Hondurasissa käytiin sunnuntaina 28.11. yhdistetyt presidentin- ja kongressinvaalit. Lisäksi valittiin 298 kunnan päättäjät ja 20 Keski-Amerikan parlamentin jäsentä. Oikeisto on hallinnut Latinaisen Amerikan neljänneksi köyhintä maata autoritäärisin ottein aina vuoden 2009 vallankaappauksesta lähtien, mikä on johtanut rikollisuuden ja turvattomuuden sekä siirtolaisuuden lisääntymiseen.

Presidentinvaalit, joihin osallistui 15 ehdokasta, ratkaistaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Keskeneräistentulosten mukaan vasemmisto on lyömässä oikeiston ennustettua suuremmalla erolla. Kilpaa johtaa jo ratkaisevalla erolla Vapauden ja uudelleen perustamisen puolueen (Libertad y Refundación) eli Libren puheenjohtaja Xiomara Castro Sarmiento. Hän on vuonna 2009 vallasta syrjäytetyn entisen presidentin Manuel Zelayan vaimo ja 62-vuotias yrityshallinnon kandidaatti, josta on kehkeytynyt poliittisen vastarinnan ilmentymä. Hänen poliittinen uransa sai varsinaisesti alkunsa 7.7.2009 vain kymmenisen päivää Zelayan kokeman laittoman kaappauksen jälkeen. Katujen konkarina Castrolla on sellaista uskottavuutta, joka hänen kilpakumppaneiltaan puuttuu. Kolmatta kertaa presidenttiehdokkaana ollut Castro de Zelaya nimitettiin myös 2016 Latinalaisen Amerikan poliittisten puolueiden konferenssin (Coppal) puheenjohtajaksi.

Libren lisäksi Castron takana seisovat myös Hondurasin pelastamispuolue (Partido Salvador de Honduras), Innovaativisuus- ja yhtenäisyyspuolue (Partido Innovación y Unidad) ja itsenäinen kansanliike Honduras Humana. Yhdessä nämä oppositiopuolueet ovat muodostaneet niin sanotun Liiton kansan kanssa (Alianza con el Pueblo). Vielä marraskuussa vasemmistolainen itsenäinen ehdokas Milton Omar Ávila alias ”keltainen koira” (El Perro Amarillo) ja Arvokkuuden ja toivon kansanliike (Movimiento Independiente Dignidad y Esperanza) sekä sen ehdokas Santos Orellana asettuivat tukemaan Castron ehdokkuutta. Puolueryhmittymä on tehnyt 30 vaalilupausta ja sen hallitusohjelma pyrkii ”palauttamaan demokraattisen järjestyksen ja perustuslaillisen valtion hondurasilaisen kansan parhaaksi”.

Castrosta on tulossa lisäksi Hondurasin historian ensimmäinen naispresidentti. Kun äänistä on laskettu 51,45 prosenttia, Castroa on tukenut 961 694 äänestäjää, mikä tarkoittaa tässä vaiheessa laskentaa 53,6 prosentin osuutta. Laskenta on edennyt varsin hitaasti, koska vielä tiistaihin tultaessa äänistä on laskematta 48,55 prosenttia.

Toista sijaa pitää hallussaan maata vuodesta 2010 hallinneen Kansallispuolueen (Partido Nacional de Honduras) Nasry Asfura vajaan 33,9 prosentin osuudella. Eroa kärkipaikkaan on kertynyt jo yli 354 000 äänen verran. Hänen oikeistolainen puoluetoverinsa Juan Orlando Hernández on hallinnut Hondurasissa kahden kauden ajan, vaikka maan perustuslaki ei salli uudelleenvalintaa. Korkein oikeus kuitenkin antoi Hernándezille erityisluvan asettua uudelleen ehdolle 2017.

