9,2 miljoonan hengen Ciudad México (CDMX) on Meksikon pääkaupunki, jonka metropolialueella asuu noin 22,8 miljoonaa ihmistä. Meksikon laakson metropolialueen (ZMVM) muodostavat Ciudad de México, englanniksi Mexico City, ja 60 sitä ympäröivää kuntaa, joista yksi sijaitsee Hidalgon osavaltiossa ja loput 59 kuntaa maan väkirikkaimmassa osavaltiossa Estado de Méxicossa, jonka oma asukasluku on lähes 17 miljoonaa. Joka viides meksikolainen asuu joko Ciudad de Méxicossa tai sitä ympäröivässä Méxicon osavaltiossa, sillä Kansallisen tilasto- ja maantiedelaitoksen (INEGI) mukaan Meksikossa oli hitusen yli 126 miljoonaa asukasta, kun vuoden 2020 väestölaskenta suoritettiin.
Pääkaupungin ilmastostrategia − ympäristö- ja ilmastonmuutosohjelma vuosille 2019−2024 − nojaa kestävään ja tasavertaiseen kehitykseen, jonka keskiössä ovat asukkaat. Myös tiedettä ja teknologiaa pidetään ilmastotyön liittolaisina. Ciudad de Méxicosta on tarkoitus tehdä entistä vihreämpi ja siksi tälle vajaan 1 500 neliökilometrin alueelle, josta ainakin 40 prosenttia on luonnontilaista ja maaseutumaista, tullaan istuttamaan 40 miljoonaa puuta ja julkisia puistoja tullaan vehreyttämään yli tuhannen hehtaarin verran. Myös jokia ja vesireitistöjä puhdistetaan ja elävöitetään ainakin 85 kilometriä sekä vedenjakeluverkostoa tehostetaan entisestään. Vedenkeräyspisteitä (Cosecha de lluvia) on asennettu tähän mennessä jo 31 000. Pelkästään puistojen ehostamiseen käytetään yli 1,3 miljardia pesoa tai noin 56,9 miljoonaa euroa.
Vuoteen 2024 mennessä kaatopaikoille menevien kunnallisjätteiden määrää pyritään vähentämään 50 prosentilla, samalla kun kierrätystä lisätään jatkuvasti. Julkista liikennettä edistetään, vanhoja yksiköitä korvataan puhtaammilla uusilla teknologioilla, muun muassa sähköistämällä osa metrobussin palveluista ja panostamalla 195 aseman metrojärjestelmään, joka jakautuu 12 linjaan ja jonka verkosto on 225 kilometrin mittainen. Vuodesta 1951 toimineelle sähköbussille (Trolebús) ostetaan 500 uutta yksikköä. Julkista liikennettä on parannettu lisäksi esimerkiksi kahden jo avatun ilmassa kulkevan kaapelibussin (Cablebús) avulla. Linja kaksi pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan vastikään elokuussa avaamisensa yhteydessä, sillä se on maailman pisin urbaani ilmassa kulkeva kaapeliväylä 10,55 kilometrin pituudellaan. Koko tuo matka taittuu keskimäärin 36 minuutissa. 9,2 kilometrin ykköslinja on puolestaan saman tilaston kakkosena. Lisäksi ilmanlaadun tarkkailua tiukennetaan.
Aurinkokaupunkihanke (Ciudad Solar) nousee 327 hehtaarin tai reilun 3,2 miljoonan neliömetrin kokoisen maailman suurimman kauppahallin ja tukkukauppa-alue Central de Abastosin katolle, jossa vierailee päivittäin noin 500 000 asiakasta. Kyseessä on suurin aurinkopuisto yhdenkään kaupungin sisällä, joka kattaa aluksi 25 hehtaaria tai lähes 11 900 neliömetriä ja omaa yli 27,4 gigawatin vuosittaisen tuotantokapasiteetin, 19 megawattia tunnissa. Hanke tuo mukanaan 13 852 tonnin hiilidioksidipäästöjen (CO2) vähennyksen, mikä vastaa 890 000 puun kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä. Samalle alueelle nousee myös uusi jätetehdas, joka tulee käsittelemään pilotointivaiheen aikana 75 tonnia orgaanista jätettä päivässä. Lopulta kapasiteetti nostetaan 2 500 tonniin päivässä. Jätteet muutetaan biotehtaassa kasviperäiseksi hiileksi, jota voidaan käyttää fossiilisen hiilen korvaamiseksi. Meksikossa on tosin vain kolme hiilivoimalaa ja hiilen osuus energian tuotannosta on jo valmiiksi poikkeuksellisen alhaisella alle seitsemän prosentin tasolla. Uusiutuvien energiamuotojen osuus Meksikossa on yli 30 prosenttia ja liittovaltion hallitus tulee panostamaan puhtaisiin energioihin etenkin uusimalla kansallisen sähköyhtiö CFE:n vesivoimaloiden turbiinit.
