Perun politiikka on elänyt kriisistä toiseen periaatteessa jo autoritäärisen presidentin Alberto Fujimorin (1990−2000) kaudelta lähtien. Yhä voimassa oleva vuoden 1993 perustuslaki mahdollistaa presidenttien ja kongressin yhteenotot, joissa kumpikin taho voi tarpeen mukaan uhkailla toista osapuolta erottamisella. Medioiden kiivaissa kampanjoissa ja eri valtojen edustajien, mukaan lukien oikeuslaitos, yhteenotoissa kansan tarpeet ohitetaan. Politiikan kriisiytyminen on ollut kuitenkin alati kiihtyvä ilmiö viimeiseltä presidenttikaudelta lähtien. Edellisellä viisivuotiskaudella 2016−2021 Perussa nähtiin neljä eri valtionpäämiestä. Toisaalta kansa vaati muutosta mittavissa mielenilmauksissa. Politiikan muuttuminen oikeudelliseksi ajojahdiksi (judicialización de la política) on myös tuttu kaava useista Latinalaisen Amerikan maista kuten Brasiliasta ja Ecuadorista, mutta Perussa siihen yhtyvät laaja korruptio, monikansalliset yhtiöt lobbareineen ja heikkenevä luottamus oikeuslaitokseen ja lukuisiin valtion instituutioihin. Yhteiskunnallinen elämä ja etenkin politiikka ovat rikki. Tilannetta ei paranna liioin poliittisten puolueiden hajaannus, kirjava sekaannus, jossa on vaikea tehdä ideologista arvopolitiikkaa, joka ei olisi kytköksissä päivänpolitiikan kipakkoihin kiistanaiheisiin tai oman ryhmän etuoikeuksien kahmimiseen. Toisaalta yksityiset mediat näyttelevät konservatiivista ja ehkäpä kaikkein keskeisintä roolia perulaisessa yhteiskunnassa. Ne ajavat omien yritysryppäidensä etuja, suurten yritysten puhemiesten politiikkaa, eivätkä halua luopua yhteisiä varoja ryöväävästä uusliberaalista talouspolitiikasta. Myös maaseudun ja kaupungin vastakkaisasettelu on hyvin jyrkkää maassa, joka on yksi kaikkein epätasa-arvoisimmista.
Keskelle tätä kaaosta ilmaantui yllättävä valopilkku eli Pedro Castillo Terronesin vaalivoitto. Kesäkuun kuudentena päivänä 2021 hän löi diktaattoriksikin kutsuttavan ja ihmisoikeusrikoksista vankilassa istuvan presidentti Alberto Fujimorin tyttären Keiko Fujimorin tiukassa kamppailussa, jonka Vapaan Perun (Perú Libre) ehdokas voitti 0,26 prosentin tai noin 44 200 äänen turvin. Oikeisto protestoi ja pitkitti vaalivoiton julistamista parisen kuukautta, joten Castillolle ei jäänyt varsinaisesti aikaa valmistella hallituksensa aloitusta. Keiko – ei se Free Willy -elokuvastakin tunnettu sympaattinen miekkavalas Keiko − tukijoineen pelasi aikaa ja pönkitti poliittista asemaansa medioiden ja eliitin tuella. Iso osa kansasta ihmetteli, mitä maassa tapahtui, mutta halusi luottaa vaali-instituuttiinsa, joka on usein ollut luotettava toimija varsinkin verrattaessa oikeuslaitokseen ja poliitikkoihin. Toisaalta Keiko halusi pysytellä ulkona vankilasta, jonne häntä vetävät rahanpesusyytökset. Presidentinvaalien toisen kierroksen niukasti toistamiseen hävinnyt Fujimori on ehtinyt istua tutkintavankeudessa useaan otteeseen, mutta pääsi viimeksi pois pandemiauhkaan vedoten juuri sopivasti toukokuussa 2020. Viivytystaktiikka toimi liiankin hyvin ja Castillon kansan enemmistön tuella saavuttama vaalivoitto julistettiin vasta 19.7. ja virkaanastujaiset olivat perinteiseen tapaan Perun kansallispäivänä 28.7. Jo alun perin oli selvää, ettei viisivuotiskaudesta tulisi ruusuilla tanssimista. Yksi puoli mielestä halusi toivoa parasta ja toinen puoli pelkäsi pahinta. Siksi jatkuvat hallituskriisit eivät ole tulleet yllätyksenä kenellekään Perua tuntevalle.
Castillon niukka valtaannousu kuvasti etenkin maaseudun köyhän kansan pitkään tukahdutettuja muutoshaluja, mutta siihen yhtyi myös vaatimus uudesta perustuslaista, kansallisen edun puolustamisesta sekä rehellisistä pyrkimyksistä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen etenkin terveyden ja koulutuksen saralla. Castillon mukana valtaan nousi Vapaa Peru -puolue (Perú Libre), jolla ei ole aiempaa kokemusta valtakunnan tason vallasta, sillä se on hallinnut aiemmin vain yhdessä maakunnassa, Junínissa. Opettaja, ammattiyhdistysmies ja itsepuolustusjoukkojen (rondero – rondas campesinas) jäsen Castillo on ollut kansalta radikaali protesti poliittista eliittiä kohtaan. Omat tahtinsa hallituskauden vaikeaan käyntiin ovat asettaneet myös pandemian mukanaan tuoma poikkeuksellinen talouskriisi ja se tosiasia, että Perussa suhteellinen kuolleisuus pandemiaan on ollut maailman suurinta. Yksi Castillon hallituksen eittämättä suurimmista onnistumisista onkin ollut rokotuspolitiikka. Hänen aloittaessaan heinäkuun 2021 lopussa vasta 15 prosenttia perulaisista oli rokotettu. Kuitenkin ensimmäisen sadan päivän aikana tämä osuus nousi 60 prosenttiin ja ylsi 80 prosenttiin vuoden 2021 loppuun mennessä, mikä tarkoittaa yli 21 miljoonaa immuniteettisuojan saanutta yli 12-vuotiasta. Yksi hallituksen ensimmäisistä tehtävistä oli terveyskriisin hoito ihmishenkien pelastamiseksi ja siinä se on myös ollut menestyksekäs sijoittaessaan noin 580 miljoonaa dollaria rokotteisiin.
Castillo on ilmoittanut myös 7,5 prosentin väliaikaisesta hallituksen maksamasta tasonnostosta vähimmäispalkkaan. Pysyvä palkkojen nosto vaatii vielä kongressin hyväksynnän. Hallituksen uudistuksiin lukeutuvat myös esimerkiksi kahden miljoonan maanviljelijän tuotanto-olosuhteita parantava niin sanottu toinen maatalousreformi (Segunda Reforma Agraria), edullisten kaasun hintojen takaaminen ja moninaiset infrastruktuurihankkeet. Taloudessa koettiin toipumisen merkkejä sillä vuoden 2021 nousu oli hieman suurempaa luokkaa kuin vuoden 2020 lasku: 11,1 prosentin laskua seurasi 13,3 prosentin nousu. Toisaalta hallitus on kokenut monta (media)skandaalia, joista oppositio on yrittänyt ottaa kaiken ilon irti, liioitellut tapauksia, sepittänyt niihin lisäkierroksia ja vaatinut Castillon eroa. Maaseudun opettajaa syytettiin vaalikampanjan aikana muun muassa ”korruptiosta” ja ”terrorismista”, mutta nykyisin lista on paljon pitempi ja sisältää väitteet ”vaalivilpistä”, ”tietämättömyydestä” ja ”kyvyttömyydestä” hallita. Jotkut pitelevät myös kiinni nenästään presidentin nähdessään, joka kuvastaa Perussa yhä kytevää rasismia. Toiset taas kokevat presidentin tyypillisen hatun ongelmaksi ja kansalliseksi häpeäksi.