Kolmantena on puolestaan Liberaalipuolueen (Partido Liberal de Honduras) Yani Rosenthal reilulla 9,2 prosentin kansantuella. Muut ehdokkaat eivät yllä edes puolen prosentin kannatukseen. Perinteisesti PNH ja PLH ovat vuorotelleet vallassa, mikä on tehnyt Hondurasista käytännössä kaksipuoluemallin, mutta nyt tämä totuttu valta-asetelma on vihdoin murtumassa. Lähes 5,2 miljoonasta äänioikeutetusta noin 68,1 prosenttia osallistui näihin äänestystalkoisiin, mikä tarkoittaa historiallisen vilkkaita vaaleja. Esimerkiksi silloin, kun Zelaya valittiin presidentiksi 2005, vaaleihin otti osaa vain 42,9 prosenttia. Vastaavat luvut 2009 olivat 49,9, 2013 61,2 ja 2017 57,5 prosenttia. Sankka osallistuminen takasi sen, että edes oikeiston järjestämillä ääntenostokampanjoilla ei ollut haluttua vaikutusta lopputulokseen.

Vaalien läpinäkyvyyden ja laillisuuden valvontaan osallistui noin 7 000 henkeä, mukaan lukien 400 kansainvälistä tarkkailijaa. Kansallisella vaalineuvostolla (CNE) on lain mukaan 30 päivän määräaika lopullisten tulosten julkistamiseen ja virallisen voittajan ilmoittamiseksi. Uusi presidentti aloittaa neljän vuoden virkakautensa 27.1.2022.

Jo ennen vaaleja vasemmiston ehdokas teki selväksi, kuka tulisi hallitsemaan tätä Keski-Amerikan maata, joka on pinta-alaltaan noin kolmannes Suomesta:

− Entisen presidentin Zelayan kyvyt takaavat minulle aina tasokkaan neuvonantajan, mutta päätökset teen ehdottomasti itse. On vain yksi presidentintuoli ja tuolla tuolilla istun vain minä.

Myös Mel Zelaya on samoilla linjoilla vaimonsa kanssa:

− En ole ehdokas. Se, joka on sisäpuolella, on Xiomara, hän on toinen ihminen. Mitä hän aikoo tehdä minulle? En tiedä, voi olla, että hän lähettää minut kotiini hoitamaan lastenlapsia.

Xiomara Castro kuvasi tunnelmiaan Twitterissä sunnuntai-iltana:

− Kiitos kansa! Muutimme 12 vuoden kyyneleet ja tuskan iloksi. Marttyyreidemme uhraus ei ollut turha. Aloitamme solidaarisen vaurauden aikakauden vuoropuhelulla kaikkien alojen kanssa, ilman syrjintää ja ilman lahkolaisuutta

Kansallispuolue riveissä vaalitulos on aiheuttanut suuren hiljaisuuden, mutta Liberaalipuolueen Yani Rosenthal on tunnustanut Castron vaalivoiton ja kiitellyt kahdeksan vuoden ”painajaisen loppuneen”. Vaalien jälkeisenä tiistaina Asfura myönsi tappionsa ja kävi Castron kodissa onnittelemassa henkilökohtaisesti voittajaa. Kärkiehdokkaat kävivät lämminhenkisen keskustelun Hondurasin tulevaisuudesta.

128-paikkaisen kongressin tilanteesta on vielä liian aikaista antaa selkeää tilannekuvaa, mutta vasemmistolaisen Libren oletetaan saavan enemmistö kansanedustajista. Vasemmistoblokin tiedetään yltäneen voittoon 17/18 vaalialueesta. Nykyisellään Kansallispuolueella on 61, Librellä 30 ja Liberaalipuolueella 26 paikkaa. Lisäksi parlamentista löytyy viisi pienempää ryhmää, joilla on hallussaan 11 paikkaa.

Vaalien alustavien tuloksien tultua Castro julistautui voittajaksi heti sunnuntai-iltana:

− Voitimme, sillä tänään kansa on ilmaissut itseään ja on antanut arvon tuolle lauseelle: ”vain kansa voi pelastaa kansan”.

− Pois sota, viha, kuolemanpartiot, korruptio, huumekauppa ja järjestäytynyt rikollisuus, ei enää köyhyyttä.

− Aiomme antaa sielumme, elämämme ja sydämemme voidaksemme taata erilaisen kotimaan, oikeudenmukaisen, tasavertaisen kotimaan. Vapaan ja itsenäisen Hondurasin, joka pystyy vastaamaan niin moniin tarpeisiin.

