Heikki Wala (1948−2021) syntyi Suolahdessa nykyisessä Äänekosken kaupungissa ja edusti uusikaupunkilaista uudisraivaajahenkeä parhaimmillaan. Onhan länsirannikon pienen kaupungin historia viimeisen 50 vuoden ajalta nimenomaan kehittyvän teollisuuden, etenkin sataman, telakan ja autotehtaan historiaa sekä muualta tulleiden asukkaiden korvaamatonta panosta kaupungille, jota ei voisi kuvitella nykymuodossaan ilman heidän osallistumistaan.
Heikki aloitti Uudenkaupungin Urheilijoiden − nykyinen UU-Korihait − koripallojaoston toiminnan 1974 ja teki mahdottomasta totta. Suomen Cupin voittojen ja kahden SM-pronssin jälkeen Heikin johtama UU nousi Suomen mestariksi 1990, mikä on edelleen yksi merkittävimmistä seuraurheilun saavutuksista, sillä harvoin pieni kaupunki yltää mestaruuteen yhdessä keskeisimmistä joukkueurheilulajeista. Koko kansan onneksi ratkaiseva kamppailu venyi jatkoajalle ja tuli siirtäneeksi myös Ylen iltauutisia, mikä toi uusia nuoria kiehtovan ja nopean lajin pariin.
Walaa voi pitää Uudenkaupungin urheilun kehittäjänä ja koripallon isänä, mutta hän oli myös yksi tulevan Wintterin sivistys- ja hyvinvointikeskuksen ideatason arkkitehdeistä. Siksi olisikin oikeus ja kohtuus, jos hänelle varattaisiin paraatipaikka Wintterin aulatiloista tai sisäliikuntahallin edustalta. Heikki teki ukilaisen urheiluelämän puolesta enemmän kuin yksikään muu, joten hän ansaitsisi patsaan, joka muistuttaa myös tulevia sukupolvia hänen hellittämättömästä työstään. Joka tapauksessa Wintterin hankkeessa on varauduttava yhden prosentin taiderahoitukseen, joten ehdotuksella ei ole suuria kustannusvaikutuksia osana isoa hankekokonaisuutta.
Poliitikkona Heikki oli parhaimmasta päästä: rehellinen, omistautuva, suorapuheinen ja intohimoinen. Ennen vuoden 2017 vaaleja hän perusti pienellä joukolla Pro Uki -liikkeen, joka sai vaaliuurnilla kokoaan isomman tuen, mikä puolestaan ravisutti paikallista politiikkaa. Tavanomainen keskusta-oikeiston liittoutuminen demareita vastaan puhkottiin ja tuolle nelivuotiskaudelle 2017−2021 saatiin poikkeuksellisesti muodostettua SDP:n, Pro Ugin ja Vasemmistoliiton yhteishallitus, johon itsekin osallistuin. Ilman Heikin visioita tämäkään ei olisi toteutunut.
En tuntenut Heikkiä varsinaisesti sataman miehenä tai sotilaana ja rauhanturvaajana, mutta poliitikkona kylläkin. Isovanhempani tunsivat Heikin jo aikoinaan, mutta en ollut tutustunut häneen ennen kevättä 2017. Politiikka teki meistä läheisiä liittolaisia ja ystäviä. Tuo ystävyys oli aina aitoa ja molemminpuolista. Kaikesta emme olleet samaa mieltä, mutta pystyimme aina ymmärtämään toisiamme ja perustelemaan näkemyksemme, joten emme ajautuneet koskaan riitoihin. Heikki oli keskustelijana vertaansa vailla.