Skandaaleista voidaan mainita puolustusministeri Walter Ayalaan kohdistuneet syytökset armeijan sisäisiin nimityksiin liittyneistä oletetuista painostuskeinoista tai tapaus Ricardo Belmont, jossa hallituksen avustajana toiminutta entistä Liman kaupunginjohtajaa on paheksuttu sosiaalisen median machohenkisistä ja homofobisista kampanjoista. Ensimmäisen sadan päivän aikana presidentti laittoi hallituksensa kokoonpanon uusiksi kahteen kertaan ja on tehnyt sen viime aikoina myös toiset kaksi kertaa. Hallitus pitää nimittää muodollisesti uudelleen silloin, kun sen ministerineuvoston (Consejo de Ministros) puheenjohtaja eli pääministeri vaihdetaan. Neljästi koetut muutokset ovat olleet reagointeja medioiden lynkkauskampanjoihin, äärioikeiston poliittisin paineisiin ja medioissa esille nostettuihin kohuihin, mutta ne kertovat myös vielä poliittisena toimijana kypsymättömän vasemmistopuolue Perú Libren sisäisistä ongelmista. Elokuussa 2008 Huancayossa perustettu alun perin alueellisena poliittisena liikkeenä toiminut Movimiento Político Regional Perú Libre nosti perustajansa − perulaisessa politiikassa nykyisin vahvoja intohimoja herättävän neurokirurgi Vladimir Cerrón Rojasin − kuvernööriksi. Hän toteutti Junínin maakunnassa vuosina 2011−2014 omiensa sanojensa mukaisesti ”alueellista sosialistihallintoa”. Toinen 1.1.2019 alkanut kausi kuvernöörinä jäi kuitenkin kesken ”miedohkon” korruptiotuomion vuoksi, jota Cerrón on pitänyt poliittisena ajojahtina. Vapaa Peru perustettiin tammikuussa 2016 kansallisena puolueena nimellä Partido Político Nacional Perú Libertario. Tammikuussa 2019 puolue sai nykyisen nimensä Perú Libre.
Epäonnistunut yritys erottaa presidentti
28 oikeistolaista poliitikkoa teki marraskuun 25. päivänä vetoomuksen presidentin erottamiseksi (proceso de destitución). Aloitteen käsittelyyn ottamisen ehdottamiseen vaaditaan 26 kansanedustajaa. Kyseessä oli lajissaan viides kongressin yritys presidentistä eroon pääsemiksi viimeisen viiden vuoden aikana. Aloitetta ajoi kongressin kolmas varapuheenjohtaja Patricia Chirinos (Avanza País). Syyksi esitettiin jo tuttuun tapaan niin sanottua ”pysyvää moraalista kykenemättömyyttä” (incapacidad moral permanente). Chirinos perusteli aikomuksiaan oletetuilla syytteillä Perú Libren “epäsäännönmukaisesta rahoituksesta”, “kaupankäynnistä vaikutusvallalla” eli kähminnällä ja koki Castillon luoneen ”taloudellista epävakautta”. Lisäksi kyseinen kongressiedustaja paheksui valtion korkeimman päämiehen toimia diplomaattisuhteiden uudelleen solmimiseksi Venezuelan ja Kuuban kanssa. Noihin aikoihin televisio-ohjelma Cuarto Poder sattui sopivasti levittämään videoita, joissa Castillon nähdään menevän sisään erääseen asuintaloon Liman Breñan alueella. Sisään marssivat myös muutamat poliitikot ja liikemiehet. Perun lakikirja vaatii, että presidentin on rekisteröitävä kaikki tapaamisensa. Castillo vetosi tapaamisien olleen henkilökohtaisia.
7.12.2021 Perun yksihuoneinen 130 edustajan eduskunta hylkäsi presidentin erottamisvaatimuksen (Proceso de vacancia presidencial contra Pedro Castillo). Siellä Castillolla ei ole puolellaan kongressin enemmistöä, mutta myöskään hänen vastustajillaan ei ole kummoistakaan yliotetta hallituspuolueeseen ja sen tukijoihin. Erottamisaikeita kannattivat odotetusti fujimorismin äänitorvi Fuerza Popular, uusliberaalin talouspolitiikan airut Avanza País ja äärioikeistolainen Renovación Popular. Presidentillinen epäluottamuslause (moción de vacancia presidencial) sai 46 edustajan kannatuksen. Sen sijaan vastaan oli 76 kongressin jäsentä, 58,5 prosenttia. Ehdotuksen käsittelyyn ottaminen olisi vaatinut 52 ääntä tai 40 prosentin kannatuksen. Sen jälkeen presidentille olisi annettu mahdollisuus puolustautua ja lopullinen erottamispäätös olisi tarvinnut 67 prosentin tai 87 edustajan tuen. Vaikka käsittelyynotto jäi vain kuuden äänen päähän, varsinaiseen erottamiseen jäi roima 41 äänen kuilu. Neljä tyhjää ääntä jättänyt Podemos Perú ja Alianza para El Progreso (APP), joka äänesti pääosin esitystä vastaan, toivat opposition pottiin yhteensä kolme ääntä lisää. Erottamista vastaan olivat vasemmistolaiset Perú Libre, Juntos por el Perú, neljä sitoutumatonta ja keskitien kulkijat Acción Popular, Somos Perú ja liberaali Partido Morado. Viides yritys hallituksen kaatamiseksi ei onnistunut, vaikka Pedro Pablo Kuczynskin (2016−2018) ja Martín Vizcarran (2018−2020) kaudet presidentin virassa jäivät vastaavien toimien vuoksi kesken. Niiden taustalla hääri etenkin Keiko Fujimorin ryhmittymä Fuerza Popular. Kongressi on viime vuosina saatu hajotettua kerran vuonna 2019. Perun lainsäädännön mukaan presidentti voi erottaa kongressin, jos se hylkää presidentin esittämän hallituskokoonpanon kahdesti eikä suo sille sen pyytämää luottamuslausetta (cuestión de confianza). Silloin järjestetään uudet vaalit neljän kuukauden kuluessa eduskunnan mitätöimisestä. Erottaminen voi tulla kyseeseen viisivuotisen presidentin virkakauden neljän ensimmäisen vuoden aikana. Luottamuslause pitää myöntää presidentin nimittämälle hallitukselle 30 päivän kuluessa. Koska nykyinen hallitus on nimitetty muodollisesti 8.2., sen tulee saada taakseen kongressin enemmistö maaliskuun alkuun mennessä. Kongressin puheenjohtaja María del Carmen Alva (Acción Popular) on ilmoittanut uuden hallituksen kokoonpanon tulevan sikäläisen eduskunnan käsittelyyn 8.3.
Perú Libre aloitti parlamenttikauden suurimpana yksittäisenä ryhmittymänä, jolla oli 37 paikkaa. Nyt sen paikkamäärä on tippunut 32 kansanedustajaan, mutta se on edelleen suurempi ryhmä kuin 24 edustajan Fuerza Popular. Uutena ryhmänä on syntynyt seitsemänpaikkainen Perú Democrático. Viime vuoden presidenttikilpaan osallistuneen feministi Verónika Mendozan (Nuevo Perú) johtama Juntos por El Perú on viiden edustajan vasemmistoliittymä. Potentiaalinen yhteisen blokin voima on siis 44 paikan luokkaa, vaikka pääministeri Mirtha Vásquezin eron jälkeen edellä mainitun mendozalaisen Yhdessä Perun puolesta -ryhmän yhteistyöhalut hallituksen suuntaan ovat vähentyneet. Kyseessä ei välttämättä ole sinällään mikään ”maltillisempi vasemmisto”, sillä sen neljästä pääryhmittymästä yksi on Perun kommunistinen puolue (Partido Comunista Peruano), mutta Perú Libreen verrattuna tämän vasemmistotoimijan kannatus lepää pääkaupungin metropolialueella eikä maaseudulla, joten tämä luo luontaisesti jännitteitä esimerkiksi perhearvojen ja feminismin yhteensovittamiselle. Keiko Fujimorin Fuerza Popular nauttii Avanza Paísin (10) ja Renovación Popularin (9) tuesta, joten sen voimavaroina kongressissa häärii yhteensä 43 edustajaa. Muut ryhmät kuten 1956 perustettu metapuolueeksikin kutsuttu keskustalainen ”lapiopuolue”, mutta myös jossain määrin liberaali ja sosiaalidemokraattinen Acción Popular (15) ja keskustaoikeistolainen talousliberaali Alianza para el Progreso (15). Samaan joukkoon vasemmisto- ja oikeistolaidan väliin lukeutuvat myös sosiaalikristitty Somos Perú (5), kansalliskonservatiivinen Podemos Perú (5) ja sosiaaliliberaali sekä fujimorismin vastainen Partido Morado (3). Tällä kahden kärjen väliin asettumalla jokseenkin hajanaisella blokilla on puolellaan niin ikään 43 edustajaa. Kongressissa on siis näin ajateltuna yksi 44 paikan yhteisrintama ja kaksi 43 paikan blokkia. Tämä sirpaloituneisuus selittää sitä logiikkaa, miksi Castillon hallituksen on haettava tukea kaikilta muilta tahoilta paitsi kolmelta siihen vihamielisimmin suhtautuvalta oikeiston äärilaidan puolueelta.
