50,4 miljoonan asukkaan Kolumbiassa käytiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Kun 12 500 vaalipaikkaa suljettiin neljältä, alkoivat vaalitulokset selkeytyä viiden minuutin välein julkaistuissa päivityksissä. Tulokset olivat käytännössä selvillä jo ennen puoli kuutta. Presidentinvaaleihin osallistui muodollisesti kahdeksan ehdokasta, vaikka jo ennen vaaleja kaksi ehdokasta vetäytyi kisasta. Kansallisen väestörekisterin (Registraduría Nacional del Estado Civil – RNEC) kertomien tulosten mukaan vasemmistovoimien yhteenliittymän Pacto Históricon Gustavo Petro ei yltänyt suoraan vaalivoittoon, mihin olisi vaadittu yli 50 prosentin kannatus. Galluppeja järjestäen koko viime vuoden johtanut senaattori ja Bogotán entinen kaupunginjohtaja sai 40,3 prosentin tuen, mikä tarkoitti hieman yli 8,5 miljoonaa ääntä. Petron tavoitteena oli voittaa vaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Korruption vastaisen kuvernöörien liigan (Liga de Gobernantes Anticorrupción) vaalien mustaksi hevoseksi noussut 77-vuotias rakennusalan yrittäjä ja itsenäinen ehdokas Rodolfo Hernández Suárez sai puolestaan vajaat kuusi miljoonaa ääntä, mikä riitti toiseen sijaan 28,15 prosentin ääniosuudella. Istuvan presidentin Iván Duquen puolueiden ja niin sanotun uribelaisen kovan linjan oikeistopolitiikan jatkajaksi vaaleissa on profiloitunut Coalición Equipo por Colombia -vaaliliiton Federico Gutiérrez, joka on odotetusti pyrkinyt ottamaan etäisyyttä petoksesta ja lahjonnasta syytetyn Álvaro Uriben poliittiseen perintöön. 47-vuotias insinööri, turvallisuusalan konsultti ja Medellínin entinen kaupunginjohtaja sai 23,9 prosentin ja melkein 5,1 miljoonan äänen tuen. Coalición Centro Esperanzan keskustavasemmistolaista ryhmää edusti Sergio Fajardo, joka on matemaatikko ja yliopiston professori. Entinen Medellínin kaupunginjohtaja ja Antioquian kuvernööri ei yltänyt 900 000 ääneen, mikä tarkoitti tällä kertaa 4,2 prosentin kannatusta.

Äänestysprosentiksi tuli 55, sillä 39 miljoonasta äänioikeutetusta 21,4 miljoonaa kävi kertomassa näkemyksensä vaaliuurnilla. Neljän kärkiehdokkaan takana kaksi muuta ja kaksi kisasta jo luopunutta ehdokasta saivat yhteensä vähemmän ääniä kuin 365 800 tyhjää ääntä. Hylättyjä ääniä annettiin 241 800 ja 26 600 äänestyskorttia jätettiin täyttämättä. Vuoden 2018 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella annettiin reilut 19,6 miljoonaa ääntä ja neljä vuotta sitten äänestysvilkkaus oli 54,2 prosentin luokkaa. 19.6. käytävästä toisesta kierroksesta on tulossa varsin tiukka, sillä viimeiset 20 vuotta hallinneen oikeiston manttelinperijä Fedérico “Fico” Gutiérrez kehotti jo heti vaali-iltana tukijoitaan äänestämään Hernándezia. Ficon mukaan hän ei ole tavannut Hernándezia eikä tavoittele paikkaa hänen hallituksestaan. Gutiérrezin tavoin koko oikeisto, keskusta ja iso joukko muita vaikuttajia on asettumassa Hernándezin taakse, sillä Petro koetaan “uhkana demokratialle ja vapaudelle”, “väkivallan ja jakautumisen arkkitehtina”, “potentiaalisena kommunistidiktaattorina” tai muuten vain “vaarana” maan taloudelle ja vakaudelle. Kuitenkin kyse on siitä, että Kolumbia on ainut Etelä-Amerikan maa, jossa ei ole koettu lainkaan vasemmistohallituksia. Vasemmiston pitkään jatkunut imagohaitta on kytkeytynyt pitkälti aseelliseen vastarintaan ja viimeisen parinkymmenen vuoden ajan myös naapurivaltio Venezuelaan, johon Kolumbiassa tavanomaisesti projisoidaan kaikki poliittiset pelot.

Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun vasemmistokoalitio − Colombia Humana ja Unión Patriótica sekä 22 muuta ryhmää − voittaa presidentinvaalien avauskierroksen. Vuoden 2018 vaaleissa Petro keräsi vajaat 4,9 miljoonaa ääntä. Toisella kierroksella ääniä tuli noin kahdeksan miljoonaa. Nyt saatuun pottiin voi kertyä 900 00 Fajardon kampanjan ääntä. Vastapuolella toiseksi ja kolmanneksi tulleet ehdokkaat pystyvät keräämään noin 11 miljoonaa ääntä, joten tullakseen presidentiksi tarvitsee Petron afroamerikkalaisen varapresidenttiehdokas Francia Márquezin kanssa kerätä ainakin äänestysprosentista riippuen 2–3 miljoonaa ääntä lisää. Tavoitteeseen voidaan päästä, jos äänestysaktiivisuus nousisi kymmenen prosentin verran. Petron arvioidaan menettäneen jopa miljoona ääntä viimeisten viikkojen aikana toiseksi tulleelle ehdokkaalle, koska viimeisissä gallupeissa hänen kannatuksensa oli 45 prosentin tasolla. Joka tapauksessa voittaja ei ole vielä selvillä ja toisen kierroksen vaaleista on tulossa todellinen jännitysnäytelmä, missä punnitaan kolumbialaisten toiveet ja pelot sekä poliittisen tietoisuuden taso.

 

Kaksi erilaista ehdokasta

 

Insinööri Rodolfo on politiikan ulkopuolinen toimija, vaikka hän oli Bucaramangan kaupunginjohtajana 2016−2019, kunnes erosi tehtävästä nauttien yli 80 prosentin hyväksynnästä. Hän ylpeilee sillä, miten laittoi kaupungin talouden kuntoon ja toteutti 500 projektia. Toisaalta hän oli luvannut rakentaa 20 000 uutta asuntoa, mutta yhtäkään ei rakennettu. Hänellä ei ole kovin selvää hallitusohjelmaa, mutta on luvannut karsia poliittisen koneistoa kuluja, lahjoittaa palkkansa ja muuttaa presidentinpalatsin museoksi. “Tik Tokin vanhuksena” tunnettu Hernández on ottanut selkeästi oppia Meksikon kansanläheiseltä vasemmistopresidentti Andrés Manuel López Obradorilta, jonka tunnuslausetta “ei valehdella, ei varastaa, ei pettää” hän toistaa ja aikoo López Obradorin tavoin luopua hallituksen käytössä olevista lentokoneista ja helikoptereista. Toisaalta oikeistopopulismia ja maalaisjärkeä omaava jo 80 vuotta lähestyvää Hernándezia on verrattu myös Donald Trumpiin, vaikka hän lienee tätä vilpittömämpi ja hyvätahtoisempi, mikään kylmäsydäminen Jair Bolsonarokaan hän ei välttämättä ole.

