Meksikon nykyisen hallituksen aikeina on alusta asti ollut energia-, raaka-aine- ja ruokaomavaraisuuden saavuttaminen sekä tärkeiden valtionyhtiöiden öljyalan PEMEX:in ja sähköalan Liittovaltion sähkökomission (Comisión Federal de Electricidad) pelastaminen. Sekä pandemia että Ukrainassa käytävä sota ovat osoittaneet näiden päämäärien tärkeyden. Maaliskuussa 2021 kongressi ja senaatti hyväksyivät vuorollaan presidentti Andrés Manuel López Obradorin lähettämän sähkölain (Ley de la Industria Eléctrica), mutta sitä vastaan tehtailtiin yli 250 yksityisten tahojen edut väärinkäytöksiltä takaavaa suojakannetta (amparos). Korkein oikeus (SCJN) kuitenkin julisti vihdoin viiden tunnin keskustelun jälkeen lain perustuslain mukaiseksi ja vahvisti sen voimassaolon 7.4.2022. Entisen valtaeliitin eli nykyisen opposition yhä kontrolloima korkein oikeus pitää sisällään 11 tuomaria, joista seitsemän kannatti perustuslain vastaiseksi julistamista. Koska neljä tuomaria vastusti, tarpeellista lain hylkäämiseen vaadittua kahdeksaa edustajaa ei saatu kasaan. Samaan aikaan kongressi valmistautui uuteen muutokseen, jonka presidentti oli laatinut vastaiskuna opposition tukemien yritysten valitustulvaan, joista suurin osa pyrki takaamaan niiden suhteettoman suuren kilpailuedut.
Niin sanottu sähköuudistus pyrki kumoamaan vuosien 1992 toissijaisten lakien ja vuoden 2013 silloisen energiauudistuksen mukanaan tuomat muutokset, jotka olivat vääristäneet sähkömarkkinat. Meksiko kansallisti sähkön 1960 presidentti Adolfo López Mateosin kaudella. Tästä seurasi historiallinen kasvun kausi, Meksikon ihme (Milagro Mexicano), suuri yhteiskunnallisen kehityksen kausi, jonka yksi pääpilareista oli edullinen sähkö. Yksityiset yritykset eivät olleet myöskään halunneet kehittää sähköverkostoa tai tarjota palveluitaan myös kaikille pienimpien seutukuntien ja maaseudun asukkaille. Nämä puutteet saatiin korjattua. Uusliberaalilla kaudella 1982−2018 maan omaisuutta myyvät poliitikot suhtautuivat sähköön kuitenkin jälleen pelkkänä kauppatavarana, kuten López Mateos oli ennustanut. Maahan alkoi hakeutua yksityisiä sähköalan yrityksiä, joita kohdeltiin kuin herran kukkarossa tai kuin kettuna kanalassa. Niille pinottiin maailman parhaat edut: valtion edulliset lainat, etuoikeudet ajaa oma sähkönsä verkkoon ennen valtionyhtiö CFE:tä, maksuttoman siirron ja sähköverkon käytön suhteen, ylihinnoiteltu korvaus sähkön tuotannosta huutokauppamenettelyllä, jossa hinta määräytyy kalleimman tariffin mukaan ja niin edelleen. Loivatpa yksityiset yritykset myös niin kutsutut oman sähkötuotannon yhteisönsä (sociedades de autoabasto), joka tarkoitti niiden saavan sähkönsä monin verroin edullisemmin samalla, kun ne vähensivät valtionyhtiön tuottoja. 223 varsinaisella sähköntuottajalla on ollut omien maanalaisten markkinoidensa laittomina jäseninä 75 656 yritysasiakasta. Pieni osa yhteisöistä tuotti sähköä laillisesti omaan tarpeeseensa – mikä sallitaan myös jatkossa, mutta kymmenet tuhannet yritykset simuloivat olevansa yhteistyökumppaneita, maksoivat pari pesoa ja soluttautuivat tähän malliin säästääkseen kaksi kolmasosaa sähkökuluistaan, esimerkkeinä mainittakoon reilun 19 100 kulmakaupan ketju Oxxo ja yhdysvaltalainen päivittäistavarakaupan jätti Walmart sekä leipomoalan toimija Bimbo. Parhaimmillaan suuryritykset maksoivat sähköstä kolme kertaa vähemmän kuin kotitaloudet.
