Donald Trump tunnettiin muutama vuosi sitten rajuista lausunnoistaan mitä tulee Meksikoon. Hän muun muassa luonnehti meksikolaisia “raiskaajiksi” ja “rikollisiksi”. Nyt ääni kellossa on muuttunut ja tässä muutoksessa Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador on ollut merkittävässä roolissa. 8.7. tapahtuneessa presidenttien kohtaamisessa Valkoisessa talossa Trump luonnehti noin 38 miljoonaa Yhdysvalloissa asuvaa meksikolaista tähän tapaan: “Niin kuin presidentti, he ovat suuria liikemiehiä ja kunnioitettavia ihmisiä.” Trump myönsi myös avoimesti meksikolaisten korvaamattoman roolin yhdysvaltalaisen yhteiskunnan kehityksessä ja korosti, ettei maiden välinen suhde ole ollut koskaan yhtä tiivis. Trump kuvasi meksikolaisia uskomattomiksi ja työteliäiksi ihmisiksi, joiden vaikutus ulottuu koko yhteiskuntaan. Hänen mukaansa maiden tulevaisuuden potentiaali on rajaton.
Trump voi olla historian huonoin presidentti omassa maassaan, mutta hän osaa parhaimmillaan käyttäytyä kuin valtionpäämies eikä häneltä myöskään puutu älykkyyttä ymmärtää Meksikon ja Yhdysvaltojen välisen suhteen merkitys. Washingtoniin kokoontuneet presidentit López Obrador ja Trump juhlivat uutta vapaakauppasopimusta, joka on lajissaan maailman isoin, sillä sen piirissä on Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa yli 495 miljoonaa ihmistä. Pelkästään Meksikon ja Yhdysvaltojen välinen kauppa on miljoona dollaria minuutissa. Vuodesta 2019 lähtien Meksikosta on tullut Yhdysvaltojen tärkein kauppakumppani. Ei siis ole mikään ihme, että yhteisessä tapaamisessa osattiin puolin ja toisin arvostaa naapurisuhdetta ja suurvaltojen välistä ystävyyttä, joka onkin sekä geopoliittisesti että taloudellisesti korvaamaton.
López Obrador muistutti Valkoisen talon yhteisessä lehdistötilaisuudessa maiden läheisistä suhteista: “Meitä yhdistävät maantieteellisen läheisyyden lisäksi monet taloudelliset, kaupalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset sekä ystävyyteen liittyvät siteet.” Hän arvosti Trumpin hallinnolta saatua kunnioitusta ja ymmärrystä ja totesi: “Jotkut ajattelivat, että meidän ideologiset eromme saisivat meidät riitelemään, mutta onneksi tuo huono ennuste ei ole toteutunut.” Trump taas sanoi, että “olemme ystäviä vastoin kaikkia ennusteita”. Muutamien López Obradorin historiallisten viittauksien joukosta voidaan mainita se, kuinka Abraham Lincoln ei koskaan tunnustanut Ranskan siirtomaahallintoa Meksikossa vuosina 1863 − 1867. Sen sijaan Franklin Delano Roosevelt kunnioitti Meksikon öljyn kansallistamista, joka tapahtui vuonna 1938. Siinä missä Bénito Juárez tuli toimeen Lincolnin kanssa vallitsi myös Rooseveltin ja presidentti Lázaro Cárdenaksen välillä keskeinen kunnioitus. López Obrador korosti puheensa lopuksi, kuinka Trump on osannut kunnioittaa Meksikon asemaa itsenäisenä maana: “Meitä on kohdeltu sinä mitä olemme, oman arvonsa tuntevana, vapaana, demokraattisena ja itsevaltaisena maana ja kansana.”
Vielä kaksi vuotta sitten 1994 voimaan astuneen vapaakauppasopimus NAFTA:n uudelleen neuvotteleminen näytti lähes mahdottomalta. Vielä vaikeampaa oli nähdä sen olevan Meksikolle yhtä edullinen kuin miksi se lopulta muokattiin. Meksiko ei ollut valmis luopumaan päätösvallastaan energian suhteen, ja energiasektorin itsenäisyys myös saatiin taattua neuvottelujen edetessä. Saatiinpa sopimukseen mukaan edistyksellinen paneelijärjestelykin erimielisyyksien ratkomiseksi. Kaikkiaan 34 luvun kauppasopimukseen lisättiin uusia lukuja muun muassa ympäristönsuojelusta, kaupan helpottamisesta ja korruption vastaisesta taistelusta. Työehtoja parannettiin, palkkojen polkemisesta luovuttiin ja niiden jatkuvaan parantamiseen sitouduttiin samalla kun esimerkiksi ammattijärjestöjen asema ja sisäinen demokratia taattiin. Uusi 1.7. voimaan astunut USMCA-sopimus (meksikolaisittain T-MEC) onkin lajissaan edeltäjäänsä monin verroin reilumpi uuden 21. vuosisadan vapaakauppasopimus, jonka voidaan aiheellisesti katsoa vahvistavan kolmen Pohjois-Amerikan jäsenvaltion talouksia, yhteiskuntia ja laajemmin hyvinvointia sitä mukaa, kun se rantauttaa uusia investointeja, lisää integraatiota luopumatta valtioiden itsemääräämisoikeudesta, luo uusia työpaikkoja ja vahvistaa monin tavoin myönteisiä kerrannaisvaikutuksia koko yhteiskunnassa.
