Joulukuussa 2019 Teksasissa pidätetty Meksikon entinen turvallisuusministeri todettiin New Yorkin osavaltion Brooklynin oikeudessa 12 lautamiehen yksimielisellä päätöksellä syylliseksi kokaiiniin liittyvään salaliittoon ja huumekauppaan, rikollisorganisaation johtamiseen ja Yhdysvaltojen viranomaisille valehteluun. Erinäisiä syytteitä oli yhteensä viisi. Koska Genaro Garcia Luna, joka toimi (ääri)oikeistolaisen presidentti Felipe Calderón Hinojosan oikeana kätenä vuosina 2006–2012 ja sitä ennen hänen puoluetoverinsa Vicente Fox Quesadan hallinnon Liittovaltion rikostutkimusviraston (Agencia Federal de Investigación – AFI) johtajana 2001–2006, todettiin syylliseksi kaikkiin esitettyihin syytteisiin, häntä odottaa vähintään 20 vuoden vankilatuomio. Syyttäjä keräsi tapausta varten lähes 14 000 sivun todistusaineiston. Alun perin mahdollisia todistajia oli yli 70. Erinäisiä todistajanlausuntoja nauhoitettiin taas noin 4 900 kappaletta. Todennäköisesti hän saa elinkautisen vankeusrangaistuksen. Lopullinen tuomio langetetaan 27.6. (Päivitys: Puolustukselle myönnettiin kolmen kuukauden lisäaika ja tuomio virallistetaan vasta 27.9.) Kyseessä on korkea-arvoisin Yhdysvalloissa koskaan tuomittu meksikolainen poliitikko. Näin oikeusministeriön alaisen syyttäjänviraston New Yorkin itäisen piirin virallinen dokumentti kuvaa tapahtumia tiedotteessaan Ex-Mexican Secretary of Public Security Genaro Garcia Luna Convicted of Engaging in a Continuing Criminal Enterprise and Taking Millions in Cash Bribes from the Sinaloa Cartel.
Reilun kolmen vuoden odottelun jälkeen läpi viety oikeudenkäynti kesti nelisen viikkoa. Se piti sisällään dokumentteja ja valokuvia, mutta sen selkäranka olivat 26 todistajaa, jotka paljastivat erinäisiä yksiselitteisiä yksityiskohtia siitä, miten García Luna vietti kaksoiselämää. Yhtäältä hän simuloi olevansa koti- ja ulkomaillakin ylistetty ”superpoliisi” ja huumekartellien jahtaaja, mutta toisaalta hän vastaanotti miljoonien dollarien lahjuksia ja tekisi kaikkensa etenkin Joaquín ”Chapo” Guzmán Loeran johtaman Sinaloan huumekartellin suojelemiseksi ja samaisen rikollisyrityksen liiketoimien maksimoiseksi. Ainut todistaja, järjestyksessään 27., syytetyn vaimo, puhui García Lunan puolesta ja yritti valheellisesti selitellä sitä, miten kansalta ryöstetty omaisuus oli syntynyt yhdistelemällä palkkatuloja, pienen paperikaupan tuottoja ja isoja lainoja. Meksikon valtio on haastanut Floridassa siviilikanteeseen kahdeksan yksilöä ja 40 yritystä, joiden tiedetään toimineen osana vähintään 745,9 miljoonaan dollariin yltävää valtiollisen varojen kavallusta. Rahat siirrettiin veroparatiisien ja useiden välikäsien kautta Meksikosta Yhdysvaltoihin, jossa osa niistä käytettiin todistetusti kiinteistöomaisuuksien ja luksusautojen hankkimiseen.
