Huhtikuun toinen sunnuntai oli merkitty punakynillä Etelä-Amerikan almanakkoihin. Silloin piti olla neljät vaalit, mutta Chile siirsi koronapandemian olosuhteiden takia uuden perustuslain säätäjiensä sekä paikallistason päättäjiensä valinnan 15. päivälle toukokuuta. Sen sijaan Ecuadorissa käytiin presidentinvaalien toinen kierros. Perussa sen sijaan uusittiin kongressin kokoonpano ja äänestettiin uudesta valtionpäämiehestä. Boliviassa käytiin paikallisvaalien toinen kierros.
Ecuadorin Kansallisen vaalineuvoston (CNE) mukaan, oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso on yltänyt vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan vasemmistolaista esimerkkiä puolustanut Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli noin 420 000 ääntä. Arauz tunnusti Lasson voiton reilusti jo heti sunnuntai-iltana 11.4. Toisaalta 16,3 prosenttia äänioikeutetuista päätti hylätä äänensä. Lasso ylsi voittoon 17 provinssissa ja Arauz seitsemässä. Vajaan viiden prosentin ero siis näyttäytyy entistä suuremmalta, kun sen suhteuttaa alueiden kesken.
Perussa elettiin jännittävimmissä tunnelmissa, koska äänet olivat jakautuneet varsin tasavahvasti eri ehdokkaiden kesken. Kansallinen vaaliprosessien toimisto (ONPE) antoi Pedro Castillolle (Perú Libre) johtoaseman 15,8 prosentilla, kun äänten laskeminen oli vielä pahasti kesken. Keiko Fujimori (Fuerza Popular) oli ääntenlaskun alkuvaiheessa neljäntenä 12,2 prosentillaan.
Kun sata prosenttia kaikista laajan maan äänistä oli saatu laskettua, ONPE ilmoitti Vapaa Peru (Perú Libre) -puolueen vasemmistolaisen ehdokkaan Pedron Castillon saaneen 19,1 prosenttiosuuden äänistä. Annetuissa äänissä tämä on lähes 2,7 miljoonaa. Hänen taakseen ensimmäisen kierroksen 18 ehdokkaan mittelöissä jäivät Fuerza Popularin Keiko Fujimori 13,4 prosentilla, Rafael López Aliaga (Renovación Popular) 11,7, Hernando de Soto (Avanza País) 11,6 ja Yonhy Lescano (Acción Popular) 9,1 prosentilla. Castillo siis jätti taakseen liudan oikeistolaisia vaihtoehtoja, mutta erottui myös selkeästi vasemmiston ykkösenä lyöden laudalta myös Verónika Mendozan, jota kannatti 7,9 prosenttia äänestäjistä. Yksikään ehdokkaista ei ollut lähelläkään saavuttaa 50 prosenttia, jolla vaalit olisi voinut voittaa suoraan jo ensimmäisellä kierroksella. Äänestysprosentti oli 70,2 prosenttia äänioikeutetuista.
Miljonääriyrittäjä ja Perun Jair Bolsonaroksi kutsuttu López Aliaga, lempinimeltään Porky ja uusliberaaleja uudistuksia ajanut entisen ihmisoikeuksiakin rikkoneen presidentin Alberto Fujimorin neuvonantajana vuoden 1992 itse tehdyssä vallankaappauksessa toiminut taloustieteilijä Hernando de Soto ovat kummatkin saamassa eniten ääniä – noin 16,4 prosenttia − pääkaupunki Limassa. Fujimorin tytär, sarjan kolmas politiikan gangsteri, sai 14,2 prosentin kannatuksen, joten pääkaupungissa oikeiston kannatus oli kohtuullisen suurta. Vasemmistolainen feministi Verónika Mendoza keräsi Limassa 8,1 prosenttia, jolla hän voitti toiselle kierrokselle menneen Castillon, jota kannatti maan urbaaneimmassa kolkassa 7,9 prosenttia. Työsarkaa vasemmistolle siis riittää varsinkin Limassa ja muissa rannikon suurimmissa asutuskeskuksissa.
Boliviassa pidettiin myös paikallisvaalien toinen kierros. Ensimmäisellä kierroksella 7.3. nykyinen hallituspuolue Liike Sosialismiin (MAS) voitti kolme kuvernöörin virkaa suoraan ensimmäisellä kierroksella ja vei itselleen 240 kaikkiaan 336 kunnasta. Kaksi kuvernöörin virkaa meni muille ryhmittymille. 11.4. MAS hävisi kuitenkin kaikki neljä pelissä ollutta kuvernöörin paikkaa, joten vaikka se voitti kaksi kolmasosaa kunnista, sai se yhdeksästä hallinnollisesta alueesta voiton vain kolmasosassa. MAS ylsi voittoon asti vain kahdessa kymmenestä tärkeimmästä kaupungista.
La Pazin kuvernöörinvaalissa MAS-puolueen Franklin Flores jäi 44,8 prosentin kannatukseen, kun alkuperäiskansoihin kuuluva oppositiota edustava Santos Quispe (Jallalla) kipusi 55,2 prosentin kannatukseen Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) virallisten tulosten mukaan. Valtaan palanneella puolueella on siis edessä sisäisen pohdinnan paikka odotuksiin nähden huonompien vaalien jälkeen. Toisaalta vaalitulokset osoittavat Bolivian demokratian toimivuuden: oppositioryhmillä on samat mahdollisuudet pärjätä kuin valtaa pitävilläkin.