Meksikon osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on noin 1,5 prosenttia, mikä tarkoittaa, että se on vasta sijalla 75 niiden 106 maan joukossa, jotka osallistuvat eniten ilmastokriisin synnyttämiseen. Energiasektorin päästöistä puhuttaessa Meksiko tuottaa 1,2 tonnin päästöt per asukas, kun saman energiaministeriön ja sähköyhtiö CFE:n tekemän vertailun mukaan Suomessa energiapäästöt ovat 3,3 tonnia asukasta kohden ja Yhdysvalloissa 5,7 tonnia sekä Australiassa jopa 7,5 tonnia.
Pelastettavat puistot ja vihertyvä kaupunki
Keskityn tässä jutussa siihen muutokseen, joka näkyy parhaiten pääkaupungin olemuksessa. Kyseessä on puistojen kylvämisohjelma Sembrando Parques, joka pyrkii julkisten luontaisten ja rakennettujen kaupunkitilojen lisäämiseen sijoittamalla merkittävästi vähintään 16 alueen uudistamiseen. Ohjelman tavoite määritellään näin:
− Tämä hallitus on vakuuttunut siitä, että ympäristöinfrastruktuurin kunnostamisen päätavoitteena tulee olla ennen kaikkea arvokkaiden ja suotuisten tilojen luominen tai uudistaminen kaupungin asukkaiden rinnakkaiselon edistämiseksi, ja siten vahvistaa yhteiskunnallista rakennetta, kansalaisten osallistumista lisäämällä. Visiomme kestävästä kehityksestä tarkoittaa, että kaupungin ekologisen verkoston ennallistaminen kulkee käsi kädessä jokaisen ympäristöoikeuksien palauttamisen kanssa.
Ohjelma pyrkii metsittämään kaupunkia luomalla uutta luontoinfrastruktuuria ja parantamalla jo olemassa olevia viheralueita. Virkistysalueiden kohentaminen tähtää asukkaiden elämänlaadun parantamiseen ja harrastusmahdollisuuksien laajentamiseen. Oikeuden julkiseen tilaan katsotaan kuuluvan kaikille. Yksi puistoalueista on noussut entisen kaatopaikan päälle (Parque Cuitláhuac) ja Parque Cantera taas pelastaa vanhan louhoksen uudenlaiseksi kiehtovaksi kaupunkitilaksi. Osa hankkeista perustuu myös yksityisten kiinteistöalan yritysten jättiprojektien perumiseen, mikä alleviivaa sitä, ettei harvojen voitontavoittelua voi asettaa yhteisen kaupunkitilan kehittämisen edelle.
Puistojen parannusohjelma Sembrando Parques on keskittänyt resursseja Chapultepecin, Aragónin ja Tláhuacin metsiin, Cuitláhuacin, San Fernandon, Leona Vicarion, Periférico Orienten, Eje 6 Surin, Imánin ja Suuren kanavan (Gran Canal), Kansallisen kanavan sekä Canteran puistoihin. Lisäksi suojeltuja luontoalueita on elävöitetty Santa Catarinan ja Guadalupen vuoristoalueilla, Tähtimäellä (Cerro de la Estrella), Ciudad de Méxicon Ekologisessa puistossa ja myös kanavien halkomalla Xochimilcon maailmanperintöalueella. Lisäksi on ehostettu Chapultepecin puistokatua ja Cuautepecin El Vivero -nimistä puistomaista urheilualuetta.
Luonnonsuojelualueista ja kanavien kaupungin historiasta
Pääkaupungin pinta-alasta 17 prosenttia on suojeltu erinäisin lain ja asetuksin. Sen rajojen sisäpuolella on 24 suojelukohdetta, mukaan lukien Desierto de los Leonesin tai Leijonien erämaan kansallispuisto ja kolme muuta kansallispuistoa. Kaiken kaikkiaan Meksikossa on 67 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on reilut 16,2 miljoonaa hehtaaria. Suojeltuja luontoalueita on 183 ja ne kattavat 90,9 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi vapaaehtoisesti luonnonsuojeluun osoitettuja alueita on 368 ja ne kattavat 603,7 miljoonaa hehtaaria. Meksikon maa-alasta suojelun piirissä on 10,9 ja merialasta vajaat 22,1 prosenttia. Suomen pinta-alasta on Tilastokeskuksen mukaan suojeltu tähän mennessä noin kymmenen prosenttia.
