. Vaalituomioistuimia ja vaaliasiakirjoja ja liikkeemme (MAS) jäsenten koteja poltettiin. Siskoni koti poltettiin ja ryöstettiin, myös kotini ryöstettiin. Moni yhteistyökumppani kidnapattiin. Kuvernöörit ja ministerit eivät eronneet, koska he olisivat halunneet erota. Heidän pakotettiin väkivallalla uhaten.
Yhdysvallat sekaantui vallankaappaukseen
Koko totuutta Yhdysvaltojen sekaantumisesta Bolivian poliittiseen kriisiin ja vallankaappaukseen ei tiedetä vielä. Tarkempi analyysi jää historian ja politiikan tutkijoiden tehtäväksi. Tähän mennessä on kuitenkin selvää, että Yhdysvallat legitimioi eli oikeutti vallankaappauksen, osallistui sen suunnitteluun ja rahoittamiseen.
Yhdysvaltojen tukema OAS:in puheenjohtaja Luis Almagro oli olennainen osa kondoorikotkaoperaation päivitettyä versiota, joka piti sisällään hybrisodan elementtejä, mediakampanjoita ja epäilyttäviä järjestöjä. Taustalta löytyy rahoitusta uusliberaalia kehitystä tukevilta tahoilta kuten Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto (USAID) ja Kansallinen demokratiarahasto (NED), jotka saavat rahoituksensa pääosin kongressilta. Ne ovat osallistuneet vallankaappauksen toteuttamiseen, vaikka Morales karkoitti USAID:in Boliviasta jo 2013. Rahoitusta on saanut muun muassa Milenio -think tank, joka on tehnyt oman osansa etenkin kritisoimalla valheellisin perustein Moralesin kauden talouspolitiikkaa. Norjan hallitus on puolestaan rahoittanut Human Rights Foundationin toimintaa (mukaan lukien Oslo Freedom Forum), joka tukee äärioikeistolaista liikehdintää, järjestää yhteisiä konferenssejä ja ajaa muun muassa Kuuban ja Venezuelan oppositioiden asiaa.
Wikileaksin tietojen mukaan USAID rahoitti vuonna 2007 yli neljällä miljardilla dollarilla paikallista separatistiliikettä samalla, kun se tuki rahallisesti Evoa vastaan kapinoineita alkuperäiskansojen ryhmiä. Niin kutsutun Media Lunan alueen (Santa Cruz, Tarija, Beni ja Pando) ryhmien oli tarkoitus räjäyttää esimerkiksi kaasuputkia asemansa vahvistamiseksi. Suunnitelmat huipentuivat vuoden 2008 epäonnistuneeseen vallankaappaukseen. Media Lunan opposition mielenilmauksissa kuoli tuolloin ainakin 30 henkeä, joista 20 kuului Moralesin hallituksen kannattajiin. Yhdysvaltojen tavoitteena oli vallankaappaus tai Moralesin murhaaminen. Median Lunan alueella, jonka väestö on valtaosin valkoista tai mestitsitaustaista, sijaitsee valtaosa maan hiilivetyvaroista.
Luis Almagron johtama OAS oikeutti väitteet “vaalivilpistä”, luoden siten ihanteellisen ilmapiirin vallankaappaukselle, jota oikeiston sponsoroimat mielenilmaukset, väkivallalla pelottelu ja kansainvälinen painostus tukivat. Koska Moralesin oletettiin tehneen vaalivilppi, jolle ei kuitenkaan koskaan löytynyt todisteita, käytettiin tätä oljenkortta vallankaappauksen oikeuttamiseksi. Koska Almagro tiedetään vanhastaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toteuttajaksi, löytyy hänen ja OAS:in roolista ensimmäinen selkeä todiste sekaantumisesta itsenäisen Etelä-Amerikan valtion sisäpolitiikkaan. Yhdysvaltojen rooli vallankaappauksessa oli niin sanotusti strateginen.
Yhdysvaltalaisten latinotaustaisten senaattorien Marco Rubio, Bod Menéndez ja Ted Cruz tiedetään sekaantuneen vallankaappauksen suunnitteluun. Kun kaappaus oli alkanut ja väkivalta kasvoi, Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo ilmaisi 29.10.2019 täyden tukensa Bolivian oikeistolle:
− Olemme syvästi huolestuneita 18.10. Boliviassa pidettyjen vaalien ääntenlaskuprosessista. Pyydämme Boliviaa palauttamaan vaalien koskemattomuuden toisen kierroksen vapailla, oikeudenmukaisilla, läpinäkyvillä ja uskottavilla vaaleilla.
