Chilen kansa oli aloittanut jo aiemmin protestoinnin ja uuden perustuslain säätämisen. Se oli tehnyt valtaa pitäville selväksi sen, ettei se ollut tyytyväinen poliitikkoihinsa. Nyt joulukuun 19. päivänä vuorossa oli rohkeimmin vasemmistolaisen ehdokkaan presidentiksi valitsiminen sitten Salvador Allende Gossensin, joka hallitsi Chileä vuosina 1970−1973, ennen 11.9. tapahtunutta sotilasvallankaappausta, joka toi valtaan Augusto Pinochet Ugarten ja maksoi vähintään 40 000 ihmishenkeä. Demokratiaan Chile palasi vasta 1990. Vuoden 1980 vanhasta perustuslaista ollaan vihdoin pääsemässä pian eroon jo aloitetun historiallisen perustuslakiprosessin myötä. Siinä missä Allende voitti vaalit vasta neljännellä yrittämällä ja pääsi aloittamaan presidenttinä vasta 62-vuotiaanaa, nyt presidentiksi valittu Gabriel Boric sen sijaan voitti vaalit suoranaisena mustana hevosena ja heti ensi yrittämältä, tosin hän ehtii täyttää 36 vuotta 11.2.2022, tasan kuukausi ennen virka-astujaisiaan.

Vuosi 2021 on ollut varsin vasemmistovaltainen Latinaisessa Amerikassa. Uudet vasemmistopresidentit saatiin muun muassa Peruun, Hondurasiin ja nyt myös Chileen. Kuuban, Nicaraguan ja Venezuelan lisäksi vasemmisto on vallassa myös Meksikossa, Argentiinassa ja Boliviassa. Täydellä syyllä voidaan puhua 21. vuosisadan sosialismin toisesta aallosta tai vaaleanpunaisesta aallosta (Marea Rosada – Pink Tide), sillä kaikkiaan 20 maasta, 12 valtiossa on vallassa vasemmistolainen hallitus. Listalle lukeutuvat lisäksi Costa Rica, Panama ja Guyana. Kun lisäksi mukaan lasketaan kaikki Karibian saarivaltiot, on maita yhteensä 33.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Kolumbia ja Brasilia liittyvät ensi vuonna tähän kansalaistensa hyvinvoinnin etusijalle laittavien rauhanomaisten, demokraattisten ja muutoskykyisten uusliberalismin hautaavien hallitusten rintamaan. Ecuadorissa oikeisto voitti 2021, vaikka vasemmisto sai eniten paikkoja kongressiin. Tämä selittyy sillä, että osa vasemmistosta äänesti tyhjää toisella kierroksella niukasti kolmanneksi jääneen alkuperäiskansojen oman ehdokkaan toivomuksesta.

 

Historian nuorin ja historian suosituin

 

Chilen kansa osoitti poliittisen valppautensa ja viisautensa lähettämällä äärioikeiston ja Sosiaalikristillisen rintaman (Frente Social Cristiano) ehdokas José Antonio Kast Ristin laulukuoroon presidentinvaalien toisella kierroksella. Kyseisen vaaliliiton takaa löytyvät Kastin johtama Republikaanipuolue (Partido Republicano) ja Kristillinen konservatiivipuolue (Partido Conservador Cristiano). Uudeksi presidentiksi nousee katujen poliitikkokoulun käynyt vasemmistolaisten muutosvoimien yhteisrintaman − Apruebo Dignidad − Gabriel Boric Font. Vastaehdokas Kast on tunnustanut kilpakumppaninsa rehdin voiton ja tehnyt onnittelusoiton heti vaali-iltana. Boric kävi myös heti maanantaina 20.12. istuvan presidentin Sebastián Piñeran puheilla La Monedan palatsissa. Syyskuussa 16 prosentin (Centro de Estudios Públicos) hyväksyntää kansalaistensa keskuudessa nauttiva istuva presidentti korosti chileläiseen jo perinteiseen tapaan demokraattista vakautta:

− Olemme tarjonneet hänelle kaiken yhteistyön, jotta komentovallan siirto demokratiassa luonnistuisi sujuvasti, tehokkaasti ja että se olisi erittäin tasavaltalaista. Koska, kuten valittu presidentti sanoi, hallitukset menevät, mutta yhteiskunta, valtio ja Chile säilyvät, ja olemme kaikki sitoutuneet olemaan uskollisia chileläisille miehille ja naisille.