 

12 vuoden oppositiotaival vallankaappauksesta valtaan

 

José Manuel Zelaya Rosales, joka tunnetaan Mel Zelayana, ehti olla Liberaalipuolueen (PLH) riveistä nousseena presidenttinä tammikuun 2006 lopusta kesäkuun 2009 loppuun asti, jolloin poliittinen kriisi kärjistyi sotilasvallankaappaukseksi. Zelay voitti marraskuun viimeisen sunnuntain vaalit 2005 999 000 äänellä ja 49,9 prosentilla jättäen toiseksi Kansallispuolueen (PNH) Porfirio Lobon, joka sai 46,2 prosentin ja melkein 926 000 äänen kannatuksen.

Zelayan hallitus muistetaan kansanläheisenä vasemmistohallituksena, joka korotti minimipalkkaa. Ensin vuonna 2007 se nousi kahteen kertaan 9,7 ja 11 prosenttia, mutta joulukuussa 2008 alimpaan palkkaluokkaan tehtiin 60 prosentin kertakorotus. Ulkopolitiikassa Honduras tuli Zelayan aikakaudella erityisen hyvin toimeen Nicaraguan, Kuuban ja Venezuelan kanssa, mistä osoituksena se liittyi Meidän Amerikkamme bolivaariseen kansojenliittoon (ALBA) ja sai myös öljy-yhteisö Petrocariben jäsenyyden.

Vuoden 2007 loppupuolelta aina huhtikuun 2008 toimeenpanovallan ja kongressin välillä elettiin konfliktia, joka liittyi vaalilainsäädännön uudistamiseen. Zelaya koki lakiuudistuksen heikentävän demokratiaa ja taloutta, joten hän hylkäsi sen käyttäen veto-oikeuttaan. Kuitenkin paikallinen eduskunta pyysi korkeimman oikeuden lausunnon uudistuksesta. Kun oli todettu, ettei uudistus riko perustuslakia, kongressi vahvisti sen presidentin vastustuksesta huolimatta.

Vallankaappaus tapahtui sen jälkeen, kun Zelaya ajautui erimielisyyksiin kongressin lisäksi korkeimman vaalituomioistuimen ja korkeimman oikeuden kanssa yrittäessään kutsua koolle kansalliskokousta uuden perustuslain säätämiseksi. Zelay oli kutsunut hondurasilaiset kansanäänestykseen 28.6. kysyäkseen heidän näkemyksiään siitä, tulisiko marraskuun 2009 vaaleihin luoda neljäs vaaliuurna presidentin, kansanedustajien ja kunnallispäättäjien vaalien lisäksi. Neljäs uurna liittyi perustuslain uudistamistarpeesta tehtävään kansanäänestykseen. Viisi päivää ennen ensimmäistä kansanäänestystä, kongressi sääti vaalit laittomiksi. Zelaya ei kuitenkaan pysäyttänyt vaaliprosessia, vaikka myös vaalituomistuin ja korkein oikeus pyysivät perumaan vaalit. Presidentti pyysi armeijaa jakamaan äänestyslipukkeet, mutta armeijan johdossa ollut Romeo Vásquez kieltäytyi käskystä. Sen jälkeen presidentti syrjäytti hänet, joka johti useiden merijalkaväen ja ilmavoimien kenraalien eroon.

28. päivänä kesäkuuta juuri ennen kansanäänestyksen järjestämistä, armeijan eduskunnan tukea nauttineen edustajat hakivat Manuel Zelayan kotoaan ja hänet karkotettiin kirjaimellisesti alusvaatteisillaan Costa Ricaan Hernán Acosta Mejían ilmastotukikohdasta. Tapaukseen liittyi myös pahoinpitelyä. Hondurasin kongressissa luettiin heti samana päivänä Zelayan oletettu erokirje, joka oli väärennys ja joka oli päivätty 25.6. Kongressin puheenjohtaja ja Zelayan puoluetoveri sekä vihamies Roberto Micheletti nimitettiin presidentiksi ja hän piti kiinni virastaan aina tammikuuhun 2010, jolloin epäilyttävät vaalit voittanut Porfirio Lobo astui Kansallispuolueen edustajana maan johtoon. Samaa ”pehmeiden vallankaappauksien” kahvaa sovellettiin myöhemmin muun muassa Paraguayissa, Brasiliassa ja Boliviassa.