Oikeussalin isona elefanttina huoneessa loisti lähes täysi hiljaisuus suhteessa Yhdysvaltojen omaan rooliin huumekaupan kiistattomana keskuksena. Maailman suurin talous on maailman suurin huumemarkkina. Tärkeimmät huumeparonit ovat yhdysvaltalaisia. He operoivat yhteistyössä sikäläisten eri tason virkamiesten kanssa kaukana kameroiden parrasvaloista. Kuten aiemmissa oikeudenkäynneissä on nähty, kolumbialaiset tai muiden maiden rikolliset kyllä tuomitaan, kunhan katse ei käänny liikaa kotimaan ongelmiin. Tekopyhyys ja rankaisemattomuus pönkittävät sitä hiljaisuuden muuria, jota turvataan asein ja joka johtaa nykytasolla yli 100 000 huumekuolemaan joka vuosi. Verisin osa huumesodista on kuitenkin käyty Meksikossa, Kolumbiassa ja Keski-Amerikassa. Oikeudessa todistanut huumekontrolliyksikkö DEA:n (Drug Enforcement Administration) agentti kertoi heidän tietäneen García Lunan puuhista vuosikausien ajan. Mitään ei kuitenkaan tehty asialle, mikä kertoo omaa kieltää pohjoisen naapurin viranomaisten tehottomuudesta ja ammattietiikasta. Republikaanisenaattori Chuck Grassley laati heti syytetyn syylliseksi julistamisen jälkeen virallisen pyynnön DEA:lle ja FBI:lle, jossa hän pyytää niitä toimittamaan kaiken niiden hallussa olevan tiedon García Lunan rikollisesta toiminnasta 22.3. mennessä.
Entinen presidentti Calderón on puolestaan kiistänyt kaiken ja kehunut rutkasti nollatason alittavia huumesodan saavutuksiaan. Millään logiikalla ei ole mahdollista, etteikö presidentti olisi tietänyt ja tukenut omilla toimillaan perverssiä lahjussirkusta mielettömän huumesodan syövereissä, sodan, joka tappoi reilut 250 000 kansalaista vuosien 2006 ja 2018 välillä ja teki huumekartelleista vahvempia kansallisia ja kansainvälisiä toimijoita kuin koskaan. Muutamissa todistajalausunnoissa viitattiin siihen, miten käsky suosia Chapo Guzmánin Sinaloan kartellia tuli suoraan ylimmältä valtiojohdolta. Moraalittomat valkokaularikolliset, joita Yhdysvalloissa tuolloin kehuttiin, toimivat täysin rinnoin järjestäytyneen rikollisuuden renkeinä. Aika näyttää, kulkeeko hiljattain Espanjaan muuttanut vilpillisesti 2006 valtaan nousseen Calderónin tie vielä telkien taakse. Kaikkien hänen rikollisten tekojensa tässä kohtaa luetteleminen olisi varsin puuduttavaa, osallistuihan hän vaimonsa serkun vastuulla olleen lasten elävältä polttamisen peittelyyn, laittoman asekaupan tukemiseen Yhdysvaltojen aloitteesta Fast and Furious -operaatiossa, ja niin edelleen, joten todettakoon vain, että tuoreessa kyselytutkimuksessa 84 prosenttia meksikolaisista tuki hänen syntiensä tutkimisen vaatimusta.