Hän kannattaa Petron tavoin aborttioikeuden vapauttamista ja pakollisen asepalvelun lopettamista. Hän palauttaisi muiden ehdokkaiden – paitsi Gutiérrez – tavoin diplomaattisuhteet Venezuelaan, mutta jatkaisi öljyn hyödyntämistä fracking-tekniikalla ja ruiskuttaisi ympäristötuhoa aiheuttavaa glyfosaattia ilmasta käsin laittomien viljelyksien tuhoamiseksi. Vuonna 2016 hän kertoi ihailevansa Adolf Hitleria “suurena ajattelijana” mutta 2021 hän korjasi tarkoittaneensa sanoa Albert Einstein. Hernández omistaa HG-rakennusyhtiön ja omaa tiettävästi ainakin 100 miljoonan dollarin omaisuuden. Hänen vaalikampanjansa keskittyy korruption kitkemiseen, vaikka hän on itse syytettynä korruptiosta ja joutuu heinäkuussa oikeuden eteen vastaamaan kuvernööriaikoihinsa liittyvään Vitalogic-sopimusvyyhtiin kytkeytyviin väärinkäytöksiin vuodelta 2016. Ollessaan kaupunginjohtajana hänen tiedetään käyneen käsiksi valtuutettu Jhon Jairo Claroon, joka syytti hänen poikaansa korruptiosta. Tästä marraskuun 2018 lopussa tapahtuneesta selkkauksesta seurasi 124,1 miljoonan peson tai 29 400 euron sakkorangaistus.

Humoristisen herrasmiehen kampanjointi on ollut verrattain vaatimatonta. Kun muut aloittelivat vaalitaistoa, lomaili Rodolfo perheineen Euroopassa. Hän ei ole juuri osallistunut vaaliväittelyihin tai pyrkinyt järjestämään julkisia kokoontumisia. Kampanjointi on keskittynyt sosiaalisiin medioihin. Vaalipäivänä Rodolfo kävi äänestämässä ja vetäytyi sitten lepäämään Santanderin kotiinsa. Mitään vaalivalvojaisia ei pidetty, mutta miljonääri-insinööri lähetti medioille lyhyen videoidun puheen omalta pihaltaan. Medioille kerrottiin myös, että kampanjointi jatkuu tiistaina, koska “vaimo on käskenyt pitää puhelimen kiinni koko maanantaipäivän”, kertoi Revista Semana sunnuntain tuloslähetyksessään. Yllättäjän saama suosio on selvä todiste kolumbialaisten syvästä epäluottamuksesta koko poliittista järjestelmää kohtaan. Kuin protestina koko 2000-luvun kehitystä vastaan, miljoonat kolumbialaiset ovat valmiita tekemään hypyn tuntemattomaan tämän itsenäisen keskustaoikeistolaisen ehdokkaan viitoittamalla tiellä. Iso kysymysmerkki on se, miten politikoinnin tuomitseva ehdokas pystyisi johtamaan maata ilman kongressin ala- ja ylähuoneen tukea tai ilman minkäänlaista puoluerakennetta. Bucarangan hallintoa vaivasivat jatkuvat yhteenotot paikallisten poliitikkojen kanssa.

Kolmen minuutin puheessaan Rodolfo Hernández totesi kansan voittaneen korruption ja halvan politikoinnin:

− Hallitusehdotukseni saamalla äänestyksellä työn kansakunta voitti tänään, rehellisyyden kansakunta voitti. Se maa, joka ei halua jatkaa päivääkään samojen kanssa, jotka ovat johtaneet meidät siihen tuskalliseen tilanteeseen, jossa olemme tänään, voitti. Nyt tiedämme, että on olemassa luja kansalaisten tahto lopettaa korruptio hallintojärjestelmänä. Tänään politikoinnin maa hävisi. Tänään ne ihmisjoukot, jotka uskoivat olevansa ikuinen hallitus, hävisivät.