Vaikka Morales jäädytti USAID:in toiminnan, se saattoi kuitenkin jatkua epävirallisia reittejä pitkin. La Chiquitanian tulipalo syys- ja lokakuun vaihteessa sai ympäristöaktivisteiksi naamioituneet ja USAID:in kouluttamat järjestöt ulos koloistaan. Ne aloittivat kapinoinnin Evo Moralesia vastaan perustellen toimintaansa epämääräisillä väitteillä ympäristörikoksista. Sama kaavio ympäristöaktivistien ja Moralesin välillä oli nähty useasti ennenkin. Jo 29.8. USAID oli tehnyt laittoman paluun Boliviaan Santa Cruzin päättäjien toimesta. Sen oli tarkoitus auttaa tulipalojen taltuttamisessa. Kaiken takana leijui kuitenkin ajatus koko maan tuleen sytyttämisestä. Nyt tiedämme vallankaappauksen alkaneen Santa Cruzista, kuten tapana on ollut.
NED:in tiedetään rahoittaneen vallankaappausta tukeneita projekteja ja järjestöjä lähes miljoonalla dollarilla vuonna 2018. Jo mainitun Milenio-rahaston ohella taloudellista apua saivat Kansainvälinen republikaanien instituutti (IRI) ja Kansainvälinen yksityisten yritysten keskus (CIPE). Näille tahoille yhteistä on muun muassa tahto tukea Bolivian yksityissektoria ja halu muuttaa vaalijärjestelmää.
Myöhemmin Donald Trumpin hallinto laati virallisen lausunnon, jossa se piti vallankaappausta “merkittävänä hetkenä läntisen pallonpuoliskon demokratialle” viitaten Moralesin eroon. Se myös taputti käsiään avoimesti Bolivian armeijalle, joka oli näyttänyt sen mielestä uskollisuutensa maan perustuslakia kohtaan. Samalla Washington suuntasi katseensa jälleen Nicaraguaan ja Venezuelaan huomauttaen, että “tämä on vahva signaali” näiden maiden “laittomille hallintojärjestelmille”. Yhdysvallat iloitsi Moralesin kaatumisesta ja totesi: “Olemme yhden askeleen lähempänä täysin demokraattista, vaurasta ja vapaata läntistä pallonpuoliskoa.”
Oman kappaleensa tapahtumissa muodostaa myös CIA sekä Yhdysvaltain vakoiluverkosto, joka oli tiivistänyt otettaan Boliviasta. Monien Bolivian asevoimien kenraalien tiedetään toimineen CIA:n kätyreinä. Yksi pahimmista tapauksista oli Williams Kaliman Romero, Bolivian armeijan ylin johtaja, joka toimi Yhdysvaltojen palveluksessa jo ennen vallankaappausta ja jonka Morales oli nimittänyt tehtäväänsä 24.12.2018. CIA:n agenttina toimineen Kalimanin tehtävä oli kaksinainen. Hänen piti kerätä herkkäluonteista tietoa Evosta, mutta samalla hänen tuli antaa presidentille täysin vääristynyt kuva kaikesta mitä Boliviassa todella tapahtui. Kaliman auttoi myös salaamaan vallankaappaukseen liittyvän tiedon presidentti Moralesilta. Armeija kuitenkin tunsi jo suunnitelmat presidentin syrjäyttämisestä. Ei siis ole mikään yllätys, että juuri Kaliman pyysi presidenttiä eroamaan. Kaliman oli varautunut tulevaan lähettämällä vaimonsa jo hyvissä ajoin Yhdysvaltoihin.
Behind Back Doors -julkaisun mukaan Kaliman aloitti työnsä CIA:lle paljon ennen valintaansa puolustusministeriksi. CIA rekrytoi hänet huomattuaan Kalimanin heikkoudet: kaikki hänen lapsensa asuivat ja opiskelivat Yhdysvalloissa. Lisäksi yksi hänen tyttäristään on naimisissa Yhdysvaltojen armeijan korkea-arvoisen virkamiehen kanssa. Muutama kuukausi ennen vallankaappausta Kaliman sai Moralesin valtuuttamaan Yhdysvaltojen eteläisen komentokeskuksen tiedustelujoukkojen läsnäolon Boliviassa. Bolivia liittyi myös Etelä-Amerikan verkostoon (SURNET), joka vastaa armeijan tiedustelutietojen vaihtamisesta. Maaperä iskulle oli valmisteltu huolella.