Parhaillaan kaupunkipalveluiden (SOBSECDMX) vastuualueen ja paikallisen ympäristöministeriön (SEDEMA) puistojen pelastusohjelma on sen toteutuksen toisessa vaiheessa ja kolmas vaihe aloitetaan 2022. Tavoitteena oli tuhat hehtaaria, mutta uudistustöitä ollaan jo tekemässä 1 200 hehtaarin alueella. Ohjelman katsotaan vaikuttavan suoraan 6,3 miljoonaan tai kahteen kolmasosaan kaupungin asukkaista, mitä tulee heidän lähialueidensa kohentamiseen. Jo mainitun Kansallisen kanavan vesi- ja viheralueen lisäksi projekti huomioi kaksi elävää jokea eli Río Magdalenan ja Río Santiagon. Hanke laajenee lisäksi Río de los Remediosin parantamiseen. Aikanaan Meksikon laaksossa oli viisi järveä ja kymmeniä jokia sekä puroja. Esimerkiksi 1860-luvulla ”palatsien kaupunkina” tunnettua Ciudad de México lävisti 15 merkittävässä asemassa ollutta jokea ja kaksi suurta kanavaa, joista tunnetuin oli Canal de la Viga, mikä oli suoraan yhteydessä Kansalliseen kanavaan ja Chalcon kanavaan.
Mexicat rakensivat myös laajojen kanavien verkoston, joka teki Ciudad de Méxicosta omanlaisensa Venetsian, mutta valtaosa joista putkitettiin tai muutettiin teiksi 1900-luvun puoliväliin mennessä. Vielä 1940-luvulla kaupungin saattoi lävistää kanavien avulla. Nykyisin San Andrés Mixquicista Zócalon torille joutuu kulkemaan reitistä riippuen 41−50 kilometrin matkan, mutta aiemmin Kuoleman päivän uhrialttareistaan tunnetusta kylästä saattoi tulla kanavia pitkin suoraan päätorin laidalla sijaitsevalle Kansallispalatsille (Palacio Nacional) asti. Atsteekit, oikeammin sanottuna mexicat, loivat laajan chinampa-järjestelmän, joka mahdollisti jatkuvan viljelyn järvenselän päällä ja tarjosi uusi maa-alueita laajentuvan kaupungin tarpeisiin. Asuihan Tenochtitlanissa parhaimmillaan noin 300 000 henkeä. Yksinkertaistettuna järven päälle luotiin nelikulmaisia hedelmällisiä maa-alueita, joita tukivat niiden kulmiin sijoitetut ahuehuete-puut. Kaupungin eteläosassa on onneksi säilynyt, esimerkiksi Xóchimilcossa ja Tláhuacissa, laajoja chinampien muodostamia maa- ja kanava-alueita, joista isoa osaa käytetään yhä kukkien ja vihanneksien viljelyyn.
Virkistysmahdollisuudet ja julkinen tila paranevat
Puisto-ohjelman puitteissa siivotaan muun muassa eräs asfalttitehdas. Tarpeen mukaan hylättyjä pienrakennuksia puretaan, vanhat katupinnoitteet irrotetaan ja maa-alueita puhdistetaan niin sanotuista rikkaruohoista sekä muista hallitsemattomista kasvustoista. Uudistusvaiheessa punnitaan alojensa ammattilaisten avulla tarkoin kunkin alueen kasvustoa, luodaan kullekin lajille ominaista maaperää ja kasvuolosuhteita sekä tehdään maisemointia erilaisin materiaalein. Yksi hankkeen eduista on sen myönteinen vaikutus lajien monimuotoisuuden lisäämiseen, missä etusijalla ovat paikalliset ominaislajit. Useilla puistoalueilla kiinnitetään huomiota myös vesielementteihin ja niillä viihtyvien lintujen hyvinvointiin. Pinnoitteiden, leikkikenttien ja liikuntapaikkojen uusimisen tai rakentamisen ohella myös led-pohjainen valaistus suunnitellaan kokonaan uusiksi. Toisin sanoen yksikään kivi tai kanto ei jää kääntämättä. Työt tehdään luonnon ja luontomaisten tilojen käyttäjien ehdoilla.
