Tavoite hiilineutraaliudesta lävistää kaikki ihmisen, eläimen ja luonnon toimintakentät. Muutos kohti ekologisesti kestävämpää ihmisyyttä alkaa ruokavaliosta, arjen valinnoista joiden vaikutukset ovat paljon suuremmat kuin vain oma hyvinvointi. Näistä valinnoilla on yllättävän suuri vaikutus koko maapallon kantokykyyn, koko ihmiskunnan tulevaisuuteen, puhumattakaan kaikkien elävien olentojen kokonaisuuden hyvinvoinnista.

Minulle ekologisuus, ekokatastrofin torjuminen, kapitalismin kritiikki ja niistä seuraavat käytännön toimet, kuten veganismi, kuluttamisen minimointi ja kierrätys ovat yksi ja sama asia. Toisin sanoen ajattelen tekojeni ympäristövaikutuksia, niiden suhdetta luonnonvarojen hyödyntämiseen ja eläinten kohteluun. Ekososialismia tarvitaan, koska itse ekosysteemit eivät ajattele. Siksi ekosysteemien ja koko maan biosfäärin suojelu edellyttää ihmisen sosiaalisen toiminnan vaikutusten uudelleen arviointia, todellista vastuuta ja vallitsevien taloudellisten toimintatapojen kritiikkiä. Sekä ympäristön että ihmisten pahoinvointi kumpuaa samasta ajattelumallista, kapitalismin rajattomasta kasvun ja voitontavoittelun päämäärästä. Ekososialistinen ajattelu toimii myös laajempana viitekehyksenä, jonka puitteissa toisiinsa yhdistyvät feminismin, alkuperäiskansojen ja työväenluokan intressit sekä imperialismin ja rasismin vastustaminen. Käytännön vaatimuksista voidaan mainita maksuton ja tehokas julkisen liikenteen järjestelmä, fossiilisten polttoaineiden teollisuuden välitön alasajo, täysin ekologinen maatalous ja hyvin ekotehokas rakennuskanta. Ekososialistisessa yhteiskunnassa ihmisen ja luonnon etu tukevat toisiaan eivätkä ne muodosta enää uhkaa toisilleen.

On harhaanjohtavaa ajatella, että vastuu maapallon säilymisestä elinkelpoisena olisi vain valtioiden, yritysten tai teknologian harteilla. Todellinen muutos lähtee yksilötasolta, alhaalta ylöspäin, onhan henkilökohtaisuus politiikan syvin taso. Kuten usein aiemmin ihmiskunnan historiassa on koettu, pienistä vähemmistöistä kasvaa suuri enemmistö, jonka voimalla voidaan muuttaa koko yhteiskunnan suuntaa. Tässä mielessä on siis ensisijaisen tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjumista ei koeta vain ylätason ongelmaksi ja että ei jumiuduta passivoitumaan vähättelemällä omien tekojen merkitystä globaalissa mittakaavassa. Ajatelkaamme maapallon mittakaavassa, toimien mahdollisimman paikallisesti. Vastuuta ei voi ulkoistaa muille, sitähän kutsutaan vastuun välttelyksi. Ekososialisti haluaa kantaa vastuuta sekä talousjärjestelmän, ilmaston että oman elämäntavan muuttamisesta.

Ruokaketjun huipulla ihminen on lopulta kaikista lajeista uhanalaisin. Sen menestyminen riippuu ekosysteemien, ilmaston, luonnonilmiöiden, ja ennen kaikkea muiden lajien menestymisestä. Sen olemassaolo on useiden onnistuneiden riippuvaissuhteiden summa, ulottuen maanviljelystä lihantuotantoon, maaperän ravitsevuuteen ja riittävään vedensaantiin. Jos esimerkiksi kimalaiset ja mehiläiset lakkaisivat pölyttämästä ihmisten ruokakasveja, koko ruuantuotanto voisi romahtaa hetkessä. Ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun päteekin hyvin kaksi lainalaisuutta: 1) kaikki vaikuttaa kaikkeen 2) muutos rakennetaan alhaalta ylöspäin.