Creemos voitti yhden, Unidos por Tarija yhden, Jallalla yhden, Chuquisaca Somos Todos yhden ja Movimiento Tercer Sistema kaksi kuvernöörin virkaa. Yksikään vaihtoehdoista ei siis voittanut enempää vaaleja kuin MAS. Vaalituloksista ei voi vetää suoria kansallisia johtopäätöksiä, koska aluevaaleissa korostui jälleen kerran paikallisten johtajien, liikkeiden ja puolueiden merkitys. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan kamppaile kansallisissa valtakunnan tason vaaleissa vallasta suoraan MAS:in kanssa. Ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkaus oli 85,9 prosenttia, mutta toisella kierroksella se on ollut alhaisemmalla tasolla, joten etenkin valtapuolueen kannattajat eivät innostuneet enää uurnille ratkaisemaan neljän kuvernöörin vaaleja. Toinen kierros järjestetään silloin, kun yksikään kuvernööriehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatusta tai yli 40 prosentin tukea vähintään 10 prosentin erolla toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen.
Ensimmäisen kierroksen voittaminen ei riittänyt
Andrés David Arauz Galarza on 36-vuotias taloustieteilijä ja poliitikko, joka toimi vuosina 2015−2017 presidentti Rafael Correa Delgadon tiedon ja inhimillisten kykyjen ministerinä. Tämän jälkeen neljää kieltä, mukaan lukien venäjää, sujuvasti puhuva Arauz ehti opiskella Meksikon kansallisessa autonomisessa yliopistossa (UNAM) taloustieteen tohtoriohjelmassa. Opinnot tosin ovat politiikan kiireiden takia vielä kesken. Syyskuussa 2020 hänestä tuli Ecuadorin vasemmiston presidenttiehdokas vaalien yhteisrintamalle Yhtenäisyyttä toivon vuoksi (UNES). Kaikkiaan 16 ehdokasta kamppaili valtionpäämiehen paikasta.
Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017. Muodollisesti Alianza PAIS − kuten sen nimi myös voidaan kirjoittaa − hallitsi maata myös toukokuusta 2017 aina nykyhetkeen, vaikka todellisuudessa Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki runsaan vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan. Movimiento Alianza País tuli vasta yhdeksänneksi eikä saanut yhtään paikkaa 7.2. pidetyissä vaaleissa. Moreno erotettiin sen riveistä virallisesti vasta tämän vuoden maaliskuussa.
36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai ensimmäisellä kierroksella 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.
Arauzin UNES-rintama, puolueet Movimiento Centro Demorático, Fuerza Compromiso Social, Movimiento Revolución Ciudadana ja toiset kuusi liikettä, voitti taannoiset helmikuun kongressivaalit 32,2 prosentilla saaden itselleen 48 paikkaa. Pérezin ja alkuperäiskansojen MUPP-rintama tuli toiseksi 16,8 prosentilla ja 27 paikalla. Se kasvatti paikkojaan 23 edustajan verran. Vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen Demokraattinen vasemmisto (ID) sai 12 prosentilla 18 paikkaa ja keskustaoikeistolainen sosiaalikristittypuolue (PSC) 19 paikkaa 9,7 prosentin tuloksella. Tuleva Lasson hallituspuolue Mahdollisuuksia luomassa -liike (CREO) jäänee kongressissa oppositioon vaatimattomalla 12 paikallaan, jotka irtosivat 9,65 prosentilla annetuista äänistä. CREO menetti vaaleissa 22 paikkaa, vaikka sen sisarpuolue ja liittolainen PSC kasvatti paikkojaan neljällä. Kaikkiaan Ecuadorin parlamentissa on 137 paikkaa.
Alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit
Hylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien. Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa. Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt. Toisaalta tyhjiä ja valkoiseksi jätettyjä äänestyslipukkeita esiintyi nyt vähemmän.
Ensimmäisellä kierroksella äänensä hylänneitä oli noin miljoonan verran eli 9,5 prosenttia. Toisella kierroksella äänensä päätti kuitenkin tahallisesti hylätä vajaat 1,8 miljoonaa kansalaista, 16,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Vuoristossa ja Amazonasin alueella äänet jakautuivat kolmeen ryhmään kahden ehdokkaan ja hylättyjen äänten kesken, joiden antajat eivät halunneet ilmaista myönteistä näkemystä kummastakaan. Koska kahden kärkiehdokkaan eroksi jäi noin 420 000 ääntä, voidaan äänensä tahallisesti hylänneiden kansalaisten sanoa ratkaisseen vaalit omalla osallistumisellaan.
Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.
Ympäristöteemoja vahvasti kampanjassaan esille tuoneen asianajaja Pérezin poliittinen ryhmittymä on ensimmäisen kierroksen vaalitulosten valossa Ecuadorin toiseksi vahvin 27 paikallaan. Ecuadorissa on noin 17,5 miljoonaa asukasta, joista ainakin 1,1 miljoonaa tai lähes seitsemän prosenttia kuuluu 14 alkuperäiskansaan. Alkuperäiskansoista neljäsosa asuu Amazonin alueella. Käytännössä kuitenkin alkuperäiskansoihin lukeutuvia tai heidän arvojaan kannattavia kansalaisia on enemmän.
Ennen toisen kierroksen vaaleja eräs toinen keskeinen intiaanikansojen johtaja Jaime Vargas, joka tunnetaan osallistumisesta lokakuun 2019 mielenilmauksiin Morenoa vastaan, ilmoitti kannattavansa Arauzin ehdokkuutta. Hänet erotettiin heti Pachakutik-liikkeestä.
