Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador juhli Pueblan taistelun voittoa ranskalaisista 5.5.1862 ja lähti suoraan kaupallisella lennolla Guatemalaan. Sieltä matka jatkui ilmavoimien koneella El Salvadoriin, Hondurasiin, Beliceen ja Kuubaan. Paluu Kuubasta Meksikoon tapahtui niin ikään kaupallisella lennolla. Vierailut keskittyivät ennen kaikkea siirtolaiskysymyksiin, kehitysyhteisyöhön, turvallisuuspolitiikkaan, kaupallisiin suhteisiin, infrastruktuuriin ja köyhyyttä vähentäviin sosiaalisiin ohjelmiin. Keskeinen teema oli miettiä ratkaisua elinolosuhteiden kokonaisvaltaiseen parantamiseen, jotta oikeudenmukaisuuden toteutumista voitaisiin edistää.

Vasemmistopresidentti otti mukaansa seurueen, johon lukeutuivat muun muassa ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón ja turvallisuudesta vastaava ministeri Rosa Icela Rodríguez Velázquez, hallituksen tiedottaja Jesús Ramírez Cuevas sekä merijalkaväen ministeri José Rafael Ojeda Durán ja puolustusministeri Luis Cresencio Sandoval González. Presidentin vaimo Beatriz Gutiérrez Müller liittyi mukaan Hondurasissa sen jälkeen, kun hän oli käynyt Valkoisessa talossa sikäläisen presidenttiparin vieraana juhlistamassa meksikolaisuutta Pueblan taistelun vuosipäivänä 5.5. Vastaanotto oli hyvä kaikissa maissa niin poliitikkojen, kansalaisten kuin medioidenkin keskuudessa. Kyseessä on López Obradorin ensimmäinen usean maan ulkomaanvierailujen kiertue, sillä valtiojohtajien vierailut ovat tapahtuneet tähän mennessä pitkälti Meksikon maaperällä. Syyskuussa 2021 López Obradorin vieraaksi saapuivat Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioyhteisö Celac:in edustajat. Muutoinkin itsenäisyyden saavuttamisen 200. juhlavuotta vietettiin useissa tilaisuuksissa, joihin oli kutsuttu edustajia muiden valtioiden johdosta. Aiemmat ulkomaanvierailut, kaikki kolme, ovat puolestaan kohdistuneet Yhdysvaltoihin.

Guatemalassa Meksikon valtiojohtaja vastaanotti kollegansa Alejandro Eduardo Giammattei Fallan käsistä quetzal-linnusta nimensä saaneen kunniamerkin (Condecoración de la Orden del Quetzal en Grado de Gran Collar), joka perustui Guatemalalle annettuun pandemia-apuun.

Koska Yhdysvallat on osa siirtolaisilmiötä kohdemaana, on Pohjois-Amerikassa päästy Meksikon aloitteesta sopuun jo aiemmin kehitysavusta sekä Donald Trumpin että Joe Bidenin kaudella, mutta varsinaista rahaa ei ole vielä hyvistä aikeista huolimatta laitettu liikkeelle. Siksi López Obrador kritisoi Guatemalan pääkaupungin Kansallisen kulttuurin palatsissa (El Palacio Nacional de la Cultura) naapurivaltion hitautta reagoida Keski-Amerikan projekteihin:

− Minusta näyttää, sanon sen vilpittömästi, selittämättömältä, se miten Washingtonissa, Capitolissa, niiden neljän miljardin dollarin hyväksyminen, joita he tarjosivat sijoittavansa hyvinvoinnin luomiseen Keski-Amerikan maissa, on viivästynyt niin paljon, vaikka Presidentti Biden ja varapresidentti Kamala Harris ovat olleet sitä järjestämässä. Ne ovat eri asioita, eikä niitä pidä verrata sellaisinaan, mutta yli 30 miljardia dollaria on jo hyväksytty Ukrainan sodan tukemiseksi, ja siitä on kulunut neljä vuotta, kun presidentti Donald Trump ehdotti, että tätä tuetaan neljällä miljardilla dollarilla ja tähän päivään mennessä ei ole annettu mitään, ei yhtään mitään. Omalta osaltamme vaadimme edelleen kunnioittavasti tarvetta Yhdysvaltojen yhteistyölle.