Hylättyjen alueiden kunnostaminen yhteiseksi kaupunkitilaksi parantaa myös osaltaan turvallisuutta. Uutta julkista tilaa luodaan ennen kaikkea niille alueille, missä sitä ei ennestään ole ollut riittävästi. Pääkaupungin suurin puisto on historiallisen Chapultepecin tai Heinäsirkkakukkulan puisto, joka käsittää lähes 700 hehtaaria. Liittovaltion hallitus ja pääkaupungin hallinto työskentelevät parhaillaan yhdessä lisätäkseen puistoon uuden yli sadan hehtaarin neljännen alueen, mikä kasvattaa entisestään tätä museoiden ja kulttuuritilojen vehreää metsää, jossa mexicat (atsteekit) asuivat jo 1200-luvun lopussa. Myöhemmin he johtivat vettä Chapultepecistä pääkaupunkiinsa Tenochtitlaniin. Arkeologisten löydösten perusteella Chapultepecin asutushistorian on todettu ulottuvan vähintään kolmen tuhannen vuoden taakse, vaikka vanhimmat asutuslöydökset nykyisen pääkaupungin alueella ulottuvat 12 700 vuoden taakse. Zacatecasin Chiquihuiten luolan löydökset tosin kertovat Meksikossa olleen asutusta jo 33 000 vuotta sitten.
Uuden neljännen puistoalueen paikalle oli edellisten hallituskausien aikana kaavailtu 2,5 miljardin peson tai hieman yli sadan miljoonan euron kiinteistöhankkeita, jotka on nyt haudattu. Samoin edellisen hallituksen aloittama Texcocon järven päälle rakennettava järjetön ja ylihinnoiteltu lentokenttäprojekti kuuluu menneisyyteen. Uusi Santa Lucían kansainvälinen lentokenttä valmistuu tyystin toisaalle maaliskuussa 2022. Sen sijaan liittovaltion hallitus sijoittaa Méxicon osavaltion puolella sijaitsevan järven elävöittämiseen ja luo paikalle 12 200 hehtaarin ekologisen keitaan, mikä tulee vakauttamaan koko Meksikon laakson ilmastoa. Meksiko on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Muita kansallisen hallituksen ekotekoja ovat geenimanipuloidun maissin ja fracking-metodin kieltäminen, uusien kaivoslupien epääminen, öljytuotannon rajoittaminen pelkkään kansalliseen tarpeeseen ja vesivoimaloiden uudistaminen sekä Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkoenergiapuiston rakentaminen Puerto Peñascoon, Sonoraan. Nyt joulukuun puolivälissä San Luís Potosin osavaltion Sierra de San Miguelito julistettiin suojelualueeksi huolellisten tutkimusten ja asukaskuulemisten jälkeen.
Canteran puistossa läpi viedyt muutostyöt puolestaan käsittivät 289 250 tonnin louhosmateriaalin poiston ja puiston pinnan turvaamiseksi luotiin viisi tasoitus- ja tiivistysalustaa. Yhteensä muokattiin 17 195 neliömetriä (m2) viheralueita, joihin sijoitettiin 82 717 eri lajista kasvia, mukaan lukien laventeli, clivia, zacatón, aina elossa (siempre viva), salvia, daalia ja toukokuun kukka. Alueelle istutettiin 565 puuta, kuten pirul, cazahuate, huizache, colorín, mezquite ja tronadora. Puiston ja sen lähikulmien parantelu jatkuu yhä kolmannella työvaiheella.
Ekosysteemit elpyvät ja muuttolinnut palaavat
Paikallisen ympäristöministeri Marina Robles Garcían mukaan luonnon tilojen elvyttäminen ja luonnontilaisten alueiden lisääminen kaupunkialueella on osa uudenlaista ekologista tietoisuutta, jonka seurauksena esimerkiksi harmaaketut, ilvekset, kolme kolibrilajia ja trumpettilepakko ovat palanneet takaisin pääkaupunkiin. Luontopalveluverkostojen elpyminen on houkutellut ruokaketjun ylimpiäkin lajeja tekemään paluun kaupunkiin, jonka viherkeuhkot voivat alati paremmin.
Bosque de San Juan de Aragón on yksi pääkaupungin pidetyimmistä puistoista. Sen uudelleen metsittäminen alkoi jo 1900-luvun alussa meksikolaisen luonnonsuojelun ja kaupunkipuistojen edelläkävijän Miguel Ángel de Quevedon toimesta. Tämä virallisesti 1964 luotu viheralue pitää sisällään 162 hehtaaria, joista 114 on varsinaisia puistoalueita ja loput 48 ovat kulttuuri-, urheilu- ja virkistyskäytössä. Metsäisen tilan eläintarha on ollut yksi parannuskohteista, samalla kun viheralueet on suunniteltu uudelleen ja alueelle on rakennettu skatepark sekä sen kulttuuritarjontaa on lisätty. Bosque de Aragónissa on kaksi uima-allasta sekä erinäisiä urheilukenttiä. Vuosittain pelkästään tässä kaupungin pohjoisosan keuhkoina hengittävässä puistokeitaassa vierailee noin viisi miljoonaa kävijää.