Pachakutik (MUPP) on nimeltään Monikansallinen yhtenäisyysliike. Se perustettiin vuonna 1995 ja sen arvoihin kuuluu indigenismo eli alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaminen ja ekologismi. Sen keskeinen järjestö on Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (CONAIE), joka sai puolestaan alkunsa jo vuonna 1986. Vaikka Correan hallitus toteutti alkuperäiskansojen pitkään ajaman tavoitteen Ecuadorin julistamisesta monikansalliseksi valtioksi vuonna 2008, intiaanikansat ovat olleet eri mieltä vasemmiston kanssa öljy- ja kaivosteollisuuden sekä vesivoimaloiden kysymyksissä, joissa ne ovat pyrkineet omien maidensa turvaamiseen. Pachakutik rikkoi kolmisen vuotta kestäneen liittonsa Correan kanssa jo 2009 muun muassa vesilainsäädäntöä koskevan erimielisyyden takia. Sen jälkeen alkuperäiskansojen poliittinen organisaatio oli vasemmistohallituksen ahkerimpia kriitikkoja. Pachakutikin on esitetty saavan osan rahoituksestaan kehitysaputoimisto USAID:ilta ja demokratiarahasto NED:iltä ja joiltakin muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä.
Vuoden 2017 vaalien toisella kierroksella Pérez tuki avoimesti Guillermoa Lassoa. Enää hän ei antanut tukeaan suoraan oikeiston ehdokkaalle, mutta kannattajien kannustaminen ääntensä hylkäämiseen toi käytännössä voiton Lassolle takaoven kautta. Kuten monissa maissa on nähty, oikeisto osallistuu aina vaaleihin vilkkaasti. CREO:n lisäksi Lasson takaa löytyy sosiaalikristittyjen ryhmä (PSC), joka on lajissaan Ecuadorin yhä olemassa olevista puolueista vanhin, joten senkään riveissä tuskin jätettiin äänestämättä.
Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Lisäksi 32 kunnassa ne voittivat Arauzin ja 4 kunnassa Lasson. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.
Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval pitää hylättyjä ääniä ideologialtaan vasemmistolaisina. Ne ovatkin protestiääniä tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Näin tapahtui muun muassa Azuayn alueella, joka on perinteisesti tukenut correalaista vasemmistoa. Pérez voitti siellä ensimmäisen kierroksen ja hylätyt äänet voittivat siellä toisella kierroksella Arauzin. Rodríguez kuvailee lopputulosta:
− Ironista on se, että vasemmistolainen ideologinen hylätty ääni antaa voiton oikeiston ehdokkaalle. Tämä on näiden vaalien tärkein tarina.
Ecuadorin Keskusyliopiston (UCE) politiikantutkija Luis Córdova Alarcón näkee hylättyjen äänien vaihtoehdon miellyttäneen ennen kaikkia niitä, jotka olivat huolissaan ekologisista kysymyksistä, yhteisöllisestä taloudenhoidosta ja sukupuoliteemoista, koska he eivät kokeneet tulleensa huomioiduiksi.
Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat halutessaan voineet voittaa toisen kierroksen vaalit. ID pyysi kannattajiaan äänestämään omatuntonsa mukaan. Sekään ei asettunut tukemaan Arauzin valintaa, joten vasemmiston sisäinen hajaannus vei mahdollisuudet voittoon. Gallupeissa tilanne näytti todellisuutta paremmalta, koska niissä ei ollut osattu varautua hylättyjen äänten merkitykseen.
Muiksi syiksi tappioon on oikeudellisten ajojahtien ja medioiden mustamaalauskampanjoiden ohella laskettava Rafael Correan poliittisen perinnön paino, jonka alta Arauz ei saanut kuulumaan omaa ääntään eikä kyennyt perustelemaan omaa johtajuuttaan. Koska ensimmäisen correalaisen vasemmiston vallansiirto epäonnistui Morenon petturuuden takia, kansalla ei välttämättä ollut enää luottamusta muihin tahoihin kuin Correaan, jonka maineen likaamiseksi nykyinen yhä vallassa oleva hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä. Lasson kahden edellisen kampanjan kokemus sai joidenkin silmissä hänet näyttämään suhteellisen kokematonta ja tuntematonta Arauzia varmemmalta vaihtoehdolta.
Synkkä taloudellinen ja terveydellinen tilanne pandemian olosuhteissa sekä koko Morenon kautta kuvastanut hallinnollinen kriisi lisäsivät vaalien tunneperäistä ja pessimististä tunnelmaa, jossa mitä tahansa saattoi tapahtua. Edellinen vasemmiston vaalivoitto neljä vuotta sitten toi mukanaan oikeistohallinnon, joten saman logiikan mukaan tämä oikeiston voitto voisi vielä tuoda mukanaan vasemmistohallinnon. Joka tapauksessa keskellä koronaviruskautta käydyt Ecuadorin vaalit olivat luonteeltaan vielä arvaamattomammat ja eriskummallisemmat kuin saattoi odottaa.
Morenon hallinnon seitsemän suurinta syntiä
Rafael Correan ja Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana) pettänyt pyörätuolista käsin kansaa kurittanut uusliberaali presidentti teki niin sanotun Trujillaton vuonna 2019, kun afroecuadorilaisesta Diana Salazar Méndezista tuli silloin yleinen syyttäjä. Trujillato saa nimensä aiemman syyttäjän Julio César Trujillon erottamisesta. Näin Moreno vahvisti otettaan oikeuslaitoksesta ja pystyi myötävaikuttamaan entisen presidentti Correan poliittisoikeudelliseen ajojahtiin, jonka tuloksena on luotu jo 39 tekaistua syytettä.
