Sain yhteydenoton eräästä Helsingin Sanomien jutusta, joka antaa hyvin vääristyneen, oudon, totuudenvastaisen ja oikeistolaisen kuvan Meksikon politiikasta. Se maalaa eräästä todellisuudessa huonomaineisesta poliitikosta ”kansankunnan pelastajaa”. Vaikka en ollut suunnitellut tekeväni vastinetta, sellainen tuli lopulta tehdyksi. Teksti on kolumnimuotoinen.
Valtapuolue Morena ja presidentti Andrés Manuel López Obrador nauttivat vähintään yli 60 prosentin kansantuesta. Viikoittain tehtävässä kansainvälisessä Morning Consultin valtiojohtajien vertailussa López Obrador oli tutusti kakkonen ja ylsi viime torstain tuloksissa 66 prosenttiin. Tänä torstaina lukema oli 64 prosenttiyksikköä. Joissain kyselyissä tuki on ollut jopa 82 prosentin luokkaa. Yhtä kaikki, vasemmistohallinnolla on 65-70 prosentin tuki ja oikeisto-oppositiota kannattaa 15-20 prosenttia. Loput eivät ota kantaa tai aio äänestää. Asetelma on samansuuntainen myös vuoden 2024 vaalien suhteen. Olen nähnyt useita galluppeja.
Hesari kai haluaa uskoa Xóchitlin versiota todellisuudesta. Sen sijaan maamme historian ensimmäisen aidosti demokraattisen hallituksen saavutukset sivutetaan lähes täysin. Työllisyys on ennätystasolla, vähimmäispalkka on noussut 90 prosenttia, talous voi varsin hyvin kahdesta globaalista kriisistä huolimatta ja uutta velkaa ei ole tarvittu, verotulot ovat kasvaneet, ulkomaiset investoinnit rikkoivat ennätykset tänä vuonna, peso on vahvistunut enemmän kuin yksikään toinen valuutta suhteessa dollariin, mitä ei oltu nähty 40 vuoteen. Talous kasvaa tänä vuonna jopa neljän prosentin verran. Sitten ovat koulutuksen, terveyden ja infrastruktuurin sekä sosiaali- tai turvallisuuspolitiikan saavutukset. 100 virallisesta lupauksesta 99 on täytetty, vain vuoden 2014 Ayotzinapan opiskelijoiden tapauksen lopullinen selvittäminen sekä ruumiiden löytäminen on osittain kesken, vaikka kolme opiskelijaa on löydetty ja kaksi todella laajaa totuuskomission raporttia on laadittu kymmenien instituutioiden yhteistyöllä. Myös 130 henkeä on pidätetty. Yksi tuore saavutus puolestaan on köyhien määrän vähentyminen viidellä miljoonalla hengellä vuosien 2021 ja 2022 välillä, mikä perustuu Kansallisen tilastokeskuksen (INEGI) tekemään tutkimukseen, joka toteutetaan kahden vuoden välein.
No, Hesari ei ole kiinnostunut kertomaan tästä lukijoilleen. Presidentti ei laskenut Xóchitl Gálvez Ruizia sisälle lehdistötilaisuuteen välttääkseen halpaa politikointia. Xóchitl on kuitenkin käyttänyt senaatin puhujapönttöä kampanjointiin eikä ole eronnut virastaan kuten pääkaupungin kuvernöörinä valtavan hyvää työtä tehnyt ympäristötekniikan tohtori ja ekososialisti Claudia Sheinbaum Pardo. Xóchitl on myös kulkenut kohusta kohuun. Häntä vastaan on nostettu syytteitä Miguel Hidalgon kunnanjohtajan aikojen epäselvyyksistä. Hän antoi esimerkiksi rakennuslupia uusille asunnoille, mutta vastineeksi pyysi, että kyseinen rakennuttaja palkkaisi jommankumman hänen omistamistaan huoltoalan yrityksistä. Näin hän teki sivutuloja ainakin 1,5 miljardin peson verran. Toisaalta hän osti nykyisen asuntonsa epäilyttävään alehintaan. 14 miljoonan peson asunto maksoi hänelle vain noin 9 miljoonaa. Kyseisellä asuntokompleksilla ei kuitenkaan ole kaikkia lupia ja sen asuttaminen on laitonta, minkä nykyinen Miguel Hidalgon kunnanjohtaja ja Xóchitlin puoluetoverikin on myöntänyt.