Mainitussa erottamisyrityksessä ei sinällään ollut mitään yllättävää tai edes kovin dramaattista, koska oppositio oli uhkaillut tällä täsmäaseellaan hallituskauden alusta lähtien. Eropyyntö leijui ilmassa siitä lähtien, kun oikeisto-oppositio aloitti kuutisen viikkoa kestäneen vastarinnan tulevaa vasemmistohallitusta vastaan heti vaalipäivästä 6.6. aina tulosten viralliseen julistamiseen 19.7. asti. Fujimorilaiset tahot syyttivät Castilloa puolueineen laajamittaisesta “vaalivilpistä”, mutta siitä ei löydetty koskaan mitään todisteita. Näin kuitenkin saatiin vaikeutettua presidenttikauden aloitusta ja kylvettyä pieni epäilyksen siemen maaseudun miehen rehtiydestä, jota onkin sen jälkeen koeteltu usein tempuin. Kansallisen vaalituomariston (Jurado Nacional de Elecciones − JNE) virallisen päätöksen lisäksi Perun presidentinvaalien toinen kierros todettiin puhtaaksi myös Amerikan valtioiden järjestön (OEA) ja Euroopan unionin vaalitarkkailijoiden toimesta. Castillon erottamisprosessista saatiin siitäkin rakennettua näyttävää spektaakkelia mediamyllyjen jauhettavaksi. Joulukuun alun kaksituntinen kiivas väittely ei kuitenkaan tuonut varsinaisesti tulosta ja jotkut kongressiedustajat kuten keskustaoikeistolaisen Acción Popularin José Alberto Arriola pyysivät tuolloin puhujanpöntöstä käsin ”aselepoa”, jotta Castillo voisi hallita. Kuitenkaan medioissa ja politiikan kentällä sekä osin kaduillakin käytävä sota ei kuitenkaan ole näyttänyt laantumisen merkkejä.
Yksi alati vellovan rajoittamattoman presidentin kohtaaman viha- ja mustamaalauskampanjan ylilyönneistä nähtiin 18.1.2022, kun Diario Tromen toimittaja Jimmy Hernández kehotti murhaamaan presidentti Castillon:
− Joku kansallissankari, joka lähestyisi chotalaista paskaa [sic] ja panisi häneen luodin, J.F. Kennedyn tapaan.
Oma lukunsa ovat erinäiset rikostutkimukset eli erinomaiset lyömäaseet, jotka palvelevat oppositiopolitiikkaa ja yksityisten medioiden myyntiä. Perun valtakunnansyyttäjä Zoraida Ávalos avasi tammikuun neljäntenä päivänä kuluvaa vuotta tutkimuksen presidentin mahdollisesti tekemistä vallan väärinkäytöksistä ja niiden tuomasta epäilystä taloudellisesta edusta. Tapaus liittyy etenkin oletettavasti salatuissa neuvotteluissa välittäjänä toimineeseen yrittäjä Karelim López Arredondoon, joka olisi suosinut Huallaga-joen ylittävän sillan Puente Tarata III:n rakennusurakan kilpailutuksessa Termirexiä ja sekä Samir Abudayeh’n johtamaan Heaven Petroleum Operationiin, joka on myynyt biodieseliä valtionyhtiö Petroperúlle. Presidentin epäillään suosineen hallituksen sopimuksilla niin sillanrakentajia kuin öljytoimittajiakin, mutta mitään todisteita mistään laittomuuksista ei ole ilmaantunut. Castillo on avannut presidentinpalatsin ovensa tutkimuksille ja poistattanut itseltään myötämielisesti pankkisalaisuuden. Myös verotiedot ja teleliikenne on avattu tutkijoiden pyynnöstä. Hän aikoo tehdä yhteistyötä tutkimuksen kanssa todistaakseen syyttömyytensä. Lisäksi hän on luvannut laittaa itsensä telkien taakse loppuelämäkseen, jos jotain raskauttavia todisteita korruptiosta löydetään.
Presidentin kanslian entistä pääsihteeriä ja López Arredondon ystävää Bruno Pachecoa on puolestaan epäilty puolustus- ja ilmavoimien ylennyksiin sekaantumisesta. Presidentti kävi syyttäjän kanssa noin viisituntisen keskustelun väitetyistä epäsäännöllisistä ylennyksistä viattomien lasten päivänä 28.12. Koska korruptio ja vallan väärinkäytökset ovat leimanneet Perun politiikkaa viime vuosina, ne käyvät myös oivasta lyömäaseesta presidentin tai kenen tahansa poliitikon uskottavuuden tuhoamiseksi. Syyttäjät ja oikeusviranomaiset ovat myös kaukana oletetusta puolueettomuudesta, mistä kertoo muun muassa syyttäjä Norah Córdovaa vastaan joulupäivänä 2021 avattu tutkimus, jossa kartoitetaan Castilloa ”terroristiksi” ja ”korruptoituneeksi” haukkuneen kiivaan ”kommunismin vastustajan” osallisuutta hallituspalatsin laittomaan tunkeutumiseen. Kaaos ei kuvaa vain Castillon hallintoa, vaan se leimaa lähes kaikkia perulaisia julkisen elämän toimijoita, laitoksia, poliitikkoja, tuomareita ja virkamiehiä. Koska presidentti on valtakunnan tärkein johtaja, saa hän olla toistuvasti myös kansakunnan syntipukki.
Ketsuaa äidinkielenään puhuva alkuperäiskansojen jäsen Guaido Bellido väistyi pääministerin myrskyisältä paikaltaan 6.10.2021. Mirtha Vásquez kesti moninaisia paineita pääministerin paikalla 31.1.2022 asti. Häntä seurannut 180 asteen käännös väärään suuntaan, Héctor Valer, oli sen sijaan entinen pääministeri jo varsinaisesti kolmen päivän sisällä. Vásquez ehti olla naispääministerinä kaikkiaan 118 päivää. Asianajaja Aníbal Torres vannoi virkavalansa ministerineuvoston johtajana eli pääministerinä 8.2.2022.
Tuulinen hallitustaival
Hallituksen alkuperäisen kokoonpanon kapteenina kipparoi Guaido Bellido Ugarte, joka on Vapaan Perun vahvasti vasemmistolaisen pääideologin, Junínin entisen kuvernöörin, neurokirurgin ja perulaisessa huonossa hallintokulttuurissa hyvin yleisten ja epäselvien korruptiovyyhtien vuoksi ehdonalaisvankeuteen tuomitun Vladimir Cerrónin läheinen yhteistyökumppani. Koska Cerrón on ollut oikeisto-opposition hampaissa herkullinen pelote, Castillo on irtisanoutunut Perú Libren puolueohjelman laatijasta useaan otteeseen vaalikampanjastaan lähtien. Vaalituomaristo JNE hylkäsi Cerrónin asettumisen Castillon toiseksi varapresidentiksi vuoden 2021 vaaleissa. Perussa paheksuntaa tietyissä piireissä on herättänyt se, miten Cerrón on Kuuban hallinnon avoin tukija. Myös hänen vaimonsa Lissette del Carmen Paez Martínez on perulaistunut kuubalainen. Radikaaliksi marxilaiseksi vaihtoehdoksi ja perustuslain uudistajaksi koettu Bellido kaatui samalla pelikortilla kuin Cerrón, sillä hänen liitettiin vuodesta 2019 asti tutkittuun Junínin maakunnan paikallisen liikenne- ja viestintäministeriön (DRTC) alaisuudessa toteutettuun rahanpesuoperaatioon ja laittomaan rahoitusmalliin, joka saa nimensä järjestöstä Los Dinámicos del Centro.
Mainehaitta syveni alati, sillä jo toukokuussa syyttäjä alkoi tutkia erästä televisiohaastattelua, jossa Bellido oli viitannut terroristijärjestö Sendero Luminoson jäsenten oikeuteen vaatia aseellista muutosta maahan 1980-luvulla. 2017 Bellido tiettävästi toteutti kunnianosoituksen 1982 Perun poliisin luotiin kuolleelle senderista Edith Lagosille. Sosiaalisissa verkostoissa Bellido on taas vastustanut niin sanotun homouden normalisoimisen agendaa ja ollut perinteisten ahtaiden sukupuoliroolien kannalla. Hän pyysi julkisesti anteeksi vuosien takaisia naisiin kohdistuvia vähätteleviä kommenttejaan. Jo aiemmin heinäkuun viimeisenä päivänä 2021 Bellido julkaisi tiedotteen, missä hän tuomitsi rasismin, luokkasorron, machismin ja homofobian, ”jotka ovat edelleen syvästi juurtuneita yhteiskuntaan”. 42-vuotias inkojen jälkeläinen ja Cuzcon maakunnasta kotoisin oleva Bellido oli historian ensimmäinen äidinkielenään ketsuaa puhunut alkuperäiskansojen jäsen, joka nousi Perun pääministeriksi. Hän erosi virastaan 6.10. yhdessä kuuden muun ministerin kanssa. Silloin presidentti korosti, että on aika asettaa kansallinen etu puolueiden ja ideologioiden edelle.