Ensimmäisellä kierroksella vaaliuurnat vetivät puoleensa 7,1 miljoonaa äänestäjää tai 47,3 prosenttia äänioikeutetuista. Toisella kierroksella 55,65 prosenttia ja vajaat 8,4 miljoonaa kansalaista käytti äänioikeuttaan, mikä on suurin luku sitten vuoden 2012, kun äänestämisestä tuli vapaaehtoista. Tähän lukuun sisältyvät 24 000 tyhjää ja lähes 69 000 hylättyä ääntä. Nämä ”lisä-äänet” satoivat odotetusti vasemmiston laariin. Toisaalta perustuslain uudistamista kannattaneet itsenäiset valtaosin nuoret äänestäjät päättivät luottaa Boriciin.

Siinä missä Boricin äänisaldo oli 1,8 miljoonaa ääntä ja 25,8 prosenttia ensimmäisellä kierroksella, kohosi ääniosuus nyt 55,9 prosenttiin ja reiluun 4,6 miljoonaan ääneen. Kastin tulos oli 27,9 prosenttia ja alle kaksi miljoonaa ääntä. Toisella kierroksella hän sai yli 3,65 miljoonaa ääntä, mikä riitti 44,1 prosentin kannatukseen. Toisin sanoen ehdokkaiden välinen ero oli hieman alle 971 000 ääntä ja noin 11,8 prosenttiyksikköä.

Chile jakautuu 16 alueeseen, joista Boric voitti 11 ja Kast 5. Metropolialueella Boricin kannatus oli 60,3 prosenttia. Atacamassa äänestäjien tuki oli korkeimmalla tasolla 65,5 prosentissa ja ehdokkaan kotialueellakin Magallanesissa 61,3. Ulkomailta annettiin melkein 24 700 ääntä, joista vasemmistoehdokas vei noin 71 prosenttia. Chilen konservatiivisin alue vaaleissa oli La Araucanía, jossa Kast sai 60,1 prosenttiyksikön kannatuksen.

Boric on 1986 syntynyt kroaattitaustainen, maan eteläkärjen Punta Arenaksen ja Magallanesin provinssin kasvatti sekä toisen kauden kansanedustaja, joka tunnetaan yhtenä keskeisenä vuoden 2011 opiskelijaliikkeen johtajana. Kyseisissä protesteissa vaadittiin ilmaista, vapaata ja laadukasta koulutusta. Hän toimi lähes vuoden Chilen yliopiston (Universidad de Chile) opiskelijoiden liiton (FECh) johdossa. Boricilla oli niin ikään keskeinen rooli vuonna 2019 alkaneissa mielenilmauksissa, jotka johtivat uuden perustuslain laatimiseen. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin. Chilessä presidenttiehdokkaan on oltava vähintään 35-vuotias, joten Boric ei olisi voinut olla yhtään nuorempi. Hänestä tulee nyt myös maan historian nuorin presidentti.

Tähän mennessä maan historian nuorin presidentti oli Ramón Saturnino Andrés Freire y Serrano, josta tuli Chilen kolmas presidentti 39-vuotiaana 1827. Jo 35-vuotiaana, kyseinen sotilas tosin kantoi ”ylimmän johtajan” (Director Supremo) titteliä. Freiren kausi vallassa kesti vain vajaat kolme kuukautta helmikuusta toukokuuhun. Toisaalta Manuel Blanco Encalada nousi tasavallan presidentiksi 36-vuotiaana vuonna 1826, mutta hän oli virkaan astuessaan noin puolitoista kuukautta Boricia vanhempi.

El Salvadorin presidentti Nayib Bukele aloitti virassa 37-vuotiaana samoin kuin Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern, josta tuli valtiojohtaja lokakuussa 2017. Sebastian Kurz puolestaan aloitti Itävallan hallituksen johdossa 33-vuotiaana ja Sanna Marin Suomen pääministerinä 34 vuoden iässä. Boric on vuoden 1985 syntynyttä Marinia nuorempi. Nuorimman johtajan titteliä kantaa kuitenkin virallisesti San Marinon 27-vuotias Giacomo Simoncini. Vuonna 1994 syntynyt naisjohtaja aloitti valtiojohdossa jo 26 vuoden iässä. Myös esimerkiksi Costa Rican nykyinen presidentti Carlos Alvarado aloitti virkakautensa 38-vuotiaana toukokuussa 2018. San Marinon capitán regente Simoncini hallitsee yhdessä Francesco Mussonin kanssa ja virkapesti uusitaan puolen vuoden välein. San Marinon parlamentti uudistaa hallitsijansa seuraavan kerran 1.4.2022. Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että Boric tulee olemaan nykyisistä vallassa yhä olevista valtionpäämiehistä nuorin tai Simoncinikin huomioiden, vähintään toiseksi nuorin.