Monet suurimmat päästöjä tuottavat rakenteet ovat syntyneet teknologisten keksintöjen myötä. Mainittakoon esimerkkeinä sähkö, autoilu, asuminen, lentokoneet ja öljyteollisuus. Rautatiet taas edustavat nykyisellään toisenlaista kehitystä, joka on vienyt kohti metrojärjestelmiä ja joukkoliikenteen vähäpäästöistä liikkumista. On selvää, että tulevaisuuden teknologialta odotetaan juuri tätä pelin muuttavaa, eräänlaista game changer -ajattelua. Uuden teknologian on kyettävä muuttamaan tapaamme käyttää sitä, ja tehdä se tuottamalla samalla mahdollisimman paljon hyvinvointia ja mahdollisimman vähän päästöjä. Tai sitten on iskettävä suoraan päästöjen kimppuun, kuten jo kehitteillä olevat ydinjätteistä energiaa tuottavat ratkaisut varmasti tulevatkin tekemään.

Lihansyönnistä liikkuu maailmalla, ihmisten mielissä ja jopa joidenkin tutkijoiden tuloksissa monenkaltaisia myyttejä. Ihminen ei onneksi tarvitse lihaa ollakseen terve, tasapainoinen ja toimiva. Sen olen itsekin testannut vegaanina vuodesta 2001 lähtien. Ravintoaineiden hankkiminen on kaikkien ruokavalioiden yhteinen haaste, mutta se ei myöskään ole niin vaikeaa missään niistä, kuin joskus saatetaan antaa ymmärtää. Valitettavasti ravitsemusalan ammattilaisilla on edelleen aivan liian vähän tietoa siitä, mitä veganismi todellisuudessa on. Niin kuin on myös monilla muilla. Ennakkoluulot eivät tässäkään tapauksessa ole tiedon väärti.

Itse pidän yhteiskuntakriittisenä ajattelijana ase- ja huumeteollisuutta sekä ihmiskauppaa pahimpina ja epäeettisimpinä tapoina tehdä rahaa. Heti perässä seuraavat liha- ja öljyteollisuus, jotka ovat maapallon ja siten koko ihmiskunnan kannalta varmasti vielä tuhoisimpia pitkällä aikavälillä kuin aiemmin mainitsemani alat. Samoin kuin öljyteollisuudessa, lihateollisuudessa valehdellaan, ostetaan tekaistuja tutkimuksia, lobataan päättäjiä ja sijoittajia sekä tehdään kaikki mahdollinen oman edun ajamiseksi. Siinä yhtälössä ihmisten ja eläinten hyvinvoinnille annetaan turhan usein korkeintaan välinearvo, ei itseisarvoa. Markkinoiden luoma kuva todellisuudesta on valitettavasti aivan liian usein aivan toinen kuin, mitä lihan tuottamisen todellisuus ja sen kuluttamisen haittavaikutukset. Jo vakiintuneen sanonnan mukaan, kukaan ei söisi lihaa, jos sitä tuotettaisiin läpinäkyvien seinien keskellä. Aivan kuten ihmisillä, eläimillä on tunteita, niillä on sosiaalista elämää, ne jopa ajattelivat tietyllä tasolla ja tuntevat kipua aivan kuten kaksijalkainen lajitoverinsa.

Länsimaissa syödään liiaksi lihaa. Toivottavasti tulevina vuosina saadaan lopulta vedenpitävä näyttö punaisen lihan altistavasta vaikutuksesta diabetekselle. Kaikki muut punaiset lihan haitat ovatkin jo yleistietoa. Teini-ikäisenä puhuimme Oikeutta Eläimille -järjestön kojulla Tampereen keskustassa ohikulkijoiden kanssa. Silloin en olisi voinut kuvitella, kuinka nopeassa tahdissa veganismista, silloisesta lähes maanalaisesta liikkeestä, ja erityisesti kasvissyönnistä voisi kuoriutua  todella suosittu elämäntapa erityisesti nuorten kaupunkilaisnaisten keskuudessa. Kasvissyöjien määrä alkaa jo lähennellä Suomessakin kymmentä prosenttia, johon Ruotsissa päästiin tiettävästi jo vuonna 2014. Muutos on ollut huikea ja lihan kulutus on saatu käännettyä Suomessakin laskuun ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Esimerkiksi Saksassa veganismin nousu on ollut useita satoja prosentteja joka vuosi koko 2010-luvun.