Lokakuussa 2021 Castillon kakkoshallitus lähti liikkeelle Mirtha Esther Vásquez Chuquilínin nimityksellä. Tämä naispoliitikko on presidentin tavoin Cajamarcan maakunnasta kotoisin oleva ihmisoikeustyössä ja ympäristönsuojelijana kunnostautunut asianajaja ja yliopisto-opettaja, jolla on maisterintutkinto sosiaalihallinnon alalta. 46-vuotias Vásquez aloitti valtakunnallisen poliittisen uransa vuoden 2020 parlamenttivaaleista. Hän oli yksi niistä 12 kongressiedustajasta, jotka tekivät valanalaisen ilmoituksen rahoituksen läpinäkyvyydestä vastaavalle virastolle (Contraloría General de la República del Perú) jo ennen kuin se oli pakollista. Vásquez toimi yksivuotisen poikkeuksellisen kongressikauden 2020−2021 väliaikaisena puhemiehenä. Hän on Nuevo Perún ja Verónika Mendozan vasemmistokoalition esimuodon Frente Amplion poliitikkoja. Vuoden 2016 vaaleissa se sai toiseksi eniten paikkoja parlamenttiin, mutta nykyisin sen poliittista perintöä edustaa Juntos por el Perú − Yhdessä Perun puolesta. Kyseinen yhteisrintama sai alkunsa Humanistisen puolueen ja useiden vasemmistolaisten liittoutumisesta toukokuussa 2017. Uusliberalismin vastaiseen demokraattiseen sosialismirintamaan kuuluvat nykyisin Partido Humanista Peruano, Partido Comunista Peruano, Movimiento por el Socialismo ja Nuevo Perú.
Parhaan odotusarvon tähän mennessä on omannut toinen kabinetti, jonka talousministeriksi kutsuttiin Perun keskuspankissa (Banco Central de Reserva del Perú) työskennellyt 61-vuotias taloustieteiden maisteri Pedro Francke. Hän työskenteli myös maailmanpankissa (World Bank) 2003−2004 ja osallistui sekä Alejandro Toledon että Ollanta Humalan hallituksiin sosiaalisen kehityksen, köyhyyden ja terveyden aloilla, joiden osaajana hänet tunnetaan. Francken kokemus toi hallitukseen aimoannoksen vakautta. Hän oli vastaus medioissa ja oppositiossa lietsottuihin perättömiin huoliin ihmisten ”omaisuuden ja säästöjen takavarikoimisesta”. Toisen hallituksen valinnat nähtiin yleisesti maltillisina ja poliittisen ilmapiirin rauhoittamiseen tähtäävinä. Vásquezin pääministerikausi on ollut monien politiikan kommentoijien mielestä toistaiseksi tyydyttävin osa Castillon presidenttikautta. Mahdollisesti tuolloin löytynyt politiikan suunta oli kuitenkin lyhyesti loppuun eletty sen jälkeen, kun asianajaja Avelino Guillén erosi sisäministerin paikalta 28.1. ajauduttuaan törmäyskurssille ylimmän poliisipäällikkö Javier Gallardo Mendozan kanssa, joka joutui lähtemään myös Castillon pyynnöstä 31.1. Samana päivänä naispääministeri lopetti työnsä Castillon hallituksessa ja näin pitkälti luonteeltaan sosiokulttuurinen ja historiallistaloudellinen juopa kahden vasemmiston, kaupunkien mendozalaisen linjan ja seutukuntien castillolaisen linjan välillä syveni.
Castillon kolmas hallitus pysyi kasassa oikeastaan vain kolmisen päivää, sillä vastuulliseen virkaan nimitetty huonomaineinen Héctor Valer erosi pääministerin tehtävistä viikon sisällä. Lyhytaikaiseksi jäänyttä pääministeri Valeria syytettiin vaimonsa ja tyttärensä pahoinpitelystä vuonna 2016. Tehdyissä rikosilmoituksissa kummatkin naiset kertoivat Valerin potkineen heitä kasvoihin, lyöneen nyrkillä ja vetäneen tukasta. Tämä oli se kärki, millä mediat tällä kertaa ilmeisen oikeutetusti ja osuvasti upottivat sekavan julkisen ja yksityisen elämän omaavan 63-vuotiaan asianajajan, joka vietti syntymäpäiviään kohun pyörteissä 4.2., ja jonka ei voida olettaa laittavan maan asioita järjestykseen, jos hänen oma elämänsäkin on todistetusti sekaisin. 2017 tuomari Roxana Palacio määräsi Valerin vaimolle suojelutoimia ja kielsi hänen mieheltään ”väkivallan ja ahdistelun”. Tuomarin tuolloisessa päätöksessä viitataan “ruumiillisen pahoinpitelyn merkkeihin”, jotka todennettiin 22.10.2016 tehdyssä lääkärintarkastuksessa, kertoo El Comercio. Skandaalin tuoksinassa varsinaisesti ideatasolle jääneestä pääministeriehdokkaasta nostettiin esille muitakin rötöksiä, kuten yhteydet huumekauppiaiden jahtaamaan liikemieheen, psykologisen testituloksen varastaminen ja vuokrarästit. Valerin puoliso kuoli 5.10.2021 ja parlamentti vietti hiljaista hetkeä hänen muistolleen seuraavana päivänä. Castillo ei kommentoinut suoraan Valerin väkivaltataustaa, mutta viittasi puheissaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen taisteluun, ”jota meidän kaikkien on jatkettava”.
Erityisesti feministien paheksuman Valerin paikalle uudeksi ministerineuvoston johtajaksi eli pääministeriksi (premier) nimitettiin hallituksessa alusta asti istunut ja oikeiston parissa vähän sympatiaa herättävä oikeus- ja ihmisoikeusministeri Aníbal Torres Vásquez. Myös yksi hallituksen eniten kiitosta saaneista henkilöistä, terveysministeri Hernando Cevallos, erosi. Castillon tavoin 79-vuotias ansioitunut akateemikko ja poliitikko Torres on kotoisin Cajamarcan maakunnan noin 50 000 hengen Chotan kaupungista. Hän on koulutukseltaan oikeustieteiden ja valtio-opin tohtori. Kaiken kaikkiaan ministereitä on mennyt vaihtoon jo 16 kappaletta. Kuten sanottua, edellinen kolmas hallitus kaatui tammikuun lopussa sen jälkeen, kun Alberto Fujimorin oikeudenkäynnin syyttäjän roolista muistettava sisäministeri Avelino Guillén erosi poliisilaitoksen (PNP) nimitysselkkauksien takia ja kolme päivää myöhemmin pääministeri, vihreä feministi Mirtha Vásquez ilmoitti erostaan. Syyksi Vásquez kertoi mahdottomuuden päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen ja vaati Castillolta päättäväisempää otetta maan uudistamisessa sekä valitti valtiokoneistoon pesiytyneestä korruptiosta.
Castillon ensimmäistä hallitusryhmää syytettiin äärivasemmistolaiseksi ja toista puolestaan liian miedosti vasemmistolaiseksi. Sen jälkeen tavoitteena on ollut jonkinlainen keskitien malli. Nykyisen hallituksen 19 ministeristä peräti 15 julistautuu ”itsenäiseksi”, kaksi kuuluu vasemmistolaisen Juntos por el Perún riveihin, yksi edustaa Perú Librea ja yksi Somos Perú -ryhmää. Vain ulkomaankauppa- ja turismiministeri Roberto Sánchez Palomino, liikenne- ja viestintäministeri Juan Francisco Silva Villegas, asunto-, rakennus- ja saniteettiministeri Geiner Alvarado López ja sosiaalisen osallisuuden sekä kehityksen ministeri Dina Boluarte Zegarra ovat pysyneet virassa läpi koko tuulisen hallituskauden. Naispoliitikko Boluarte toimii myös 1,3 miljoonan neliökilometrin kokoisen kulttuuriltaan ja luonnonvaroiltaan valtavan rikkaan maan varapresidenttinä.