Boric on monessa ensimmäisen laatuaan, hän on ensimmäinen presidentti 27 vuoteen, joka ei ole syntynyt pääkaupunki Santiagossa. Hän on lisäksi ensimmäinen lapseton presidentti sitten vuoden 1938, jolloin Pedro Aguirre Cerda astui virkaansa. Hän on myös vihdoin sellainen kolmannen tien vaihtoehto, joka rikkoo lopullisesti vuodesta 1990 vallassa vuorotelleiden keskustaoikeistolaisten ja keskustavasemmistolaisten hallitusten ketjun. Enää ei ole tilaa tekopyhyydelle tai turhille lupauksille saatikka kansan pamputtamiselle. Nuorten vaaleissa kuohunut into laittoi myös omanlaisensa päätepisteen vanhempien sukupolvien harjoittamalle poliittiselle kyynisyydelle ja vaihtoehdottomuudelle sekä välinpitämättömyydelle. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin ja sen Chilen kansan viisas valinta mahdollistaa.

 

Kirjava uusi ja vanha vasemmisto

 

Lakitiedettä opiskellut Boric voitti vasemmiston sisäisessä esivaalissa Kommunistipuolueen (PCCh) Daniel Jaduen ja edustaa Sosiaalisen lähentymisen (Convergencia Social) ja Laajan rintaman (Frente Amplio) sekä myös kommunistien ehdokkaana Hyväksyn ihmisarvon (Apruebo Dignidad) vaaliliittoa. Kaiken kaikkiaan Boricin takana on vaaleissa seisonut erilaisia vasemmistolaisia, vihreitä ja itsenäisten kansalaisten ryhmittymiä. Teknisemmin ilmaistuna Apruedo Dignidad koostuu kolmesta Frente Amplion puolueesta: Revolución Democrática, Convergencia Social, Comunes. Toisaalta sen tukena ovat Ihmisarvoisen, vihreän ja itsenäisen Chilen (Chile Digno, Verde y Soberano) yhteisrintaman kaksi puoluetta eli Partido Comunista ja Federación Regionalista Verde Social. Lisäksi vaaliliiton takana vaikuttivat ainakin seuraavat viisi ryhmää, joilla ei ole virallista edustusta Chilen vaalipalvelussa (Servel): Fuerza Común, Movimiento Unir, Acción Humanista, Izquierda Cristiana de Chile, Izquierda Libertaria. Virallisesti vaaliliittoa tuki siis kymmenen puoluetta.

Apruebo Dignidadilla on viisi senaattoria tai 19,6 prosenttia (5/50), 37 kansanedustajaa eli 20,9 prosenttia (37/155), kaksi aluetason kuvernöörin virkaa (2/16), 20 kaupunginjohtajaa yhteensä 345 kunnasta ja 28 perustuslain säätäjää (28/155) sekä 333 valtuutettua, joiden virkoja Chilessä on 2 252. Aluevaltuutettujen paikoista sillä on puolestaan hallussaan noin kuudesosas eli 53. Puolueblokin ja itsenäisten rintaman arvoihin luetaan ainakin progressiivisuus, sosiaalidemokratia, poliittinen ekologia, feminismi, hyvinvointiajattelu, vallan hajauttamisoppi, osallistava demokratia, deliberatiivinen eli keskusteleva demokratia ja uusliberalismin vastustaminen.

Mainitsemisen arvoista on sekin, että yhteisrintaman viidestä senaattorista kaksi kuuluu Kommunistisen puolueen riveihin, joka tarkoittaa PCCh:n paluuta senaattiin 48 vuoden jälkeen. Uudet senaattorit ovat Claudia Pascual y Daniel Núñez. Kansanedustajia perinteinen puolue oli saanut kolmin kappalein jo aiemmin 2009. Uuden kongressikauden se pääsee aloittamaan 12 edustajan turvin. Diktatuurin aikakaudella 1973−1990 kiellettynä ollut ja maan alla toiminut puolue kärsi pitkään poliittisesta sorrosta. Kuitenkin 1922 perustetulla Kommunistisella puolueella on eniten virallisesti rekisteröityjä jäseniä Chilen vaalipalvelussa (Servel). Se on lisäksi toisena listalla, joka mittaa puolueiden hallussa olevaa pääomaa ja sijoitusvarallisuutta. Paremmin tämän ryhmän historiaan voi tutustua tällä sivustolla.