Amerikan valtioiden järjestö (OEA) jäädytti Hondurasin jäsenyyden siihen asti, kunnes maahan palautettaisiin demokraattinen hallinto. Amerikkojen välinen kehityspankki (BID) ja Maailmanpankki hyllyttivät niin ikään maahan kohdistuneen rahoituksen. Myös kaikki Euroopan unionin suurlähettiläät vetäytyivät pois Hondurasista. YK ei myöskään koskaan tunnustanut Michelettin hallintoa. Kesäkuussa 2019 tehdyssä haastattelussa entisen presidentin veli ja kansanedustaja Carlos Zelaya vahvisti, että Mel syrjäytettiin siviilien ja sotilaiden yhteisellä liitolla, jota Yhdysvallat tuki, koska hän oli liittynyt 21. vuosisadan sosialismin rintamaan. Tämä lienee koettu alueellisessa mielessä huolestuttavaksi esimerkiksi vasemmistolaisuuden leviämisestä.

Maaliskuussa 2010 Venezuelan silloinen presidentti Hugo Chávez nimitti Zelayan Petrocariben poliittisen neuvoston johtavaksi koordinaattoriksi. Toisaalta 17.9.2010 Zelaya vannoi virkavalansa Keski-Amerikan parlamentin edustajana. Myöhemmin korkeimman oikeuden valitustuomioistuin hylkäsi kaikki Zelayaan kohdistuneet korruptiosyytökset. Zelaya saattoi lopulta palata kotimaahansa ja sen pääkaupunki Tegucigalpaan toukokuun 28. päivä vuonna 2011 seurueessa, johon kuului myös Venezuelan ulkoministeri Nicolás Maduro ja Dominikaanisen tasavallan ulkoministeri Carlos Morales Troncoso ja entinen kolumbialainen senaattori Piedad Córdoba. Paluuta tuki myös sopimus kansallisesta sovinnosta ja demokraattisen järjestelmän lujittamisesta, joka solmittiin presidenttien Lobo ja Zelaya välillä Kolumbian ja Venezuelan hallitusten toimiessa välittäjinä.

13.3.2011 korkein vaalituomioistuin julisti Zelayan puolueen Libren (Libertad y Refundación) lailliseksi. Uusi vasemmistolainen puolue osallistui vuoden 2013 ja 2017 vaaleihin, mutta jäi kummallakin kerralla toiseksi. 2013 ehdokkaana oli Xiomara Castro ja 2017 Salvador Nasralla, joka muodosti osan vuoden 2021 vaalivoittoon yltäneestä koalitiosta. Nasrasta tulee uuden hallituksen varapresidentti.

 

Rikkinäinen valtio ja köyhä kansa

 

Nykyinen presidentti Juan Orlando Hernández (JOH) nousi valtaan sen jälkeen, kun hän sai oikeusviranomaiset puolelleen ja pystyi asettumaan ehdokkaaksi uudelleen Hondurasin perustuslain vastaisesti. Myös itse vuoden 2017 vaaleihin on liitetty väitteitä vaalilainsäädännön rikkomuksista. Vaaleja seurasi pitkä protestikausi ja jopa OEA suositteli vaalien uudelleen järjestämistä.

Hernándezin eli JOH:in vuosia vallassa ovat leimanneet ihmisoikeusrikkomukset, laittomat telotukset, julkisen varojen ryövääminen ja liittoutuminen huumekartellien kanssa. Oppositiopuolue Libren kansanedustaja Lenín Laínez kuvailee viime vuosina vallassa olleen oikeiston perintöä:

− Juan Orlando jättää meille rikkinäisen maan. Velkaantuneen maan, jossa on vakavaa huumekorruptiota, korkea määrä rikollisuutta ja yksi Latinalaisen Amerikan epätasa-arvoisimmista väestöistä.