Hallitus ei ole heittänyt pyyhettä kehään
Presidentti ei ole puhujana erityisen taidokas tai hohdokas eikä hänellä ole vetovoimaista karismaa, mutta parhaimmillaan hän osaa seistä sanojensa takana. Näin Pedro Castillo kuvaili itse tilannetta 100 hallituspäivän kohdalla (lue koko puhe täältä) korostaessaan hallituksensa elinkelpoisuutta Ayacuchossa 10.11.2021 pitämässään puheessaan:
− Eräs yhteiskunnan osa tuntee hyvin vähän häpeää ja kertoo minulle, etten ole tehnyt mitään, kun 200 vuoden aikana he omistautuivat maaltamme varastamiseen eivätkä tehneet mitään kotimaan hyväksi. Tänään he haluavat maanviljelijän ratkaisevan kaikki ongelmat 100 päivässä. Kukaan ei aseta minulle asialistaa. Minulla ei ole pomoja. Ainoa esimieheni on kansa.
Pedro Castillo puhui kansakunnalle 3. päivänä helmikuuta yrittäessään vakauttaa poliittista ilmapiiriä hallituksen kokoonpanoa muuttamalla:
− Hyvät maanmiehet, olemme lähellä entistä osallistuvamman ja laajapohjaisemman hallituksen julkistamista kaikkien perulaisten paremmaksi hyödyksi. Sitoutumiseni on edelleen kansan parissa. Tästä syystä kehotan mitä laajimpaan yhtenäisyyteen jatkaaksemme työtä heikoimmassa asemassa olevan väestön ja rakkaan kotimaamme hyväksi.
Maaseudun elämänkoulun käynyt poliitikko viittasi lisäksi oikeisto-opposition juonitteluun:
− Tässä uudessa mediakampanjassa, jolla pyritään edistämään presidentin viran vapautumista, paljastuvat joidenkin sektorien antidemokraattiset asenteet, joilla halutaan vain horjuttaa maata ja vaarantaa sen hallittavuus.
Castillo ei ole vielä luovuttanut ison työsarkansa kunnianhimoisten tavoitteiden läpiviemistä:
− Tämä hallitus vahvistaa vakaan sitoumuksensa tuoda ratkaisuja Perun suuriin ongelmiin, aina tavallista kansalaista ajatellen. Toivon, että poliittinen luokka toimisi vastuullisesti, ajattelisi tätä maata eikä vain yksityisiä etuja tai eturyhmiä.
Tammi-helmikuu on ollut vaikea Castillolle. Tammikuun 16. päivänä 60 prosenttia perulaisista suhtautui kielteisesti hallitukseen, kun siihen myönteisesti suhtautuvien määrä oli 33 prosenttia. Saman kyselyn (Ipsos Perú) uudet tulokset tulivat 13.2. ja niissä kannatus oli tipahtanut 25 prosenttiin ja vastustus noussut 69 prosenttiin. Liman metropolialueella 84 prosenttia suhtautuu hallituskauteen kielteisesti, kun muussa maassa sen vastenmieliseksi kokevien osuus on 61 prosenttiyksikköä. Presidenttinä aloittaessaan elokuussa 2021 Pedro Castillon hallitukseen suhtautui myönteisesti 38 prosenttia ja kielteisesti 45 prosenttia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden nauttii 43 prosentin hyväksynnästä ensimmäisen virkavuotensa jälkeen (AP-NORC), siinä missä kielteisesti hänen hallintoonsa suhtautuu 56 prosenttia ja vain 28 prosentin mielestä hänen tulisi asettua uudelleen ehdolle 2024. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin hyväksyntä taas laski Journal du Dimanchen tammikuussa julkaiseman gallupin (Ifop) mukaan 37 prosenttiin. Kansan parissa johtajaan suhtautuu kielteisesti 60 prosenttia. Brasilian presidentti Jair Bolsonaron tuki kansan keskuudessa oli erään kyselytutkimuksen (Atlas/Valor) mukaan joulukuun 2021 alussa vain 19 prosenttia. Alhainen suosio ei ole uusi ilmiö Perussa, sillä tammikuussa 2004 presidentti Alejandro Toledon kannatus mateli 7,2 prosentissa ja Alan Garcían tuki oli puolestaan yhdeksisen prosenttia tammikuussa 1989. Ollanta Humalaa tuki vuoden 2015 vaikeimmalla hetkellä vain kymmenen prosenttia. Viimeisen vaaleilla valitun presidentin Pedro Pabro Kuczynskin pahimmillaan 15 prosentissa käynyt kansansuosiokaan ei päätä huimannut.
Pedro Castillo antoi hallituskautensa ensimmäisen virallisen haastattelun vaikutusvaltaiselle toimittajalle César Hildebrandtille (Hildebrandt en sus trece) 21.1.2022 hälventääkseen epäilysten sumaa ja parantaakseen julkisuuskuvaansa. Castillo totesi, että ”on helppoa olla ehdokkaana ja tulla presidentiksi, mutta hallitseminen on vaikeaa”. Hän kuitenkin ottaa tehtävänsä vakavasti:
− Olen kansanmies, olen ihminen, joka uskoo tekevänsä jotain tärkeää maan, perheen hyväksi, ja ymmärrän, että se mitä teen tai en tee, maksaa paljon ja olen sitoutunut tekemään asiat hyvin.
Castillo tuntee vastuunsa. Ajatus kansalaisten johtamisesta ”hyvinvointiin, joka saisi ihmiset lopettamaan kärjistämisen” vie kuulemma hänen yöunensa. Valtakunnansyyttäjä Norah Córdovan käynnistämät tutkimukset eivät huoleta häntä: ”Sillä, hänen joka ei ole mitään velkaa, ei ole syytä pelätä lainkaan. Olen valmis kaikkien tutkimuksien suorittamiseen ja helpotan jatkossakin niitä kaikin tavoin.” Mitä tulee täyttämättä jääneisiin lupauksiin, Castillo Terrones perusteli niitä poikkeuksellisella terveyskriisillä:
− Jos meillä ei olisi ollut pandemiaa, kuka tietää, olisiko osa luvatusta jo ainakin valmistumassa. Mutta uskokaa minua, meidän on täytynyt asettua ihmisten saappaisiin ja kaikkeen terveyteen liittyvään pelastaaksemme maanmiestemme hengen. Sanon myös, että se, mitä on tarjottu, on täytettävä, mutta ensimmäinen asia on nähdä kansani terveenä.
Valtionpäämies paljasti myös olevansa huolissaan siitä, miten on olemassa ihmisiä, jotka ”ovat omistautuneet epävakauden luomiseen” ja että he ”eivät tunne syvää [alkuperäiskansojen] Perua”:
− En koskaan tee ehdotuksia maatani vastaan. Minulla on ylin vastuu, joka on hallita kaikkia varten.
− Demokratia on mielestäni aktiivista ja vastuullista osallistumista. Ja luulen, että joskus sorrumme tiettyihin tunnepurkauksiin, kun haluamme saada poliittista hyötyä… Jotkut pitävät minua edelleen uhkana. Uskon, että on tarpeen kattaa avoin pöytä joidenkin asioiden korjaamiseksi, jotka totta puhuen vaativat korjausta.
Toimittaja Hildebrandt ei jättänyt omaa kantaansa arvailuiden varaan, vaan totesi:
− Eroaminen voisi olla Pedro Castillon isänmaallisin vaihtoehto Perussa.
Espanjankielisen CNN:n 24.1. julkaistussa haastattelussa Castillo kertoo vaatimattomasti opettelevansa yhä hallitsemaan. Avoin huomio on kirvoittanut vihaisia reaktioita siitä, ettei Perun kansan tarvitse olla opettajan oppimisprosessin todistajana. Castillo ei ole saanut myöskään riittävää vetoapua omilta hallitusjoukoiltaan, sillä hänen on sanottu joutuneen antamaan virkoja tukijoilleen valtakiintiöiden logiikalla heidän asiantuntemattomuudestaan tai soveltumattomuudestaan huolimatta. Se ei ole vahvistanut poliitikkona suhteellisen kokemattoman ay-miehen asemaa tilanteessa, jossa hän joutui jo alun perin lähtemään liikkeelle pandemian ja talouskriisin aallokosta, niukan vaalivoiton ja sen suoman vähäisen poliittisen pääoman turvin keskellä laajamittaista yhteiskunnan lävistävää institutionaalista kriisiä. Limasta kotoisin oleva politiikantutkija Eduardo Dargent kommentoi Perú Libren riveistä valtaan nousseen presidentin asemaa DW:lle näillä sanoin:
− Suurin haaste on Castillo itse. Puhumme presidentistä, jolla on monia rajoituksia ja joka ei ole tehnyt mitään korjatakseen näitä puutteita.