62-vuotias Gustavo Francisco Petro Urrego on ehdolla Kolumbian presidentiksi kolmannen kerran. Hän oli ehdolla myös 2010 ja 2018.  Ekonomistin koulutuksen omaava Petro on kotoisin Zipaquirásta, Cundinamarcasta, jossa hän toimi useissa eri viroissa. Hän osallistui Kolumbian aseelliseen konfliktiin vuosina 1974−1990 M-19-ryhmän (Movimiento 19 de Abril) riveissä. Sieltä juontaa Petron lempinimi komentaja Aureliano. Urbaani vastarintaryhmä luopui aseista 1990 ja muuntui Demokraattiseksi liitoksi (Alianza Democrática M-19), joka oli toiseksi suurin puolue vuoden 1991 perustuslain säätämisessä. Petro aloitti valtakunnan tason poliittisen uransa 1991 tultuaan valituksi sikäläiseen eduskuntaan (Cámara de Representantes) niin ikään 1991. Hän oli Polo Democrático Alternativon (PDA) senaattorina 2006−2009. Hän joutui jättämään ylähuoneen tehtävänsä vuoden 2010 presidentinvaalien vuoksi. Hän toimi pääkaupunki Bogotán kuvernöörinä 2012−2015, vaikka 2013 hänet syrjäytettiin väliaikaisesti tästä virasta. Amerikkojen välinen ihmisoikeustuomioistuin (Corte Interamericana de Derechos Humanos) antoi vuonna 2020 Kolumbian valtiolle tuomion tästä laittomasta sekaantumisesta Bogotán hallintoon. Ennen nykyistä presidentinvaalikampanjaa isänsä puolelta italialaisia sukujuuria ja kyseisen maan kansalaisuuden omaava sitkeä sissi ehti toimia senaattorina. Maan parlamentistä hänellä on 11 vuoden kokemus ja senaatistakin kahden kauden verran, vaikka kumpikin kausi on päättynyt ennenaikaisesti presidenttiehdokkuuteen. Hän sai kansallisen palkinnon työstään ihmisoikeuksien hyväksi 2007 (Premio de Derechos Humanos Letelier-Moffitt).

Gustavo Petron kampanja rakentuu tarkkaan hiottuihin suunnitelmiin, joihin lukeutuu rikkaimpien verotuksen kiristäminen. Tarkoitus on kerätä 50 biljoonaa pesoa tai vajaat 1,2 miljardia euroa lisää valtionkassaan joka vuosi nykyisen kroonisen alijäämän ja erinäisten sosiaalisten ohjelmien rahoittamiseksi. Petro pyrkii luopumaan öljyn viennistä 12 vuoden siirtymäajalla eikä aio myöntää uusia lupia öljyteollisuudelle. Tarkoituksena on maaseudun, teollisuuden ja turismin aktivointi. Alimmat eläkkeet siirtyisivät valtionhallinnon alaisuuteen järjestelmän vakauden takaamiseksi. Petro panostaisi niin ikään ehkäisevään terveydenhuoltoon. Myös korruption kitkeminen YK:n avulla ja Kolumbian rauhanprosessin vahvistaminen sekä siihen liittyvän maareformin toteuttaminen kuuluvat suunnitelmiin. Vasemmistokoalition johtaja aikoo taata vapaan ja ilmaisen yliopistokoulutuksen 2,5 miljoonalle nuorelle. Pelkästään maissin maahantuonnin vähentäminen kuudella miljoonalla tonnilla toisi maahan 250 000 uutta työpaikkaa. Samankaltaisia aikeita on muun muassa tekstiiliteollisuuden ja vihreän energian suhteen. Tavoitteena on luoda fossiilisista polttoaineista vapaa tietoyhteiskunta, joka jättää taakseen kehityksensä krooniset ongelmat. Varapresidenttiehdokas on avoin feministi ja hänen johdollaan käydään puolustamaan lisäksi vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, afrokolumbialaisten sekä muiden syrjittyjen väestönosien oikeuksia. Kampanja keskittyy nälän ja köyhyyden poistamiseen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen vahvistamalla valtion roolia Kolumbian kehityksessä. Yksi kampanjan iskulause kuvaa Etelä-Amerikan maata tulevana “elämän suurvaltana” (potencia de la vida), joka korostaa ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Toinen usein kuultava lause “vivir sabroso” taas korostaa oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja kaikkien yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen elämään. Petron ajattelussa korruptio, väkivalta ja nälkä korvattaisiin läpinäkyvyydellä, rauhalla ja riittävällä perustulolla muuttamalla radikaalisti epäonnistuneen politiikan suuntaa.