Jo lakkautetun liittovaltion poliisin ja Beltrán Leyvan kartellin riveissä toiminut Sergio Villareal Barragán alias El Grande, kertoi García Lunan vastaanottaneen vähintään 1,5 miljoonan dollarin verran lahjuksia joka kuukausi. Useat todistajat tarjosivat vastaavia tietoja. Oikeudenkäynnissä kuultiin kaikenlaisia meheviä yksityiskohtia. Ilmi kävi se, miten García Luna maksoi maan tunnetuimmalle sanomalehdelle El Universalille kuukausittain 25 miljoonaa pesoa tai 1,28 miljoonaa euroa maineensa puhtaana pitämisestä. Vastaavaa on tapahtunut kymmenien muidenkin medioiden kanssa, vaikka todistaja esitti maksukuitin vain yhden median osalta. Tapauksesta kertoi Coahuilan osavaltion entinen taloudenhoitaja. Siksi lehti ei kirjoittanut episodista, joka johti turvallisuusministerin ystävällismieliseen kidnappaukseen. Kilpaileva huumekartelli kyllästyi vastustajiensa suosimiseen ja halusi pyytää parempaa kohtelua. Tähän tietysti suostuttiin sievoisista summista, joten liikeneuvottelu onnistui puolin ja toisin. Toisaalta García Luna oli teatterin tekijänä ansioitunut amatööri. Änkyttäen puhuva entinen sankaripoliisi lavasti pidätyksiä milloin missäkin, sattuipa hän myös vangitsemaan vuosikausiksi erään syyttömän jo vapautetun ranskalaisnaisen ja hänen yhä vangittuna olevan miesystävänsä, jotka joutuivat osallistumaan huonosti tehtyyn tv-näytelmään, joka auttoi häikäilemättömän pyrkyrin urakehitystä. Myös rikollisyritysten jäseniä puettiin poliisin pukuun kilpailevien intressien sovittelemiseksi ja tv-yleisöjen hurmaamiseksi, kuten oikeuskäsittelyssä tuotiin ilmi. Ciudad de Méxicon lentokentällä (AICM) taas oli käytössä koodikieli tarkastusten lopettamiseksi, jotta sovitut huume-erät pääsisivät varmasti ongelmitta perille. Mitään keinoja ei kaihdettu rikollisorganisaatioiden kasvun takaamiseksi, vaikka vallanpitäjien suosikki oli nykyisin myös Yhdysvalloissa vankilassa istuvan Chapo Guzmánin ryhmä. Jälkikäteen ajateltuna on siis loogista, miksi häntä autettiin pakenemaan vankilasta sekä 2001 että 2015. Yhdysvaltoihin lopulta luovutettu huumekeisari Chapo sai 2019 elinkautisen tuomion 30 vuoden lisärangaistuksella.
Oikeisto-oppositio on käynyt koko oikeudenkäynnin omaa sotaa rinnakkaistodellisuudessaan. Huumepomo Jesús Zambada García alias Rey Zambada todisti oikeudenkäynnissä García Lunaa vastaan. Häntä puolustanut asianajaja César de Castro pyrki viemään huomiota toisaalle ja tivasi kesken kaiken keksityistä seitsemän miljoonan dollarin lahjuksista istuvalle presidentille Ándres Manuel López Obradorille vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaan. Meksikon valtiojohtaja hastaa asianajajan oikeuteen moraalisesta vahingosta. Rey Zambada kielsi tämän kolmesti tiukkaan sävyyn. López Obrador ei edes osallistunut kyseisen vuoden presidentinvaaleihin. Asianajajan argumentaatio ei muutoinkaan juuri vakuuttanut. Faktat olivat alati ilmassa, sotkipa hän jopa Coliman osavaltion Kolumbian valtioon. Kansalliset mediat rakensivat kuitenkin valheellisia skandaalejaan. Muutoinkin useat mediat vähättelivät pääosin valaehtoisiin todistajalausuntoihin rakentuneen oikeudenkäynnin uskottavuutta tai spekuloivat istuvan presidentin maagisella voimalla, joka on pakottanut Joe Bidenin ja Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen kostamaan oikeistolle sen ideologian jonkinlaisella poliittisella ajojahdilla. Medioiden alennustila on paikoin käynyt hyvin selväksi niillekin, jotka eivät olleet siitä kovin tietoisia. Kyseessä on eräänlainen vasemmiston epäsuora voitto, vaikka sillä ei ole ollut osaa eikä arpaa oikeudenkäynnissä. Toisaalta se ei ole sitä edeltäneiden hallitusten tavoin suojellut rikollisryhmiä, mikä on vahvistanut oikeusvaltiota merkittävästi. Presidentti ei myöskään enää puutu oikeuslaitoksen toimintaan, kuten ennen oli tapana. Yhtä kaikki, vasemmiston moraalinen voitto on suoraa seurausta oikeiston omasta alennustilasta, eikä oppositio ole kykenevä kantamaan vastuuta omista teoistaan.