155-paikkaiseen kongressiin uusi uusliberalismin vastainen vasemmistohallitus lähtee 79 edustajan turvin ja oppositio taas 68 kansanedustajalla. Vasemmistolaisia eduskuntaryhmiä voidaan laskea 13 ja oppositioryhmiä kuusi. Itsenäisiä istuu parlamentissa 8 ja he jakaantuvat kolmeen leiriin. 50 paikan senaatissa hallitusta tukee 22 ja oppositiota 25, itsenäisiä on puolestaan kolme. Puntit ovat siis varsin tasan eduskuntalaitoksen ylähuoneessa. Chilessä on yhteensä 27 puoluetta. Parlamentissa erinäisiä ryhmittyä on sen sijaan 22.

Sosiaalinen lähentyminen tai Convergencia Social (CS) on vastavalitun presidentin omin 2018 perustettu poliittinen puolue, johon sulautuivat silloisen Laajan rintaman (Frente Amplio) jäsenet Movimiento Autonomista (MA), Izquierda Libertaria (suurin osa tästä ryhmästä jätti liittoutuman joulukuussa 2019), Nueva Democracia (ND) ja Socialismo y Libertad (SOL). Convergencia Social määrittelee itsensä progressiiviseksi tai edistykselliseksi puolueeksi, jolla on ”feministinen, sosialistinen, emansipatorinen luonne ja joka edistää ’arvokkaan elämän’ rakentamista ja uutta suhdetta yhteisen omaisuuden ja kansojen välille”. Progressivismi on poliittinen vakaumus, joka on yleisesti suuntautunut hyvinvointivaltion kehittämiseen, kansalaisoikeuksien puolustamiseen, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja varallisuuden uudelleenjakoon. Sen keskeinen vaatimus liittyy sellaiseen kehitykseen, joka tuo mukanaan sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa.

 

Chilen yhteiskunnan uusi herääminen

 

Lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana Chilessä elettiin niin sanottu sosiaalinen räjähdys (Estallido Social). Mielenilmaukset keskittyivät pääkaupunki Santiagoon ja muihin suurimpiin kaupunkeihin kuten Valparaíso, Concepción, Arica y Punta Arenas. Ne saivat alkunsa pääkaupungin julkisen liikennejärjestelmän lippujen hintojen korotuksista. Uudet hinnat astuivat voimaan 6.10. ja joukko opiskelijoita järjestäytyi maksulakkoon metrossa. Päivien kuluessa maksamisesta kieltäytyneiden määrä vain kasvoi. Konflikti yltyi 18.10, kun väkijoukot ja poliisit ottivat yhteen. Joitakin kauppoja tyhjennettiin ja rakennuksia vaurioitettiin sekä tulipaloja sytytettiin.

Lauantaina 19.10. Chilen presidentti Sebastián Piñera julisti maahan ensimmäisen hätätilan sitten vuoden 1990 tapahtuneen demokratiaan palaamisen jälkeen. Ulkonaliikkumiskielto koski aluksi vain Santiagon metropolialuetta, mutta pian se laajeni viidelle alueelle ja 23. päivään mennessä se oli saatettu voimaan 15 kaikkiaan 16 alueellisesta pääkaupungista. Vastarinta ylsi lähes kaikkialle halki koko maan.

Kauan kytenyt tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään puhkesi näennäisesti pienestä asiasta, mutta sen taustalta löytyy laajempi ryhmä ilmiöitä kuten yleinen elämisen kalleus, alhaiset eläkkeet, kalliit hinnat etenkin terveyssektorilla. Vielä laajemmassa kuvassa kansan tietoisuus heräsi ja se menetti kaiken pelkonsa ilmaista pettymyksensä poliitikkoja, instituutioita ja perustuslakia kohtaan. Tähän tilanteeseen on tultu, koska valtio ei voinut taata kansalaisilleen yksinkertaisimpia oikeuksia.