Sitten on tapaus, jossa kananmunia myyvä yritys on kieltänyt presidenttiehdokkaalta imagonsa käytön kuten myös Forbes-lehti. Xóchitl käytti suosionsa mittarina äskettäin yhtä kyselyä, joka asettaa hänet vasemmiston tuntumaan. Kyse on kuitenkin väärinkäytöksestä, sillä tämä yritys Mitofsky on kiistänyt tehneensä tämän gallupin. Suurin kohu on kuitenkin tällä hetkellä Xóchitlin Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston (UNAM) väitöskirjan korvanneen teknisen raportin epäselvyydet. Tiettävästi Gálvez kopioi lähes kaikki lähteensä eikä merkinnyt yhtäkään niistä. Plagiointeja on muistaakseni ainakin 38 kappaletta. UNAM tutkii yhä tapausta ja tekee siitä sitten loppuraportin sekä toimenpidesuositukset. Xóchitl on koulutukseltaan insinööritieteiden kandidaatti. Hän on jo itsekin myöntänyt lähdeviittauksen virheet.
Toisaalta Xóchitl valittiin ehdokkaaksi varsinaisen farssin päätteeksi. Oppositio halusi kopioida vasemmiston mallin, mutta teki lopulta valinnat perinteisen autoritaarisen kaavan mukaan. Ensin iso osa ehdokkaita karsittiin pois, sitten allekirjoituksien keräämisen formaattiin liittyi liuta epäselvyyksiä, jotka ehdokkaat itse myönsivät, PRD-puolueen ehdokkaat syrjäytettiin mielivaltaisesti ja lopulta PRI:n puoluejohto pakotti oman ehdokkaansa vetäytymään kisasta. Xóchitl valittiin todellisuudessa ehdokkaaksi jo ennen simuloitua kisaa puoluejohdon ja oppositiota tukevien oligarkkien yhteisellä päätöksellä. Presidentti on puhunut Xóchitlista vain tässä yhteydessä, koska hän sanoi opposition sisäisen kampanjan olevan pelkkä näytelmä. Sitähän se oli ja Xóchitl voitti, kuten hän oli ennustanut jo pari kuukautta aiemmin. Oppositio ei järjestänyt lopulta lupaamiaan sisäisiä vaaleja. Moni valintakomitean jäsen erosi jo työnsä alkutaipaleella.
Presidentin tiedotustilaisuuksissa paljastettiin myös Xóchitlin yritysten harjoittama vallan vääränkäyttö, mikä poiki vaali-instituutin kiellon puhua hänestä. Ei hänestä edes niin paljon puhuttu loppujen lopuksi. Tiedotustilaisuuksien kokonaiskesto maanantain ja perjantain välillä lienee keskimäärin vähintään 12 tuntia ja jos Xóchitlista puhuttiin puoli tuntia, tarkoittaisi se häneen kohdistuneen vajaa viisi prosenttia kaikesta eri aihepiirien puheesta. Hän oli aiheena viimeksi heinäkuussa. Xóchitl puhui eräässä yhteydessä yrityksensä voitonjaosta, mikä ylitti sadan prosentin rajan ja oli 130 prosenttia, joten matematiikka ei ole hänen vahvin alueensa. Hän syytti presidenttiä myös sukupuolittuneesta väkivallasta. Rajoitus puhua hänestä myönnettiinkin juuri tällä perusteella, mutta vaali-instituutti ja vaalituomioistuin joutuivat vääristelemään presidentin sanoja voidakseen sovittaa ne keksittyjen syytteiden kaapuun. Olen nähnyt tästä selvät todisteet. Tämä oli aikamoinen rimanalitus ja kielto tietysti rikkoo perustuslain säädöksiä sananvapaudesta, joka koskee myös presidenttiä.