Meksikon hallitus tukee Perun johtoa
Toisin ajateltuna sillä, ettei istuva presidentti ole ammattipoliitikko, on oma etunsa tilanteessa, jossa leipäpolitiikkojen uskottavuus kyntää maanraossa. Castillo on kuitenkin saanut osakseen tukea ja sympatiaa useilta valtionpäämiehiltä, etenkin Bolivian suunnasta presidentti Luis Arce Catacoralta ja entiseltä presidentiltä Evo Morales Aymalta. Yksi kaikkein läheisimmistä virkavelisuhteista on solmittu Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradoriin, jonka Pedro Castillo Terrones tapasi Latinaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) huippukokouksen yhteydessä Ciudad de Méxicossa syyskuussa 2021. Vastikään tammikuun 11. päivänä Castillo toivotteli lämpimin sanankääntein Meksikon presidentille pikaista paranemista koronaviruksesta. Meksikon presidentti ilmaisi joulukuun puolivälissä avoimesti tarjonneensa Perulle tukea pohjoisesta ja kuvaili Andien maan poliittista kriisiä tähän tapaan:
− Voit luottaa meihin, koska sehän on eräänlaista valmistautumista hallituksen kaatamiseen. Heittää kansa kimppuun, mitä tehdään muuallakin, mitä olemme jo nähneet historiassa, mitä tehdään esimerkiksi Kuuban kanssa.
Jo tätä edeltäneellä viikolla Meksikon valtiovaraniministeri Rogelio Ramírez de la O, tuolloinen varahyvinvointiministeri Ariadna Montiel ja ulkoministeriön alaisen Meksikon kehitysyhteistyöviraston (AMEXCID) johtaja María Elena Carrillo matkasivat Peruun kertomaan sosiaalisista ohjelmista. Kaikki sai alkunsa Castillon joulukuun alussa ilmaisemasta avunpyynnöstä, johon Meksikon hallitus ei ole suhtautunut välinpitämättömäsi. López Obradorin mukaan tarkoitus on ”auttaa Perun kansaa kaikessa mitä voimme”. Ennen kaikkea kyse on ollut diplomaattisesta kädenojennuksesta ja poliittisen tuen ilmaisusta, jotka kertovat omaa kieltään meksikolaisesta ulkopolitiikasta. Meksikon presidentti jatkoi:
− On olemassa tietoa, että hyökkäyksiä on tehty, jopa sotilaita vastaan. Joten jäämme odottamaan tilanteen kehittymistä. Sanomme hänelle, ettei hän ole yksin, myös perulaisveljillemme […]. Mihin päähän mahtuu ajatus presidentin erottamisesta kahden tai kolmen kuukauden kuluttua virkaan astumisesta? Voiko se johtua vain konservatiivisesta raivosta, jolla halutaan ajaa vähemmistöjen etuja?
Meksikon ulkopolitiikkaa viime vuosina on luonnehtinut alueellinen johtajuus ja kansainvälinen solidaarisuus. Marraskuussa 2019 Meksikon ilmavoimien kone onnistui pelastamaan Evo Moralesin keskeltä vallankaappausta. Sen jälkeen välit Boliviaan ja sen valtaan palanneeseen vasemmistoon ovat olleet läheiset. Meksiko johti Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisöä (Celac) kahden vuoden ajan ja sai herätettyä sen henkiin heinäkuussa 2021. Meksiko aloitti myös kaksivuotisen kautensa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa vuoden 2021 alusta. Tammikuun 2022 lopussa Meksiko otti harteilleen neljän maan Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico) johdon. Myös Peru, Chile ja Kolumbia ovat osa tätä taloudellista yhteistyöelintä. Heinäkuussa 2020 voimaan astui uusiksi neuvoteltu kolmen Pohjois-Amerikan maan (Meksiko – Yhdysvallat – Kanada) vapaakauppasopimus T-MEC tai USMCA, mutta hyvä kaupallinen yhteistyö ei ole estänyt Meksikoa haastamasta oikeuteen yhdysvaltalaisia aseyhtiöitä niiden osallisuudesta väkivaltaan tai lähettämästä Joe Bidenille diplomaattista huomautusta kansallista itsemääräämisoikeutta vastaan rikkovasta oppositiojärjestön (Mexicanos contra la Corrupción y la Impunidad − MCCI) rahoittamisesta Yhdysvaltain kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) kanavoimilla avustuksilla.
Syksyllä 2021 Meksiko ilmaisi näkyvästi tukea Kuuban hallitukselle vaatimalla kauppasaarron lopettamista kesken itsenäisyytensä saavuttamisen 200-vuotisjuhlien. Yhtenä kunniavieraana juhlallisuuksiin osallistui Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel. Toisaalta Argentiinan kanssa on valmistettu yhteistyössä AstraZenecan rokotteita. López Obradorille ”parasta ulkopolitiikkaa on sisäpolitiikka”. Kertoessaan tuestaan Castillon hallitukselle, nimikirjaimiensa mukaisesti AMLO:nakin tunnettu valtiojohtaja ennakoi Perun oikeistopiireissä noussutta kohua aiheesta. Oman myräkkänsä aiheutti niin ikään Evo Moralesin ehdotus pitää uuden alueellisen monikulttuurisuutta painottavan anti-imperialistisen yhteistyöelimen Runasurin kokous inkojen entisessä pääkaupungissa Perun Cuzcossa joulukuussa 2021. Tapaaminen Perussa jouduttiin perumaan, jotta sitä ei vain pidettäisi tuen ilmaisuna Castillon hallinnolle eikä kukaan voisi tulkita sitä ailahtelevan sisäpolitiikan pönkittämiseksi. López Obrador teki omat linjauksensa selviksi:
− Kunnioitamme hyvin paljon maiden itsenäisyyttä. Sekaantumattomuus ja kansojen itsemääräämisoikeus on ulkopolitiikkamme periaate. Mutta myös osana Meksikon ulkopolitiikkaa meidän on puolustettava tai pantava käytäntöön maiden ja kansojen välistä kehitysyhteistyötä ja myös ihmisoikeuksia, ja pyrimme aina tasapainoon.
Kritiikkiä omien joukosta
Castillon valtaan yhdessä kansan enemmistön tuella nostaneen Vapaan Perun 29-vuotias limalainen kongressiedustaja Zaira Arias Berrocal antoi TeleSUR:ille haastattelun tähänastisesta hallitustaipaleesta. Se kuvastelee yhtäältä kansalaisnäkökulmaa paikallisiin ongelmiin, mutta heijastelee toisaalta myös vasemmistopuolueen pettymystä sen rooliin yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Se ei ole koko totuus Perun tilanteesta, mutta tarjoaa taustoittavaa aineistoa, joka auttaa ymmärtämään, etteivät Andien maan ankeudet ratkea nopeasti tai helposti eivätkä ne juonna juurtaan meneillään olevalta hallituskaudelta. Pitkän aikavälin kriisi vaatii radikaaleja rakenteellisia uudistuksia, joihin Perun yhteiskunta ei näyttäisi kokonaisuutenaan olevan valmis ja joiden läpi ajamiseen suhteellisen heikko hallitus ei ole kykenevä. Aika näyttää, selviääkö Pedro Castillon vasemmistohallitus maaliin vai jättääkö se politiikan kestävyyttä vaativan lajin kesken.
Argentiinalainen toimittaja Carlos Aznarez julkaisi TeleSUR:in sivuston blogissaan 8.2. erään hallituspuolueen jäsenen haastattelun otsikolla ”Tämä hallitus ei ole enää vasemmistolainen tai edistyksellinen” (”Este gobierno ya no es ni de izquierda ni progresista”). Edellisvuoden kesäkuun 26. päivänä Arias antoi sävyltään kovin toisenlaisen haastattelun Aznarezille: ”Elämme toivon ilmapiirissä” (”Vivimos aires de esperanza”). Kirjoitin Perun vaalituloksista viime vuoden kesäkuussa tähän tapaan.
Perú Libre -puolueen nuori johtaja Zaira Arias analysoi Pedro Castillon hallituksen poukkoilevaa käyntiä viime kuukausina. Ja nyt kun Castillo on nimittänyt uuden hallituksen, tilanne on pahentunut entisestään.