Arvioidaanpa tapahtumia sitten mielenilmaisijoiden, julkisen infrastruktuurin kokemien vahinkojen tai hallituksen sortotoimien näkökulmasta, ne ovat suurimmat mitä Chilessä on koettu 30 vuoteen. Hallituksen antamien tietojen mukaan lokakuun aikana kuoli 32 kansalaista, 3 400 siviiliä ja 2 000 poliisia joutui sairaalahoitoon. Amnesty International taas raportoi, että marraskuun loppuun mennessä poliisien (carabineros) aiheeton voimankäyttö aiheutti 12 547 loukkaantunutta, 1 980 aseilla haavoitettua ja 347 tapauksessa koettiin silmävauriota.

Chilen Kansallinen ihmisoikeusinstituutti (INDH) laski pidätettyjen määräksi vähintään 8 812 henkeä. INDH kertoi myös dokumentoineensa järjestysvallan ja armeijan suorittamia kidutustapauksia. Kaikkiaan se on saanut vastaanottaa 3 350 valitusta ihmisoikeusrikkomuksista. Muun muassa Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) ja YK:n ihmisoikeusasiamies totesivat Chilessä tapahtuneen vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joihin olivat syyllistyneet valtion viranomaiset ja maan hallitus. Hallitus kiisti olevansa vastuussa systemaattisista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta myönsi poliisin voimankäytön liialliseksi joissain yksittäisissä tapauksissa.

Taloudelliset menetykset on arvioitu 3,3 miljardiksi dollariksi. Työpaikkoja menetettiin protestien takia erinäisten arvioiden mukaan ainakin 100 000 tai enimmillään jopa 300 000. Myös Chilen peso laski kaikkien aikojen alimmalle tasolleen suhteessa dollariin. Talousvaikutuksien koko oli vähintään yksi prosentti bruttokansantuotteesta.

Julkisen liikenteen hintojen korotus peruttiin. Piñeran hallitus vastasi kansantahtoon julkaisemalla ”uuden sosiaalisen ohjelman”, johon on kirjattu toimenpiteitä palkkojen, eläkkeiden ja terveyspalvelujen parantamiseksi. Toisaalta se on halunnut panostaa turvallisuuspolitiikkaan. 15. marraskuuta Chilen hallitus ja valtaosa kongressin puolueista allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksestä, jossa oli tarkoitus päättää siitä, aletaanko maahan säätää uutta perustuslakia. Vaalit piti alun perin järjestää jo huhtikuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia ne siirtyivät saman vuoden lokakuulle. 25.10.2020 järjestetyissä vaaleissa 78,3 prosenttia kansasta sanoi kyllä aikomuksille luoda maahan kokonaan uusi perustuslaki aiemman diktaattori Augosto Pinochetin kaudelta 1973−1990 peräisin olevan jo vanhentuneen korkeimman lakikirjan korvaamiseksi.

El Estallido Chileno on Javiera López Layanan yhdessä Ariel Guerreron kanssa tekemä dokumenttielokuva Chilen vilkkaan syksyn ja kevään tapahtumista. López Layana kuvailee mielenilmauksien taustoja:

− Meidän on mentävä ajassa 30 vuotta taaksepäin, jotta voimme ymmärtää niitä syitä, mitkä saivat tämän painekattilan räjähtämään, joka sai lopulta tehtyä chileläisestä mallista uhanalaisen.

Saksalaisen Friedrich Ebert (FES) säätiön Latinalaisen Amerikan ja Karibian aluejohtaja Valeska Hesse sanoo sen, mikä on chileläisille itsestään selvä tavoite maansa kriisien selättämiseksi:

− Chilen perustuslakiprosessi pyrkii määrittelemään uudelleen valtion roolin ja se voi johtaa käytännössä yksityistettyjen julkisten hyödykkeiden kuten veden, koulutuksen, terveyden ja eläkkeiden palauttamiseen. Näin tullaan kyseenalaistaneeksi se uusliberaali malli, jota Chilessä on toteutettu jo kauan.

Kolmenkymmenen demokratian vuoden aikana ei ole kyetty lunastamaan lupauksia hyvinvoinnista ja elämänlaadun parantumisesta, vaan sen sijaan epätasa-arvon ja tuloerojen kasvu on vain kiihtynyt, eikä nälkätason palkoista ja eläkkeistä ole päästy eroon. Tästä syystä iso osa kansasta on menettänyt uskonsa virallisiin vaikutuskanaviin ja on päättänyt ottaa kadut haltuunsa välttämättömien muutoksien edistämiseksi.