Koko oppositioblokin sisäinen koostumus on täynnä ristiriitoja. Sillä ei ole projektia, kuten Hesarikin myöntää, eikä sillä ole muuta aikomusta kuin palauttaa valta itselleen keinolla millä hyvänsä. Vuonna 2000 oikeistolaiseksi muuttunut Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI) menetti valtansa näennäisesti oikeistolaiselle Kansalliselle toimintapuolueelle (PAN), jonka edustaja Vicente Fox Quesada voitti vaalit. Vaalitulos oli kuitenkin vilpillinen kuten se oli myös 2006 ja 2012, koska tukijayhdistys Amigos de Fox ylitti moninkertaisesti vaalirahoituksen lailliset rajat. Fox vainosi myös López Obradoria ja yritti estää hänen presidenttiehdokkaaksi asettumisensa vuonna 2006. Kansan massiivinen tuki kuitenkin esti aikeet. Xóchitl oli Foxin hallituksen entinen ministeri, joka vastasi alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisesta, mutta saavutukset olivat monin paikoin lyhytkestoisia ja pinnallisia.
PRI:n ja PAN:in ystävyys alkoi jo 1988, kun ne päättivät estää yhteistuumin vasemmiston vaalivoiton tuon vuoden vaaleissa, joissa ”järjestelmä kaatui” ja kun se saatiin taas toimimaan, olivat tulokset vaihtuneet. Ainoat vaalit, jotka Xóchitl on voittanut ovat nämä Miguel Hidalgon kunnanjohtajan vaalit. Senaattorin paikan hän sai suoraan puolueensa nimityksellä ja sen saaman suhteellisen ääniosuuden tasausmekanismin (senadora plurinominal) avulla. Hän kampanjoi pitkään PRI:n dinosauruksia vastaan, nyt hän kuitenkin pukeutuu itse dinosaurukseksi ja kampanjoi PRI:n korruption ja autoritarismin perinteiden puolesta. Valtaosa kansasta pitää häntä huonona ja tekopyhänä poliitikkona. Onneksi sentään HS puolustaa Meksikon vahvasti heikentyneen oikeiston etuja. Samalla linjalla tosin ovat myös esimerkiksi El País ja France 24. On hienoa, että Eurooppaa myöten halutaan sekaantua maamme sisäpolitiikkaan ja se tehdään kansan tahdon ja etujen vastaisesti. Tämä lienee 21. vuosisadan kolonialismia. Kumma kyllä, vastaavaa ei tapahtunut, kun oikeisto hallitsi.
Mitä tulee vaali-instituutti INE:en, niin ei se mikään pyhä lehmä ole. Se perustettiin alun perin demokratian simuloimiseksi 1990 pari vuotta härskin vaalivilpin jälkeen. Sen ehkä paras kausi ajoittui vuosiin 1994-2000, mutta sen jälkeen mahdolliset hyvät yritykset olivat riittämättömiä ja se todisti lukuisia vaalivilppejä. Samat puolueet, jotka tekivät vaaleissa vilppiä kymmenin eri tavoin, johtivat sitä. Ja niillä on siellä yhä vahva asema, vaikka INE:n nykyinen naispresidentti tai puheenjohtaja on aloittanut toimikautensa hyvin, päätti noudattaa perustuslain asettamia palkkakattoja ja toimii varsin puolueettomasti.
Kuitenkin oikeistopuolueilla on yhä vahva jalansija instituutissa, vaikka se joutui hiljattain luopumaan puheenjohtajan virasta. Silti esimerkiksi presidentin sanomisia vääristellyttä valituskomissiota johtaa oikeiston edustaja. Presidentti pyrki demokratisoimaan INE:n jämähtäneitä rakenteita, kuten jokainen hallitus on yrittänyt tehdä. Tällä kertaa kyse ei ollut näytelmästä. Samalla haluttiin karsia INE:n paisuneita kulurakenteita, jotka tekevät siitä yhden maailman kalleimmista vaalitoimijoista. Oppositio kuitenkin torppasi uudistuksen, koska se ei ole valmis luopumaan niistä toimintamalleista ja toimijoista, jotka se on saanut ujutettua INE:en viimeisen reilun 30 aikana. Oikeistolla ei ole hallussaan kansan enemmistön tukea, ylintä toimeenpanovaltaa tai edustajanhuoneen ja senaatin enemmistöä tai muuta kuin neljäosa osavaltiotason kuvernöörin viroista, mutta se kontrolloi yhä enemmistöä korkeimmasta oikeudesta ja osaa osavaltiotason oikeuslaitoksista, sillä on vahva jalansija lukuisissa valtion virastoissa kuten INE:ssä ja se omistaa lähes kaikki suurimmat mediatalot.