Paikallinen tekojärvi on siistitty ja etenkin sen neljä piensaarta toimivat lintujen pakopaikkana. Linnuille on muokattu oma lekotteluranta ja esimerkiksi kolibreille on luotu erityisiä nektaria pursuavia puutarhamaisia nurkkauksia. Varsinaisesti Aragónin alueella on 13 pölyttäjien tarhaa, joissa parveilevat kolibrien ohella mehiläiset, perhoset ja lepakot. Tämän entisen haciendan tai maatilan sisäpuolella onkin tavattu jo 181 erilaista lintulajia. Järvi säilyy puhtaana suodatinjärjestelmän ja vesikasvien yhteistyöllä. Ciudad de México on ollut aiemmin tärkeä pohjoisesta tulevien muuttolintujen talvehtimiskohde. Viime aikoina kaupungissa majailevien lintujen määrä on jälleen ollut kasvussa. Puistossa sijaitsee oma kosteikko ja ekoteknologinen yksikkö, jossa on komposti, vedenkeräyspiste, puutarha ja muun muassa kaksi kasvihuonetta. Siellä järjestetään usein ekologisten taitojen koulutuksia. Juoksijat ja pyöräilijät sekä lapset on huomioitu hyvin. Valaistus taas toteutuu suoraan aurinkoenergialla.
México Cityn hallitus on kunnostanut San Juan de Aragónin metsää kahdessa vaiheessa investoimalla siihen 206 miljoonaa pesoa tai 8,8 miljoonaa euroa. Projekti pitää sisällään uutta asfalttia 27 000 neliömetriä, 129 hulevesikaivoa, 22 000 neliömetriä vettä läpäiseviä alueita, 900 uutta valopylvästä, 24 hehtaarin kastelualue, kahden jalankulkusillan peruskorjaus ja jo mainitun kosteikon, joka puhdistaa nyt 25 litraa sekunnissa, 15 000 neliömetriä kävelylenkkejä ja 3 000 neliömetrin koirapuisto.
Pääkaupungin vasemmistolainen Jefa de Gobierno, yhdistelmä kuvernööriä ja kaupunginjohtajaa, kirjaimellisesti “hallituksen johtaja” ja ympäristötekniikan tohtori Claudia Sheinbaum Pardo, josta saattaa hyvinkin tulla Meksikon ensimmäinen naispresidentti 2024, kuvaili oman onnensa varaan hylätyn kaupunkimetsän muutosta:
– Aragónin metsä on oikeastaan toinen, muistakaa, miten järvi oli käytännössä kadonnut, siellä on monia teknisiä innovaatioita veden laadun parantamiseksi ilman suuria puhdistuslaitoksia ja ennen kaikkea virkistyspaikkoja, jotka samalla ennallistavat ympäristöä ja luontoa. Kuten sanoimme, kolmessa vuodessa muuttolinnut, joilla ei aiemmin ollut tilaa missä olla, ovat palanneet.
Kaupunkitilan kaunistaminen ei vaadi sen yksityistämistä. Tilat voidaan muokata paremmiksi julkisin varoin ja taata samalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Yhteinen etu on voitava asettaa yksityisen voitontavoittelun edelle meidän ja tulevien sukupolvien eduksi. Yksien etuoikeudet eivät saa nakertaa kaikkien jakamia yhtäläisiä oikeuksia, mukaan lukien laadukas kaupunkitila ja viheralueet virkistysmahdollisuuksineen. Kaupungin on oltava alati vihreämpi, täynnä elämää niin ihmisille kuin muillekin kasvi- ja eläinlajeille. Monet muutkin kaupungit voisivat ottaa oppia Ciudad de Méxicosta.
Nämä neljä videota antavat artikkeliani visuaalisemman kuvan käynnissä olevasta puistojen elävöittämisohjelmasta:
Parque Ecológico de Xochimilco
Lähteet: Capital 21, WRI México, Excelsior, Infobae, pääkaupungin hallinto, El Sol de México, MXCity, Portal Ambiental, DW, Expansión, La Jornada, 24 Horas, Canal Once, etc.