Castillo on ollut oikeiston hyökkäyksien kohteena, ja häntä on arvostellut se vasemmisto, josta hän siirtyy yhä kauemmaksi, ja ajelehtii tarkoituksenaan aiheuttaa oma haaksirikkonsa. Lukekaamme, mitä Zaira Arias kertoo meille nykytilanteesta:
− Tämä uusi hallitusryhmä ei edusta vasemmistoa, se ei edusta sitä maan hanketta, jota varten Castillo valittiin vaaliuurnilla. Se on kabinetti, joka on syntynyt epäonnistuneena, ja itse asiassa seuraavan kahden viikon aikana kongressissa keskustellaan sen luottamusäänestyksestä ja useat kansanedustajat ovat ilmoittaneet, että he eivät aio myöntää sille tukeaan.
Ongelmana on, että siihen kuuluu henkilö nimeltään Héctor Valer, nykyinen pääministeri[ehdokas], joka tulee Guillermo Bernejon äskettäin muodostamasta parlamentaarisesta ryhmästä, joka kutsuu itseään Demokraattiseksi Peruksi (Perú Democrático). Valerilla on varsin kyseenalainen poliittinen historia, hän on käynyt läpi ainakin noin kymmenen puoluetta koko poliittisen elämänsä aikana.
Hän ei tullut toimeen kenenkään kanssa, koska oikeisto-, vasemmisto- tai keskustaryhmistä kukaan ei sano hänestä mitään hyvää, päinvastoin sanotaan, että hän on ristiriitainen, väkivaltainen, korruptoitunut, petollinen ja epälojaali henkilö.
Olemme erittäin pahoillamme, että tämän uuden hallituksen neuvotteluissa on jälleen päässyt vallalle opportunismi eikä vilpitön, kypsä ja poliittinen katse tulevaisuuteen ja edistyksellisten voimien, yhteiskunnallisten järjestöjen, ohjelmalliseen yhtenäisyyteen.
Toisin sanoen tämä hallitus edustaa ideologista sekoitusta, ei tiedetä varmaksi, mikä se on. Mutta se ei todellakaan ole vasemmistolainen tai progressiivinen.
(Toimittajan huomautus: Kun litteröimme tätä juttua, pääministeri Héctor Valerista oli jo tullut ”entinen pääministeri”, koska hänen täytyi jättää eronsa hänen hahmonsa herättämien laajojen kielteisten reaktioiden vuoksi.)
− On jotain, mikä ei ole meille selvää, niille meistä koko mantereella, jotka myös kannustimme ajatusta siitä, että presidenttiys olisi Pedro Castilloa varten: ensinnäkin hän teki sopimuksen, jolla hän tuli valtaan, poliittisen ja ideologisen sopimuksen Perú Libren kanssa.
Myöhemmin hän syrjäytti tämän puolueen ja vaihtoi sen Verónica Mendozan [Nuevo Perú] ”kaviaarivasemmistoon” (izquierda caviar) tai maltillisempaan vasemmistoon, ja nyt hän irrottaa itsensä tästä ryhmästä ja asettaa paraatipaikalle Héctor Valerin kaltaisen miehen, joka sen lisäksi, että hän on loikkaava trapetsitaiteilija (saltimbanqui) ja naisten lyöjä, on Opus Dei -lahkon kannattaja.
Epäilemättä Pedro Castillo ajelehtii ilman suuntaa ja tasoittaa siten tietä Fujimorin oikeistolle, joka vainoaa häntä. Miten näet tämän?
− Olemme poliittisena puolueena valinneet edustajaksemme opettajan, ammattiyhdistysaktivistin ja maanviljelijän, tietysti pelaten sen demokraattisen pelin kentällä, jonka kanssa emme ole samaa mieltä, koska se järjestelmä on suunniteltu niin, että poliittiset puolueet ovat ulkopuolisten voimien armoilla sitä muokatakseen.
Näin ollen puolue valitsee, ehdottaa, tulee hallitukseen, mutta hallitukseen saapumisen jälkeen ei olekaan mitään mekanismia, joka saisi presidentit tai valitut virkamiehet vastaamaan puolueen sisäiseen elämään.
Se on melko subjektiivinen ja luontainen asia, mutta se on kuitenkin yksi niistä syistä, miksi koemme tänään sen, mitä nykyinen hallitus tekee.
Todellisuudessa Peru ei ole [vapaan ja tietoisen] poliittisen muodostumisen maa, poliittiset puolueet ovat syntyneet korruptoituneen rakenteen alaisuuteen diktaattori Fujimorin vaalijärjestelmästä lähtien.
Niin kauan kuin kaikilla aloilla, myös vaaliasioissa, ei tapahdu syvällistä muutosta, tällaiset skenaariot jatkuvat, sellaiset, joissa ei valitettavasti ole peräsintä, ei ole horisonttia tai selkeää yhteiskunnan poliittista näkemystä hallinnon suhteen, ohjelmallisen muutossuunnitelman suhteen, oikealta tai vasemmalta.
Todellisuudessa Peru, tämän korruptoituneen järjestelmän, vuoden 1993 perustuslain mukaan, on aina ollut teeskentelijöiden uhri, ne, jotka ovat hallinneet riippumatta siitä, onko kyseessä vasemmisto-, oikeisto- tai keskustapuolueet, ovat lopulta päätyneet panttaamaan itsensä maan tosiasiallisten vallanpitäjien edessä. Suurelta osin se johtuu vahingollisen vaalijärjestelmän perimisestä.
− Kaiken tämän keskellä liittoutumat monikansallisten yritysten kanssa jatkuvat, olemme nähneet [espanjalaisyhtiö] Repsolin öljyvuodon aiheuttaman katastrofin. Luuletko, että tähän kaikkeen on odotettavissa jokin kansan reaktio, mukaan lukien ympäristötuhon lopettaminen?
− Kyllä, oikeastaan mikään ei ole muuttunut, tämä on paljon syvempi ongelma ja se on rakenteellinen. Mirtha Vásquezin (edellinen pääministeri) kanssa alkoi tämä hallituksen oikealle suuntautumisen prosessi, ja nyt se on toteutettu avoimesti ilman minkäänlaista häpeää.
Järjestöt ja ihmiset ovat hyvin järkyttyneitä. Presidentti on menettänyt suuren osan oikeutuksestaan ja viimeisimmän hallitusryhmän myötä hän tuli allekirjoittaneeksi kuolemantuomionsa. Yhteiskunta todistaa tällä hetkellä Pedro Castillon viimeisiä hetkiä.
− Tragedia jälleen yhdestä maanosan menetetystä tilaisuudesta, huomioiden kaikki se, kuinka vaikeaa on avata tilaa, jotta vasemmisto voisi edetä…
− Se satuttaa meitä paljon, koska se on maksanut meille paljon työtä, vuosia vaivannäköä ja kamppailua. Väkijoukot nukkuivat päiväkausia kaduilla suojellakseen vaaliprosessia, koska meille haluttiin tehdä vaalivilppi, ja se sattuu suuresti, että näin on päässyt käymään.
Kuitenkin tehdessämme syvempää analyysia olemme ymmärtäneet, että siinä tavassa millä poliittiset puolueet on korvattu useaan otteeseen tiedotusvälineillä, ei todellakaan ole järkeä.
Ei ole tapahtuva minkäänlaista muutosta ja olemme oleva helppo saalis valtahyökkäysten kohteeksi, riippumatta siitä, mitä vaaliprosesseja toteutamme.
− Miten aiotte kääntää tämän tilanteen, jotta ette menetä lopullisesti sitä, mikä on saatu kansan tuella, ja estääksenne fujimorismin paluun?
– Olemme tietoisia siitä, että presidenttiä kohtaan on tehty monia mielenilmaisuja ja lähestymisyrityksiä, joissa vaaditaan oikaisua. Presidentti tietää kantamme ja tietää, mitä olemme odottaneet, että uudessa hallituksessa Pedro Castillo tekisi sovinnon puolueensa (Perú Libre) ja niiden ihmisten kanssa, jotka auttoivat häntä, kun hän ei ollut kukaan, niiden ihmisten kanssa, jotka uskoivat häneen ja kampanjoivat hänelle, jotka todella osallistuivat hänen ehdokkuuteensa.