Kuitenkaan demokratia ei ole koskaan voinut paremmin Meksikossa. Ketään ei vainota poliittisen vakaumuksensa vuoksi, kuten ennen tapahtui. López Obrador on vuoden 1968 opiskelijaliikkeen kasvatti, joten kansanvalta on hänelle korvaamattoman tärkeä arvo. Sitä ei hänen nuoruudessaan edes ollut olemassa. Oppositio käy tavanomaisesti jatkuvia mustamaalaus- ja valhekampanjoitaan. Ja se saa tehdä niin kaikessa rauhassa. Kansa on kuitenkin herännyt eikä enää usko näihin yrityksiin kontrolloida politiikkaa medioiden rakentamien narratiivien avulla. Mitkä lienevät Hesarin lähteet, se on helppo kuvitella. Palaan niihin myöhemmin. Koska kansallinen tiedonvälitys on pitkälti vääristynyttä, mikä on oma laaja teemansa, on sitä myös asioihin sen enempää perehtymättömien ulkomaisten medioiden harhaanjohtava ja yksipuolinen tiedotus.
Minua meksikolaisena tietoisena, rehellisenä ja hyvin asioista perillä olevana kansalaisena loukkaa tällainen kirjoittelu. Helsingin Sanomilta on syytä pyytää ainakin puolueettomuutta, parempaa taustatietoa ja lähteiden läpinäkyvyyttä. Tietysti Meksikon kansan poliittisen tahdon kunnioittaminen ja sen välittäminen journalismin keinoin olisi myös tervetullut lisä.
Koko Tommi Hannulan kirjoittaman arveluttavan artikkelin voi lukea täältä. Käyn sen seuraavaksi läpi yksityiskohtaisemmin. Alkuperäinen teksti ilmestyy mustattuna.
X-ilmiö
–> Kyseessä on keinotekoinen medioiden ja oikeiston luoma hypetys. Ilmiö ei ole empiirinen, orgaaninen tai todellinen. Se on isolla rahalla ostettu kampanja.
X on tuntematon muuttuja.
X on entinen Twitter.
X voi pian johtaa Meksikoa.
Xóchitl Gálvez käyttää etunimensä alkukirjainta kampanjatunnuksenaan. Räiskyvän karismaattinen senaattori valittiin kuunvaihteessa Meksikon opposition yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi.
Vielä tovi sitten näytti väistämättömältä, että istuva presidentti Andrés Manuel López Obrador saa seuraajan omasta valtapuolueestaan. ”Xóchitl-mania” on kuitenkin muuttanut asetelmia äkisti.
–> Tämä ei pidä paikkaansa. Suosittelen lähdettä Polls.mx, joka laatii tieteellisin metodein tiivistelmiä erinäisistä kyselytutkimuksista.
Nyt Gálvezin haasteena on pitää nousukiitoaan yllä, sillä vaalit järjestetään vasta ensi kesän kynnyksellä ja tällaiset henkilöilmiöt voivat lässähtää nopeasti.
–> Lässähtäminen on jo tapahtunut, vaikka HS ei kerro siitä kuten se ei kerro tähän naisehdokkaaseen kohdistuvista korruptioepäilyistä tai opintojen lopputyön plagioinnista. Juttu olisi tasapainoisempi, jos se mainitsisi jotakin negatiivista tästä ehdokkaasta.
PRESIDENTTI López Obrador vaikuttaa tahtomattaan ruokkineen Gálvezin suosiota. Hän otti äänekkään senaattorin hampaisiinsa jokapäiväisissä lehdistötilaisuuksissaan ja väitti tämän haluavan lakkauttaa hallituksen suosittuja sosiaaliohjelmia.
–> Kyseessä on räikeä ja harhaanjohtava yksinkertaistus. Presidentti on Meksikon poliittisen historian eniten ääniä vaaliuurnilla saanut henkilö, joka nauttii vankkumattomasta kansantuesta ja on espanjakielisen maailman suosituin tubettaja. Xóchitlin korruptiovyyhtien paljastaminen ei nostanut oikeistoehdokkaan suosiota. Se, että presidentti esitteli kansalle Xóchitlin toista puolta, josta mediat eivät puhuneet, teki hänestä kenties tunnetumman, mutta ei suositumpaa.