Chilen perustuslakitoimikunnan (Convención Constituyente) vaalit toukokuussa 2021 rikkoivan osaltaan perinteisen politiikan jakolinjoja ja etenkin istuvan presidentin oikeistokoalitio oli noiden vaalien suurin häviäjä. Äänestysprosentti kipusi 41,5:teen eli 6,2 miljoonaa kaikkiaan 14,9 miljoonasta äänioikeutetusta kävi vaaliuurnilla. Presidentinvaalien toisella kierroksella 19.12. uurnien pariin äänensä antamaan lähti 2,2 miljoonaa chileläistä enemmän.

Ne kaksi listaa, jotka yhdistävät vasemmistoa aina keskustasta kommunistiseen puolueeseen, Lista Apruebo 14,5 ja Apruebo Dignidad – Boricin vaaliliitto myöhemmin presidentinvaaleissa − 18,8 prosenttia, saivat yhteensä 33,3 prosenttia äänistä, kun oikeiston Vamos por Chilen kannatus jäi 20,6 prosenttiin. Eniten ääniä kuitenkin saivat itsenäiset edustajat yli 40 prosentin kansansuosiollaan: Lista del Pueblo 16,3, Independientes por una Nueva Constitución 9,3 ja ryhmä muut 14,7 prosenttia. Siis itsenäisten ryhmien kokonaiskannatus oli 40,3 prosenttia.

 

Suuri riemu valtasi joukon johtajia

 

Sunnuntai-iltana, kun vasemmiston vaalivoitto eteni vääjäämättömästi kohti maalia, monet kansakuntien johtajat oikealta ja vasemmalta lähettivät onnitteluviestinsä pitkän ja kapean maan tulevalle valtionpäämiehelle. Perun Pedro Castillo Terrones iloitsi naapurimaan vaalien lopputulemasta:

− Onnittelut voitosta, rakas ystäväni Gabriel Boric! Saavuttamasi voitto on Chilen kansan voitto, ja me Latinalaisen Amerikan kansat, jotka haluamme elää vapauden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon seurassa, jaamme sen! Jatkakaamme taistelua kansojemme yhtenäisyyden puolesta.

Onnittelijoiden joukkoon kuuluivat muun muassa Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador, joka on yksi uuden alueellisen vasemmistolaisen politiikan arkkitehdeistä, Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja nykyinen presidentti Luis Arce Catacora sekä esimerkiksi Argentiinan ja Kuuban presidentit. Yksi värikkäimmistä onnittelijoista oli Boricin kampanjan violetinvalkoisessa lippalakissa poseerannut Brasilian entinen ja todennäköinen tuleva presidentti Luiz Inácio Lula da Silva:

− Onnittelen toveri Gabriel Boricia hänen valinnastaan ​​Chilen presidentiksi. Olen iloinen demokraattisen ja edistyksellisen ehdokkaan uudesta voitosta meidän Latinalaisessa Amerikassamme, paremman tulevaisuuden rakentamiseksi kaikille.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro Moros puolestaan riemuitsi Chilen vaalituloksesta tähän tapaan:

− Onnittelen Apruebo Dignidad -liittoa sen voitosta ja Chilen uutta valittua presidenttiä Gabriel Boricia. Tervehdin Salvador Allenden ja Víctor Jaran kansaa heidän selkeästä voitostaan ​​fasismia vastaan. Suurenmoinen demokraattinen päivä! Eläköön Chile!

Espanjan kommunistisen puolueen (PCE) jäsen, Unidas Podemos -yhteisrintaman edustaja, hallituksen toinen varapuheenjohtaja sekä Espanjan työn ja yhteisötalouden ministeri Yolanda Díaz Pérez kuvaili tuntojaan näin:

− Toivo on voittanut pelon. Nuorten ja naisten Chile, demokraattinen ja edistyksellinen Chile on voittanut. Kiehtova vaihe kansalaisten suojelemiseksi ​​ja oikeuksien laajentamiseksi alkaa.

Chilen presidenttinä vuosina 2000−2006 toiminut Ricardo Lagos Escobar muistutti Boricia nykypäivän vaikeuksista ja vetosi yhteistyöhön yli puoluerajojen:

− Tämän hetken haasteiden keskellä, joihin kuuluvat talouskriisi ja pandemia, sekä hallituksen että opposition tulisi löytää joitakin yhtymäkohtia antaakseen maalle yhtenäisyyden viestin. Hänellä on myös oleva kunnia allekirjoittaa ja panna täytäntöön Chilen seuraava perustuslaki.