Juuri valtaa pitäneen Kansallispuolueen riippuvaisuus yhtäältä huumekaupasta ja toisaalta armeijan erityisyksiköistä on saanut hondurasilaiset määrittelemään tämän hallintomallin ”huumediktatuuriksi” (narcodictadura). Hernándezin aikakaudella huumejengien valta on kasvanut samalla, kun armeijan kontrolli julkisesta tilasta on lisääntynyt, onpa armeijan alaisuuteen jopa luotu uusia puolisotilaallisia iskuryhmiä ja eliittiyksiköitä, joista on tullut ammattilaisia ihmisoikeuksien polkemisessa.

Nyt vaalit voittanut Castro kertasi huonon hallinnon jälkiä 20.11. pitämässään puheessa:

− 12 vuotta laitonta hallitusta eivät ole tehneet mitään hondurasilaisten hyväksi. He ovat vain omistautuneet omille liiketoimilleen ja valtion rahojen huijaamiseen… sillä välin, kun kansa on ollut kurjuuden ja turvattomuuden uhrina.

Yoni Rivas on Aguánin laakson maaoikeusaktivisti. Hänen kotialueellaan on kuollut satoja henkiä palmuöljy-yhtiöiden ja talonpoikien yhteenotoissa, joihin Hondurasin armeijan tiedetään osallistuneet. Etenkin alkuperäiskansat ja afrohondurasilaiset ovat kokeneet pahiten uusliberaalin väkivallan seuraukset. Rivas ei näe oikeiston ehdokasta ja pääkaupungin johdossa toiminutta Asfuraa laisinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä jos hän voittaisi, siitä seuraisi vain ”enemmän korruptiota, enemmän rikollisuutta, enemmän vainoa ja lisää sitä samaa”.

Maailmanpankin mukaan köyhyys kasvoi Hondurasissa 55 prosenttiin pandemiavuoden 2020 aikana, mikä tarkoittaisi 700 000 köyhtynyttä ihmistä. Työttömyyden sen sijaan arvioidaan lähes tuplaantuneen vuodesta 2019 vuoteen 2020. Työttömyys nousi 10,9 prosenttiin, mutta alityöllisyys kasvoi myös 60,6 prosentista 70,7 prosenttiin. Syyskuussa 2021 joka kolmannen hondurasilaisen, yhteensä 3,3 miljoonan hengen arvioidaan kärsivän päivittäisestä ruokaturvan puutteesta eli jonkinasteisesta akuutista nälästä. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 57 prosentin luokkaa. Keski-Amerikan väestöltään toiseksi suurimman valtion bruttokansantuote (BKT) per henki oli 2 106 euroa vuonna 2020. Suomessa kansantulo oli puolestaan viime vuonna 42 700 euroa per asukas Datosmacro.comin mukaan.

Viimeisen vuoden aikana syyskuusta 2020 syyskuuhun 2021 hondurasilaiset edustivat yli puolta Yhdysvaltojen etelärajalla pidätetystä 701 000 siirtolaisesta paikallisten tulli- ja rajavartioviranomaisten tietojen mukaan. Toisaalta hondurasilaisten siirtolaisten Yhdysvalloista tekemät rajalähetykset ovat 22 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Vähintään miljoonan hondurasilaisen arvioidaan asuvan synnyinmaansa ulkopuolella ja heistä ainakin 800 000 asuu Yhdysvalloissa. Muita kohdemaita ovat olleet Espanja, Meksiko ja Nicaragua sekä El Salvador, mutta esimerkiksi Ruotsissa asuu arviolta noin 400 Hondurasin kansalaista. Kaikkiaan Hondurasissa on 9,5 miljoonaa asukasta.

Pandemian lisäksi Honduras koki vuoden 2020 aikana kaksi hurrikaania kahdessa viikossa: Eta (240 km/h) ja Iota (260 km/h). Suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttaneita luonnonkatastrofeja pidetään Hondurasin historian pahimpina ja niiden vahinkojen hintalappu ylsi ainakin 15 miljardiin dollariin. Honduras on yksi niistä maailman valtioista, joka kärsii pahiten ilmastonmuutoksesta, vaikka sen rooli sen kasvihuonekaasujen aiheuttajana on ollut hyvin pienen pieni. Hurrikaaneissa kuoli noin sata ihmistä, mutta rankkasateiden aiheuttamista tulvavahingoista kärsi jopa neljä miljoonaa hondurasilaista, mikä on yhdessä terveys- ja talouskriisin kanssa nostanut köyhyyden sekä siirtolaisuuden uudelle tasolle. France 24:n tietojen mukaan köyhyys yltäisi vuoden 2021 lopussa jo 80 prosenttiin ja työttömien määrä kahteen miljoonaan.