Vuodesta 2014 lähtien CFE:n menetykset ja tuet yksityiselle sektorille yltävät noin 490 miljardiin pesoon tai 22,4 miljardiin euroon. Summa pitää sisällään erinäisiä tukia, pakko-ostovelvotteita, turvamekanismeja valuuttakurssien ja inflaation varalta, maksukorvauksia sekä ylihinnoittelua. Valtionyhtiön markkinaosuus oli jo laskenut 38 prosenttiin ja hallituskauden eli vuoden 2024 toiselle puoliskolle tultaessa perinteikkään 1937 luodun julkisen alan yhtiön loppu olisi jo voinut olla lähellä. Siksi perustuslain muutos oli tarpeen. Sillä pyrittiin kitkemään väärinkäytökset, vahvistamaan valtion kontrollia sähkömarkkinoista sekä takaamaan CFE:n tulevaisuus. Uudistus saapui kongressiin jo syyskuun 2022 viimeisenä päivänä. Tammi-helmikuussa aloitteesta järjestettiin ennätyksellisen laaja ja avoin keskustelu tutkijoiden, järjestöjen, yritysten ja poliitikkojen keskuudessa. Oikeisto-oppositio ja ulkomaiset yritykset, etenkin espanjalaiset sellaiset, pelottelivat sähköuudistuksen nostavan hintoja ja lisäävän likaisen sähkön osuutta. Todellisuudessa uudistus kuitenkin vakauttaisi kansallista laajaa sähköjärjestelmää, takaisi hintojen pysymisen nykytasolla, mahdollistaisi valtiollisen sijoituskyvyn ja sallisi nykyisin vajaakäytöllä yksityisen sektorin suosimiseksi olevien noin 60 vesivoimalan täyden hyödyntämisen. Onpa Tabascon osavaltiokin tulvinut kahdesti sen takia, ettei sitä ympäröiviä vesivoimaloita ole käytetty suunnitellulla tasolla ja patoaltaiden tavoitevesimäärät ovat päässeet ylittymään. Voimassa ollut lainsäädäntö on myös estänyt valtiollisen vesienergian luokittelemisen puhtaaksi sähköksi. Meksikon hallitus uusii myös vesivoimaloidensa turbiinit, joka tulee parantamaan niiden energiatehokkuutta. Valtion sähköyhtiötä on pidetty tarkoituksella sähköliekillä, koska se ei ole voinut hyödyntää 45 prosenttia tuotantokapasiteetistaan, totesi CFE:n johtaja Manuel Bartlett maaliskuussa 2021. Bartlettin mukaan julkinen yritys on toiminut yksityisten yritysten ”trampoliinina”. Kirjoitin aiheesta jo viime vuoden huhtikuussa.
Uudistuksessa yksityisille yrityksille jätettäisiin vielä varsin suuri 46 prosentin osuus sähkömarkkinoista, samalla kun valtion osuus nostettaisiin 54 prosenttiin. Jo nykyisin CFE tuottaa enemmän uusiutuvaa energiaa kuin mukamas pelkästään ajoittaisiin tuuli- ja aurinkoenergian vaihtoehtoihin panostavat yksityiset pääosin ulkomaiset yritykset, joiden energiasta valtaosa tosin tuotetaan oikeasti kaasulla. Meksikon energialiiton (Asociación Mexicana de Energía) 17 suurimmasta jäsenyrityksestä 15 on ulkomaalaisia. Listan ylivoimainen ykkönen espanjalainen Iberdrola on syönyt valtionkassasta tukia jo vähintään 56 miljardilla pesolla tai lähes 2,6 miljardilla eurolla. Listan kakkonen on japanilaisyritys Mitsui, yhdysvaltainen Saavi Energía on listakolmonen ja nelonen Naturgy on sekin espanjalainen. Meksikossa viime aikoina paljon mainostettujen puhtaan energian liikemalleihin sisältyy todellisuudessa likaisia menettelyjä kuten valtion kassasta varastaminen, paikallisen väestön uhkailu ja alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Myöskään kotitalouksien aurinkopaneeleja ei kielletä, kuten kansaa peloteltiin. Meksiko rakentaa myös julkisin varoin Sonoran Puerto Peñascoon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkopaneelien keitaan. Meksikon sähkömarkkinoiden noin 30 prosentin puhtaan energian osuus voi nousta lyhyellä aikavälillä 10−15 prosenttia etenkin vesienergian teknologian uusimisen myötä. Yksityiset tahot voivat myös jatkossa tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa.