Eipä ole viaton Bolivian poliisinkaan entinen johtaja Vladimir Yuri Calderón, joka toimi Yhdysvalloissa valtion sotilasasiamiehenä ennen kuin hänet nimitettiin toukokuussa 2019 armeijan pääkomentajaksi. Viran alennus johtui skandaalista, joka liitti hänet huumekauppaan. Calderón tunnetaan yhteyksistään Boliviassa vaikuttaneeseen yhdysvaltalaiseen majuri Matthew K. Thompsoniin. Tapauksia on monia, koska tapahtumiin liittyvät myös seuraavat henkilöt: Rómulo Delgado, entinen poliisijohtaja jonka Morales syrjäytti huhtikuussa 2019 ja CIA-kontaktit Clemente Silva Ruiz ja Erick Millares Luna. Oma lukunsa on niin ikään CIA-agentti Juan Carlos Jaramillo Vaca, joka osallistui La Carlotan lentokentällä Venezuelan presidentti Nicolás Maduroa vastaan tehtyyn iskuun huhtikuussa 2019. Eversti Jaramillo Vacalla on hyvät suhteet Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi julistautuneeseen Juan Guaidón, jonka hän on tavannut useassa yksityistilaisuudessa. Listaan lukeutuvat jo mainittujen henkilöiden lisäksi Oswaldo Ramiro Flores Montaño (lempinimeltään Panchito), joka koulutti ja aseisti Yunga Cocaleros -ryhmää. CIA-yhteydet ulottuvat myös Yhdysvaltojen Bolivian suurlähetystön jäseneen Luis Ernesto Beccaraan ja Toyota-autoja maahan tuovaan Edwin Saavedraan, jotka mainitaan Behind Back Doorsin lähteissä CIA-agenteiksi, jotka liittyvät suoraan Bolivian 10.11. sattuneeseen vallankaappaukseen.
Santa Cruzin oikeistopolitiikko Luis Fernando Camacho Vacan tiedetään osallistuneen Kansallisen sotilaskoordinaation (CMN) kokouksiin, joka toimi vallankaappauksen keskeisenä laukaisualustana. Yhdysvaltojen suurlähetystön kerrotaan antaneen oppositiopoliitikko Camacholle kahden miljoonan dollarin lahjuksen. Osa rahasta kierrätettiin Brasilian ja Argentiinan suurlähetystöjen kautta. Argentiinan Jujuyn provinssin kuvernööri Gerardo Morales antoi hänkin osan potista omien verkostojensa kautta. Morales sattui tuolloin olemaan vierailulla Santa Cruzissa Amazonin metsäpalojen takia.
Camacho valmisteli kaappausta kokoontumalla salaisesti Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa työskennelleen poliittisen konsultin George Eli Birnbaumin kanssa. Kokouksiin osallistui lisäksi jo mainittu Yhdysvaltain suurlähetystön sotilasasiamies Matthew K. Thompson. Kokouksissa suunniteltiin tapoja luoda poliittista ja sosiaalista kaaosta Boliviaan. Ennen kuin Birnbaum saapui Boliviaan syyskuussa 2019, maahan saapui 38 naamioituneen agentin ryhmä. Agentit kuuluivat eteläisen komentokeskuksen erikoisoperaation joukkoihin. Joukko naamioitui turisteiksi, yrittäjiksi ja kansalaisjärjestöjen jäseniksi. Tämä ryhmä osallistui vaalien tarkkailuun, mutta se suoritti myös toimenpiteitä vaalien jälkeen sisäisten konfliktien luomiseksi. Ainakin kolmen agentin nimi on tiedossa: Diego Santos Sardone, Luis Manuel Ribero Ibatta ja Cason Benham. Nämä kolme naamioituivat asianajajiksi ja he olivat yhteydessä Santa Cruzin oppositiopoliitikko Samuel Doria Medinaan.
Poliitikko Luis Camacho johti vallankaappaukseen johtaneita väkivaltaisia yhteenottoja, jotka suunnattiin siviiliväestöä vastaan. CIA:n valvonnan alaisuudessa Camacho rekrytoi, organisoi ja koulutti satoja äärioikeistolaisen fasistiryhmän eli Santacruzilaisen nuorisoliiton (UJC) jäseniä. He saivat paramilitaaritason koulutuksen, joten heidän osallistumisensa Evon syrjäyttämiseen oli hyvin keskeisessä roolissa. Yhdysvaltojen suurlähetystö antoi kaiken kukkuraksi Luis Camacholle käskyn asettua ehdokkaaksi seuraavissa presidentinvaaleissa.