Tämän vuoden maaliskuun 30. päivä New Yorkin tuomioistuin langetti presidentin veljelle Juan Antonio ”Tony” Hernándezille elinikäisen tuomion huumekaupasta ja muista siihen liittyvistä syytteistä kuten terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta sekä aseiden hallussapidosta. Entisen kansanedustajan on lisäksi palautettava Yhdysvalloille 148,5 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksien muodossa. Kokaiinikauppiaana tunnetun veljen pidätys tapahtui jo tosin 2016. Sama kohtalo voi odottaa virkakautensa päättävää syytesuojansa menettävää presidenttiä, jonka väitetään kanavoineen huumekartellien lahjusrahaa puolueensa kampanjoihin. Sen vastineeksi hän on tiettävästi tarjonnut suojelusta rikosjärjestöille. Huumerikosepäilyt ovat myös kiristäneet Yhdysvaltojen ja Hondurasin välisiä suhteita.

Hernández on kiistänyt syytteet ja pitänyt niitä huumekartellien keinona hakea kostoa tai pyrkiä vähentämään rikostuomioitaan tarjoutumalla niin sanotuiksi suojelluiksi todistajiksi. Kuitenkin huumejengien lahjusrahan vastaanottamisesta löytyy useita asiakirjoja ja todistajalausuntoja. Osa Hondurasin kansasta on uskonut Hernándezin luomaan imagoon lain ja järjestyksen vaalimisesta. Nähtäväksi jää, päätyykö valtiota rikollispomon elkein johtanut JOH vielä telkien taakse.

Vallankaappauksen uhriksi joutunut Zelaya kommentoi presidentin veljen tuomiota ironiseen sävyyn maaliskuun lopussa:

− Tuomari Castellin Yhdysvaltain tuomioistuimessa määräämä elinkautistuomio JOH:in veljelle on raa’an 2009 väkisin valtaan nousseen diktatuurin lopun alku. Paradoksaalisesti Yhdysvallat tuki JOH:ta ja on suojellut häntä rikoksineen ja vaalivilppeineen.

 

Hallitusohjelma Hondurasin uudistamiseksi

 

Castron on määrä aloittaa siitä, mihin hänen miehensä jäi, mitä tulee Hondurasin julkisen elämän kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Siksi ei ole mikään ihme, että maan historian ensimmäisen naispresidentin kärkiehdotuksiin lukeutuu uuden perustuslain laatiminen.

“Demokraattisen sosialismin” ajajaksi itsensä laskeva Castro haluaa helpottaa ankaria aborttilakeja, vähentää pankkien ulkomaisista rahalähetyksistä veloittamia maksuja, luoda korruptionvastaisen komission YK:n tuella ja kumota sarjan oikeistohallitusten säätämiä lakeja.

Tuleva presidentti joutui vaaleissa kohtaamaan isolla rahalla tehdyn mediakampanjan vasemmistoa vastaan. Medioiden ehdoton enemmistö asettui tukemaan avoimesti oikeistoa, mutta Castron kansanliike kasvoi etenkin sosiaalisen median avulla. Kansallispuolue pyrki leimaamaan sattumoisin kuubalaisen vapaustaistelija Fidel Castron sukunimeä kantavan naispoliitikon vaaralliseksi “kommunismin” troijanhevoseksi.

Hallituksen suunnitelma Hondurasin uudelleen perustamiseksi (Plan de Gobierno para Refundar Honduras) on 68-sivuinen 16 lukua sisältävä asiakirja, joka korostaa muun muassa demokraattisia tavoitteita, etenkin kansalaisten osallistamista, ihmisoikeuksien takaamista, rauhan rakentamista, korruption vastaista taistelua, suurempia panostuksia terveyteen ja koulutukseen, turvallisuuteen sekä siirtolaisuuden ehkäisemiseen. Toisaalta se hahmottelee suuntaviivoja vaihtoehtoiselle taloussuunnitelmalle, joka rakentuisi karjatalouden ja ruokaomavaraisuuden kehittämiseen, kestävään metsätalouteen ja luonnonsuojelun parantamiseen, teolliseen kehitykseen ja turismiin.

