Islas Marías tai Maarian saaret on neljän saaren – María Magdalenan, María Cleofasin, María Madren ja San Juaniton pikkusaaren – muodostama saariryhmä Meksikon Tyynenmeren rannikolla reilun sadan kilometrin päässä lähimmästä rannikosta. Siellä toimi yli sadan vuoden ajan liittovaltion vankila, mutta Meksikon nykyinen hallitus avasi sinne äskettäin valtiollisen ekoturismin keskuksen. Saarella käynti yhdistää toisiinsa Alcatrazin synkkää historiaa ja Galápagos-saarten koskematonta luontoa. Alue on muuntautunut luonnonsuojelukohteeksi vuodesta 2010 lähtien, jolloin Unesco julisti sen suojelunalaiseksi seuduksi (Reserva de la Biosfera). Joulukuun 16. päivä presidentti Andrés Manuel López Obrador avasi pandemian ja Roslyn-hirmumyrskyn tuhotkin kesken rakennustöiden kohdanneen projektin yleisölle. Ensimmäiset vierailijat saapuivat ”Tyynenmeren helvettiin” (El Infierno del Pacífico) 21.12.2022. Modernit lautat liikennöivät luonnonkauniille saariryhmälle San Blasista, Nayaritista, ja Mazatlánista, Sinaloasta. Vierailin tässä paratiisissa 21.–23.3. Tämä on kertomus siitä, mistä tässä ihmiset seikkailuun kaukana rannikosta ja nyky-yhteiskunnan hälinästä vievästä projektista on kyse.
Vuosien 1905 ja 2019 välisenä aikana vankilana (Colonia Penal Federal Islas Marías) toiminut saarirypäs heijastelee ja symbolisoi sitä suunnatonta muutosta, minkä Meksiko on kokenut viime vuosina palatessaan vallankumouksen ja kansanvallan tielle oikeistolaisen autoritarismin ja eliitin etuja hinnalla millä hyvänsä ajaneen uusliberaalin talouspolitiikan syövereistä. Alun perin diktaattori Porfirio Díaz Mori osti saaret valtiolle Manuel Carpenan perheeltä, joka omisti ne 26 vuoden ajan. Saarille nousi ankarien olojen eristys- ja rankaisulaitos, jonne päätyi myös rutkasti poliittisia vankeja. Julkiseen tietoisuuteen saaret nousivat varsinaisesti vasta 1951, kun siellä filmattiin Pedro Infante Cruzin tähdittämä ja Emilio ”El Indio” Fernández Romon ohjaama Las Islas Marías -elokuva vuonna 1951. 2000-luvulla saaria käytettiin huumeiden salakuljetukseen, onhan siellä 1 400 metrin kiitorata. Kauas katseilta piiloon syydettiin myös paitsi liittovaltion rahaa niin myös Plan Meridan avustuksia Yhdysvalloista. Enrique Peña Nieton hallitus tukahdutti väkivaltaisesti vuoden 2013 vankilakapinan. Mediat kuitenkin vaikenivat aiheesta. Helvettiä haluttiin vielä herätellä henkiin uudella vankilaprojektilla, joka ei kuitenkaan onneksi toteutunut koskaan. Kaikkiaan saarella arvioidaan olleen vajaan 115 vuoden ajanjakson aikana noin 45 000 vankia. Ihmisen vaikutus on yltänyt vain suurimmalle saarelle María Madre, jonka pinta-ala on 145,282 km ja jossa asuu nykyisin noin 1 100 henkeä. Saarien johtamisesta vastaa kontra-amiraali Juan Manuel Muñoz Gómez.