López Obrador korosti, ettei siirtolaisilmiöön ja sen aiheuttaviin mahdollisuuksien puutteisiin, turvallisuusongelmiin ja eriarvoisuuteen voida vastata vain voimakeinoin:

− Emme voi vastata muuttoliikeilmiöön rajatarkastuspisteillä tai ankarammilla laeilla tai muureilla ja poliiseilla, vaan hyvinvoinnilla, turvallisuudella ja rauhalla matkustajien lähtöpaikoilla, siirtolaisten alkuperäisillä asuinalueilla.

Presidentti kuvaili Meksikon sosiaaliohjelmia ja kiteytti turvallisuusongelmien juurisyihin puuttumisen reseptin:

− Kaava, jota käytämme Meksikossa, on aktivoida maaseutu uudelleen, huolehtia luonnosta, luoda työpaikkoja, pelastaa nuoret työelämän ja koulutuksen syrjäytymiseltä sekä luoda hyvinvoinnin olosuhteet, joita enemmistöt tässä nykyajan Mesoamerikassa vaativat ja ansaitsevat.

− Edessämme on välitön tehtävä edistää rauhaa ja kansojemme hyvinvointia sekä niiden välistä veljellistä yhteistyötä. Jotta Usumacintan ja Suchiaten joet eivät olisi muureja ja että ne palautuisivat kaupan, kulttuurin ja kumppanuuden valtaväyliksi, mitä ne olivat silloin, kun olmeekit ja mayat, esi-isämme, navigoivat noilla kauniilla, poikkeuksellisilla joilla.

22 saavutettua sopimusta pitävät sisällään tulli- ja rajamuodollisuuksien helpottamista sekä lähetystöjen yhteistyön tiivistämistä ja kaupallista lähentymistä mukaan lukien rautatiet ja lentoliikenne, mutta tärkeimpänä joukosta erottuu Meksikon lupaus taata terveydenhoito yli 25 000 Chiapasin osavaltiossa asuvalle guatemalaissiirtolaiselle. Toisaalta Meksikossa menestyksekkäiksi osoittautuneiden monipuolisten sosiaalistenohjelmien eli Elämää istuttamassa (Sembrando Vida) ja Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) soveltaminen alkaa Guatemalassa. Heti seuraavana päivänä El Salvadorissa López Obrador ja presidentti Nayib Armando Bukele Ortez sopivat näiden kahden jo siellä käynnissä olevien ohjelmien tuplaamisen yhteisin varoin 20 000:sta 40 000:teen.

 

 

El Salvador – toistaiseksi eniten tuensaajia

 

San Salvadorin presidentinpalatsissa Meksikon presidentti kertoi puiden istutusohjelman – Sembrando Vida – tähän mennessä saavuttamista tuloksista El Salvadorissa. Esimerkiksi 55 prosenttia ohjelmaan kirjautuneista viljelijöistä oli harkinnut maahanmuuttoa, mutta ohjelmaan sisään päässeiden keskuudessa luku väheni 0,6 prosenttiin. 75 prosenttia koki tulojensa parantuneen, 74 prosenttia taas koki perheensä elämänlaadun parantuneen, kun taas 77 prosenttiyksikköä paransi ravitsemustilannettaan. 88 prosentin mielestä saatu tekninen apu paransi tietämystä kylvämisestä ja 99 prosentin mukaan viljelytietämys kasvoi. Ohjelman 10 000 työpaikkaa ovat tuoneet mukanaan myös lähes 21 300 epäsuoraa työpaikkaa. Nuorten oppisopimuskoulutuksen tulokset ovat olleet niin ikään lupaavia ensimmäisten 10 000 18−29-vuotiaan keskuudessa: siirtolaisuuden vetovoima väheni 35,7:stä 11,4 prosenttiin, heistä 84 prosentille tämä oli ensimmäinen työpaikka. 97 prosenttia koki ohjelman auttaneen luomaan kykyjä, jotka tukevat kotimaahan pysyvästi jäämistä, kun taas 91 prosentille ohjelman rakenne auttoi hankkimaan ammatilliseen kehitykseen linkittäytyviä ominaisuuksia.