Jeremy Corbyn, Iso-Britannian Työväenpuolueen (Labour Party) entinen johtaja taasen lainasi tutun laulun sanoja:

− Valtavat onnittelut Chilen sosialistipresidentiksi valitulle Gabriel Boricille! Voitto toivolle ja muutokselle. ¡El pueblo unido jamás será vencido!

 

Toivo voitti pelon

 

Boric aloitti vasta valitun presidentin puheensa toivottamalla hyvää iltaa Chilelle ja toisti sitten saman rapanuiksi, aymaraksi ja mapucheksi: ”Pō nui, suma aruma, pün may, Chile.”

− Kiitos teille, kaikille ihmisille, kaikille kansoille, jotka asuvat paikassa nimeltä Chile. Haluan aloittaa tämän historiallisen hetken, joka on suunnattoman liikuttava, kiittämällä kaikkia chileläisiä miehiä ja naisia, jotka menivät äänestämään kunnioittaen sitoutumistaan ​​demokratiaan.

Boric mainitsi myös erityisesti naiset, jotka ovat puolustaneet abortti- ja äänioikeuttaan sekä seksuaalisen moninaisuuden edustajat, joihin vastaehdokas, uskonnollinen saksalaisten vanhempien jälkeläinen Kast kiihkeänä abortin vastustajana kohdisti loukkaavia kommentteja, puhuipa hän myös ”homodiktatuurista”.

− Syrjimättömyys ja väkivallan lopettaminen ovat keskeisiä asioita hallituksessamme.

Tuleva hallitus keskittyy etenkin asukkaidensa elämänlaadun kohentamiseen ja alkuperäiskansojen, naisten ja HLBTQ-yhteisön oikeuksien takaamiseen sekä ympäristöongelmien ratkaisemiseen, mukaan lukien vedensaannin vaikeutuminen. Apruebo Dignidadin 227 sivun hallitusohjelmaluonnoksen voi lukea täältä. Kollektiivisesti noin 33 700 ihmisen yhteistyönä työstetty opus liikkuu etenkin eläkkeiden, julkisen koulutuksen ja terveydenhuollon sekä ilmastokriisin teemoissa ja antaa lisäksi erityisen paljon painoarvoa demokratialle ja ihmisoikeus- sekä turvallisuuspolitiikalle, verotukselle ja oikeusjärjestelmälle. Myös pandemia on saanut oman kappaleensa. Ohjelma hahmottelee uudenlaista hyvinvointivaltiota ja näyttää suuntaa toisenlaiselle kehityspolitiikalle, jossa ihmisten arkiset ongelmat ovat keskiössä ja valtio on jälleen markkinoita vahvempi toimija. Ohjelma listaa myös 53 konkreettista muutosta Chilen uudistamiseksi, joista ensimmäinen liittyy Chilen nykyisen yksityisen eläkerahastojärjestelmän (AFP) lopettamiseen sekä eläkkeiden tason nostamiseen.

Boric on uuden sukupolven vasemmistolainen johtaja, feministi ja jonkin sortin ekososialisti. Hän mainitsi puheessaan ruotsalaisen ilmastotaistelija Greta Thunbergin ja korosti:

− Ilmastonmuutos, hyvät maanmiehet, ei ole mikään keksintö. Se on täällä, ja sillä on suoria vaikutuksia meidän ja tulevien sukupolvien elämään.

− Tiedän, että historia ei ala meistä. Tunnen olevani pitkän historiallisen polun perillinen, niiden, jotka eri asemista käsin ovat väsymättä etsineet sosiaalista oikeudenmukaisuutta, demokratian laajentamista, ihmisoikeuksien puolustamista, vapauksien suojelemista.

Vasta vaalit voittanut nuori poliitikko korosti muutosten vaativan laajaa yhteisymmärrystä:

− Meidän on edettävä vastuullisesti rakennemuutosten suhteen jättämättä ketään jälkeen; kasvaa taloudellisesti, muutettava monille kulutustavaroina hahmottuvat asiat sosiaalisiksi oikeuksiksi lompakon koosta riippumatta; ja taattava rauhallinen ja turvallinen elämä.

− Puolustamme perustuslakiprosessia, joka on maailman ylpeyden aihe. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitamme perustuslain demokraattisella tavalla. Pidetään huolta tästä prosessista, jotta uusi ylin lakikirja olisi seurausta sopimuksista eikä painostuksesta.