Nykyisellään Meksikon ja Yhdysvaltojen taloudet ovat toisistaan riippuvaisia, ne elävät symbioosissa josta kumpikin osapuoli hyötyy. Siksi huono naapuruussuhde ei ole vaihtohto. Jopa Yhdysvaltojen sotateollisuuden rattaat pysähtyvät, jos siihen yhteydessä olevat meksikolaiset kumppanit sulkevat tehtaansa. Tämä havaittiin konkreettisesti koronakriisin aikana. Esimerkiksi autoteollisuudessa on tavanomaista, että yksi ja sama auto voi ylittää rajan kahdeksankin kertaa ennen kuin tuote saa lopullisen muotonsa. Sama toistuu monella alalla elektroniikasta avaruusteollisuuteen, jossa tuotantoketjut ovat saumaton osa yhtä kokonaisuutta kahdella puolen rajaa. Eikä tämä kehitys ole mitenkään yksisuuntaista tai riipu mistään sanelupolitiikasta, kyse on aidosta täydentävästä yhteistyöstä kahden OECD-maan välillä. Kymmenien eri alojen joukosta voidaan mainita myös Meksikon maatalousvienti, joka kasvaa jatkuvasti. Toisaalta Yhdysvalloissa asuvat meksikolaiset pyörittävät hyvin merkittävää osaa naapurivaltion maataloudesta ja ylipäätänsä koko palvelusektorista, onpa heitä runsaasti myös asiantuntija-ammateissa, joten koko Yhdysvaltojen talous on syvästi riippuvainen meksikolaisen työvoiman ahkeruudesta. Meksikossa puolestaan asuu noin 1,5 miljoonaa yhdysvaltalaista, enemmän kuin missään toisessa maassa. Vuonna 2019 Yhdysvalloissa asuvat meksikolaiset lähettivät rahaa Meksikoon 36 miljardin dollarin edestä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä rahallinen tuki kohdistuu noin kymmenelle miljoonalle vastaanottajalle perheineen ja muodostaa siten tärkeän osan kansantaloutta. Esimerkiksi Suomen valtion budjetti vuodelle 2020 oli alun perin 57 miljardin euron luokkaa, joten rahalähetykset kattaisivat siitä 63 prosenttia.
Vaikka Andrés Manuel López Obrador on pitkän linjan aktivisti, poliitikko ja oppositiojohtaja eikä hän ole koskaan omistaututunut liiketoiminnalle, kuten poliitikkona nuori ja liikemiestaustan omaava Trump, ovat he osanneet tulla keskenään toimeen. Heitä voidaan pitää henkilöinä ja poliitikkoina kuin kahtena ääripäänä, kuin yönä ja päivänä. Vasemmistolainen López Obrador on kiistatta Meksikon historian suosituin presidentti. Trumpista ei voi sanoa samaa. López Obrador on rakentanut kärsivällisesti yhteistyötä halki koko yhteiskunnan, siksi hänellä on riittänyt kärsivällisyyttä myös Trumpille. Yhteistyö on rakentunut kunnioitukselle, jossa jätetään taustalle turhat erimielisyydet ja keskitytään niihin kysymyksiin, joissa yhteisymmärrys voidaan löytää. Siksi esimerkiksi rajamuuri, josta Meksiko ei ole maksanut penniäkään, jätettiin suosiolla taustalle. Tämähän on poliitikan tarkoitus eli löytää sopu vuoropuhelun kautta. Tässä taiteessa López Obrador on omaa luokkaansa. Kuka olisi uskonut, että hän saa Trumpin suitsuttamaan meksikolaisia. Valkoisen talon illallisella jäi selväksi, että Trump ei säästellyt ylistäviä sanoja myöskään Meksikon valtionpäämiehen suhteen, jota hän kehui parhaaksi presidentiksi koskaan.