Emme tee sitä hänen puolestaan, tiedostaen, että politiikassa poliitikot ovat tilapäisiä, Perussa ei ole caudillismoa [karismaattisten johtajien palvontaa], sen sijaan on olemassa enemmistön pitkittynyt vaatimus, heidän, jotka eivät toistaiseksi ole nähneet Fujimorin diktatuurin kauden sulkeutumista perverssin ja epäoikeudenmukaisen hallituksen takia. Presidentti Castillo tietää, mitä tapahtuu.
Hallituksessa emme kuitenkaan voi tehdä paljoa, koska hän on jo tehnyt hyvin harkitun päätöksen, se ei johdu siitä, että häntä neuvottiin huonosti tai että se olisi seurausta hänen asemoitumisensa, ideologiansa tai poliittisen luonteensa puutteesta. Tästä huolimatta hän on jo tehnyt päätöksen ja ilmoittanut ”minulla on jo ryhmittymäni”.
Kuvittele se taso, johon olemme tottuneet Perussa, barbaariseen opportunismiin, sekä tämän uuden Peru Democrático -ryhmän jäsenet, joka on yhdistelmä, siellä on kaikenlaista, ja että hän olettaa sen olevan hänen parlamentaarinen ryhmittymänsä. Missä on ohjelma, projekti, sosiaalinen muutos, ihmiset? Tätä hölynpölyä ei voida oikeasti ymmärtää!
− Tämän suuren takaiskun edessä herää pakottava kysymys: mitä voidaan tehdä, jotta tilanne ei pääty avoimeen turhautumiseen?
– Nuorena voin kertoa, miten todellisuudessa tämä on yllättänyt meidät, se on yhtäkkiä ollut olosuhteiden seurausta, että Pedro Castillo on noussut presidentiksi. Tiedostamme, että ihmisten maalaisjärjen tasolla niin medioiden välittämässä demokratiassa kuin se, jossa elämme täällä Perussa, oli vaikeaa ja on edelleen vaikeaa saada kansa ottamaan poliittisista valtaa itselleen saadakseen aikaan aito ja merkittävä muutos.
Uskomme kuitenkin, että tämä on yhä osa edustamani poliittisen puolueen Perú Libren perustehtäviä. Yksi tärkeimmistä tehtävistä, koska olemme jopa syntyneet tätä tehtävää varten, se on uusi perustuslaki.
Olemme siis jo ymmärtäneet, että edes vaalit voittamalla se on mahdotonta tässä valheellisessa järjestelmässä, valta on otettava pois niiltä kaikkivaltiailta, jotka ovat tehneet Perusta maatilansa (chacra), ja ainoa tie siihen käy perustuslakia säätävän kokouksen kautta.
Tämän perustuslakikokouksen olisi oltava sukupuolisesti tasavertainen, kansanomainen, osallistuva, alkuperäiskansojen vuoksi monikansallinen ja että me kaikki yhdessä luomme uuden vaali- ja koulutusjärjestelmän, uuden valtion ja instituutiot, joita tukisi uusi oikeusjärjestelmä. Tämä olisi väestölle ainoa ulospääsy tästä kriisistä.
Olemme nähneet, että hallitusvastuun voittaminen ei tarkoita vallan voittamista ja että sama jatkuu varmasti myöhemminkin, jos emme muuta rakenteita.
− Onko Pedro Castillon ja nykyisen hallituksen kantojen tuolla puolen mahdollisuuksia viedä eteenpäin aloitetta perustuslaista?
– Perustuslakikokouksesta on olemassa aloite, tällä hetkellä kampanjoimme allekirjoitusten keräämiseksi, koska kaikki ovet on myös suljettu meiltä ja on jätetty pikkuriikkinen ikkunaruutu.
Edes perustuslaki itsessään ei ole yksiselitteinen, nykyinen perustuslaki ei kerro sinulle, se diktatorinen, miten sitä muutetaan. Se jopa jättää huomiotta kaiken tuon, puhuu kansan kuulemisesta, syistä, jotka voivat johtaa niihin menettelyihin.
Siksi kansalaiset visualisoivat pienen oven, toivon, että kansanäänestyksen enemmistöllä voidaan tehdä uusi perustuslaki. Oikeisto on kuitenkin jo laittanut käyntiin koko koneistonsa kongressissa, ja he ovat säätäneet lain vaatimalla vaatien, vaikka toimeenpanovallan väliaikainen hallitus (el gobierno inter ejecutivo) hylkäsikin sen, rajoittaen oikeutta kansanäänestykseen siten, että menipä se läpi tai ei, sen on tultava heidän käsiinsä kongressissa ja he päättävät, mikä etenee ja mikä ei.
Perussa on monia juristeja, jotka olisivat valmiit tappamaan itsensä sanoen, ettei sitä ulospääsytietä ole olemassakaan ja vain kongressin reitti on olemassa. Todellisuudessa on monia ihmisiä, jotka vastustavat muutosta, uskomme sen olevan niin, koska tiedotusvälineet pitävät sitä etusijalla, mutta todellisuudessa tiedämme hyvin sisäisesti, että vastustajat ovat vähemmistö ja että enemmistö aikoisi tukea tätä aloitetta.
Me nuorina ja poliittisen puolueemme kanssa saatamme olla ainoa puolue Perussa, joka edistää allekirjoitusten keräämistä saadakseen aikaan tuon kansanäänestykseksi kutsutun toivonikkunan ja laatiakseen uuden perustuslain.
Loppuhuomautuksena sanottakoon vielä muutama sana. Kieltämättä Perun nykyhallitus on uinut syvässä suossa kriisistä toiseen, mutta kaikkea toivoa muutoksesta parempaan ei ole syytä hylätä. Kääntämäni haastattelu tuo esiin Perú Libren sisällä elettäviä huolia sekä kartoittaa rakenteellisten ongelmien, kuten edustuksellisen demokratian toimivuuden, taustasyitä. Sen dramaattinen otsikko viittaa ennen kaikkea syvään pettymykseen jo eronneesta edellisestä pääministeristä. Haastattelun jälkeen tehty istuvan oikeusministerin nimittäminen uudeksi pääministeriksi oli kuitenkin pieni käänne parempaan suuntaan. Nähtäväksi jää, mihin Perun ja sen horjahtelevien hallituksien kelkka kääntyy vuoden 2022 aikana. Castillon perustuslaillinen presidenttikausi päättyy heinäkuun 2026 lopussa.
15. tammikuuta espanjalaisyhtiö Repsol päästi Perun rannikon vesiin lähes 12 000 tynnyriä tai kaksi miljoonaa litraa raakaöljyä. Aluksi Repsol väitti vuoden olleen vain 26 litran luokkaa. Onnettomuudella on yhteys Tongan saarivaltion merenalaisen tulivuoren purkaukseen ja sen aiheuttamaan epätavallisen voimakkaaseen aallokkoon, mutta se kertoo myös omaa kieltään öljy-yhtiön laiminlyönneistä ympäristöturvallisuudessa. Castillo on vaatinut monikansallista energiayhtiötä kantamaan vastuunsa ekologisen kriisin siivoamisesta. Yhtiön johto ei voi myöskään lähteä pois maasta ennen kuin tarvittavat tutkimukset on saatu valmiiksi. Perun ympäristöministeriö ja vapaaehtoiset ovat urakoineet luonnon puolesta. Helmikuun 15. päivään mennessä Callaon satamakaupungin Ventanillan kunnan La Pampillan jalostamon öljyvahingosta oli ympäristöministeri Modesto Montoyan mukaan saatu Repsolin toimesta puhdistettua vain vajaa viidesosa tai 2 000 tynnyriä koko vuodosta. Perun ympäristön arviointi- ja syyttäjänvirasto (OEFA) on langettanut espanjalaisyritykselle jo kaksi sakkoa melkein 359 000 dollarin arvosta, mutta kolme vireillä olevaa hallinnollista menettelyä voivat nostaa sakkomaksuja 14,3 miljoonan dollarin verran. Perun ympäristöviranomainen on määrännyt Repsolille 14 toimenpidettä tuhoalueen tunnistamisen ja puhdistamisen varmistamiseksi. Tiettävästi yhtiön 2 500 puhdistustöihin palkattua henkilöä täydentää yli 30 kalastajayhteisön muodostamat 2 800 hengen apujoukot. Artikkelin aloituskuvassa Castillo tarkastelee öljytuhoja ilmasta käsin 19.1.
Lähteet: TeleSUR, El Comercio, BBC News Mundo, DW, France 24, La Jornada, Canal Once, El País, Infobae, Voz de América, Swiss Info, La Tercera, La República, Agencia Peruana de Noticias Andina, etc.