Väite ei pitänyt paikkaansa, joten Gálvez keksi hakea oikeudesta määräyksen, jonka nojalla hän pääsisi vastaamaan presidentille paikan päällä tämän lehdistötilaisuudessa – ja sai sen.
–> Xóchitlin hallituksensa ministeriksi nostanut Fox sanoi tukevansa ystäväänsä, koska hän lupaa lopettaa sosiaaliset ohjelmat. Vain pari viikkoa ennen entinen presidentti Fox oli kehunut itseään väärin perustein yleisen kansaneläkkeen luojaksi. Koska tämä strategia ei toiminut, hän ryhtyi taas torumaan ohjelmia. López Obrador näytti tämän Milenio-kanavan haastattelun osuuden tiedotustilaisuudessaan. Toisaalta hän on sanonut PAN-puolueen olleen ainut ryhmä, joka vastusti laajalla enemmistöllä jo 2019 saavutettua hyvinvointiohjelmien ennennäkemätöntä laajennusta, joka kirjattiin perustuslain neljänteen artiklaan.
Maanantaiaamuna 12. kesäkuuta Gálvez koputti presidentinpalatsin oveen, mutta tuomarin tuki ei auttanut: häntä ei laskettu sisään. Sillä hetkellä hän päätti pyrkiä presidentiksi, jos hänen omaa kertomustaan on uskominen.
–> Tapahtumasarja pitäisi esittää kokonaan ja puolueettomasti. Kyseessä oli Xóchitlin yritys tehdä poliittista propagandaa hallituksen ja presidentin kustannuksella. Tiedotustilaisuudessa vastataan avoimesti toimittajien kysymyksiin. Se ei ole kongressiedustajille ja senaattoreille, vaan suoran kansalle suunnattu tiedotustilaisuus.
Pari viikkoa myöhemmin Gálvez seisoi kadun toisella puolella ja käynnisti kampanjansa: ”Tuo ovi suljettiin, mutta tuhannet meksikolaiset ovat avanneet omansa minulle.”Heinäkuussa Gálvez julkaisi videokoosteen, jonka perusteella López Obrador ei osaa lakata puhumasta hänestä. Hän vitsaili, että presidentti taitaa olla ihastunut. (Videolta kuulet myös, miten Xóchitl lausutaan: kutakuinkin ”sotšil” tai lyhyemmin kuten Venäjän kaupunki Sotši.)
–> Xóchitl on perinteinen nimi, mikä tarkoittaa náhuatlinkielellä ”kukkaa”. Viittaus Venäjään on vähintäänkin outo, tarpeeton ja eurosentrinen. Espanjaksi nimi voidaan lausua ilman tl-loppua, mutta on oikeampaa sanoa se náhuatlin mukaisesti. Xóchitl on saanut lempinimen Móchitl, mikä viittaa hänen harjoittamaansa vallan väärinkäytöksiin, konkreettisesti lahjuksiin.
ENNEN keskikesää Xóchitl Gálvezin nimeä ei edes löytynyt presidentinvaaleja ennakoivista mielipidekyselyistä, eikä luotettavia tutkimustuloksia ei ole liialti ehtinyt kertyä pääehdokkaiden selviämisen jälkeen.
–> Kyselyitä, kuten Enkoll, on kertynyt jo ainakin puoli tusinaa eikä yksikään imartele oikeistoblokkia, joka elää jatkuvassa kriisissä. Se ei usko edes omaan vaalivoittoonsa, toisin kuin HS, ja pyrkii korkeintaan pitämään kolme kuvernöörin virkaa ja estämään kahden kolmasosan vasemmistoenemmistön syntymisen kongressin ala- ja ylähuoneisiin.
Rajallisisten tietojen perusteella selvällä piikkipaikalla on presidentin Morena-puolueen Claudia Sheinbaum, entinen Méxicon pääkaupunkialueen pormestari. Juutalainen Sheinbaum on fysiikan ja energiatekniikan tohtori. Olemukseltaan hän on huomattavasti Gálvezia hillitympi.