Yhteinen sävel ei ole löytynyt hetkessä eikä ilman työtä. Sen takana on myös Meksikon ulkoministeriön jatkuva taustatyö. Kaikki alkoi vapaakauppasopimuksen neuvotteluista. Ja tapahtuihan keväällä 2019 myös ikävä episodi, jossa Trump uhkasi Meksikoa tullimaksuilla, jos Keski-Amerikan maiden siirtolaisvirta ei vähenisi. Trump ehdotti Meksikolle roolia välittäjämaana, jossa Yhdysvaltoihin haluavien siirtolaisten tulisi rekisteröityä. Meksiko hylkäsi tämän. Trump ei myöskään sanellut Meksikolle ehtoja eikä näitä olisi hyväksyttykään. Meksiko sai vapaat kädet toimia itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Meksikon ratkaisu sai yli 30 maan ja EU:n tuen politiikalle, jossa lähtömaissa, lähinnä Guatemalassa, El Salvadorissa ja Hondurissa luodaan paremmat sosioekonomiset olosuhteet, jotta kenenkään ei olisi pakko jättää kotimaataan. Tämä kunnianhimoinen kehityspolitiikka sai myös Yhdysvaltojen tuen ja se sitoutui historiallisen suuriin investointeihin Keski-Amerikan kehitykseen, johon myös Meksiko panostaa rahoituksen, yhteistyön ja sosiaalisten ohjelmien kautta. Siirtolaisuus myös väheni yksinkertaisesti toteuttamalla Meksikon omaa lainsäädäntöä (jota ei aiemmilla hallituskausilla seurattu), puhdistamalla siirtolaisinstituutti korruptiosta ja kitkemällä ihmissalakuljetusta. Meksiko ei missään vaiheessa ole sulkenut rajojaan siirtolaisilta tai lakannut auttamasta heitä, tästä kertovat heille tarjotut työpaikat, asumis- ja ruoka-apu sekä turvapaikanhakijoiden määrän moninkertaistuminen.
Viime syksynä Trump juoni huumekartellien julistamista terroristijärjestöiksi. Tästä järjettömyydestä hän kuitenkin osasi luopua kuultuaan Meksikon kannan. Hän myös tarjosi sotilaallista apua Meksikolle vuoden 2019 loppupuolella kahden väkivaltaisen episodin jälkeen, mutta osasi kunniottaa sitä, että Meksiko ei ollut halukas luopumaan itsemääräämisoikeudestaan eikä myöskään tarvinnut toisen maan sekaantumista sisäisiin asioihinsa. Esimerkiksi Barrack Obama ei kunnostautunut tässä mielessä, sillä hänen aikakaudellaan vuosina 2009 − 2011 toteuttiin Yhdysvaltojen valtion järjestämä aseiden salakuljetusoperaatio Rápido y Furioso tai Fast and Furious. Aseet kuitenkin päätyivät suoraan huumekarteille, operaatio epäonnistui eikä koko totuutta tiedetään vieläkään. Silti edes virallista anteeksipyyntöä Meksikon kansallista turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta vastaan tehdystä rikoksesta ei ole esitetty.
Koronakevään aikana López Obradorin ja Trumpin välit kohosivat lopullisesti uudelle tasolle. OPEC-maiden neuvotteluissa Meksiko piti tiukan linjansa, jonka mukaan se ei voisi vähentää omaa öljyn tuotantoaan kuin 100 000 tynnyrillä päivässä, koska se oli vasta toipumassa uusliberaalin kauden tuhoisasta politiikasta, joka tähtäsi tuhoamaan koko valtionyhtiö Pemexin. Näin ollen Trump ehdotti, että Yhdysvallat voisi ottaa hoitaakseen puuttuvat 250 000 tynnyriä päivässä. Kyse on ison mittaluokan taloudellisesta avusta. Trump näki tämän velvollisuudekseen, koska koki Meksikon onnistuneen neuvotteluissa erinomaisesti. Näihin aikoihin presidenttien välisissä puhelinneuvotteluissa sovittiin siitä, että Trumpin hallinto pyrkisi tekemään kaikkensa myydäkseen Meksikolle laadukkaita hengityskoneita erityishintaan. Tämänkin lupauksensa Trump on ihme kyllä pitänyt, sillä ilmasillan kautta hengityskoneita on saatu tuotua maahan tähän mennessä reilut 400 ja vielä niitä on tulossa toiset lähes 200 kappaletta.
