Eräs lukijani ja arvostamani vasemmistopoliitikko kyseli minulta Brasilian neljästä asiakokonaisuudesta eli hallituksen kokoonpanosta sekä sen mahdollisista sisäisistä linjaeroista, tiede-, teknologia- ja innovaatioministeristä toimialoineen sekä toisaalta ympäristöministeriön haasteista. Esille nousi myös Brics-maiden rooli kolmatta kertaa Etelä-Amerikan jättiläisen presidenttinä toimivan Luiz Inácio Lula da Silvan hallinnossa. Koska vastattua tuli suhteellisen perusteellisesti, juolahti mieleen, että tehdyn työn voisi lähes samalla vaivalla julkaista myös täällä, koska se saattaa kiinnostaa muitakin lukijoita. Tieto on kasautuvaa, joten jokainen jyvä ravitsee uteliaita mieliä. Tässä siis neljä näkökulmaa Brasilian uuteen hallitukseen. Sävy on pohtiva eikä monessa kohtaa voida vielä puhua varmuuksista, koska osa kysymyksistä on vielä usvan peitossa. Nähtäväksi jää muun muassa se, millaiseksi medioiden ja opposition rooli muotoutuu.
1. Hallituksen kokoonpanoa voisi oikeastaan luonnehtia aika samansuuntaiseksi punavihreä-keskustalais-sosiaalidemokraattiseksi kuin Suomen vielä istuvassa hallituksessa. Painotukset toki ovat erilaisia ja PT-puolueella on selkeä johtoasema suurimpana ryhmänä. Myöskään koalitiohallitukset eivät Latinalaisessa Amerikassa toimi samalla tavalla kuin Euroopassa eivätkä ole niin tavanomaisia. Nyt laaja liitto oli tarpeen demokratian ja perusoikeuksien puolustamiseksi sekä fasismin uhan torjumiseksi. Sitä tuki osaltaan myös pandemian kriisi ja taloudellinen alennustila. Valtaosa kansasta näki Lulan ainoaksi vaihtoehdoksi. Lulan mandaatti on siis vahva ja epäonnistunut yritys luoda kaaosta maan pääkaupungissa vain vahvistaa hänen asemaansa. Lula on myös varsin kokenut neuvottelija ja keskustelija, joka jo aiemmilla presidenttikausilla tunnettiin kaikkien yhteiskunnan sektorien kuuntelijana. Siksi hallituksen laaja pohja on tavallaan luontevaa jatkoa aiempien kausien politiikalle, enkä näe tällä hetkellä vielä horisontissa mahdollisia hallituksen kohtalonkysymyksiä tai linjaeroja. Vahva johtajuus takaa koalition toiminnalle hyvät edellytykset, vaikka joukossa on tosiaan niitäkin tahoja, jotka osallistuivat Dilma Rousseffin syrjäyttämiseen ja Lulan vangitsemiseen, mutta Lula on antanut anteeksi ja erinäiset äänenpainot tuovat uskottavuutta tälle kenties ensimmäiselle todelliselle kansallisen yhtenäisyyden hallitukselle. Jotain vastaavaa koettiin kenties vain 1980-luvulla, kun Brasilia palasi demokratian tielle. Ensimmäiset hallituksen tehtävät liittyvätkin valtion instituutioiden ja yhtiöiden, perusoikeuksien kuten ruuan, koulutuksen, terveydenhoidon takaamiseen sekä sademetsän suojeluun ja kansainvälisen yhteistyön palauttamiseen. Jair Bolsonaro jätti jälkeensä monia palavia kasoja, valtion kustantamia ja painamia perusasteen oppikirjoja ei oltu saatu tehtyä eikä yliopistojen rahoitusta taattua, terveydenhoito oli romahduspisteessä ja niin edelleen. Kahden kuukauden siirtymävaiheen päätteeksi laadittiin tasan sadan sivun raportti Bolsonaron hallituksen perinnöstä, joka näyttää hyvin sen, ettei autoritäärisen ja henkilökeskeisen hallinnon sekä kovan uusliberaalin talouspolitiikan yhdistelmä toimi. Monille on iso helpotus, että politiikasta tulee taas vakavasti tehtävää työtä.