–> Juutalaisuus, jota Sheinbaum ei ole itse paljon kommentoinut, koska valtio on erotettu uskonnon piiristä jo 1857, on ollut oikeiston lyömäase. Xóchitlin oppi-isä Fox teki hiljattain uuden antisemitistisen iskun vasemmiston ehdokasta vastaan. Sheinbaum on jakanut rauhan Nobel-palkinnon 2007 osana hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työryhmää ja hänen eri alojen kiistattomat saavutukset kaupunginjohtajana, yli 50 kansainvälistä palkintoa ja muun muassa murhien vähentäminen yli 50 prosentilla puhuvat puolestaan. Pääkaupunki Ciudad de México on nykyisellään Yhdysvaltojen suurkaupunkeja turvallisempi ja luvut ovat samaa tasoa kuin 1989, kun tilastojen tekeminen alkoi.
Osassa kyselyjä Gálvez on ollut iskuetäisyydellä, ja joka tapauksessa hänellä on kahdeksan kuukautta aikaa hurmata kansakunta.
Siinä häntä pidetään oikein taitavana, hieman samalla tavalla kansanomaisena ja mutkattomana kuin istuvaa presidenttiä López Obradoria. Kumpikin osaa puhua kadun kieltä.
–> López Obrador on tämän vuosisadan tärkein poliittinen johtaja. Hän on kiertänyt kaikki maan 2 475 kuntaa ja useammat toistuvasti. Hän on rakentanut yhdessä miljoonien kansalaisten kanssa ruohonjuuritason kansalaisliikkeen poliittisesta vainosta, vaalivilpeistä ja muista vaikeuksista kuten medioiden boikotoinnista huolimatta. Xóchitl tunnustaa epäsuorasti hänen johtajuutensa, koska hän pyrkii jäljittelemään sitä ja kopioi toistuvasti Morena-puolueen aloitteita. Kuitenkin kyseessä ovat päivä ja yö. On täysin eri asia kiertää maata 12 vuotta kuin tehdä sama temppu pelkästään kameroita varten muutaman kuukauden ajan. Xóchitl ei saa kokoon kuin kymmeniä tuhansia, mutta presidentti saa kutsuttua koolle miljoona henkeä milloin vain.
Gálvez osaa myös julkisuustemput: hän on esitellyt lego-pienoismallin presidentin pojan kohutusta luksustalosta Texasissa ja pukeutunut tyrannosaurukseksi senaatin istuntoon vastustaakseen valtapuolueen ajamaa lakia, jota hän haukkui esihistorialliseksi.
–> Presidentin pojan asunto ei ollut hänen omansa, kyseessä oli vain vuoden kestänyt vuokrasopimus. Sen maksamiseen osallistui hänen vaimonsa yritys, joka on teettänyt itsenäisen tutkimuksen toisella yrityksellä, jonka mukaan mitään konfliktiristiriitoja mihinkään suuntaan ei ollut. Kyllä myös presidentin pojalla ja hänen vaimollaan on elinkeinon harjoittamisen vapaus. Skandaalin järjestäminen epäonnistui eikä anteeksipyyntöjä kuulunut koskaan. PRI-puolue edustaa politiikan dinosauruksia. Kuitenkin nykyisin Xóchitl ajaa PRI-puolueen etuja, vaikka hän aloitti poliittisen uransa nimenomaan PRI:n vastustajana. Tämä kertoo omaa kieltään hänen ailahtelevasta poliittisesta ajattelustaan. Todellisuudessa oppositio vastusti vaali-instituutin demokratisoimista omien esihistoriallisten etujensa ja niitä puolustavien vallan verkostojen turvaamiseksi.
Tällaisen teatterin varjoon on toistaiseksi jäänyt, mitä kaikkea Gálvez oikeastaan ajaisi presidenttinä. Hänet tiedetään bisnesmyönteiseksi arvoliberaaliksi, josta on vaikea sanoa, onko hän kallellaan oikealle vai vasemmalle.
GÁLVEZIN elämäntarina on sitä vetoavinta lajia: ryysyistä rikkauksiin. Otomi-alkuperäiskansaan kuulunut isä oli Gálvezin mukaan väkivaltainen alkoholin väärinkäyttäjä. Hänen siskonsa on vankilassa sieppaustapauksen takia.