Heti López Obradorin palatessa Meksikoon torstaina 9.7., Trump antoi presidentin asetuksen, joka parantaa latinoväestön taloudellisia ja koulutuksellisia mahdollisuuksia. Ohjelma pitää sisällään muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöverkoston. Rahoitusta vähemmistöjä tukeville instituutioille lisätään miljardilla dollarilla. Samalla Trump ylisti espanjaa puhuvien yhdysvaltalaisten olevan todellinen aarre: “He ovat ahkeria työntekijöitä, jotka rakastavat Yhdysvaltoja ja puolustavat maatamme. Puolustamme latinoita, jotta he voivat jakaa perinteensä kaikkien amerikkalaisten kanssa.” Perjantaina Trump puolestaan sanoi, että hän tulee ajamaan presidentin asetusta siirtolaislainsäädännön uudistamisesta. Näin esimerkiksi niin sanotun Dreamers-ohjelman nuoret voisivat hakea kansalaisuutta yhteiskunnallisiin ansioihin perustuen. Kolmisen viikkoa sitten korkein oikeus esti Trumpin hallintoa peruuttamasta samaista DACA-ohjelmaa, joka suojelee maahan lapsena tai alle 16-vuotiaana tulleita siirtolaisia, jotka tunnetaan myös Dreamers-nuorina. Nykyisellään DACA ei tarjoa reittiä kansalaisuuteen, joten lakiin tehtävät kirjaukset mahdollisuudesta saada kansalaisuus olisivat merkittävä parannus.
Totuus on usein tarua ihmeellisempää. Mielikuvat ja käsitykset Trumpista ovat kovin mustia ja valkoisia. Meksikon suhteen hän ei kuitenkaan ole ollut niin paha kuin pahimmat uhkakuvat. Tällä hetkellä demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden on se, joka tarjoaa loukkaavampia lausuntoja Meksikosta, kuten eräs vuodettu video on paljastanut. Siinä Biden mainitsee tukevansa muurihanketta ja nimittelee Meksikoa korruptoituneeksi. Hän ei ole siis tietoinen siitä, kuinka taistelu korruptiota vastaan on kahden viimeisen vuoden aikana tuottanut ennennäkemättömiä tuloksia. Selvää on, että jos Biden voittaa marraskuun vaaleissa, tulee hänen nostaa tasoaan, jotta hyvät naapurivälit voidaan säilyttää jatkossakin. Meksikolaisina olemme hyvin ylpeitä ja iloisia presidenttimme kyvystä tulla toimeen politiikan punkkareidenkin kanssa. Hän edusti maatamme hyvin onnistuneesti Washingtonissa ja mikä parasta kenellekään ei jäänyt epäselvyyttä siitä, mikä on Meksikon ulkopolitiikan linja. Enää maamme ei ole myytävissä eivätkä myyntimiehet ole enää viroissaan. Nyt kansa johtaa maata valitsemansa radikaalin muutoksen tiellä. Siitä kertominen vaatisi oman pitkän tarinansa.
Meksikon ulkopolitiikka on ollut muutoinkin aktiivista. Vastikään YK:ssä hyväksyttiin Meksikon päätöslauselma, joka pyrkii estämään mahdollisen koronavirukseen liittyvän rokotteilla ja lääkkeillä spekuloinnin ja takaamaan kaikille maille tasavertaiset oikeudet hoitoihin. Meksiko valittiin myös suosituimpana ehdokkaana tulevaksi kahdeksi vuodeksi YK:n turvaneuvoston jäseneksi ja samalla myös YK:n taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston jäseneksi. Vuoden 2020 alusta Meksiko sai hoitaakseen niin ikään Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisön (CELAC) puheenjohtajuuden.
Kuten Yhdysvaltojen maaperälläkin kävi selväksi, johtaa Meksikon ulkopolitiikkaa nyt syvä tietoisuus itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisyydestä, josta ei voida luovuttaa pois tuumaakaan. Kansainvälisessä kentässä Meksikon rooli sotiin sekaantumattona toimijana vahvistaa pyrkimyksiä rauhaan. Maan ulkopolitiikka on myös avoimesti feminististä ja alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavaa. Meksiko aikoo ajaa YK:n turvaneuvostossa Ranskan kanssa aloitetta, jossa veto-oikeuden käyttämisestä luovuttaisiin tilanteissa, jossa kyseessä ovat rikokset ihmisyyttä vastaan. Meksikon ulkopolitiikan pitkä perinne tukee siirtolaisten oikeuksia, avointa turvapaikkapolitiikkaa − kuten Evo Moralesinkin tapaus osoitti. Meksiko ajaa moninapaista ja multilateraalia ulkopolitiikkaa, jossa kaikkien maiden ääni painaa yhtä paljon. Ainakin 8.7. Meksiko ja Yhdysvallat kohtasivat toisensa tasavertaisina kumppaneina. Tämä on toivon mukaan vasta alku uudenlaiselle suurvaltojen ystävyydelle. Yhteistyö pohjoisen naapurin kanssa on välttämättömyys ja siitä pitää suoritua kumartelematta, itsenäisyydestä tippaakaan luovuttamatta, aidon kummankinpuoleisen kunnioituksen hengessä.