Petro puhui kannattajakunnalleen seitsemän jälkeen illalla korostaen oman projektinsa perusteellisuutta ja tarpeellisuutta vastustajan tyhjien lauseiden ja lupauksien edessä. Hän ei maininnut Hernándezia nimeltä, mutta pitää hänen projektiaan “itsemurhana”.

− Se, mistä nyt kiistellään, on muutos. Poliittiset puolueet, jotka ovat liittoutuneet Duquen hallitukseen, presidentti Duqueen, hänen poliittinen projektinsa, on kukistettu Kolumbiassa. Uskon Kolumbian äänestyksen kokonaisuudessaan lähettävän tuon keskeisen viestin maailmalle. Yksi aikakausi, yksi ajanjakso, on päättymässä.

− Voi tapahtua muutoksia, jotka ovat terän viskomista ja sen pudottamista jalkojesi juureen, itseäsi jalkaan ampumista. On olemassa muutoksia, jotka eivät ole muutoksia, ne ovat itsemurhia. Teemmekö itsemurhan vai menemmekö eteenpäin?

− Korruptiota vastaan ei taistella Tik Tokin lausahduksilla, vaikka jotkut erittäin kunnioitetut ihmiset niin ajattelevatkin. Korruptiota vastaan ​​taistellaan vaarantamalla henkensä. Olemme vaarantaneet henkemme taistellaksemme korruptiota vastaan. Emme ole täällä pettääksemme puheillamme, vaan laittaaksemme realiteetit pöydälle ja kertoaksemme selkeästi kolumbialaiselle yhteiskunnalle, mihin olemme menossa. Emme halua lisää väkivaltaa, olemme ehdottaneet rauhan luomisen tietä.

– Vastustajaani syytetään korruptiosta. Sitäkö me haluamme?

Petro viittasi eläkkeisiin, kolutukseen ja maatalouteen kiteyttäen suunnitelmiensa ytimen:

– Haluamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

 

 

Haasteena hajanainen kongressi

 

Kolumbiassa käytiin kongressin ja senaatin edustajien vaalit jo 13.3. Tuolloin maan suurimmaksi puolueeksi nousi ensimmäistä kertaa vasemmistolainen koalitio Pacto Histórico ”Colombia Puede”, joka syntyi helmikuussa 2021 tukemaan Gustavo Petron presidenttikampanjaa. Laajan yhteenliittymän muodostivat varsinaisesti seitsemän poliittista liikettä: Colombia Humana, Unión Patriótica-Partido Comunista, Polo Democrático Alternativo, Movimiento Alternativo Indígena y Social, Partido del Trabajo de Colombia, Unidad Democrática ja Todos Somos Colombia. Petro sai puolueiden välisessä äänestyksessä noin 4,5 miljoonan äänen ja 80,5 prosentin kannatuksen. Hänen omin poliittinen ryhmänsä ja johtamansa puolue on 2011 perustettu Colombia Humana (aiemmin Movimiento Progresistas). Kaiken kaikkiaan koalitiota on tukenut vähintään 24 erinäistä ryhmittymää. Jäsenäänestyksessä Petroa tuki alun perin myös radikaalivasemmiston 1985 perustettu Unión Patriótica eli paikalliset kommunistit.