Myös Brasilian ja Argentiinan sekaantumisesta Bolivian tapahtumiin on erinäisiä teorioita ja todisteita. Brasilialaislehti Forumin tietojen mukaan Santa Cruzin äärioikeistolainen agitaattori Luis Camacho kävi Brasiliassa keskustelemassa Bolivian tapauksesta presidentti Jair Bolsonaron ulkoministerin Ernesto Araújon kanssa toukokuussa 2019. Camacho sai täyden tuen Brasilian oikeistohallitukselta tulevan vaalituloksen kyseenalaistamiseen. Bolivialaislehti El Periódico on puolestaan julkaissut sarjan nauhoitteita, jotka kertovat Bolsonaron hallituksen tuesta vallankaappaajille. Siinä missä Yhdysvaltojen motiivit ovat ennen kaikkea geopoliittisia, Brasilian motiivit liittyvät suoraan luonnonvaroihin. Juuri ennen vallankaappausta Brasilian valtion öljy-yhtiö Petrobras vähensi merkittävästi bolivialaisen kaasun maahantuontia painostaakseen Boliviaa laskemaan hintaa. Kun Bolivian kriisi puhkesi, se suosi brasilialaisyrityksiä etenkin kaasutaloudessa. Tarkoituksena oli heikentää Boliviaa alueellisen energiapolitiikan määrittäjänä. Brasilia halusi syrjäyttää Bolivian esimerkiksi Argentiinan suurimpana kaasun tuottajana.
Argentiinan puuttuminen liittyy Yhdysvaltojen ja Brasilian tapaan äärioikeistolaiseen hallitukseen, jota vielä silloin johti Mauricio Macri. Macri hävisi 27.10.2019 pidetyt vaalit vasemmistolaiselle Alberto Fernándezille, joka nousi valtaan 10.12. Kuten tiedetään, Boliviassa sijaitsee suurin osa maailman litiumista, joka tunnetaan myös valkoisena kultana ja digitalouden selkärankana. Macrin kaudella Argentiina halusi lisätä litiumin tuotantoaan kilpaillakseen Bolivian kanssa. Valtaosa kaivostalouden investoinneista tuli Yhdysvalloista ja Kanadasta. Bolivian heikentäminen olikin siis omiaan vahvistamaan Argentiinan asemaa litiumin suhteen.
Sattumaa tuskin lienee myöskään se, että 6.2.2019 Kiina sijoitti 2,3 miljardia dollaria bolivialaiseen litiumin tuotantoon. Kiina piti sijoitusta “strategisena liittona”, koska Kiina kuluttaa eniten litiumia ja Bolivialla taas on suurimmat litiumvarat. Tämä yhteistyösopimus saattaa myös selittää Yhdysvaltojen äkillisen kiinnostumisen Bolivian sisäpolitiikasta: puuttuminen Andien maan päätöksiin saattaisi olla omiaan horjuttamaan Kiinan globaalia asemaa. Siksi Bolivian tapahtumat saattavat hyvinkin muodostaa osan Trumpin Kiinaa vastaan aloittamasta kauppasodasta. Mikä sopisikaan yhtälöön sen paremmin kuin Aasian jättiläisen litiumin saannin vaikeuttaminen.
Tulemme vielä ajan saatossa saamaan täydet todisteet vallankaappauksen taustoista. Meidän ei tule unohtaa, että Bolivian vuoden 2019 vallankaappaus syntyi kolmen oikeistolaispolitiikon eli Trumpin, Bolsonaron ja Macrin yhteistyönä. Sen takaa löytyy geopolitiikkaa, taistelua luonnonvaroista ja taloudellisen edun tavoittelua. Siinä missä tapahtumia motivoi kansallisesti poliittisen eliitin vastaisku kansaa vastaan, motivoi sitä kansainvälisesti Kiinan heikentäminen. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, kuinka kaikki kansainvälisetkin skenaariot linkittyvät kahteen oikeistopolitikkoon, jotka olivat myös ehdolla vuoden 2020 vaaleissa: Carlos Mesa ja Luis Camacho.
Latinalaisen Amerikan geopolitiikkaan erikoistuneen CELAG:in tutkimusryhmä on laatinut hyvin monimutkaisen kaavion vallankaappauksen toimijoista. Raportti (EE. UU y la construcción del golpe en Bolivia) kiteyttää Bolivian vallankaappauksen rakenteen tähän tapaan:
− Vallankaappaus ammentaa useista aiemmista kokemuksista kuten mediasulku (Venezuela 2002), poliisin kapinointi (Ecuador 2010), oikeiston vaatimus olla hyväksymättä uudelleenvalintaa ja pyytää uusia vaaleja ilman hallitsevaa presidenttiä (kuten Brasiliassa tapahtui Lula da Silvan tapauksessa), yritys oikeuttaa vallankaappaus kansainvälisestä yhteisöstä käsin nimeämällä väliaikainen hallitus, joka yrittää voittaa seuraavat vaalit (Honduras 2009), sosiaalista terroria luovien taktiikoiden käyttö (kuten Venezuelassa on tehty), uuden vallanpitäjän omaehtoinen presidentiksi julistautuminen (kuten Guaidón tapaus Venezuelassa), kaikki tämä yhdistettynä Yhdysvaltojen tukeen ja politiikan tuomioistuimiin viemiseen (mikä alkoi Paraguaysta ja Fernando Lugon tapauksesta).