López Obrador kävi puheessaan läpi kaukaista ja läheisempää yhteistä historiaa lopettaen katsauksen vuoteen 1992, jolloin El Salvadorin sisällissota päättyi Meksikossa allekirjoitettuun rauhansopimukseen. Nykyisin haasteet ovat eritoten sosiaalisia:

− Tänään, presidentti Bukele, El Salvadorin ystävät, meillä on muita haasteita kuin sota: taistelu köyhyyttä, eriarvoisuutta, työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, jotka ovat turvattomuuden, muuttoliikkeen ja muiden vaikeuksien syviä juuria. Olen hallituskauteni alusta asti kannattanut näiden ongelmien ratkaisemista kestävällä tavalla sekä Meksikossa että Keski-Amerikassa kunnioittaen ehdottomasti kunkin maan suvereniteettia.

Bukele kuvaili kolleegaansa puolestaan tähän tapaan:

− AMLO on presidentti, joka sen lisäksi, että hänen kansansa rakastaa häntä hyvin paljon, on arvostettu malliesimerkki maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

 

Honduras – matkalla kohden parempia aikoja

 

Imartelua ja aiheellisia kehuja ei matkan varrelta puuttunut, sillä Hondurasin presidentti Iris Xiomara Castro Sarmiento lainasi tuttua lausetta, joka viittaa kunniaan olla Obradorin rinnalla (es un honor estar con Obrador). Puheessaan Castro muistutti maansa toipuvan 12 vuoden diktatuurista, joka toi mukaan korruptiota, rikollisuutta ja kansallisen omaisuuden yksityistämistä. Kumpikin naapurimaa toipuu parhaillaan uusliberalismin vaurioista:

− Kuten alussa huomautin, Hondurasin ja Meksikon hallitukset jakavat nykyään visioita ja ehdotuksia uusliberalismin pitkän yön taakse jättämiseksi, sen ajanjakson, jolle oli ominaista riippuvuus, autoritaarisuus, rankaisemattomuus, epätasa-arvo, korruptio ja sosiaalisen rakenteen pirstoutuminen. Presidentti Castro, kumppani Xiomara: Meksikon ja Hondurasin kansat ovat osoittaneet halunsa täyden itsemääräämisoikeuden harjoittamiseen, rehellisyyteen hallituksessa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hallitsevaan rooliin erityisesti kaikkein syrjäytyneimmille: naisille, alkuperäiskansoille, talonpojille ja palkansaajille, jotka ovat kärsineet väkivallasta, riistosta ja sorrosta viiden vuosisadan ajan.

Kummassakin maassa on vallassa edistyksellinen laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ajava vasemmistohallitus, jonka keskeisiin periaatteisiin kuuluu sekä oikeus- että hyvinvointivaltion vahvistaminen. Myös Hondurasissa käynnistetään valtiovierailun jäljiltä uudella innolla ekologinen luonnon toipumista tukeva sosiaalinen ohjelma (Sembrando Vida), jolla on ollut tähän mennessä 10 000 edunsaajaa ja alle 29-vuotiaille suunnattu oppisopimuskoulutus (Jóvenes Construyendo el Futuro), johon on osallistunut tähän mennessä nelisen tuhatta nuorta. Xiomara Castro piti ohjelmien antia ”Meksikon mestarikurssina solidaarisuudesta”. López Obrador kuvaili nykytilannetta tähän tapaan:

− Oligarkkisen talouspolitiikan aiheuttamien vastoinkäymisten traagisimpia seurauksia ovat olleet yhteiskuntarakenteen hajoaminen ja miljoonien pakkomuutto. Tämä on ilmiö, joka on aiheuttanut tuhoa maissamme, tyhjentänyt peltomme, aiheuttanut perheiden repeytymistä ja ajanut lukemattomia siirtolaisia elämään pitkän matkan vaaroissa. Ne, jotka onnistuvat saamaan matkansa päätökseen, kohtaavat poliisin vainoa, syrjintää ja rasismia vieraissa maissa. Liikkumisvapauden käyttäminen on pyhää, mutta on sietämätöntä, että monet joutuvat jättämään kotiseutunsa nälän, turvattomuuden tai täydellisen elämännäkymien puutteen vuoksi.