2. Tosiaan tiede-, teknologia- ja innovaatioministerin rooliin nousi Brasilian nykyisin noin 414 000 jäsenen Kommunistisen puolueen (PCdoB) naisjohtaja Luciana Barbosa de Oliveira Santos, 57-vuotias insinööri, joka toimi Lulan synnyinosavaltion Pernambucon ensimmäisenä naisvarakuvernöörinä. Hän on ollut puolueensa jäsen vuodesta 1987 ja johtanut sitä vuodesta 2015. Hän on siis yksi Brasilian johtavista kommunisteista, jolla on selvä Lulan ja oman puolueensa tuki. Puolue on yksi niistä noin 23 ryhmästä, joilla on edustajia parlamentin alahuoneessa. Luciana Santos on toiminut niin Olindan kunnanjohtajana, osavaltio- ja liittovaltiotason kansanedustaja kuin Pernambucon osavaltion tiede- ja teknologiaministerinä. Hän on listannut ykkösprioriteetikseen vuodesta 2013 jäädytettynä olleiden tieteellisen tutkimuksen apurahojen tasonnoston. Lula on puhunut siitä, miten Brasiliasta on rakennettava osaamisyhteiskunta, joten se lienee paljolti tämän ministeriön toimialaa. Kyllä hänelle siis suodaan resursseja ja mahdollisuuksia. Kommunistit varmasti ovat myös motivoituneita osallistumaan yhteishankkeisiin. Tuskin tämä ministeriö paistattelee paljon medioissa, mutta varmasti sillä on intoa vastata huutoon ja aloittaa uudelleen kansainvälisesti uskottavan tiedepolitiikan rakentaminen, jonka oikeisto tahallaan unohti. Bioteknologioiden soveltaminen ja Amazonin alueen kansainvälinen yhteistyö ovat myös Lulan mainitsemia painopisteitä, joihin sisältyy niin ikään tieteen rooli ilmastokriisin ratkaisemisessa.
3. María Osmarina Marina Silva Vaz de Lima tai lyhyesti vain Marina Silva on kohta 65-vuotias jonkin sortin ekososialisti, vahvan linjan ekologisti ja kokenut poliitikko. Hän on kolminkertainen senaattori ja Lulan entinen ympäristöministeri vuosilta 2003–2008. Hän tavoitteli myös kolmasti Brasilian presidenttiyttä. Hän pani alulle aikanaan kovin kunnianhimoisen Amazonin sademetsän hakkuiden vähentämisen, josta on erilaisia tilastoja, mutta Lula taitaa yleensä puhua 80 prosentin vähennyksestä. Silva erosi hallituksesta kesken kaiken, koska koki muiden ministeriöiden ideat ”kehityksestä” oman suojelutyönsä vaarantaviksi. Tämä yksi Brasilian merkittävimmistä ympäristöalan tiedenaisista sai ympäristöalan ”Nobelin” eli Goldman-palkinnon jo 1996. Sen jälkeen on tullut monia muitakin tunnustuksia. Hän oli alun perin PT:n jäsen yli 20 vuotta, kuului sitten kahteen muuhun ryhmään ja perusti lopulta oman Kestävyysverkosto-puolueensa (Rede) 2015, jolla on sellaiset 19 000 jäsentä. Veteraaniekologisti ja Brasilian uskottavin vihreä poliitikko aloitti uuden yhteistyön Lulan kanssa, koska presidentti allekirjoitti vihdoin täysin rinnoin kunnianhimoisemman ympäristöpolitiikan vaatimukset. Silva sanoo Lulan muuttuneen ja ymmärtäneen, että ilmasto- ja ympäristöpolitiikan on lävistettävä kaikki hallinnon alat. Tätä Lula on painottanut luvatessaan lopettaa metsähakkuut. Ympäristöpolitiikan uudistamiseksi on myös luotu eri ministeriöiden yhteinen työryhmä. Alkuperäiskansojen ministeriö