Diktatuurin saldona rasismia, pelon ilmapiiriä ja kuolemaa
Sen jälkeen kun istuva presidentti oli kirjaimellisesti savustettu ulos maasta, senaatin toinen varapuheenjohtaja ja juristi Jeanine Áñez Chávez julistautui väliaikaiseksi presidentiksi 12.11.2019. Hän ei kuitenkaan ollut maan ensimmäinen naispresidentti, sillä jo häntä ennen Lidia Gueiler Tejada hallitsi vuosina 1979-1980. Áñez sai viralleen perustuslakituomioistuimen hyväksynnän.
Áñezin yli yhdentoista kuukauden presidenttikautta kuvaa jokaiseen maahan iskeneen pandemian ohella sisäinen kaaos ja sekava ulkopolitiikka. Sosiaalidemokraattisen liikkeen (MDS) edustaja Áñezin ideologiaa on kuvattu “sosiaaliseksi konservatismiksi”. Suomeksi tämä tarkoittaa hänen edustavan oikeistolaista ideologiaa. Áñez oli ehdolla myös presidentiksi tämän syksyn vaaleissa, mutta noin kuukausi ennen vaalipäivää hän luopui ehdokkuudestaan. Luopuminen tapahtui heti sen jälkeen, kun laaja vaalikysely asetti hänet vasta neljänneksi suosituimmaksi ehdokkaaksi.
Vain 24 tuntia presidentiksi nousemisensa jälkeen Áñez tunnusti Juan Guaidón Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi. Samalla hänen hallituksensa katkaisi diplomaattiset suhteet Venezuelan perustuslailliseen hallitukseen. Bolivian väliaikainen hallitus karkotti myös Meksikon Bolivian suurlähettilään María Teresa Mercadon, mutta Meksiko ei katkaissut diplomaattisia suhteitaan Andien pieneen jättiläiseen.
Áñez muistetaan myös monista rasistisista lausunnoistaan. Hän muun muassa kutsui aymara-kansan uuden vuoden juhlia “saatanallisiksi”, näyttäen täten toteen oman äärikristillisen ajattelunsa. Myöhemmin hän kuitenkin kiisti lausunnon väittäen julkaisuja valheellisiksi.
15.11. Sacaban kaupungissa Cochabambassa kuoli 11 ja haavoittui 120 ihmisistä, kun virkavalta otti yhteen MAS-puolueen kannattajien kanssa. Oma lukunsa ovat myös 1 400 hengen Senkata kylän murhat. Senkata muodostaa osan El Alton aluetta ja sijaitsee noin 40 kilometriä pääkaupunki La Pazista. 19.11.2019 siellä sattui virkavallan väkivaltainen operaatio, jonka tuloksena kuoli yksitoista ihmistä. 78 haavoittui ja useita kymmeniä pidätettiin. Paikallisen kaasutehtaan rauhanomainen sulku murrettiin asein. Myöhemmin mielenosoittajia syytettiin terroristeiksi, vaikka kukaan virkapukua kantanut ei kuollut tai haavoittunut. Jopa 21. päivä vietetty hautajaissaattue hajoitettiin kyynelkaasulla ja poliisin sekä armeijan yhteisellä operaatiolla. Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) on luonnehtinut Sacaban ja Senkatan tapahtumia teurastuksiksi. Vaikka luvut saattavat vaihdella lähteestä riippuen Kansan asianajajalaitos (DP) on todennut marraskuun 2019 yhteenotoissa kuolleen ainakin 32 ihmistä.
Hugo Moldiz, Bolivian entinen Moralesin hallituksen sisäministeri on luonnehtinut Áñezin kautta seuraavin sanoin:
− Nämä vallan ottaneen hallituksen kuukaudet jättävät negatiivisen saldon, eikä mitään muuta ollutkaan odotettavissa. Näiden kuukausien pääasiallinen ominaisuus on ollut hallituksen koneiston (armeija, poliisi, oikeuslaitos) lähes täydellinen ylivalta suhteessa muihin valtion instituutioihin. Ja hallituksen koneiston sisällä poliisilla on ollut armeijaa enemmän valtaa.