Koko saarien synkin kolkka löytyy vanhan jo hylätyn vankilan selleistä ja käytäviltä, joissa oli pulaa sekä vedestä ja ruuasta. Ihmisen jättämiä jälkiä eli nykyisiä kulttuurihistoriallisia vierailukohteita saarella ovat suolakaivokset, katkarapujen viljelyaltaat, hautausmaa, majakka, kirkko ja tilat, joissa työstettiin kiviä ja tiiltä sekä entinen lankakehräämö. Saariryhmällä kävijät tutustuvat vierailullaan kaikkiin näihin kohteisiin sekä käyvät Punta Halconesin tähystyspaikalla, katselevat kirkasta tähtitaivasta kiitoradalla, käyvät museossa ja kiertävät saaren toisessa kolkassa niin sanotun entisen hallituspalatsin ja kipuavat 300 metriä merenpinnan yläpuolelle, jossa tähystää käsivartensa merta kohden avaava Jeesus-patsas (Cristo Rey), jonka veistämisestä vastasi Pedro Jiménez Corona. 2005 valmistuneen projektin isä oli Ramón Torres Moreno alias Padre Toto, joka toimi saarien pappina 23 vuoden ajan. 1989 aloitettu monumentti valmistui samana vuonna kuin jesuiittapappi Toto kuoli. Hylättyjä taloja on yhä eri puolilla saarta oman onnensa nojassa, mutta majoitustilat ovat täysin uusia: niissä on ajanmukaiset ilmastointilaitteet, hyvälaatuiset patjat, pienimuotoinen keittiö ja jääkaappi sekä varsin toimiva kylpyhuone. Huoneet ovat tilavia ja viihtyisiä, vaikka niissä ei ehdikään viettää paljon aikaa, sillä aamuviideltä käynnistyvät kiertueet pitävät vierailijat kiireisinä iltayhdeksään saakka. Buffetruokailu, josta sain kiitettävässä määrin vegaaniset tarjoilut ilmoitettuani ruokavaliostani etukäteen, järjestetään kolme kertaa päivässä. Apartheidin kaatajana ansioitunut Nelson Mandela oli saarella pidetty esimerkki, joten hänen kuvansa koristaa saaren satamaan, Puerto Balletoon, johtavaa porttia. Vierailukeskuksessa on luontoa ja kulttuuria yhdistelevä seinämaalaus sekä ryhmä alkuperäiskansojen käsityöläispuoteja, joita on myös vastapuolella katua. Lisää seinämaalauksia voi nähdä auditoriossa. Niin ikään tästä keskeisestä osasta saarta löytyy useita tilataideteoksia, veistoksia, patsaita ja muistolaattoja. Myös vankien aikanaan toteuttama kivien latomisen taide tekee vaikutuksen vierailijaan ja kaunistaa keskusalueen pieniä koristesiltoja, kivistä ladottua putousta sekä useita hartaasti toteutettuja katupintoja.
Saaren tänä päivänä kuuluisin poliittisin vanki oli kirjailija José Revueltas Sánchez (1914–1976), jonka tunnetuimpiin teoksiin lukeutuu hänen ensimmäinen romaaninsa Veden muurit (Los Muros de Agua), joka julkaistiin 1941. Revueltas oli koko elämänsä ajan vasemmistoradikaali, joka kohtasi vainoa ja sensuuria suunnalta jos toiseltakin. Hän oli myös yksi vuoden 1968 opiskelijaliikkeen johtohahmoista. Islas Marías -saarille hänen tiensä kävi 1932 ja 1934–1935. Ensimmäisen alaikäisenä saadun tuomion syynä oli kommunistipuolueen pamflettien jakaminen ja toisen saarikierroksen lähtölaukaus oli tiettävästi taas maatyöläisten lakkoon kiihottaminen. Kaikkiaan hän vietti 13 kuukautta keskellä avaraa valtamerta. Revueltasin vahvan ideologisen sisällön omaava laaja noin 50 julkaisun tuotanto kattaa romaanien lisäksi esseitä, toimittajan työtä, runoutta, teatterinäytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Toinen kuuluisa vanki oli nimeltään Jesús Ortíz Muñoz alias El Sapo (”Sammakko”), joka oli yli sadan uhrin elämän päättänyt sarjamurhaaja. ”Rupikonna” tosin ylpeili tappaneensa pelkästään 2.1.1946 yhden ainoan päivän aikana 150 ihmistä Leónissa, Guanajuatossa, järjestetyssä mielenilmauksessa. Viimeiset 15 vuotta elämästään Maarian saarilla viettänyt Ortíz Muñoz solmi vahvan ystävyyden pappi Juan Manuel Martínez Macíasin – alias El Padre Trampitas (”temppuileva pappi”) – kortin pelaajana ansioituneen katolisen kirkon edustajan kanssa. Sapo lupasi Padre Trampitasille jättävänsä väkivallan kokonaan. Hän myös piti lupauksensa ja kohtasi kuoleman 1975 toisten vankien tekemien macheten iskujen vuoksi. 25 vuotta saarella palvellut Martínez Macías halusi kuollessaan vuonna 1990 tulla haudatuksi lojaalin ystävänsä viereen. Eri taustoista huolimatta toisensa löytäneet ystävykset lepäävätkin vierekkäin saaren hautausmaalla, jossa on rekisteröity olevan 210 leposijaa.