− Kylväkäämme, tai pikemminkin, jatkakaamme veljeyden kylvämistä sinne, missä on epätoivoa; rakentakaamme turvallisuutta ja rauhaa yrittämällä antaa kaikille kansojemme asukkaille kehto, pulpetti, katto, pöytä, kunnollinen työ ja arvokas hautaus. Kutsumme sitä hyvinvointivaltioksi, että ihmisellä on turvaa syntymästä kuolemaan; kehdosta hautaan. Tehkäämme lopuksi totta meksikolaisimman hondurasilaisen kirjailijan tai hondurasilaisimman meksikolaisen kirjailijan Rafael Heliodoro Vallen lausekkeesta, joka totesi: ”Rakkaus on kuolemaa väkevämpi.”

 

 

Pieni Belice ja integraation haaveet

 

Belicen parlamentaarisessa monarkiassa Meksikon valtionpäämiehen vastaanotti pääministeri Johnny Briceño. Jo mainittujen sosiaaliohjelmien soveltamisesta yhteistuumin sovittiin myös tässä pienessä reilun 400 000 asukkaan valtiossa. Lisäksi Meksiko jäädyttää Belicen tullimaksut ja lisää perusruokatarvikkeet vapaakaupan piiriin, mikä tuo uusia mahdollisuuksia Karibian rannikolla sijaitsevan maan tuottajille. López Obrador onnitteli Belicea sen rohkeasta päätöksestä laillistaa reilut 40 000 sen rajojen sisäpuolella asuvaa keskiamerikkalaista siirtolaista. Briceño taas kertoi pandemian lisänneen köyhyyttä 60 prosentilla. Siksi sosiaaliohjelmille on nyt erityistä tilausta. Kun Belice itsenäistyi 1981, Meksiko oli ensimmäinen sen täysivaltaisuuden tunnustanut maa. Latinalaisen Amerikan uuden vasemmiston veturi AMLO, korosti yhdentymisen merkitystä yhteisten haasteiden ratkaisemissa:

− Mutta Belizen ja Meksikon välisten hyvien välien lisäksi väitän, että on välttämätöntä edetä koko Amerikan mantereen yhdentymisessä rakentaessamme mantereelle samankaltaista mallia kuin Euroopan talousyhteisö [EEC], joka edelsi Euroopan unionia, jotain samanlaista Amerikalle. Vain tällä tavalla voimme kohdata yhdistyneessä, integroituneessa, sisarellisessa Amerikassa maailmantalouden myllerrykset ja mikä tärkeintä, sen geopoliittisen vaaran, jota Yhdysvaltojen talouden taantuminen merkitsee koko maailmalle muihin alueisiin verrattuna, etenkin Aasiassa ja erityisesti tarkoitan Kiinan taloudellista ja kaupallista edistystä, joka saattaa olla jopa hegemonista.

− Tämän ei-toivotun tapahtumien kulun pysäyttämisen lisäksi on otettava huomioon, miten kaikkien Amerikan maiden yhdentyminen mahdollistaisi yhteisten suurien markkinoiden avulla väestömme, luonnonvarojemme, teollisuutemme, rannikoidemme, matkailumme ja rahoitusjärjestelmän toimintavalmiuksien vahvistamisen. Sillä ei olisi ainoastaan tarkoituksenaan saada meidät näyttäytymään vauraimpana alueena maailmassa, vaan myös tarjota hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta väestöillemme, kohdataksemme yhdessä monimutkaisia yhteisiä ongelmia, kuten köyhyyttä, turvattomuutta ja rikollisuutta, niistä aiheutuvia muuttoaaltoja, huolehtia ympäristöstä, energiahuollosta ja jopa valmistautua, toimia yhdessä luonnonilmiöiden aiheuttamissa katastrofeissa.