Valtion budjetti aiotaan valjastaa kansan enemmistön palvelemiseen. Ohjelmassa listataan tavoitteita eri aloille ja eri yhteiskuntaryhmille. Ulkopolitiikassa tullaan painottamaan kansalaisnäkökulmaa ja keskiamerikkalaisuutta sekä itsemääräämisoikeutta ja solidaarisuutta. Taipein itsenäisyyden tunnustaminen on vaikeuttanut Kiinan ja Hondurasin keskinäisiä suhteita, mutta nyt tähänkin pulmaan ollaan puuttumassa, jotta suhteet idän jättiläiseen voidaan palauttaa täysin yhteistyökykyisiksi. Latinalaisessa Amerikassa on odotettavissa, että Honduras pyrkii lähempiin suhteisiin muiden vasemmistohallitusten kanssa, mikä vahvistaa edelleen alueellisia inhimillisen ja oikeudenmukaisen politiikan periaatteita.

Castron vaalisivustolta voi löytää 30 vaalilupausta. Tässä käännös kymmenestä ensimmäisestä sitoumuksesta, jotka uusi hallitus on luvannut toteuttaa:

  1. Taistelen ja tuen diktatuurin lakien kumoamista: turvallisuus- ja puolustusneuvoston laki, salaisuuslaki, salakuuntelulaki, työllisyys- ja talouskehitysvyöhykkeiden laki (ZEDE), liittoutumalaki, kansallisen kongressin laki ja muut voimassa olevat lait, jotka hyväksyttiin vuonna 2013 lainsäädäntöverenvuodossa diktatuurin muodostamiseksi.
  2. Hallitukseni ensimmäisenä päivänä kutsun koolle kansanäänestyksen, jotta ihmiset järjestävät ja valitsevat alkuperäisen perustuslakikokouksen, joka kirjoittaa uuden perustuslain.
  3. Määrään kansaa palvelevien valtionyhtiöiden elvyttämisen: sähköyhtiö ENEE, tietoliikenneyhtiö HONDUTEL, vesi- ja viemäripalvelu SANAA, lentokentät, satamat ja maksuttomat moottoritiet.
  4. Säädän presidentin lentokoneen, valtion luksusajoneuvojen, välittömän myynnin, virkamiesten korkeiden ja suhteettoman suurien palkkojen sekä kaikkien liioiteltujen kulujen alennuksen; ohjelmien ja laitosten, jotka toistavat samoja toimintoja.
  5. Aion perustaa taloussuunnittelun ja sosiaalisen kehityksen ministeriön, jotta Hondurasin valtio voi järjestää resurssinsa inhimillisen kehityksen hyväksi, joka hylättiin uusliberaalin mallin soveltamisen vuoksi.
  6. Avaan välittömästi diplomaattiset ja kaupalliset suhteet Manner-Kiinan kanssa.
  7. Alennan sähkön hintaa, jotta yksityiset yritykset, erityisesti mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset, olisivat kilpailukykyisempiä ja köyhimpien ei tarvitsisi maksaa sähkökustannuksia.
  8. Tarkistamme ja puramme laillisesti valtion ylihintaan myöntämät sähkösopimukset maksamalla kohtuullista hintaa.
  9. Alennan polttoaineveroja ja meillä on oleva, kuten kansalaisvallan (Poder Ciudadano) hallituksessa, Keski-Amerikan halvimmat polttoaineet.
  10. Määrään BANADESA:n, valtionpankin, joka tulee tukemaan suoraan maataloussektoria ja epävirallista sektoria, uudelleen avaamisen.

Näin Castro puhui kansalle sen jälkeen, kun vaalineuvosto oli julkaissut ensimmäiset tulokset.

 

Lähteet: Los Angeles Times, BBC News Mundo, France 24, TeleSUR, Página 12, Xiomarapresidenta.com, El Periódico, etc.