Saarella voi osallistua 18–29-vuotiaille nuorille suunnattuun ympäristön koulutusohjelmaan (Guardianas y Guardianes del Territorio), jonka ylläpidosta valtio vastaa ja joka kestää 14 päivän ajan. Ympäristö- ja kulttuurikoulutukseen erikoistunut keskus kantaa kapinallisen kirjailijan nimeä (Centro de Educación Ambiental y Cultural “Muros de Agua – José Revueltas”). 30 hengelle kerrallaan suunnatun ohjelman sisällön toteuttamisesta vastaavat ympäristöministeriö (Secretaría de Medio Ambiente y Recursos Naturales – SEMARNAT) ja Kansallinen luonnonsuojelualueiden komissio (Comisión Nacional de Áreas Naturales Protegidas – CONANP). Tarkoitus on varustaa nuoret ekologisella osaamisella, jonka he voivat myöhemmin jalkauttaa omiin yhteisöihinsä. Tähän mennessä nuoria on koulutettu kahdeksan ryhmän verran ja yhdeksännen ryhmän hakuprosessi on avattu.
Vapauden ja luonnon tyyssija on nykyään pienen mittakaavan valtiollinen ekoturismikeskus, jonka historia, rauha ja kauneus kiehtoo heitä, jotka ovat kyllästyneet ylikaupallisen turismin väärinkäytöksiin. Vierailukohteena Islas Marías on ainutlaatuinen kokemus ja täydellinen vastakohta Cancúnin kaltaisten rantalomakohteiden kulutushysterian täyttämälle maailmalle. Etäisyys mantereeseen tuo mukanaan levollisuuden, tyyneyden ajatella ja hiljaisuuden levätä kaukana arjen kiireistä. Tällä hetkellä viikoittain saarella käy noin 300 vierailijaa. Viikonloppuisin heitä on noin 200 ja viikon aikana toiset satakunta. Jatkossa saarille avataan kolmas lauttayhteys Boca de Chilasta, Nayaritista. Suunnitteilla ovat myös pienkoneiden lennot Ciudad de Méxicosta ja Nayaritin pääkaupungista Tepicistä. Oma 176 kilometrin lauttareissuni Mazatlánista Tyynenmeren saarille kesti 23 solmun keskivauhdilla noin 4,5 tuntia kumpaankin suuntaan. San Blasista katsottuna etäisyys puolestaan on 132 kilometriä. Vuoden 2022 loppuun mennessä saarilla oli käynyt 328 vierailijaa ja vuoden 2023 aikana vierailijoiden määräksi arvioidaan 2 800 henkeä.
Suojelualue kattaa reilun 641 neliökilometrin vyöhykkeen, mutta kolmen saaren sekä yhden pikkusaaren ja viiden saarekkeen maa-alueen kokonaispinta-ala on likimain 245 neliökilometriä. Alueen luonto on lähes koskemattomassa tilassa. Ihmisen vaikutus on rajoittunut vain niin sanotulle pääsaarelle María Madrelle. Islas Marías ovat Meksikon kuivaan tropiikkiin sijoittuva saaristo, hauraiden ekosysteemien elinympäristö, jonka kasvi- ja eläinlajiston rikkaus on luonteeltaan merkittävä niin biologisesti, taloudellisesti, tieteellisesti kuin kulttuurillisestikin. Se näyttäytyy niin maiseman täyttävissä viidakoissa kuin sitä paikoin ympäröivissä mangrovemetsissä sekä merellisen luonnon koralliriutoilla ja rannikoilla. Alueen luonto on pysynyt eristyksissä mantereesta yli kahdeksan miljoonan vuoden ajan, mikä tekee siitä kotoperäisten tai endeemisten lajien kehdon. Ensimmäinen kerran Islas Marías julistettiin luonnonsuojelualueeksi (Área Natural Protegida – ANP) vuonna 2000.