Lokakuussa 2019 Moreno sorsi kansaa Quiton mielenilmauksissa. Tuloksena oli kahdeksan kuollutta ja noin tuhat loukkaantunutta. Paikallinen oikeusasiamies − La Defensoría del Pueblo − on luokitellut 3.−16.10 tapahtuneet sortotoimet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja pyytänyt, ettei Morenoa päästettäisi lähtemään ulos maasta. Kyseisen 272-sivuisen raportin laatiminen on osa erityisen totuuskomission (CEVJ) työtä ja sitä varten kuultiin 249 uhrin lausunto kokemistaan ihmisoikeusrikkomuksista.
Moreno järjesti omanlaisensa ajojahdin yhdessä syyttäjä Salazarin kanssa Arauzia vastaan syyttämällä häntä sissiryhmä Kolumbian vallankumouksellisilta asevoimilta (FARC) saadusta rahoituksesta. Näille syytteille ei löytynyt todisteita, vaikka oikeiston ”solidaarista” lynkkausapua saatiin myös Kolumbiasta. Tarkoitus oli estää Arauzin asettuminen ehdolle. Kaikesta huolimatta FARC-yhteyksillä spekulointia jatkettiin koko vaalikampanjan ajan samaan tapaan kuin Arauzia syytettiin mukamas ”korruptoituneen” Correan ja ”diktaattori” Chávezin seuraajaksi. Hänen ideologisesta vankkumattomuudestaan rakennettiin kertomusta Correan juoksupojasta sekoittaen toisiinsa poliittisen ajattelun yhtäläisyydet, jaettu ideologia ja Arauzin oma urakehitys.
Moreno velkautti Ecuadoria, jonka velkataakka kasvoi YouTube-kanava Prensa Alternativan mukaan 44,6 prosentista per bkt 63,4 prosenttiin. Uutta velkaa kertyi lähes 64 miljardia dollaria, mutta tätä ja sopimuksia IMF:n kanssa Moreno on kuitenkin pitänyt hallituksensa parhaina saavutuksina.
Yksi Ecuadorin historian epäsuosituimmista hallituksista muistetaan myös VIP-rokotuksista, jotka annettiin salassa presidentille, hänen vaimolleen ja monille muille etuoikeutetuimmille kansalaisille. Syyttäjänvirastolle ei ole myöskään annettua mahdollisuutta tutkia rokotuksiin liittyvää aineistoa. Siksi Moreno on joutunut antamaan potkuja useille terveysministereilleen oman maineensa puolustamiseksi, mitä tulee pandemian hoitoon ja rokoteskandaaleihin. Kaikkiaan Morenon hallinnossa on toiminut kuusi terveysministeriä, joista neljä on piipahtanut virassa viimeisen vuoden aikana. Maalis-huhtikuussa 2021 alle 40 päivän aikana tuossa virassa on nähty kolme eri henkilöä.
INA Papers on sarja hämäriä omaisuushankintoja. Niiden tutkimuksissa saattaa vielä ilmetä lisää laittomuuksia, kun Ecuadorin nykyinen presidentti ei ole enää maan johdossa. Myös presidentin veli Edwin Moreno on ollut mukana vehkeilyssä, sillä hän perusti INA Investment Corporationin Beliceen vuonna 2012. 2016 perustettiin vastaava yhtiö Panamaan ja sen jälkeen se rekisteröitiin Espanjaan. Veroparatiisiyhtiön tiedetään ostaneen luksushuonekaluja Morenon Geneven asuntoon Sveitsissä, kun hän toimi YK:n vammaisoikeuksien erityislähettiläänä. Toisaalta mahdollisesti rahanpesuun ja korruptioon kytkeytyviä varoja on käytetty Välimeren rannalta Espanjan Alicantesta ostetun asunnon rahoittamiseen. Moreno on sanonut, ettei hän ole tiennyt veljensä puuhailuista tai hänen yhtiöistään mitään. INA Papers on myös yksi keskeisistä syistä sille, miksi Moreno halusi lopettaa Julian Assangen suojelemisen huhtikuussa 2019, koska hänen perustamansa WikiLeaks on julkaissut tietoja myös tästä veroparatiisiyhtiöstä.
Pahin synneistä on kuitenkin se, että hän petti Ecuadorin kansan vaihtaessaan vasemmiston lennossa oikeistoon. Toisin sanoen hän söi sanansa ja osoittautui taitavaksi valehtelijaksi, jolla ei ole poliittisia arvoja ja joka ei osaa kunnioittaa demokratiaa. Hän jopa alkoi vainota Correaa ja hänen toista hänen hallinnossaan toiminutta varapresidenttiään Jorge Glasia oikeusteitse, kuten Argentiinan Mauricio Macri vasemmistolaista edeltäjäänsä Cristina Fernández de Kircheneria. Uusliberaaleille poliitikoille, korruptoituneille kavereilleen ja suuryrityksille sielunsa myynyt Moreno varmaan jo pakkailee laukkujaan lähteäkseen pois Ecuadorista, jossa hänen rikollinen poliitikon uransa on tulemassa päätökseensä. Nähtäväksi jää, tavoittaako oikeuden pitkä koura vielä hänetkin.
Kirjoitin huhtikuussa 2017 niistä jatkuvuuden näkymistä, joita Morenon vaalivoitto toi mukanaan. Silloin ei vielä tiedetty, että Moreno päätyisi pettämään ystävänsä Correan, puolueen ja koko muutosprosessin jättäen kansan tuen huomioimatta. Hän osoittautui kylmäksi ja periaatteettomaksi uusliberaaliksi sortajaksi, vaikka odotusarvot olivat varsin toisenlaisia.