Uusi vaalitulos suosii kansanvaltaa
Sunnuntain 18.10.2020 vaaleissa Liike Sosialismiin (MAS) -ryhmittymän Luis Arce voitti vaalit riittävän selkeästi, jotta toista kierrosta ei tarvinnut järjestää. Hän sai vaalituomioistuimen vahvistaman tuloksen mukaan noin 55,1 prosenttia annetuista äänistä, kun taas entinen presidentti ja Kansalaisten yhteisön (CC) Carlos Mesa sai 28,8 prosenttia ja äärioikeistolaisen Creemos-ryhmän (UCS + PDC) Luis Camacho sai noin 14 prosenttia kaikista äänistä. Varapresidentiksi valittiin David Choquehuanca, aymara-alkuperäiskansaan kuuluva vuosina 2006−2017 maan ulkoministerinä toiminut ammattiyhdistystaustan omaava kokenut poliitikko. Arce ja Choquehuanca nousevat valtaan 8.11.
Kun Evo Morales valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 2005 hän sai 53,7 prosentin äänipotin. Silloin hän sai yli 1,5 miljoonaa ääntä. Vuoden 2020 vaaleissa Arce keräsi lähes 3,4 miljoonaa ääntä. Toisin sanoen MAS:in nauttima kansansuosio on yli kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Vuoden 2009 vaaleissa Morales valittiin jatkokaudelle 2,9 miljoonalla äänellä ja 64,2 prosentin kannatuksella. 2014 Moralesin ja MAS-ryhmittymän kannatus ylsi 3,2 miljoonaan ääneen ja 61,4 prosenttiin. Äänimäärissä laskettuna Bolivian vasemmisto ei ole koskaan saanut vaaleissa yhtä paljon ääniä kuin nyt vuonna 2020.
Vaaleissa tarkkailijana toimineen Carter-keskuksen mukaan vaalit sujuivat hyvin, josta kiitos kuuluu vaalituomioistuimelle, joka takasi vaalien moninaisuuden samalla, kun se käyttäytyi itsenäisesti, puolueettomasti ja läpinäkyvästi. Monet muut vaaleja tarkkailleet tahot ovat niin ikään ilmaisseet tyytyväisyytensä tapaan, jolla vaalit saatiin vietyä läpi. Äänestysprosentti nousi 88,4 prosenttiin, sillä noin 7,3 miljoonasta äänioikeutetusta yhteensä lähes 6,5 miljoonaa käytti oikeuttaan valita päättäjänsä. Kaikkiaan Boliviassa on reilut 11,6 miljoonaa asukasta.
MAS vahvisti kannatustaan myös maan 130-paikkaisessa kongressissa, jonne se saa 75 edustajaa. Lisäystä tuli siis kahdeksan paikan verran. 36-paikkaiseen senaattiin MAS saa myös enemmistön 21 edustajan voimin. Senaatin suhteen paikkamäärä pysyy samana kuin vuoden 2019 vaaleissa. Alun perin vaalit oli tarkoitus järjestää jo 3.5., mutta koronaviruspandemian vuoksi ne siirtyivät syksyyn.
Luis Arce Catacora on 57-vuotias ekonomisti, yliopisto-opettaja ja poliitikko, joka tunnetaan erityisesti hänen saavutuksistaan Bolivian valtiovarainministerinä vuosina 2006−2017 ja vuonna 2019. Arce jätti ministerin tehtävät vuonna 2017 sairastuttuaan munuaissyöpään. Parannuttuaan siitä Brasiliassa hän kuitenkin palasi uudelleen politiikkaan. Vuoden 2020 vaalit olivat ensimmäinen kerta, kun Arce osallistui kansallisiin vaaleihin, sillä suurimman osan urastaan hän on omistanut virkamiestyölle valtion palveluksessa. Uransa valtion töissä Arce aloitti 1987 Bolivian keskuspankissa (BCB). Arce tunnetaan myös lempinimellä Lucho.
Evo Moralesin kauden talouspolitiikka, jota Luis Arce johti nosti Bolivian bruttokansantuotteen 9 miljardista dollarista yli 40 miljardiin dollarin. Talous kasvoi MAS-puolueen aiemmalla kaudella keskimäärin viisi prosenttia vuodessa, mikä tekee Boliviasta eniten kasvaneen eteläisen Amerikan valtion. Samaan aikaan Bolivia vähensi köyhien osuuden 38,2 prosentista 15,2 prosenttiin, kuten YK:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) lähteet todistavat. Työttömyys saatiin laskemaan 8,1 prosentista lähes puoleen eli 4,2 prosenttiin. Minimipalkka sen sijaan kohosi 60 dollarista 310 dollariin.