Nimensäkin velvoittamana Pacto Histórico teki historiaa maaliskuun vaaleissa ja keräsi 16 senaatin paikkaa. Myöhemmin tulos kuitenkin parani, koska vaalituomioistuimen edustajat huomasivat vasemmiston valituksen jälkeen, että 700 000 ääntä oli virheellisesti jätetty laskematta. Näin tulos parani 20 paikkaan. Kolumbian konservatiivit (Partido Conservador Colombiano) on maan toiseksi vanhin 1849 perustettu puolue, joka sai 15 paikkaa ja maan vanhin 1848 perustettu keskustalainen tai miedosti vasemmistolainen Liberaalipuolue (Partido Liberal Colombiano) sai puolestaan 14 edustajaa ylähuoneeseen. Keskustavasemmistolainen vihreiden ryhmittymä liittolaisineen (Alianza Verde y Centro Esperanza) sai niin ikään 13 ehdokasta läpi. Entisen kovan linjan oikeistolaisen presidentin Álvaro Uribe Vélezin tai istuvan presidentin Iván Duque Márquezin Partido Centro Democrático menetti kuusi edustajaa yltäen 13 paikkaan. Liberaalikonservatiivinen tai keskustaoikeistolainen Partido Cambio Radical menetti myös viisi paikkaa ja 11 senaattoria. Niin ikään edellä mainitun puolueen ideologian ja Uriben tukemisen taustan jakava Partido de la Unión por la Gente menetti neljä paikkaa ja sai nyt kymmenen edustajaa. Kyseinen Partido de la U oli kongressin suurin ryhmä 2010−2014. Uribelaisen oikeiston yhteenlaskettu kannatus hiipui poikkeuksellisen paljon: senaatissa paikkamäärä tippui 15 edustajalla ja kongressin alahuoneessa 40 edustajalla. Senaattiin mahtui myös neljän paikan kristillinen oikeisto (Colombia Justa Libres).

Lainsäätäjien tuplavaalien suurin voittaja oli vasemmistokoalitio Pacto Histórico, jonka paikkamäärä senaatissa kasvoi yhdeksällä ja edustajainhuoneessakin 20 edustajalla. Senaatissa on 108 jäsentä, joista petrolainen vasemmisto kontrolloi 20 paikallaan viidesosaa, joten liittolaisia kaivataan muista ryhmistä kuten liberaaleista ja vihreistä, jotka voivat tukea suurinta ryhmää yhteensä 27 paikalla. Sikäläisessä eduskunnassa on 188 paikkaa ja tilanne on ylähuoneen kaltainen, sillä erotuksella, että suurin ryhmä on 32 paikan Liberaalipuolue ja Historiallinen sopimus on toiseksi suurin ryhmä 27 edustajallaan jättäen taakseen 25 paikan Konservatiivipuolueen. Vihreillä on 13 edustajaa. Vasemmistolaisella yhteistyöllä voidaan saada kokoon liberaalien ja vihreiden avulla 72 edistyksellistä parlamentaarikkoa. Niin kutsutulla uribelaisella oikeistolla paikkoja on yhteensä 47 jo mainittujen kolmen puolueen kesken. Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia – FARC) entisten jäsenten 2017 luodulle puolueelle Comunes siunaantui viisi paikkaa sekä alahuoneesta että ylähuoneesta. Korruption vastaisten kuvernöörien ryhmä (Liga de Gobernantes Anticorrupción), jonka presidenttiehdokas ja populistipappa ylsi toiselle kierrokselle, sai edustajainhuoneeseen kaksi paikkaa. Lisäksi senaatissa on kaksi yhden paikan alkuperäiskansoihin kytköksissä olevaa liikettä (Movimiento de Autoridades Indígenas de Colombia ja Movimiento Alternativo Indígena y Social). Kongressissa sen sijaan on 10 yhden paikan ryhmittymää. Yhteensä senaatissa vaikuttaa 11 ja alahuoneessa peräti 19 puolueryhmää. Lisäksi edustajainhuoneen kokoonpanosta varataan vuoden 2022 vaaleissa ensimmäistä kertaa väliaikaisesti 16 paikkaa kolmasosalle maata erityisen alueellisen kehityksen mekanismin avulla, joka pyrkii vahvistamaan rauhanprosessia aseellisesta konfliktista eniten kärsineillä alueilla (Circunscripciones Transitorias Especiales de Paz − CTREP).