Oikeiston ja sen kovaäänisten edustajien reaktioista paistaa läpi yhdistelmä kyynisyyttä, tekopyhyyttä ja kiusallista hiljaisuutta. Nimiä on tässä yhteydessä turha mainita erikseen, koska esimerkit puhuvat konservatiivien umpikujasta. Esimerkiksi kongressin edustajainhuoneessa koko oikeisto, mukaan lukien entisen presidentin vaimo, hylkäsivät istuntosalin välttääkseen Morena-liikkeen johtaman vasemmiston kritiikin. Istuntosalissa oli läsnä myös marxilaisen PT-puolueen kansanedustaja Gerardo Fernández Noroña, joka toi aikoinaan ensimmäisten poliitikkojen joukossa esille sen rikollisen toiminnan, mitä silloisen turvallisuusministerin nyt todistetusti tiedetään harjoittaneen. Myös rohkeita toimittajia ja virkamiehiä oli niin monien mätien omenien joukossa. García Luna ei kävellyt oikeudesta ulos omin jaloin, joten useiden suu on mennyt solmuun. Ehkei tämä mies ollutkaan mikään enkeli tai pelastajahahmo. Hän ei myöskään toiminut yksin. Ei, he eivät silti myönnä erehtyneensä, vaikka kaikki todisteet kaatuisivat heidän päällensä.
Sen sijaan he mieluummin puhuvat oikeudenkäynnistä Meksikon ”tragediana” tai ”tappiona” ikään kuin Brooklynissa olisi tuomittu koko maa. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä García Luna nimenomaan petti synnyinmaansa kansan, jonka enemmistö on kunnollista, rehellistä ja ahkerasti työtä tekevää väestöä. Huumesodan mukanaan tuoman väkivallan mainehaitta ei myöskään alkanut tästä oikeudenkäynnistä. Kuten presidentti López Obrador on tuonut esiin, oikeudenkäynti näyttää toteen sen rappiotilan, mihin edelliset hallinnot maan raahasivat. Korruptio, lahjonta, valhe, vilpillisyys, väkivalta, yksityistäminen, valtion heikentäminen ja erinäisten rikollisryhmien suosiminen ovat osa sitä synkkää uusliberaalin kauden perintöä, joka alkoi Meksikossa vuoden 1982 liepeillä. Kyse on siis myös ideologiasta, jossa voitontavoittelu menee ihmisarvon edelle. Tässä yhtälössä avoimuus ja rehellisyys toimivat välttämättömänä välineenä poliittisen ilmapiirin puhdistamisessa, mutta myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä kansalaisten oikeuksien vahvistaminen ovat ehdoton osa julkisen elämän kokonaisuudistusta.
Korruption vastainen taistelu on ollut vuosikymmeniin ensimmäisen vasemmistohallinnon lippulaiva. Lupauksia on lunastettu eri aloilla öljy- ja sähköteollisuudesta, medioiden ja poliitikkojen ostamisen lopettamiseen tai veronkierron estämiseen. Hämärät sopimuskäytännöt on karsittu, korruptiotutkintaa on lisätty merkittävästi ja laittomien lähteiden varoja on jäädytetty moninkertainen määrä. Niin ikään turvallisstrategia perustuu uusiin lähestymistapoihin, jotka laittavat keskiöön väkivallan taustasyihin puuttumisen ja kunnianhimoisen sosiaalipolitiikan. Viranomaisten tiivis, avoin ja jatkuva yhteistyö, kansalliskaartin perustaminen ja tiedustelutoiminnan aito hyödyntäminen ovat myös osa uudistuksia. Tulostakin on tullut, sillä esimerkiksi öljyvarkaudet ovat laskeneet yli 90 ja kidnappaukset yli 75 prosentilla. Murhissa pysyvä kasvu on kääntynyt kymmenen prosentin laskusuhdanteeseen. En syvenny tässä yhteydessä tähän tematiikkaan sen tarkemmin, mutta lukijoiden on hyvä tiedostaa se, miten 2018 alkaneella hallituskaudella on koettu 180 asteen täyskäännös eikä vastaavaa oltu nähty sitten 1930-luvun. Tämän voin vannoa, niin totta kuin kolmas nimeni on Tenoch, ja olen puhunutkin aiheessa muissa teksteissäni. Myös esimerkiksi pääkaupunki Ciudad de México on nykyisin New Yorkia, Los Angelesia ja Chicagoa turvallisempi kaupunki.