Arcen tulevaisuuden suunnitelmat
Heti alustavan vaalituloksen selvittyä vallan itselleen ottanut väliaikainen presidentti Jeanine Áñez tunnusti voittajat:
− Meillä ei ole vielä virallista tulosta, mutta jo tulleiden tulosten mukaan herrat Arce ja Choquehuanca ovat voittaneet vaalit. Onnittelen voittajia ja pyydän heidän hallitsevan Boliviaa ja demokratiaa ajatellen.
Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) puheenjohtaja Salvador Romero taas totesi, että äänestys sujui “rauhallisesti ja vilkkaasti”, juuri niin kuin nyt pitikin tapahtua, jotta maa voisi vahvistaa demokratiaansa. OAS antoi tunnustuksensa Bolivian kansalle sen kansalaistaidoista osallistua massiivisesti ja rauhanomaisesti äänestysoikeutensa käyttämiseen.
Evo Morales kiteytti tunnelmansa Buenos Airesista Twitterin välityksellä:
− Kansan tahto on asettunut kaiken yläpuolelle. Olemme jälleen miljoonia, nyt palautamme ihmisarvon ja vapauden kansalle.
Arce kuvaili voittoaan seuraavin sanankääntein:
− Bolivia on saanut demokratiansa takaisin. Haluan sanoa kaikille bolivialaisille, että olemme saaneet toivomme takaisin.
Sen jälkeen Arce lisäsi:
− Aiomme tehdä työtä kaikille bolivialaisille, aiomme rakentaa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen. Aiomme saada takaisin luottamuksen, jotta voimme viedä eteenpäin kaikenlaisia taloudellisia toimia, kaikkien niiden bolivialaisten perheiden eduksi, jotka ovat kärsineet epävarmuudesta yhdentoista kuukauden ajan.
Pandemian runtelemassa taloudessa riittääkin haasteita, sillä bruttokansantuotteen arvioidaan heikentyvän 6,2 prosenttia vuonna 2020, kun samaan aikaan työttömyys on yli kymmenen prosentin lukemissa.
Mitä tulee uuden hallituksen koostumukseen, niin virkaa ei ole luvassa Evolle, mutta nuorille kylläkin:
− Muodostamme hallituksen, joka auttaa viemään Boliviaa eteenpäin. Tämä on MAS-ryhmittymän versio 2.0 ja haluamme saada mukaan joukosta erottuneita nuoria ammattilaisia, jotta voimme jatkaa tätä prosessia, joka luo uusia johtajia, uudistuu ja uskoo nuorisoon. Uskomme uudistuneeseen MAS-puolueeseen. Meidän pitää jatkaa hyväksi havaittuja käytäntöjä jatkossa, mutta toisia asioita on muutettava.
Arce tunnustaa Evon aseman liikkeen historiallisena johtajana ja mentorina, mutta korostaa toimeenpanovallan kuuluvan tästä lähin hänen uudelle hallitukselleen. Yksi uuden hallituksen projekteista liittyy kierrätetyn biodieselin valmistukseen:
− Emme aio vain tuottaa edullista polttoainetta, vaan aiomme myös istuttaa puita, kierrättää paistinrasvaa ja käyttää uudelleen eläinrasvaa. Siten voimme valmistaa uudistuvaa dieseliä. Aiomme seurata tuontia korvaavan teollisuuden logiikkaa. Ekologisen dieselin tuotannon avulla voimme vapautua tämän niin tärkeän resurssin maahantuonnista. Tämä puolestaan tulee vähentämään kauppataseen vajausta. Biodieselin valmistus tulee synnyttämään 200 000 suoraa ja epäsuoraa työpaikkaa.
Tuonnin korvaamisen ohella Arce korostaa panostavansa muun muassa ruokaomavaraisuuteen, maan sisäiseen turismiin, litiumin ja raudan teollistamiseen, sähkön vientiin ja kaasuteollisuuteen. Hän myös painottaa, että Bolivia aikoo jatkossakin pitää luonnonvaransa valtion käsissä.
− Litiumin teollistamisella aiomme luoda 130 000 uutta työpaikkaa ja 41 uutta teollisuudenalaa, jotka luovat lisää työtä bolivialaisille.