–> Sentään siskon tapaus mainitaan lyhyesti. Otomi (tai hñahñu) alkuperäiskansan jäsenet ovat myös syyttäneet Xóchitlia kampanjoinnista heidän nimissään, vaikka hän ei täytä alkuperäiskansan edustajan virallisia vaatimuksia, jotka INE asettaa. Muutenkin yhteentörmäyksiä on tapahtunut lukuisia nimenomaan alkuperäiskansojen suhteen. Hiljattain Xóchitl muun muassa totesi, etteivät eteläisen Meksikon ihmiset kykene tekemään kahdeksaa tuntia työtä päivässä, mikä kertoo hänen avoimen rasistisesta ajattelustaan. Hänen omaisuutensa on syntynyt pitkälti julkisen vallan väärinkäytön kustannuksella.
Gálvez auttoi lapsena perheen elannon hankkimisessa myymällä vanukasta kadulla mestitsiäitinsä kanssa Tepatepecin pikkukaupungissa Hidalgon osavaltiossa.
Gálvez keskittyi matematiikan opintoihin, valmistui tietotekniikan insinööriksi ja rikastui it-yrityksillään. Hänen perustamansa Porvenir-säätiö auttaa alkuperäiskansojen naisia ja aliravittuja lapsia. Vuonna 2003 hänet nimitettiin valtionhallinnon alkuperäiskansaviraston johtoon. Sitä seurasi loikka politiikkaan.
Gálvez hävisi kilvan kotiosavaltionsa kuvernöörin virasta, mutta vuonna 2015 hänet valittiin pääkaupunki Méxicon vauraan suurpiirin Miguel Hidalgon pormestariksi ja vuonna 2018 Meksikon kongressin ylähuoneeseen eli senaattiin.
–> Kuten sanottua, kuvaus on varsin myönteistä ja yksipuolista. Edes opintojen lopputyön plagiointikohua ei mainita. Paikka senaatissa avautui puolueen listan avulla, mutta hän ei osallistunut vaaleihin ehdokkaana eikä saanut yhtään ääntä. Paikka listalla kertoo läheisistä suhteistaan puoluejohtoon. ”Suurpiirin” sijaan pääkaupungin entisistä delegaateista pitäisi puhua kuntina (alcaldías), koska suurpiiri on varsin vieras ilmaisu.
Vielä alkukesästä hänen arveltiin pyrkivän seuraavaksi pääkaupungin pormestariksi, ei presidentiksi.
–> Tämä pitää paikkansa.
SENAATTORINA Gálvez kuuluu konservatiiviseen Kansalliseen toimintapuolueeseen (PAN), mutta presidenttiehdokkaana hän edustaa laajaa keskustalaista oppositioliittoumaa. Siihen kuuluu myös Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI), joka hallitsi Meksikoa yhtäjaksoisesti vuodet 1929–2000.
–> Siihen kuuluu myös entinen vasemmistopuolue Partido de la Revolución Democrática (PRD). Keskustalaisuus on sekin hyvin arveluttava ilmaus tässä yhteydessä, koska PAN-puolueeseen kuuluu paljon äärioikeistolaisia aineksia ja kirkollisia tahoja. Oikeisto on sanana huonomainen Meksikossa, pyrkihän oikeisto tuhoamaan vastuuttomalla politiikallaan koko maan vuosien 1982 ja 2018 välillä. Siksi jonkinlaisena pakollisena imagotemppuna Xóchitl puhuu itsestään ”kansalaisehdokkaana” ja ”keskustalaisena vaihtoehtona”.
Oppositioliittouma on syyttänyt López Obradoria demokratian nakertamisesta. Presidentti on riisunut toimivaltaa riippumattomalta vaaliviranomaiselta (INE), jonka on tulkittu taanneen Meksikon demokratisoitumisen yksipuoluejärjestelmän jaloista.
–> Mitä toimivaltaa INE:ltä on riisuttu? Eikö tuomio presidentin sananvapauden vaientamisesta kerro jostakin ihan muusta? Oikeisto vei Meksikon ”täydelliseen diktatuuriin” ja ”simuloituun demokratiaan”, se teki kansanmurhia, aloitti järjettömän huumesodan ja rikkoi ihmisoikeuksia. Nyt se puolustaa demokratiaa. Kyseessä on kuitenkin sen valta-asemien pitäminen INE:n sisäpuolella Meksikon aidosti kansanvaltaisten prosessien häiritsemiseksi. Myös oikeiston naisehdokkaan asettaminen on pelkkää laskelmointia.