Tietysti pohjalta, syvästä turvallisuuskriisistä, johon huonot hallinnot maata hivuttivat, on varsin pitkä tie ylös. Kuitenkin suunta on oikea, sillä jo vuodesta 2007 aina vuoteen 2021 asti nousseen murhatilaston kääntäminen laskuun on ollut valtavan työn takana eikä tuloksia saavuteta ilman perusteellista muutosta kaikilla hallinnon tasoilla. Oikeuslaitoksella on tässä yhtälössä oma vastuunsa. Samana päivänä kun García Luna sai alustavan tuomion Yhdysvalloissa, kolme tuomaria Meksikossa päätti kumota hallituksen alaisen finanssivalvonnan yksikön (Unidad de Inteligencia Financiera) rikollisen poliisin vaimolle Linda Cristina Pereyra Gálvezille asettaman varojen jäädytyksen. Aiemmilla hallituskausilla simuloitua sotaa käytiin kameroille ja jopa takavarikkoja lavastettiin, kuten oikeudenkäynnissä kävi ilmi. Valtio varoitti takavarikoista ja palautti huumeet, kunhan kartellit antoivat tilalle pussitettua sokeria. Nykyisin takavarikot ovat kuitenkin arkipäivää ja myös laittomia varoja hallinnoivia tilejä suljetaan ennätystahtiin. Paikoin tuomarit kuitenkin sotivat oikeudenmukaisuuden toteutumista ja laillista järjestystä vastaan. Myös García Lunan oikeana kätenä toimineen Luis Cárdenas Palominon, AFI:n entisen johtajan ja liittovaltion alueellisen turvallisuusjaoston päällikön, varojen käyttökielto on purettu korruptoituneiden tuomarien myötämielisellä avustuksella. Cárdenas Palomino on istunut vankilassa Meksikossa heinäkuusta 2021 lähtien, jolloin hänet pidätettiin lavastetun kidnappausryhmän Los Zodiaco luomiseen liittyvien kidutustapauksien vuoksi. Sen sijaan García Lunan vasempana kätenä operoinut ja Chapo Gúzmanin sellin ”monitoroinnista” kuuluisaksi käynyt Ramón Pequeño García, liittovaltion poliisin huume-, tiedustelu- ja tiedejaostoilla vuoroillaan mukamas ansioitunut pikkupoliisi on myös saanut purettua viiden tilinsä jäädytyksen juridisilla tekosyillä. Hän on paennut oikeuden kouraa eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa.