Vuoteen 2025 mennessä litiumin tuotanto tuo 2 miljardin dollarin tulot, kun siihen tehtävät investoinnit ovat noin puoli miljardia dollaria. Arce aikoo kunnioittaa maan itsemääräämisoikeutta joka käänteessä sekä järjestää kaivostuotannon mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Arce on tehnyt selväksi litiumin roolin vallankaappauksessa:
− Kaappausta ei tehty intiaania [Evo Morales] vastaan, vaan se tehtiin litiumin vuoksi. Sen suunnittelivat monikansalliset sen yksityistämisestä ja kaasun yksityistämisestä kiinnostuneet yritykset. Tulevaisuuden energian, litiumin, maailmanlaajuisista luonnonvaroista 70 prosenttia sijaitsee Boliviassa, erityisesti Uyunissa.
Löytyypä tulevalta presidentiltä myös sanottavaa nykyisen taloudellisen tilanteen parantamiseksi:
− Talous tarvitsee lisää resursseja, jotta sisäistä kulutusta voidaan vahvistaa. Se on meidän mallimme. Aiomme jatkaa avustuksia, takaamme ne niin kauan kunnes talouden kysyntä kasvaa. Köyhyys on kasvanut. Kansalla on nälkä. Kiersimme maan, löysimme nälkää ja se tuntuu pahalta.
Mikä tekee Bolivian tapauksesta erityisen on sen kansan sitkeys ja poliittisen tietoisuuden taso. Edes vallankaappaus ei vienyt kansaa väkivallan tielle eikä se myöskään hajottanut vasemmiston sisäistä yhtenäisyyttä. Kaiken taustalla säilyi luottamus ja usko uusiin vaaleihin, demokratiaan, jonka kautta vallankaappaajat voitaisiin syrjäyttää rauhanomaisesti. Politiikan voimasuhteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia lyhyen diktatuurikauden aikana. Vaaliuurnilla nähtiin, ettei presidenttiehdokkaan vaihtuminen vaikuttanut vaalitulokseen juuri lainkaan. Tämä kertoo siitä, että MAS on kansanliikkeenä johtajiaan suurempi ja pitkäikäisempi ilmiö.
Kuten Arce luonnehtii tilannetta: yksi asia on tunnustaa Moralesin historiallinen rooli Bolivian muutoksessa, tyystin toinen asia taas on se mitä vaaleissa tapahtuu. Hänen mukaansa vaalit toteutettiin järjestöistä, MAS:in jäsenistä ja muutosta haluavasta kansasta käsin. Näin Boliviassa pystyttiin yhdistämään Moralesin kauden perintö ja uudistumisen tarpeen välttämättömyys. Andien valtio saa tuoreen vaalituloksen myötä uuden mahdollisuuden soveltaa sosialistista kansanvaltaa käytäntöön.
Politiikassa kaikki ei ole vain henkilöiden varassa, vaan taustalta löytyvät yhteiset nimittäjät kuten ideologia, arvomaailma ja poliittinen ohjelma. Se sama poliittinen voima, järjestäytynyt kansa ja MAS-puolue, joka näki valtansa vietävän vääryydellä nousi uudelle tasolle saadakseen sille kuuluvan oikeuden hallita maatansa takaisin. Se toteutti kansanvallan voiton ennen kaikkea tietoisuutensa, järjestäytymisensä ja yhtenäisyytensä turvin. Bolivian kansa on todistanut olevansa aidosti johtajiensa, entisten, nykyisten ja tulevien, yläpuolella. Näin demokratian tuleekin toimia. Samalla Bolivia on tarjonnut oivan demokratian esimerkin koko muulle maailmalle. Bolivian kansan tahto muuttaa maansa on jopa sen muutosvoimien alkuperäisen johtajan Evo Moralesin yläpuolella.
28.10. Arce ja Choquehuanca vastaanottivat vaalituomioistuimen valtakirjan vaalivoitostaan. Vielä kerran vaalien todettiin sujuneen puhtaasti ja läpinäkyvästi. Bolivian historian 67. presidentti aloittaa viisivuotisen valtakautensa (2020−2025) 8.11. Evo Moralesin odotetaan palaavan kotimaahansa heti 9.11. Tekaistut ja poliittisesti latautuneet syytteet kapinaan kiihottamisesta ja terrorismista Evoa vastaan on jo ehditty hylätä aiheettomina Bolivian oikeuslaitoksen toimesta. Näin ollen Bolivian synkkä sykli sulkeutuu lähes päivälleen vuosi alkamisensa jälkeen. Seuraavaksi odotettavissa on oikeuden soveltaminen vallankaappauksen arkkitehteihin.
Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen
Lähteet: Zeit; Proceso; Atalayar; Página 12; El Comercio; La República; La Jornada, etc.