Koko lihantuotanto, viljelysmaineen, rehuineen, veden- ja energiankulutuksineen, kuljetuksineen, vastaa erinäisten arvioiden mukaan ainakin 20 prosentista, ehkä jopa yli 30 prosentista  tai peräti puolesta kasvishuonepäästöistä. Arviot tosin vaihtelevat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n 18 prosentista Worldwatch-instituutin 51 prosenttiin. Tähän suurempaan lukuun lasketaan mukaan metsien raivaus rehua tuottaviksi pelloiksi ja laitumiksi, eläinten hengissä pitäminen, karjan hengityksen, märehtimisen ja ulosteiden mukana syntyvät kasvihuonepäästöt, eläinten teurastus ja tuotteistaminen sekä lopputuotteiden kuljetus, säilytys ja valmistus.  Lotte Suvarin mukaan kasvispohjaisen ruokavalion ilmastohyötyjä kuvaa hyvin se, että esimerkiksi tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudan- tai lampaanlihalla aiheuttaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla. Ennusteiden mukaan ruoantuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt tulevat lisääntymään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jos ruokavaliomme pysyy ennallaan. Kuitenkin jos siirtyisimme kasvisruokavalioon, päästöt tulisivat vähenemään väestönkasvusta huolimatta. Siinä missä yhden naudan pihvikilon tuottamiseen tarvitaan 15 400 litraa vettä, menee palkokasvien tuottamiseen sitä kymmenen kertaa vähemmän.

Joka tapauksessa kyseessä on suurin yksittäinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Itse pidän tätä nykyisin suurimpana perusteena ryhtyä kasvisyöjäksi. Jos lihansyönti loppuisi tyystin, maapallon pelastuminen päästöjen vähentymisen vuoksi olisi siis noin kolmanneksen todennäköisempää. Jos eläimille ei syötettäisi 800 miljoonaa tonnia ruokaa, myös nälänhädän poistamiseen tarvittavat 40 miljoonaa tonnia ruokaa saataisiin kokoon hyvin helposti. Maata vapautuisi samalla enemmän muuhun viljely- ja asumiskäyttöön. Miljardit eläimet lakkaisivat kärsimästä vain tullakseen syödyiksi. Edelleen paras tapa auttaa eläimiä on lopettaa niiden syöminen. Vegaanien todennäköisyys tulla ylipainoisiksi on vain noin kymmenesosa sekasyöjien vastaavista luvuista, joten lihan syönnin häviäminen vähentäisi useiden elintapasairauksien, sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, halvauksien ja jopa syövän riskiä merkittävästi.

Ilmastonmuutoksen kertautuvien, toisiinsa liittyvien vaikutusten selittäminen on hyvin haastavaa. On totta, että kukaan maailmassa ei vielä pysty käsittämään koko laajan ilmastomuutoksen tekijöiden yhteisvaikutusta, koska siinä toisiinsa yhdistyvät kymmenet ja taas kymmenet ilmiöt. Sen sijaan veganismin hyötyjen ymmärtäminen planeetalle, omalle hyvinvoinnille ja eläinten asemalle ei sitä ole, vaikka media ja enemmistön paine virittelevätkin omia savuverhojaan omien valintojemme tielle. Vegaanius on ekososialismia käytännössä. Siinä vaikutetaan kulutuksen ja ruuantuotannon muutokseen tavalla, joka tukee uutta yhteiskunnallista järjestelmää, jossa ilmastonmuutos otetaan vakavasti yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla. Ekososialismissa on kyse radikaalista koko yhteiskunnan lävistävästä ajattelutavan muutoksesta, jonka avulla voimme lakata näkemästä luonnon välineenä ja luopua jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelusta lisäämällä tuotantoa ja kulutusta luonnon kustannuksella. Ekososialismi tähtää kestävään kierto- ja jakotalouteen, jossa keskeistä on ihmisen elämänlaadun parantaminen maapallon kannalta kestävällä tavalla.