Ehdokkaiden reaktiot vaalituloksiin
Lasso puhui kannattajilleen riemukkaissa tunnelmissa sunnuntai-iltana 11.4. Guayaquilissä ja lupasi lunastaa eri sektoreille tekemänsä lupaukset:
− Hyvin erilainen uusi suunta Ecuadorissa kuin viimeisen 14 vuoden aikana, tulevasta 24. päivästä toukokuuta lähtien otamme vastuullisesti vastaan haasteen muuttaa isänmaamme kohtaloita ja saavuttaa kaikille mahdollisuuksien Ecuadorin, vaurauden Ecuadorin, jota kaikki kaipaamme.
CREO-liikkeen (kirjaimellisesti ”minä uskon”) ja sosiaalikristittyjen (PSC) ehdokas Lasso kuvasi Twitterissä voittoaan tähän tapaan:
− Tämä on historiallinen päivä. Alamme tänään työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakentamaan maata, jonka me kaikki haluamme ja ansaitsemme: kohtaamisen, työn, terveyden, koulutuksen, osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden Ecuadorin kaikille. Muutos saapui.
Arauz piti vaalituloksia “kompastumisena”, mutta ei kokenut niitä poliittiseksi tai moraaliseksi tappioksi:
− Se on taistelua organisointipolusta ja oikeudenmukaisemman ja tukevamman tulevaisuuden rakentamisesta kaikille ecuadorilaisille ja kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on taistelumme.
− Projektimme on elämänmittainen. Se on taistelua järjestäytymisen tavasta ja oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman tulevaisuuden rakentamista kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on meidän taistelumme.
Arauz myönsi tappionsa avoimesti ja sanoi soittavansa puheensa jälkeen Lassolle:
− Tulen onnittelemaan häntä tänään saadusta vaalivoitosta ja osoitan hänelle demokraattisen vakaumuksemme jatkaa osallistumistamme maan kehittämiseen, kun kyse on ihmistemme enemmistön huomioimisesta ja vastustamme rakentavasti ja vastuullisesti, kun yksinkertaisesti pyritään huolehtimaan etuoikeuksista.
Lasso ei voi hallita yksin, koska Arauzin UNES-yhtymä on kongressin suurin poliittinen ryhmä:
− Olemme varuillamme puuttuaksemme mihin tahansa yritykseen käyttää valtiota harvojen etuoikeuksien suosimiseksi. Puolustamme, kuten olemme aina tehneet, suurta enemmistöä.
Entinen presidentti Correa kommentoi vaalitappiota tuoreeltaan Twitterissä:
− “Tämä ei ole loppu vaan alku”, Andrés on sanonut. Kiitos kaikille tuestanne. Uskoimme vilpittömästi voittavamme, mutta ennusteemme olivat väärässä. Onnea Guillermo Lassolle, hänen menestyksensä on oleva Ecuadorin. Pyydän häneltä vain lawfaren lopettamista, joka tuhoaa elämiä ja perheitä.
Lasso haluaa vahvistaa uusliberaalia talouspolitiikkaa
Lasso aikoo kunnioittaa edeltäjänsä ja aatetoverinsa Morenon sopimusta valuuttarahasto IMF:n kanssa. Lainasopimuksen ehtoihin kuului bensiinin valtiontukien poistaminen. Moreno yritti tätä temppua, mutta suuret mielenilmaukset estivät aikeet vuoden 2019 loppupuolella. Lasson täytyy yrittää soveltaa ainakin sopimuksen toista vaikeaa ehtoa eli toteuttaa verouudistus, joka toisi kaksi prosenttia lisää uusia tuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Tuleva presidentti aikookin nostaa arvonlisäveron tuottoa. Hän pyrkii tähän päämäärään ensisijaisesti parantamalla verojen keräämistapoja, mutta jos se ei onnistu, lienee hän valmis nostamaan kaikkien kansalaisten maksamia arvonlisäveroja, joka tulee johtamaan monenlaisiin isoihin mielenosoituksiin pandemian jäljiltä edelleen heikentyneessä taloustilanteessa.
Lasso haluaa tuplata maansa öljytuotannon saadakseen lisää tuloja valtion kassaan. Siksi hän haluaa kutsua ulkomaiset yritykset sijoittamaan Ecuadorin öljyyn. Hän haluaa päästä eroon alijäämäisestä taloudenhoidosta. Oikeistolainen liikemies puhuu myös valtion kutistamisesta ja julkisen rahoituksen leikkaamisesta, jotka käytännössä tarkoittavat heikennyksiä kansalaisten palveluihin. Miljonääripankkiiri sanoo myös haluavansa tukea yrittäjyyttä, ulkomaisten yritysten investointeja sekä korruption vastaista taistelua. Byrokratiaa ja säätelyä olisi myös tarkoitus purkaa.
Uusia työpaikkoja halutaan luoda miljoona lisää. Sopimuskäytäntöjä on tarkoitus muuttaa joustavimmiksi ja pääsyä työttömyyskorvauksen piiriin helpottaa. Terveydenhuollon halutaan puolestaan olevan ilmaista ja laadukasta, mutta sen toimivuutta pyritään parantamaan ennen kaikkea teknologian avulla. Huumeiden vastaista politiikkaa aiotaan vahvistaa. Vähintään 900 maaseudun koulun toimintaedellytyksiä halutaan parantaa.
Pankkiirina Lasso haluaa parantaa Ecuadorin integroitumista kansainvälisiin finanssimarkkinoihin. Hän tarjoaa yhden prosentin korolla ja 30 vuoden maksuajalla varustettuja tuotannollisia lainoja maaseudun kehittämiseen. Arauz tarjosi puolestaan tuhatta dollaria suorana avustuksena miljoonalle Ecuadorin asukkaalle. Nämä olivat ehkäpä kummankin ehdokkaan kampanjoiden tunnetuimmat avaukset.