Yhtä kaikki, keskustelu oli värikästä, aaltoilevaa, kiivasta eikä siinä jätetty käyttämättä opposition ja yritysten taholta myöskään maksettuja mainoksia tai nykydemokratioissa tyypillisiä valhe- ja mustamaalauskampanjoita. Yhtäkkiä monikansalliset suuryritykset olivatkin pienen ihmisen ja ilmastonmuutoksen asialla, vaikka todellisuudessa ne halusivat jatkaa kansallisen vaurauden riistämistä keinolla millä hyvänsä. Oikeistoblokki, johon kuuluvat Partido Acción Nacional (PAN), Partido Revolucionario Institucional (PRI) ja entinen vasemmistopuolue Partido de Revolución Democrática (PRD), niin sanottu vuoden 2021 vaalien Va por México (”Meksikon puolesta”) tai kansan parissa yhdistelmä PRIANRD, ehdotti 12 kohtuullisen järkevää ja uudistukseen jo tavalla tai toisella liittyvää lisäystä, kuten sähkön julistamista ihmisoikeudeksi ja kuluttajahintojen laskemista sekä vihreän siirtymisen kirjauksia. Kolmea kohtaa ei voitu sisällyttää, koska ne sotivat korkeimmassa oikeudessa laillistetun sähkölain asetuksia vastaan. Huomionarvoista on myös se, että PRI-puolue ja sen edeltäjät olivat pääroolissa, kun öljy kansallistettiin 1938 ja sähkö 1960. Nyt uusliberaali − kuulemma ”sosiaalidemokraattinen” − vanha maata yksinoikeudella pitkään hallinnut PRI on tallannut pitkän matkan ja siitä on tullut keskusta- ja äärioikeistolaisuuden välillä tasapainoilevan PAN:in juoksupoika. PAN taas perustettiin aikoinaan vastareaktiona etenkin presidentti Lázaro Cárdenas del Ríon maareformiin ja öljyn kansallistamiseen. Oli tullut määrittelyjen aika kansalaisten edessä: ken tukisi kansakunnan etuja ja kuka taas asettuisi ajamaan ulkomaisten sähköyhtiöiden asiaa. Asiasta äänestettiin sunnuntaina 17.4.