Garcían Lunan oikeudenkäynti Yhdysvalloissa on askel oikeaan suuntaan. Se voi merkitä uusliberaalin aikakauden valkokaularikollisten tuomioiden aaltoa. Oikeussalissa esitetyssä kaaviossa on 16 nimeä, osa heistä istuu telkien takana, muutama on kuollut ja muutama on vetäytynyt maan alle. Oikeuden toteutumisesta ei voi antaa takuita, koska prosessit ovat hitaita ja hajanaisia, osa tuomareista taas on itsekin rikollisjärjestöjen palveluksessa, kummallakin puolella rajaa. Tuomari Brian Cogan ja syyttäjä Saritha Komatireddy tekivät kuitenkin oman työnsä olosuhteisiin nähden moitteettomasti, mikä näyttää koko kaameudessaan entisen poliittisen järjestelmän alennustilan. Siksi kyseessä on myös politiikan pedagogiikka, menneisyyden virheiden tiedostaminen ja niistä oppiminen. Joukko siirtolaisia juhli tuomiota paikan päällä Brooklynissa ja miljoonat juhlivat sitä Meksikon maaperällä, johon on haudattu aivan liian monta veljeä ja siskoa. Oikeutta on tehtävä ennen kaikkea mielettömän ja tarpeettoman väkivallan vuoksi henkensä menettäneille. Jos ja kun valtiolta kavallettuja varoja saadaan takaisin, ne on tarkoitus ohjata juuri tähän tarkoitukseen, uhrien auttamiseen.
Meksikon jälleenrakennus on puuskuttanut eteenpäin täydellä vauhdilla jo reilut 50 kuukautta niin sanotun neljännen muutosaallon (Cuarta Transformación) muodossa, jota tukee kaksi kolmasosaa kansasta, ja tämä Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen moraalinen tulituki tukee sekin osaltaan pasifistisen vallankumouksen päämääriä ja kirkastaa edelleen sen tavoitteita aidosti paremmasta valtiorakenteesta, joka ei ole rahanryöväyskone tai rikollisryhmien lypsyautomaatti, vaan kollektiivinen oikeuksien takaaja, hyvinvoinnin lähde ja sampo. Rikollisryhmien suojelusta ei olisi luovuttu, jos kansa ei olisi tehnyt rohkeaa päätöstä aloittaa syvällinen julkisen elämän puhdistusprosessi. Siksi langetettu tuomio on myös tunnustus Meksikon hallitukselle: enää rikollisia ei suojella koti- tai ulkomailla. Oikeudenkäynnin seuraukset ovat ennen kaikkia symbolisia, sillä ne poistavat epäilyksiä siitä, etteikö Meksikossa olisi ollut todellinen rikkinäinen valtio huumekauppiaiden palveluksessa. Sitä se oli ja se on nyt todistettu myös oikeudessa. Suunta kiivas käy kohden parempaa huomista.
Omistan kolumnimuotoisen uutisjuttuni vuonna 2010 tammikuun viimeisenä päivänä kuolleille 17 viattomalle nuorelle, jotka Felipe Calderónin hallitus murhasi Villas de Sálvarcarissa, Ciudad Juárezissa, Chihuahuan osavaltiossa. Historia eivätkä kansa unohda menneiden hallitusten rikollisia tekoja.
Fabrizio Mejía Madrid ja Epigmenio Ibarra Almada sekä Pedro Miguel Arce Montoya ovat ruotineet oikeudenkäynnin antia omissa kolumneissaan ”Tuomion jälkeen” (Después del Veredicto) ja ”Ei täyttä oikeutta, mutta oikeutta” (Justicia; Incompleta, pero Justicia) sekä ”Yksinäisestä narcosta me kaikki olemme Genaroon (Del Narco Solitario a #TodosSomosGenaro). Muita lukusuosituksia aiheesta ovat El Informador ja vaihtoehtomedia Contralínea. Myös esimerkiksi El País ja Expansión ovat tiivistäneet tahoillaan oikeudenkäynnin antia.
García Lunan perinnöstä on tehty englanninkielinen Futuro Investigates ja Latino USA sekä Lemonada Media -ryhmien tuottama podcast:
Näin Morenan kansanedustaja Andrea Chávez Treviño kuvaili tilannetta kongressissa heti tuoreeltaan tuomion tultua:
Lähteet: Canal Once, Canal Catorce, Conferencia de Prensa Matutina, Sin Embargo, Contralínea, U.S. Attorney’s Office Eastern District of New York, etc.