Kiersimme Suomea, sen koulukeskuksia ja urheilutiloja Wintterin valmistelun vuoksi. Pitkillä taipaleilla ehdimme puhua koripallon ja politiikan lisäksi myös elämästä, historiasta ja kulttuurista yleensä. Yhteisiä matkoja kertyi myös parin konferenssiristeilyn, Kuntamarkkinoiden ja yhden Turun strategiaseminaarin verran. Keväällä 2019 Heikki järjesti eläkeläispainoitteisen ryhmämatkan Bosniaan, joka oli käynyt rauhanturvaajana ja uudisrakentajana hänelle kovin tutuksi. Olin matkan nuorin osallistuja. Halusin mukaan oppiakseni Bosnian kulttuurihistoriaa. Kyseessä ei ollut mikään tyypillinen turistimatka, koska Heikki ja muutamat paikalliset kertoivat meille joka käänteessä lähihistorian opetuksista, kärsimyksistä ja ponnisteluista elämänsä uudelleen luomiseksi. Kipusimme myös erääseen keskiaikaiseen linnakkeeseen, josta käsin Heikki näytti meille sen kentän, jossa Bojan Sarcevic aloitti pitkäjänteisen koripallouransa. Myöhemmin Bojanista tuli Korihaiden kasvatti ja pelaaja, nykyisin hän toimii hailauman kapteenina.
Kroatian läpiajon ja Bosnian eri kolkkien sekä Heikin kotitalon vierailun lisäksi vietimme pari päivää Unkarissa. Moottoritiellä matkalla lentokentälle oli niin paha ruuhka, ettemme ehtineet edes kiertotietä käyttäen ajoissa lentokentälle. Lento Suomeen lähti siis ilman meitä ja jäimme ylimääräiseksi yöksi Budapestiin. Heikki joutui järjestämään uudet lennot Suomeen yhdessä matkatoimiston kanssa. Lähtisimme kohti Helsinkiä tai Turkua kolmella eri lennolla. Kävin katsomassa Budapestia tarkemmin Faces-festivaalin perustajan Börje Mattssonin kanssa. Börje tallusteli suhteellisen verkkaisesti ja kello tikitti armotonta aikaansa, ehdimme kuitenkin perille hotelliin viisi minuuttia myöhässä. Börjen lento lähtisi vasta illalla. Muu Turun lennon ryhmä oli jo ehtinyt lähteä yhteiskuljetuksella. Heikki jäi kuitenkin odottamaan minua tiukasti kelloonsa vilkuillen ja oli lastannut taksin valmiiksi laukuillamme.
Politiikassa ennätimme ajaa rinnakkain monia hankkeita. Yksi ensimmäisistä oli kirjaston korjaaminen. Heikki vastusti laillani kirjaston myyntihankkeita ja halusi budjetoida sille kunnon korjausvarat. Samaan tapaan Heikki puolusti myös Seikowin koulua. Vaikutimme yhdessä hallituksen ja valtuuston kokouksissa sekä sosiaalilautakunnassa, johon Heikki osallistui hallituksen puheenjohtajan roolissa. Toinen mieleen parhaiten jäänyt hanke oli vääntö hallintouudistuksesta. Se isoin hanke oli kuitenkin Wintteri. Istuimme kummatkin sen ohjausryhmässä, joten aiheesta tuli puhuttua paljon. Emme kumpikaan koskaan kyseenalaistaneet uuden sihy-keskuksen tärkeyttä ja välttämättömyyttä, mutta punnitsimme ahkerasti parhaita vaihtoehtoja hankkeen jalostamiseksi.
Heikki oli väsymätön taistelija. Meitä toisiimme lienee sitonut myös tietynlainen idealismi ja ehdoton usko paremman maailman mahdollisuuteen. Heikki oli aina hyvä, reilu ja tasavertainen ystävä. Hänen lähtönsä on eittämättä iso menetys koko kaupungille. Esitänkin siksi osanottoni paitsi hänen perheelleen ja läheisilleen myös kaikille hänet tunteneille. Heikin jättämää aukkoa ei voi paikata. Heikki kuitenkin jättää meille esimerkkinsä voiman ja se on pysyvä meissä, joilla oli etuoikeus tutustua tähän iättömään ihmemieheen. Meille tulee ikävä terävää huumoriasi. Jäljelle jäävät myös syvä kiitollisuus ja lämpimät muistot. Kiitos kaikesta Heikki ja hyvää matkaa ansaituille lepomaille!
Sami Laaksonen,
yksi Heikin lukemattomista ystävistä