− Tällaisten ulottuvuuksien projekti vaatii korkeatahtoisuutta vanhentuneiden ideologisten fobioiden jättämiseksi taakse, kunkin maan suvereenien päätösten kunnioittamista ja ennen kaikkea aitoa sitoutumista väestöihimme ja heidän pakottavimpien tarpeidensa tyydyttämiseen. Tästä syystä olen vaatinut, ettei yhtäkään pallonpuoliskon hallitusta tai Amerikan maata suljeta pois seuraavasta Amerikan mantereen huippukokouksesta, joka pidetään Los Angelesissa, Yhdysvalloissa, jotta ketään ei suljettaisi ulos. Sen on oltava kohtaaminen, joka mahdollistaa juurikin erimielisyyksien sovittelun ja ratkaisemisen ilman pakkokeinoja tai yksipuolisia toimenpiteitä, ilman ylivaltaa, ilman ylimielisyyttä.

 

Kuuba – itsemääräämisoikeuden puolustamisen malliesimerkki

 

Neljän jälkeen iltapäivällä lauantaina 7.5. läheisten liittolaisten visiitti jatkui Philip S. W. Goldsonin lentokentältä kohden Kuuban Havannaa. López Obrador kertasi Vallankumouspalatsin (Palacio de la Revolución) puheessaan maiden yhteistä syvää ja pitkää historiaa, joka pitää sisällään useita kapinallisia puolin ja toisin. Lähtihän Kuuban vallankumous uudelleen liikkeelle Meksikosta marraskuun 1956 lopussa, kun Grandma-vene ja Fidel Alejandro Castro Ruz kumppaneineen selaisivat kohti uutta aikakautta. Meksikon presidentti ilmaisi tukensa Kuuban vallankumoukselle ja vaati kauppasaarron lopettamista:

− Läpi koko ajan, Fidel oli ainut vasemmistojohto, silloin kun olimme oppositiossa Meksikossa, joka tiesi, mitä edustamme, ja antoi meille tukensa pohdinnoissa, kirjoituksissa ja solidaarisissa poliittisissa toimissa. Emme koskaan tavanneet, mutta pidin häntä aina suurena miehenä itsenäisyyden ihanteidensa vuoksi. Voimme olla hänen persoonansa ja hänen johtajuutensa puolesta tai vastaan, mutta kun tiedämme Kuuban kärsimän valloituksien ja siirtomaavallan pitkän historian, Yhdysvaltojen ”valitun kansan” kohtalon [destino manifiesto − oppi Yhdysvaltojen laajentumisesta kaikkialle Amerikan mantereille sekä perusteltuna että väistämättömänä kohtalona] politiikan puitteissa ja iskulauseen ”Amerikka amerikkalaisille” alaisuudessa, voimme arvostaa sitä saavutusta, mitä sinnikkyys edustaa alle sadan kilometrin päässä tästä suurvallasta, että on olemassa itsenäinen saari, jossa asuu vaatimaton ja nöyrä kansa, mutta iloinen, luova ja ennen kaikkea arvokas, erittäin ihmisarvoinen.

− Siksi, kun olin kiertueella Colimassa ja sain tietää komentaja Castron kuolemasta, julistin jotain, mitä tunsin ja josta olen edelleen vakuuttunut: sanoin, että jättiläinen oli kuollut.

Kuubassa muista maista poiketen oli paikalla myös terveysministeri Jorge Alcocer Varela ja terveysalan valvonnasta vastaavan Cofepris-komission edustajia. Karibian saarivaltion kanssa onkin suunnitteilla nimenomaan terveyssektorin yhteistyötä: Meksiko palkkaa 500 lääkäriä, ostaa kuubalaisen lasten rokotteen 2−12 vuotiaille ja mahdollistaa lääkäriensä erikoistumiskoulutuksen Kuubassa. Sembrando Vida -ohjelmaan alkaa tässä Karibian valtiossa osallistua alkuvaiheessa viisi tuhatta viljelijää.  Saarella vieraillut Meksikon valtiojohtaja ehti tavata myös eläköityneen vallankumousjohtaja Raúl Modesto Castro Ruzin, joka täyttää 91 vuotta kesäkuun kolmas päivä. Kuuban presidentti Miguel Díaz–Canel Bermúdez palkitsi López Obradorin maansa korkeimmalla tunnustuksella (la Orden José Martí) ansioista kauppasaarron vastustamisessa, solidaarisuudessa saarivaltiota kohtaan ja sen itsemääräämisoikeuden puolustamisessa. Palauttipa Kuuba myös Meksikolle vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon kaimalleen Francisco ”Pancho” Villalle teettämän aseen. Meksikon presidentti vetosi Havannassa kauppasaarron lopettamiseen raukkamaisena menneisyyden pakkokeinona:

− Myös kantani Yhdysvaltojen hallituksen Kuubaa vastaan toteuttamaan saartoon tunnetaan hyvin: olen sanonut aivan suoraan, miten se näyttää pahalta, että Yhdysvaltojen hallitus käyttää saartoa Kuuban kansan hyvinvoinnin estämiseen siinä tarkoituksessa, että he, Kuuban kansa, joutuisi tarpeidensa pakottamana käymään oman hallituksensa kimppuun. Jos tämä kieroutunut strategia onnistuisi – mikä ei vaikuta todennäköiseltä sen oma-arvontunnon vuoksi, johon olen viitannut kuubalaisen kansan kohdalla – niin suuri epäkohta muuttuisi joka tapauksessa raskaaksi, alhaiseksi ja roistomaiseksi voitoksi, sellaiseksi tahraksi, jota eivät pyyhi pois edes kaikki valtamerissä olevat vedet.

− Mutta väitän myös, että on veljeyden eikä vastakkainasettelun aika. Kuten José Martí huomautti, yhteentörmäys voidaan välttää, lainaan: ”erinomaisella poliittisella tahdikkuudella, joka juontaa epäitsekkyyden majesteettisuudesta ja rakkauden suvereniteetista”. On aika uudelle rinnakkaiselolle kaikkien Amerikan maiden kesken, sillä yli kaksi vuosisataa sitten asetettu malli on tullut tiensä päähän, sillä ei ole tulevaisuutta tai ulospääsyä eikä se hyödytä enää ketään. Meidän on jätettävä syrjään dilemma liittyä Yhdysvaltoihin tai vastustaa sitä puolustuksellisesti.

− On aika ilmaista ja tutkia toista vaihtoehtoa: vuoropuhelua Yhdysvaltain hallitsijoiden kanssa ja vakuuttaa sekä saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että uusi suhde Amerikan, koko Amerikan maiden välillä on mahdollinen. Ehdotuksemme saattaa vaikuttaa utopistiselta ja jopa naiivilta, mutta sulkeutumisen sijaan meidän on avauduttava sitoutuneelle ja suoralle vuoropuhelulle ja etsittävä yhtenäisyyttä koko Amerikan mantereella.

Matkalta jäi tuomiseksi useita tunnustuspalkintoja (Hondurasissakin annettiin José Cecilio del Vallen nimeä kantava tunnustus), sopimuksia, avauksia, konkretiaa, kehuja ja alueellisen johtajuuden vahvistumista. Suosionosoituksia ei puuttunut eikä presidentin vierailu herättänyt protesteja paikallisessa väestössä. Päinvastoin hänen kansanläheistä ja käytännöllistä johtajuuttaan ihaillaan. Hänen ja Meksikon hallituksen esimerkkiä rauhanomaisesta ja demokraattisesta, mutta etenkin sosiaalipolitiikan ja korruption vastaisen taistelun sekä uusliberalismin arvojen kumoamisessa radikaalin uudistuksen esimerkkiä pidetään tavoiteltavana. Neljän intensiivisen päivän aikana meksikolaista muutosmallia tarjottiin kädenojennuksena naapurivaltioille, jotta niillä olisi enemmän keinoja tasavertaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi. Tärkeät ja tulokselliset keskustelut tuovat mukanaan tuhansittain uusia tilaisuuksia Keski-Amerikan ja Karibian kansoille, joille Meksiko ei enää käännä selkäänsä.

 

Kaikki vierailun kuvat voi katsoa täältä.

 

Lähteet: Página Oficial Andrés Manuel López Obrador, Once Noticias, Aristegui Noticias, Expansión, Swiss Info, La Jornada, etc.