on myös tärkeä avaus Amazonin politiikan muuttamisessa. Amazonin kansainvälinen rahasto aktivoituu nyt uudelleen. Siellä on jo yli 600 miljoonaa dollaria ja muun muassa Saksa on ilmoittanut sijoittavansa rahastoon hetimmiten toiset 30 miljoonaa. Jäädytettyjä varoja voidaan vihdoin käyttää. Lula aikoo muun muassa maksaa yhteisöille puiden pystyssä pitämisestä. Ekoturismi on myös mahdollisuus unohtaa biodiversiteetin tuhoaminen, toinen toivo lepää jo mainituissa bioteknologiahankkeissa ja ylipäätänsä kansainvälisen tutkimusyhteistyön tiivistämisessä. Lula on selkeästi radikalisoitunut ekologisen visionsa suhteen eikä enää aseta esimerkiksi työllisyyttä ja luonnonsuojelua vastakkain. Puhtaat energiat nousevat nyt keskiöön. Ja niin, koska Kolumbiassa on ensimmäistä kertaa vallassa ekososialistinen hallinto, siltä suunnalta on odotettavissa paljon rohkeita ja tärkeitä avauksia, joista puhuttiin Gustavo Petron ja Lula da Silvan välillä jo virka-astujaisten jälkeisenä päivänä. Nyt Amazonin alueen maiden ainut murheenkryyni suojelun suhteen on Perun vallankaappauksesta noussut diktatuuri. Täältä voi käännättämällä lukea tiivistelmän ”sademetsän senaattorin” urasta. Lula on kertonut, että laiton kaivostoiminta loppuu. Uusia lupia tuskin enää myönnetään ainakaan sademetsäalueille. Varmasti myös olemassa olevia normeja ja kaivosyhtiöiden velvollisuuksia tiukennetaan.
4. Lula on luvannut tuoda Brasilian takaisin kansainvälisen yhteisön täysivaltaiseksi ja vastuulliseksi jäseneksi. Tämä tarkoittaa muun muassa Mercosurin, Unasurin ja Celacin vahvistamista. Myös Brics-yhteistyön syventäminen on esiintynyt Lulan puheissa. Konkretia vielä puuttuu, mutta itse odotan valtavan paljon itsenäisyyksiä kunnioittavaa integraatiota Lulalta ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorilta, joka käytännössä polkaisi veret seisauttavalla kesän 2018 vaalivoitollaan käyntiin tämän punaisten tai edistyksellisten voimien toisen aallon, joka on johtanut siihen, että Latinaisen Amerikan ja Karibian väestöltä jo 86 prosentilla on vasemmistohallitus. Hän on ollut myös mantereen politiikan vahvin ääni. Nyt rinnalle nousee Lula. Edellytykset mantereen laajuiselle yhteistyölle eivät ole koskaan olleet paremmat kuin nyt eikä tarve siihen suurempi, pandemian opetuksien ja globaalin talouskriisin jäljiltä. Täällähän perinteisesti oikeisto katsoo pohjoiseen ja vasemmisto etelään, siksi yhdentyminen on ennen kaikkea vasemmistolaista ulkopolitiikkaa ja sisämarkkinoiden sekä yhteisten tuotanto- ja jakeluketjujen vahvistamista, mukaan ovat tulleet myös tiede- ja avaruusyhteistyö. Lula aikoo muun muassa edistää Etelä-Amerikan yhteistä sähköverkostoa. Ensimmäinen valtiovierailu on Argentiinan Celacin-huippukokous näinä päivinä. Seuraavat vierailut kohdistuvat Yhdysvaltoihin, Portugaliin ja Kiinaan. Vuoden toisella puolikkaalla toivottavasti näemme alkavan yhdentymisen alustavia avauksia. Sanotaan vielä Brics-politiikasta se, että se lienee mantereen ulkopuolisen yhteistyön ykkösavaus.