Tuleva presidentti korosti hallitsevansa kaikkien parhaaksi. Tasapainoisen parlamentin hän taas näkee myönteiseksi, koska se pakottaa vuoropuheluun ja yhteisten ehdotusten rakentamiseen. Boric korosti tekevänsä pesäeron ikävään ihmisoikeuksien rikkomisen perinteeseen, jota edes paluu demokratiaan ei ole kyennyt täysin katkaisemaan:

− Ihmisoikeuksien kunnioittamisen tulee aina ja kaikkialla olla horjumaton sitoumus eikä presidentin pidä koskaan, mistään syystä, julistaa sotaa omaa kansaansa vastaan. Totuus, oikeudenmukaisuus, hyvitys ja toistamattomuus.

Uusi hallitus pyrkii kansanläheiseen yhteisten asioiden hoitamiseen:

− Haluamme keskustella kanssanne näistä edistysaskeleista, näistä prioriteeteista. Haluan teidän tietävän, että hallituksemme tulee olemaan avoin hallitus, hallitus, jolla on avoin syli ja joka keskustelee jatkuvasti kansansa kanssa siitä, mitkä ovat painopisteet, mitkä ovat ne edellytykset, joita meidän on kohdattava edistyäksemme yhdessä, koska hallitus ei edisty yksin.

− Olemme saaneet tarpeeksemme valistuneesta yksinvaltiudesta… niistä, jotka uskovat voivansa tehdä hallituksen kansalle, mutta ilman kansaa. Ihmiset tulevat sisälle La Monedaan kanssamme. Hallituksella tulee olemaan jalat kadulla, päätöksiä ei tehdä hallituspalatsin (La Moneda) neljän seinän sisällä, vaan yhdessä ihmisten kanssa.

Lisäksi hän lainasi puheensa lopussa nimenomaisesti Salvador Allenden käyttämiä sanoja yhteisrintama Unidad Popularin voiton jälkeen vuonna 1970:

− Menkää kotiin terveellä ilolla saavutetusta puhtaasta voitosta. Pyydän meitä huolehtimaan tästä voitosta, huomisesta lähtien meillä on paljon työtä, jotta voimme löytää jälleen toisemme, parantaa haavoja ja kävellä kohti parempaa tulevaisuutta.

− Tämän sitoumuksen myötä hyvästelen teidät jättihalauksella, vastuuntunnolla siitä, mitä meillä on tänään ja kertoen teille tekeväni parhaani voidakseni olla antamanne luottamuksen arvoinen. Emme unohda: oikeudenmukaisuutta, totuutta, kunnioitusta… jatkamme.

Presidentin pesti on nelivuotinen. Boric astuu virkaansa perjantaina 11.3.2022. Hän on ensimmäisen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen syntynyt presidentti ja myös maan historian eniten ääniä saanut presidentti. Hän on myös ensimmäinen ei-keskustalainen konsensushenkinen presidentti sen jälkeen, kun Chilesi palasi demokratian tielle 1990. Voiton varmistuttua suuri kansajoukko lähti juhlimaan urotekoa Santiagon kaduille: saihan uusi toivo vaaliuurnien vahvistuksen. Kuten sanottua, parhaillaan Chilessä säädetään myös uutta perustuslakia, joten toivo muutoksesta kasvaa kahdesta maaperästä, uudesta koko kansan lakikirjasta ja uudesta kansanläheisestä hallituksesta.

Ensimmäisessä puheessaan vastavalittuna presidenttinä Boric vetosi siihen, että tämä innostus viedä läpi muutoksia säilytettäisiin jatkossakin:

− Tämä kampanja ylitti kaikki odotuksemme, ja sen olikin kohottava näihin korkeuksiin tämän kiistattoman voiton saavuttamiseksi. Ja tämä sama sitoutuminen, jonka olette osoittaneet todeksi näiden kuukausien aikana, haluan kertoa teille, ettei sen ei pidä loppua vaaleihin. Tätä samaa omistautumista ja innostusta tullaan tarvitsemaan kaikkina hallitusvuosinamme, jotta voimme kaikki ylläpitää sitä muutosprosessia, jota olemme alkaneet toteuttaa askel askeleelta.

Gabriel Boricin koko puolituntisen puheen kansalle vaali-iltana voi katsoa tästä linkistä.

 

Lähteet: Pauta, Clarin, La Tercera, BBC News Mundo, Servel, TeleSUR, Diario y Radio Universidad de Chile, etc.

 

Chilen kansa lähti Santiagon kaduille sankoin joukoin sunnuntai-iltana vaalivoiton varmistuttua.