Oikeisto petti lopulta kansan ja PRI:n sekä PRD:n tapauksessa omat arvonsa eikä taipunut ehdotuksiensa hyväksymisestä huolimatta isoimman puolueen Movimiento de Regenación Nacionalin (MORENA), ja sen liittolaisten Partido Verde Ecologista de Méxicon (PVEM) ja Partido del Trabajon (PT) kelkkaan. Oikeiston puolelle taittui odotetusti myös sosiaalidemokratiaa ja äärioikeistolaisuutta yhdistelevä entinen vasemmistopuolue Movimiento Ciudadano (MC), jolla on hallussaan tärkeät ja väestöltään suurien Jaliscon ja Nuevo Leónin osavaltiot. Hallitusta tukeva vasemmisto voitti äänestyksen 275 äänellä, kun oppositio jäi toiseksi 223 äänellä. Kaksi edustajaa oli poissa. Oppositio alkoi kuitenkin juhlia 12 tunnin vääntöä ”voittona” ja se juhli sitä kuin jalkapallon maailmanmestaruutta. Morena liittolaisineen ei yltänyt tarvittuun kahden kolmasosan enemmistöön, mikä olisi vaatinut 332 edustajaa. Vaikka suurin puolue Morena lisäsi paikkamääräänsä vuoden 2021 välivaaleissa ja vaikka vihreät saivat suunnilleen saman verran paikkoja kuin leniniläis-marxilainen PT menetti, söi 56 paikkaa vuonna 2018 vaaliliitossa Morenan kanssa saaneen kristillis-vasemmistolaisen Partido de Encuentro Socialin (PES) häviäminen puoluekartalta äänestyksessä tarvittuja paikkoja, joista osa valui vaaleissa liittoutuneelle oikeistolle. Se ei varsinaisesti kasvanut äänimääriensä suhteen, mutta sai enemmän paikkoja uuden maan poliittisen historian kannalta varsin perverssin vaaliliittonsa turvin. Hallituskauden ensimmäisen kolmen vuoden aikana kongressi ja senaatti ylsivät 18 perustuslain muutokseen, jotka muokkasivat 55 artiklaa. Enää kesken hallituskauden toiselle kolmivuotiselle kongressikaudelle jäivät kolme uudistusta: sähköuudistus, vaaliuudistus ja 2019 perustetun kansalliskaartin hallinnollinen muutos. Suurin osa niin sanotun neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) lakialoitteista on jo saatu ajettua onnistuneesti kaksiportaisen parlamentaarisen koneiston läpi. Kyseessä oli hallituksen ensimmäinen tappio kongressissa sitten vuoden 2018 vaalien.
Eräiden arvioiden mukaan kyseessä oli kuitenkin presidentin shakkimatti. Teoriaa tukee se, että korkein oikeus hyväksyi aiemman sähkölain, joka takaa valtionyhtiö CFE:n ylösajo-operaation ja laittaa päätepisteen yksityisen sektorin etuoikeuksille kuten hinnoittelulle, voimansiirtojärjestykselle ja väärinkäytetyille energiaosuuskunnille. Se luo vakaat sekä tasapuoliset markkinaolosuhteet, vakauttaa sähköverkoston toiminnan ja takaa nykyiset edulliset kuluttajahinnat. Siksi sähköuudistukselle ei enää ollut niin suurta tarvetta, vaikka siinä mainittiin myös litiumin kansallistaminen. Vasemmistolainen Morena on kutsunut uudistusta vastaan äänestäneitä edustajia maanpettureiksi samaan tapaan kuin 1900-luvun paras presidentti Cárdenas teki vuoden 1938 öljyn kansallistamisen yhteydessä. Näin on tehnyt myös presidentti López Obrador. Äänestyskäyttäytyminen kieltämättä näytti sen, kenen riveissä kukin seisoo. Aiemmin kiihkeästi vallankumouksen ja Cárdenasin perintöä elossa pitäneen PRD:n edustaja toi italialaisen energia-alan lobbarin jopa kongressisaliin asti. Kuten myös arvioidaan, saattaapa tämä äänestys jäädä historiaan opposition todellisena lopun alkuna. Sen kannatus on laahannut jo vuodesta 2018 ja se on hävinnyt järjestäen myös osavaltiotasolla, mutta nyt se saattaa kaivaa omaa kuoppaansa. Tuleeko siitä sen hauta, riippuu siitä, miten kansa hahmottaa ulkomaisten yritysten intressien ajamisen suhteessa valtionyhtiön laajalle yhteiskuntaan säteileviin etuihin: onko kansanedustajan tehtävä ajaa ulkomaisten toimijoiden kuten espanjalaisen Iberdrolan vai tavallisten kansalaisten etuja? Tämän suhteen viimeinen sana kuuluu kansalle. Ensimmäiset vaalit tulevat eteen jo kesäkuussa, kun päätetään kuuden osavaltion kuvernöörin viroista. Sähköuudistuksen avoin käsittely ja se, miten hallitus ei saanut tuekseen riittävää enemmistöä, kertovat aidosti toimivasta demokratiasta, moraalinen voitto on myös se, ettei nyt ei käytetty penniäkään edustajien lahjontaan kuten tapahtui todistetusti vuoden 2013 energiauudistuksen yhteydessä, kuten vankilassa istuva PEMEX:in entinen johtaja ja PRI:n poliitikko Emilio Lozoya Austin on myöntänyt.