Kolmen viikon sisään selviää, valitseeko Kolumbia epävarman itsenäisen perinteisen politiikan ulkopuolisen vaihtoehdon, protestin äänen, jonka suhteen on vaikea edes muodostaa realistisia odotuksia vai lähteekö se vihdoin vasemmistohallituksien tielle taivuttaen mantereen laajuista edistyksellisten hallitusten toisen aallon tasapainoa jälleen piirun verran vasemmalle. Petro on poliitikkona monin verroin Hernándezia kokeneempi, mutta juuri tämä tekijä voi pelata häntä vastaan, koska iso osa kansalaisista tuntuu uskovan ratkaisuun, jossa uudet pelaajat laukkaavat kentälle politiikan ulkopuolelta. El País -lehden analyysin mukaan nykyistä poliittista eliittiä vastustavat ehdokkaat (anti-establecimiento) saivat nyt 72,7 prosentin kannatuksen, kun vastaavat lukemat kaksissa edellisissä vaaleissa olivat 48,9 ja 23,5. Perinteisten puolueiden kannatus painui puolestaan 23,9 prosenttiin. Sama analyysi arvioi vasemmiston kannatuksen kohonneen 40 prosenttiin, kun 2018 ja 2014 se oli 25 ja 15 prosentin luokkaa. Keskustan kannatus oli kahdeksan prosenttia, sitten 25 ja nyt se painui neljään. Perinteisen oikeiston kannatus taas on tipahtanut 45 prosentista 24 prosenttiin. Tähän mennessä vaalien suurimmat voittajat ovat vasemmisto ja itsenäiset, suurimmat häviäjät ovat uribelainen oikeisto ja tavanomaiset poliittiset puolueet. Petron olisi ollut helpompi lyödä toisella kierroksella Gutiérrezin ryvettynyt oikeistolaisen jatkuvuuden vaihtoehto kuin arvaamaton itsenäiseksi julistautuva villikortti. Insinööri Hernández ei aio virallisesti liittoutua muiden poliittisten voimien kanssa tai tarjota heille kiintiöpaikkoja mahdollisesta hallinnostaan, mutta hänen uskottavuutensa saattaa kärsiä uribelaisen oikeiston innosta tukea hänen valintaansa. Hernández joutuu nyt toisenlaiseen syyniin tulevina viikkoina, eikä hän pysty enää kiertelemään ja kaartelemaan pelkästään sosiaalisissa medioissa. Petro ei voi enää pitää voittoaan varmana, mutta toisin kuin vastapuolella, kampanjan takaa löytyy satojatuhansia innokkaita tukijoita, jotka ovat valmiita kulkemaan ovelta ovelle viedäkseen joukkueensa veret seisauttavaan vaalivoittoon. Vähempi ei riitä, sillä Kolumbian oikeisto eivätkä sen mediat tule antamaan armoa Petrolle, joka pyritään leimaamaan kaikin puolin “tuhoisaksi vaihtoehdoksi”, vaikka todellisuudessa maansa väkivallan, korruption, köyhyyden ja nälän tielle ovat vieneet aivan toiset tahot. Kun tästä uskaltaa muistuttaa kansalaisia, iso osa medioista pyrkii leimaamaan Petron “luokkataistelun lietsojaksi” tai “vastakkainasettelun kiihottajaksi”, ikään kuin vuosikymmeniä jatkuneet yleistä turvallisuutta ja hyvinvointia romuttaneet uusliberaalit politiikat eivät olisi syynä yhteiskunnalliseen polarisaation. Kolumbia on epätasa-arvoisin OECD-maa, sillä yhteistyöjärjestön 2018 tekemässä tutkimuksessa siellä syntyvältä lapselta menee 330 vuotta köyhyydestä yli pääsemiseksi, mikä tarkoittaa 11 sukupolvea. Chilessä köyhyyden voittamiseen menee puolestaan kuusi ja Espanjassakin neljä sukupolvea.

 

Lähteet: Revista Semana, Once Noticias, El País, El Tiempo, Diario Criterio, El Diario, etc.