Oppositio on arvostellut myös López Obradorin vasemmistonationalistista ulko-, talous- ja energiapolitiikkaa, suureellisia rakennushankkeita ja kyvyttömyyttä kitkeä huumekartellien väkivaltaa.Perustuslaki sallii presidentille vain yhden kuusivuotisen virkakauden. Oppositio päätti yhdistää voimansa estääkseen Sheinbaumia jatkamasta López Obradorin jalanjäljissä.
–> Kansan enemmistö ei ajattele näin. Eikö HS välitä lainkaan Meksikon kansan tahdosta? Se on valinnut päättäjänsä vapaasti vuoden 2018 vaaleissa ja senkin jälkeen, mikä on aloittanut tietoisuuksien vallankumouksen, niin sanotun neljännen julkisen elämän muutosaallon (Cuarta Transformación), mikä on luonut pohjan meksikolaiselle humanismille. Hallituksen kiistattomista saavutuksista ei mainita sanaakaan. Oppositio yhdisti ”voimansa” jo vuoden 2021 vaaleihin, ei vasta nyt. Todellisuudessa oikeiston PRIAN-yhteistyö alkoi kulissien takana jo 1988 ja se vei maamme kuilun partaalle, josta olemme nyt nousemassa ylös yhteisvoimin laajan kansanliikkeen turvin, joka vei edustajansa läpi harmaan kiven aina Kansallispalatsiin asti. Kansa on valvonut presidenttiä ja taannut osaltaan kaikkien lupausten lunastamisen. Meksiko on jo täysi erilainen maa kuin se oli 2018. Työtä tietysti riittää yhä edelleen. Vaaleissa mitataan kahden erilaisen projektin tuki: palaaminen oligarkkien yksinvaltaan versus kansanvaltaisen muutosprosessin jatkaminen.
Gálvezin, 60, ja Sheinbaumin, 61, kaksintaistelu tarkoittaisi, että 130 miljoonan asukkaan Meksiko saa ensi kertaa naisen presidentiksi.
Pakkaa saattaa tosin vielä sotkea entinen ulkoministeri Marcelo Ebrard, 63, joka jäi nuolemaan näppejään valtapuolueen sisäisessä ehdokaskilvassa. Hänen on ounasteltu loikkaavan sosiaalidemokraattisen Kansalaisliikkeen (MC) ehdokkaaksi.
–> Kyseessä on vielä pelkkä spekulaatio eikä tämä ehdokkuus välttämättä söisi vasemmiston kannatusta. Oikeisto pelkää jäävänsä presidentinvaalissa kolmannelle sijalle. Sheinbaum voitti Ebrardin selvästi yli 13 prosentin turvin tarkoin säännöin toteutetussa ja valvotussa sekä täysin demokraattisessa viiteen kyselytutkimukseen nojanneessa avoimessa mielipidemittauksessa.
Tarkistin vielä lähteet. Niihin lukeutuu kahden Xóchitlin oman X-julkaisun lainaaminen. Toisaalta lainataan erään osavaltion paikallismediaa (El Sol de San Luis) ja kahta täysin hallituksenvastaista mediaa (Proceso ja El Financiero). Yksipuoliset lähteet tuottavat luonnollisesti kovin puolueellista sisältöä. Julkisia medioita kuten Canal Once, Canal Catorce, Capital 21 tai kriittisiä vasemmistomedioita kuten La Jornada tai Sin Embargo ei lainata eikä myöskään tutkivaan journalismiin erikoistuvaa Contralínea-julkaisua. Toisenlaiset lähteet antaisivat hyvin erilaisen kuvan tästä ehdokkaasta, josta yritetään leipoa medioiden tuella presidenttiä hyvin samaan tapaan kuin tapahtui Enrique Peña Nieton tapauksessa 2012. Kansa ei kuitenkaan samaa halpaa temppua enää niele.
Ystävällisin, kriittisin ja rakentavin terveisin,
Meksikon kansalainen, valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen.
P.S. Lähetin tämän vastineeni myös kyseiseen lehteen.