Pankkiirin nelivuotinen toimikausi korkeimman toimeenpanovallan toteuttajana alkaa 24.5. Hänestä tulee Ecuadorin 48. presidentti. Lasson 87-sivuinen hallitusohjelma on jaettu kolmeen osaan eli sosiaaliseen puoleen, talouteen ja instituutioihin. Siihen voi tutustua täällä.
Perun syvä poliittinen kriisi
Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.
Kirjoitin vuoden 2016 vaaleista, joiden piti tuoda muutos parempaan. Toisin kuitenkin kävi ja poliittinen kriisi syveni entisestään kuluneen viiden vuoden aikana.
2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.
Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.
Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiotutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.
Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.
Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato -komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.
Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.
Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin:
1. Valtaa pitävien jyrkkä jakautuminen hallitukseen ja oppositioon.
2. Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Kongressi pyysi hänen erottamistaan menestyksettä saman vuoden joulukuussa ja hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.
3. Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018.
4. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.
5. Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin.
6. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.
7. Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.
8. 10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.
9. Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.
Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.
Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on kuollut yli 56 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.
Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.
Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.
Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Nyt Perun kansa ratkoo kohtalonsa vaaliuurnilla kesäkuussa.
Perun poliittisen kriisin kansalaisnäkökulmaan voi tutustua muun muassa tämän laajan raportin avulla.
Perussa äänestettiin uudesta kongressista
Presidentin ja kahden varapresidentin valitsemisen lisäksi, Perussa valittiin 130 kongressiedustajaa ja päätettiin viidestä Andien parlamentin edustajasta kaudelle 2021−2026. Edustajainhuoneen jäsenet aloittavat työnsä 27.7. ja seuraava päivänä, joka on myös Perun itsenäisyyspäivä, uusi presidentti aloittaa viisivuotisen virkakautensa.
Eniten paikkoja kongressissa kahmi itselleen vasemmistolainen Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre). Se sai 37 paikkaa. Kyseessä on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi, antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.
Vapaa Peru -puolue määrittelee itsensä marxistis-leniniläis-mariategulaiseksi. Se ei pidä itseään kommunistisena, vaan sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.
Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.
Arvomaailmaltaan Castillo ei ole täysliberaali, koska hän ei tue aborttioikeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai laillistettua eutanasiaa. Puolue seuraa kansainvälisyysaatetta ja näkee itsensä anti-imperialistisena toimijana. Se tukee etenkin Latinalaisen Amerikan vallankumouksellisia hankkeita, joihin voidaan lukea Kuuba, Nicaragua, Venezuela ja Bolivia, aiemmin myös Ecuador.
Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa. Moni vaaleihin osallistunut puolue jäi tyystin ilman paikkoja.
On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.
Avanza País (7), Podemos Perú (5), Somos Perú (4) ovat oikeistolaisia, mutta Partido Moradossa (3) on sekä keskitien vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta. SP on jo erotetun presidentin Martín Vizcarran ryhmää ja PM taas edelleen valtaa heinäkuulle asti pitävän Francisco Sagastin poliittinen koti. Presidenttiehdokas Mendozan ryhmä Juntos por el Perú koostuu entisestä Humanistisesta puolueesta (PH) ja Uneté-ryhmästä, johon kuuluivat siitä jo 2020 eronneet Fuerza Social ja Ciudadanos por el Cambio. Siihen kuitenkin kuuluvat edelleen Perun kaksi kommunistipuoluetta (Unidad ja Patria Roja) sekä Movimiento por el Socialismo ja myöhemmin mukaan tullut Nuevo Perú. Tämä sekavankirjava joukko keräsi 5 paikkaa, mutta ainakin sen voidaan olettaa tekevän yhteistyötä Perú Libren kanssa, mutta vain silloinkin niillä olisi yhteensä 42 paikkaa.
Äänioikeutettuja oli 24,3 miljoonaa, joista 70,2 prosenttia eli 17,1 miljoonaa täytti kansalaisvelvollisuutensa. Tämän lisäksi noin miljoona perulaista saattoi äänestää ulkomailla. Äänestysvilkkaus tosin laski 11,6 prosenttia verrattuna vuoden 2016 tasoon. Perun tilastokeskuksen (INEI) mukaan maan asukasluku vuonna 2020 oli 32,6 miljoonaa. Monietnisessä ja monikulttuurisessa useista kansallisuuksista koostuvassa maassa elää 62 alkuperäiskansaa.
Äänestäminen Perussa on muun muassa Bolivian ja Ecuadorin tavoin pakollista, mutta äänestysvilkkauden arvioidaan jääneen pandemiaolosuhteissa odotettua pienemmäksi. Jokaisen äänestäjän tuli tuoda mukanaan oma sininen kuulakärkikynänsä lipukkeen merkitsemiseksi. Juuri vaalipäivän aattona Perussa todettiin enemmän uusia tautitapauksia kuin koskaan aiemmin. 24,3 miljoonan äänioikeutetun tuli peittää kasvonsa maskeilla voidakseen toteuttaa kansalaisvelvollisuutensa. 18 ehdokkaastakin jo ainakin viisi on sairastanut koronaviruksen. Heihin lukeutuu myös ensimmäisen kierroksen voitokkaasti selvittänyt Castillo. Kaikkiaan Perussa olisi ollut tarjolla 23 osallistujaa presidentinvaaleihin, mutta viiden ryhmän ehdokkaat hylättiin erinäisten laillisten syiden takia.