Mitä tulee biodiversiteettiin niin saariryhmällä elää 29 uhanalaista lajia, joista eri lähteiden mukaan ainakin 16–20 ovat kotoperäisiä eikä niitä tiedetä esiintyvän muualla maailmassa. Toisessa lähteessä kotoperäisiä lajeja kerrottiin puolestaan olevan 42. Toisaalta pelkästään lintujen endeemisiä alalajeja tavataan lähteiden erot huomioiden joko 12 tai 24 kappaletta. Joka tapauksessa uusia lajeja voidaan yhä jatkossa löytää lisää tieteellisen tutkimuksen edistyessä. Esimerkkeinä voidaan mainita keltapääpapukaija (Amazona oratrix tresmariae), saarten oma paikallisen ravintoketjun huipulla oleva pesukarhu (Procyon insularis) ja niin sanottu Tres Marías -kani (Sylvilagus graysoni). Merellisestä lajistosta uhanalaisten lajien listalta tavataan kolmea kilpikonnaa: haukkanokkakilpikonna (Eretmochelys imbricata bissa), oliivikilpikonna (Lepidochelys olivacea) ja ruskea kilpikonna (Chelonya agassizi). Lisäksi saariston tunnettuihin lajeihin lukeutuvat musta iguaani (Ctenosaura pectinata) ja punainen kardinaali (Cardinalis cardinalis). Eksoottisena lajina pääsaarelle on saapunut siellä vapaasti käyskentelevä vuohi. Myös esimerkiksi rottia on päässyt alueelle laivojen kyydissä. Toisaalta saarirypästä ympäröi delfiinien, haiden ja valaiden populaatio. Keskellä merta kohoavat saaret ovat niin ikään tärkeä lintujen pesimä- ja ravitsemusalue. Saaren lajeista bongasin itse kymmeniä kilpikonnia merimatkan aikana, yhden valaan mereltä ja toisen saaresta, lukuisia iguaaneja, muutamia kaneja sekä kaksi pesukarhua. Oppaamme Daniel Vargasin minulle näyttämän tieteellisen oppaan mukaan saariryhmälle tavataan noin 600 erilaista kasvi- ja eläinlajia, mutta ympäröivästä merestä löytyy niin ikään satoja muitakin lajeja. Toisissa lähteissä puhutaan jopa 1 200 lajista, mikä pitää kenties sisällään myös eri alalajit. Suojelunalaisia lajeja on joka tapauksessa 60, mikä on laskutavasta riippuen joko viisi tai kymmenen prosenttia koko lajikirjosta.
Helvetistä paratiisiksi muuntautuneen saariryppään portit jälleen maailmalle avatessaan 16.12.2022 presidentti López Obrador teki selväksi, ettei raha ole ollut keskeinen motiivi:
– Aiomme tehdä tunnetuksi tämän vaihtoehdon olemassaolon, ja huolehtia myös siitä, ettei se tule liian täyteen. On syytä tietää, ettemme hyväksyneet meille tehtyä tarjousta risteilyaluksien saapumisesta, saati modernien viiden tähden hotellien rakentamisesta tai suuren mittakaavan turismista. Se ei ole päämääränä. Haluamme, että suurin osa meksikolaisista voi tulla tänne, nauttia näistä saarista ja vahvistaa identiteettiämme, lujittaa historiaamme, voimistaa kulttuuriamme. Myös ulkomaalaiset voivat tulla tänne, tämä paikka on avoinna kaikille ihmisille.
– Kuvitelkaa lepäämisen, nukkumisen ja heräämisen valtavaa iloa tässä paratiisissa, joka ennen oli kuin helvetti, mutta nyt se on jälleen arvonsa vertainen.
Minulle Islas Marías on kiistattomasti kauneimpia paikkoja, missä olen käynyt milloinkaan. Myös ihmisten kesken vallitseva ilmapiiri on mitä sydämellisin. En olisi oikeastaan enää halunnut palata mantereelle ainakaan pariin kuukauteen. Saarille on vielä palattava. Mielelläni toimisin siellä oppaana silloin tällöin tai työstäisin sanataidetta levollisessa ympäristössä, joka hakee vertaistaan. Saaren vierailumahdollisuuksiin voi tutustua tällä virallisella sivustolla, josta vastaa merijalkaväen ministeriön (Secretaría de Marina) hallinnoima Turística Integral Islas Marías (Turimar). Kuten José Revueltas saaria kuvaili, tässä ”kummittelevassa äärettömyydessä” on oma taikansa.
Lähteet: Proyecto Integral de la Reserva de la Biósfera Islas Marías, Meksikon hallitus, Secretaría de Marina, SEMARNAT, CONANP, Milenio, Miedoteca, Forbes, Extraoficial, La Jornada, etc.