Presidentti oli ilmoittanut jo aiemmin lähettävänsä kongressille välittömästi esityksen kaivoslain (Ley Minera) muutoksesta, jos litiumin kansallistamista ei hyväksyttäisi sähköuudistuksen yhteydessä. Kyseinen uudistus ei vaadi kahden kolmasosan enemmistöä, vaan se voidaan hyväksyä yksinkertaisella määräenemmistöllä. Ehdotus meni kongressissa läpi heti maanantaina 18.4. Sen hyväksyivät 298 edustajaa, sillä myös MC tuki sitä. Oppositio boikotoi äänestystä ja siltä jäi antamatta 197 ääntä. Tiistaina 19.4. senaatti teki saman tempun: 86 kannatti, 20 vastusti ja 16 oli poissa. Näin litium kansallistettiin ennätystahdilla kahdessa päivässä. Koska aihetta oli käsitelty laajasti jo sähköuudistuksen yhteydessä, niin lähetekeskustelussa, avoimessa parlamentissa kuin valiokunnissakin, voitiin siitä äänestää nyt pikatahdilla. Jo aiemmin vuodesta 1917 lähtien mineraalivarat ja maanalaiset varannot kuten öljy ovat periaatteessa kuuluneet valtiolle, mutta määrittelyt ovat väljiä tai tulkinnanvaraisia eikä artiklassa 27 mainita erikseen litiumia. Teknisesti litium on alkuaine eikä mineraali. Nyt sille määriteltiin selkeä strateginen asema. Litiumia varten perustetaan julkinen valtionyhtiö, joka vastaa tämän yhteiskunnan sähköistämisessä keskeisen ”valkoisen kullan” kartoittamisesta, prosessoimisesta ja hyödyntämisestä. Koska kyse on Meksikon kansan omaisuudesta, yksityisille tahoille tai ulkomaisille yrityksille ei tulla myöntämään enää kaivoslupia hinnoiltaan tulevaisuudessa yhä kallistuvan litiumin käsittelyyn. Uusi laki turvaa osaltaan myös luonnon hyvinvointia, terveyttä ja kaivosyhteisöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksia vastuullisen kaivosteollisuuden logiikalla. Litiumesiintymät julistetaan suojelluiksi mineraalivarantojen alueiksi niiden turvaamiseksi. Laki tukee osaltaan Meksikon energiasiirtymää, uusien teknologioiden innovaatiotyötä ja ylipäätänsä kansallista kehitystä. Meksiko omaa maailman suurimpiin kuuluvat litiumvarannot, tätä alkuainetta esiintyy yli puolessa 32 osavaltiosta ja sen pitoisuudet ovat tiettävästi poikkeuksellisen suuria. Maassa on myös orastavaa litiumakkujen teollisuutta. Eräs kiinalaisyhtiö ja maailman suurin tuottaja Ganfeng Lithium on pyrkinyt hyödyntämään Sonoran osavaltion niin kutsutun litiumlaakson (Valle de Litio) laajoja esiintymiä, mutta vasta alussa ollut projekti tullaan suurella todennäköisyydellä keskeyttämään. Kiinalaisyritys osti kaivosoikeudet niiden alkuperäiseltä haltijalta brittiläiseltä Bacanora Lithiumilta. Meksikolainen geologinen tutkimuslaitos (Servicio Geológico Mexicano) tulee vastaamaan litiumin analysoimisesta, paikantamisesta ja varantojen kartoittamisesta.
Meksikon litiumvaroista tehtiin äskettäin ensi-iltansa saanut dokumentti México: Litio al Descubierto, joka hahmottelee tulevan kehityksen suuntaviivoja nykyisen tietämyksen perusteella:
Lähteet: Once Noticias, La Jornada, Vanguardia, La Razón, Rompeviento TV, Energía Hoy, etc.