Vaaleja edeltäneellä viikolla Perussa todettiin lähes 13 000 uutta tartuntaa yhden päivän aikana. Vaaleja edeltäneenä lauantaina menehtyi 384 henkeä, joka nosti kuolleiden luvun lähes 54 700 henkeen. Kaikkiaan Perussa oli todettu tuolloin jo yli 1,6 miljoonaa koronavirustartuntaa. Se on parhaillaan toisen aaltonsa pahimmassa vaiheessa. Joillakin äänestyspaikoilla kärsittiin vaalityöntekijöiden puutteesta, joka viivästytti vaalipaikkojen avaamista pahimmillaan usealla tunnilla ja aiheutti pitkiä jonoja, joissa ei voitu säilyttää turvavälejä.
Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta
José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias opettaja ja ay-liikkeen konkari. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, peruskoulun opettaja ja alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta. Hän edustaa vasemmistolaista Perú Libre -puoluetta.
Castillon voitto ensimmäisellä kierroksella on yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.
Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).
Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.
Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.
Köyhimmillä Andien alueilla kuten Huancavelicassa ja Ayacuchossa sekä Apurímacissa Castillo sai yli puolet annetuista äänistä. Omalla maaperällään Cajamarcassa hän sai myös yli 40 prosentin kannatuksen. Kaikki syrjäisempien seutujen asukkaat eivät enää asu synnyinmaillaan, joten myös suuremmissa kaupungeissa on voitettavissa entisten maaseudun asukkaiden ääniä.
Ennakkoon feministi Verónika Mendoza näyttäytyi vasemmiston vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta Castillo vakuutti niin sanotun syvän Perun äänestäjät, alkuperäiskansat, maanviljelijät ja syrjäisempien seutujen asiakkaat. Hän lukeutui myös yhdeksi niistä kahdeksasta ehdokkaasta, jolla ei ole minkäänlaisten rikossyytteiden taustaa.
Toiselle kierrokselle yltänyt korruptoituneen ja autoritäärisen isänsä perinnön jatkaja Keiko Fujimori voitti kahdeksalla alueella, mutta Castillo ylsi voittoon 16 alueella niin Pohjois-, Keski- kuin Etelä-Perussakin. Toisaalta hänen kannatuksensa ei ollut niin suurta pääkaupunki Limassa tai eniten urbanisoituneilla rannikkoalueilla.
Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.
Rasismin ruma kukkakin on jo puhjennut toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuuluu vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitävät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdottaa paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin. Siksi toiset asiantuntijat ovat nähneet Castillon olevan etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko on yhä Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.
Vaaleissa on mahdollista tapahtua aivan mitä tahansa, kuten Ecuadorissakin nähtiin. Voittaakseen Perun vasemmisto tarvitsee tukea sekä suurimmista kaupungeista että maaseudulta. Sen voitto vaatii myös jossain määrin yhtenäistä vaaliohjelmaa, jonka taakse erilaiset vasemmistoryhmät voivat asettua. Sen on pystyttävä kommunikoimaan kansalle tavoitteensa ja se, miten se aikoo päästä niihin. Medioiden rooli vaalituloksen suhteen lienee merkittävä, mutta sosiaaliset verkostot voivat olla myös pandeamiatilanteen vuoksi entistä suuremmassa roolissa.
Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen. Vielä ei ole selvää, löytävätkö Castillo ja Mendoza yhteisen linjan esimerkiksi verouudistuksen ja feminismin suhteen, mutta koska vasemmisto ei tule kannattamaan Keikon kampanjaa, ainakin politiikan yhteinen suunta vaaleissa on jo määritelty. Vielä toki on neuvoteltava niistä ehdoista ja yksityiskohdista, joilla koko perulainen vasemmisto saadaan Chotan miehen taakse.
Historiallinen Chotan kaupunki (perustettu noin 1550) on 2 400 metrin korkeudessa sijaitseva samannimisen provinssin pääkaupunki Cajamarcan alueella. Siellä on noin 46 000 asukasta, mutta se on vasta Perun 51. suurin kaupunki Andien vuoristossa 960 kilometrin tietaipaleen päässä pääkaupunki Limasta, linnuntietä välimatkaa tulisi tosin vain 630 kilometriä. Perussa riski alkuperäiskansojen tuen menettämistä on pieni, vaikka juuri tämä seikka vei Ecuadorin vasemmistolta sen jo varmalta näyttäneen vaalivoiton. Vaalien toinen kierros järjestetään kesäkuussa. Sitä ennen kahden hyvin erilaisen ehdokkaan kampanjointi tulee varmasti kiihtymään äärimmilleen.
Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.
Maolaisen kodin kasvatti
Perú Libre -puolueen Vladimir Cerrón oli puolueensa johtajana vahvin vaihtoehto presidenttiehdokkaaksi, mutta hän sai La Oroyan tapauksen viranhyväksikäyttösyytösten takia neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomion, joka kuitenkin myöhemmin lyhennettiin kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Tuomio liittyy Cerrónin hallintoon Junínin kuvernöörinä vuosina 2011−2014. Cerrón antautui itse viranomaisille elokuussa 2019, mutta hän ei ole joutunut varsinaisesti vankilaan, koska tuomio on ehdonalainen. Castillo on pitänyt Cerrónin oikeusongelmia poliittisena ajojahtina, joka kertoo valtion korruptoituneisuudesta. Cerrón on ehdolla Castillon toiseksi varapresidentiksi. Ensimmäinen varapresidenttiehdokas on asianajaja Dina Boluarte. Nykyisin Castillo johtaa Vapaa Peru -puoluetta, mutta Cerrón jatkaa sen pääsihteerinä.
Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:
− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.
Politiikantutkija Méléndez jatkaa:
− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.
Castillo puhui kannattajilleen ensimmäisen kierroksen voittajana ja sanoi:
− Tänään perulaiselta kansalta on juuri tultu poistaneeksi siteet silmiltään. Heillä on ollut tarpeeksi aikaa, vuosikymmeniä, mutta millaiseksi he ovat jättäneet maan! Kun tulet metropolialueen Limaan, suuriin kaupunkeihin, löydät yltäkylläisyyden paikkoja, joissa ei katsota omaa nenää pidemmälle.
Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:
− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.
Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan
Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:
− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.
Perú Libre aikoo kansallistaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuuden, vesivoiman sekä tietoliikenneyhteydet. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:
− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.
Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:
− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.
Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.
Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi. Talousmalli on saanut vaikutteita etenkin Evo Moralesin Boliviasta ja Rafael Correan Ecuadorista. Kuitenkin vaikutteita on saatu myös Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron Venezuelasta sekä Fidel Castron Kuubasta.
Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Television ”roskaohjelmia” halutaan suitsia, mutta toisaalta “sosialistisen naisen” asemaa halutaan vahvistaa. Prostituutiosta ja ihmiskaupasta sekä sukupuolitaudeista halutaan päästä eroon. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.
Vasemmiston haasteet Perussa ja Ecuadorissa
Ecuadorissa ja Perussa kävi päittäin. Pidin itsekin Ecuadorin vasemmiston voittoa jo aivan varmana. Myös kaikki gallupit tukivat tuota päätelmää, mutta ne eivät tietenkään osanneet ennakoida epäluottamusta koko demokraattiseen järjestelmään ilmaisseiden tyhjien äänten osuutta. Perun tilanne sen sijaan näyttäytyi ennen vaaleja lohduttomalta eikä realistisia vaihtoehtoja todelliselle muutokselle tuntunut olevan. Toisin kuitenkin kävi: Ecuadorin vasemmisto romahti ja Perun vasemmisto nousi ylös mullasta.
Correalainen vasemmisto jatkaa yhä enemmistönä kongressissa, mutta uutta mahdollisuutta hallitusvastuuseen se joutuu odottelemaan neljä vuotta. Perua voi odottaa uusi lupaavampi viisivuotiskausi ja ratkaisu moniin kriiseihin, jos ja kun Castillo voittaa vaalien toisen kierroksen. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.
Toivottavasti Castillo on sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä.
Voittaakseen vaalit Castillon on saatava viestinsä läpi äänestäjien enemmistölle. Hänen on korostettava nuhteetonta rehellisyyttään korruptoituneen kilpailijansa lyömiseksi, mutta hänen tulee myös kosiskella vähemmän vasemmistolaisia äänestäjiä samaan aikaan, kun medioiden mustamaalauskampanjat ja isojen yritysten lobbarit pyrkivät leimaamaan Vapaan Perun ehdokkaan vaaralliseksi vaihtoehdoksi ja jopa terroristiksi (Sendero Luminoso).
Ecuadorissa vasemmiston on koottava voimansa uudelleen hyvällä oppositiopolitiikalla, jota se voi harjoittaa hyvin edellytyksin maan kongressin suurimpana ryhmittymänä. Muutos vaatii uusia ja nuoria kasvoja sekä luovia ratkaisuja. Correan perintö on erotettava Morenon huonon hallituksen aikaansaannoksista. Se on kirjoitettava uusiksi uusille kannattajille, jotka eivät tunne tai muista sen saavutuksia, mutta samalla on päästävä eroon politiikan viemisestä tuomioistuimiin ja kamppailtava tilasta medioissa. Lasson hallinto tulee todennäköisesti tarjoilemaan paljon polttoainetta Ecuadorin vasemmiston uudestaan rakentamiseen.
Sunnuntaina 18.4. julkaistun Ipsos / América TV:n gallupin mukaan Pedro Castilloa olisi valmis äänestämään 42 prosenttia ja Keiko Fujimoria 31 prosenttia. 16 prosenttia aikoo äänestää tyhjää ja 11 prosenttia ei kertonut kantaansa.
Castillon kannatus Limassa on 26 ja Fujimorin 43 prosenttia. Sen sijaan sisämaassa Perú Libren ehdokkaan kannatus on 51 ja Fuerza Popularin 24 prosenttia. Fujimoria kannatetaan eniten varakkaiden parissa ja Castilloa puolestaan vähävaraisten keskuudessa. 67 prosenttia vastaajista sanoo jo päättäneensä äänensä kohtalon, mutta 29 prosenttia ei vielä omaa riittävästi tietoa tehdäkseen valintansa. Gallupkyselyn virhemarginaali on +/- 2,8%.
25.4. julkaistussa gallupissa (IEP / La República) eroa oli jo 20 prosenttia (41,5−21,5). 21 prosenttia kertoi äänestävänsä tyhjää tai mitätöivän äänensä ja 13 prosenttia ei ole vielä päättänyt ehdokastaan. Jos vain hyväksytyt äänet lasketaan prosenteiksi, Castillon osuus olisi 66 ja Fujimorin 34 prosenttia. Fujimori johtaa gallupissa vain Limassa (31,4−29,3), mutta maaseudulla Castillon etumatka on 56,7 prosenttia verrattuna naisehdokkaan 12,9 prosenttiin.
Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema näyttäisi vain voimistuvan, kun mediat ja oikeisto käyvät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistavan Perun vasemmistoa.
Perun presidentinvaalien toinen kierros pidetään 6.6., jolloin myös Meksikossa käydään yhdistetyt kongressi-, paikallis- ja kuvernöörivaalit.
Laajemmin kuvitettuun artikkeliin voi tutustua Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston sivustolla.
Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, AS, CNE, ONPE, TSE, OEP, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.