Lähelle vuoden väkevimmän puheen titteliä yltävä tuoreen Kolumbian presidentin Gustavo Petro Urregon sanailu YK:ssä ravisteli perinteisiä ulkopolitiikan muodollisuuksia. Se tuomitsi toteutetun huumepolitiikan, kapitalismin kirot ja suurvaltojen sanelupolitiikan, etenkin mitä tulee Yhdysvaltojen rooliin maailman isäntänä. Kaikki tämä tehtiin vetoamalla Amazonin sademetsän säilyttämisen puolesta keskeisenä välineenä ratkaista suurin ihmiskunnan olemassaoloon kohdistuva uhka eli ilmastokriisi. Vahvasävyinen puhe on kerännyt kiitosta halki Latinalaisen Amerikan ja saanut Kolumbian oikeiston vaahtoamaan raivosta. Kaikesta päätellen puhe on onnistunut ravistelemaan hereille useiden maiden kansalaisia, jotka pitävät kädessään avaimia siihen politiikkaan, mitä jatkossa tehdään.

Esitän kokonaisen käännöksen lähes 21 minuutin puheesta 77. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20.9.2022.

Olen kotoisin yhdestä maapallon kolmesta kauneimmasta maasta.

Siellä elämä räjähtää käsiin. On olemassa tuhansia monivärisiä lajeja merissä, taivaalla, maassa… Olen kotoisin keltaisten perhosten ja taikuuden maasta. Siellä vuorilla ja kaikkien vihreän sävyjen laaksoissa alas eivät virtaa vain runsaat vedet, vaan myös verivirrat. Olen kotoisin verisen kauneuden maasta.

Minun maani ei ole vain kaunis, se on myös väkivaltainen. Miten kauneus voidaan yhdistää kuolemaan? Miten elämän monimuotoisuus voi purskahdella kuoleman ja kauhun tansseilla? Kuka on syyllinen kauneuden loitsun terrorilla katkaisemiseeen?

Kuka tai mikä on vastuussa siitä, että elämä hukkuu rutiininomaisiin varallisuuden ja edun tavoittelun päätöksiin? Kuka johtaa meidät tuhoon kansakuntana ja kansana?

Kotimaani on kaunis, koska sillä on Amazonin viidakko, Chocón viidakko, vedet, Andien vuoristot ja valtameret.

Näissä viidakoissa planeetalle vapautuu happea ja hiilidioksidia imeytyy pois ilmakehästä. Yksi niistä kasveista, jotka sitovat hiilidioksidia muiden miljoonien lajien joukossa, on yksi maan vainotuimmista. Sen tuhoamista tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä: se on Amazonin kasvi, se on kokakasvi, inkojen pyhä kasvi.

Kuten olisimme paradoksaalisessa tieristeyksessä. Viidakko, joka yritetään pelastaa, tuhoutuu samalla. Tuhotakseen kokakasvin heitetään myrkkyjä, suuret määrät vesien läpi virtaavaa glyfosaattia, sen kasvattajia pidätetään ja vangitaan. Coca-lehden tuhoamisen tai hallussapidon vuoksi miljoona latinalaisamerikkalaista murhataan ja kaksi miljoonaa afroamerikkalaista vangitaan Pohjois-Amerikassa. Tuhotkaa kasvi, joka tappaa, huudetaan pohjoisesta, mutta tämä kasvihan on vain yksi niiden miljoonien joukossa, jotka menehtyvät, kun tuli laukaistaan viidakon ylle.

Viidakon, Amazonin, tuhoamisesta on tullut valtioiden ja liikemiesten iskulause. Viidakon yhdeksi suurimmista ilmaston tukipylväiksi kastavien tiedemiesten huudolla ei ole väliä. Maailman valtasuhteiden kannalta nähtynä viidakko ja sen asukkaat ovat syyllisiä heitä vaivaavaan ruttoon. Valtasuhteita riepottelevat riippuvuus rahasta, vallan uusimisesta, öljystä, kokaiinista ja kovemmista huumeista voidakseen puuduttaa itseään vielä enemmän. Mikään ei ole tekopyhempää kuin puhe viidakon pelastamisesta.

Viidakko palaa, hyvät herrat, sillä välin kun käytte sotaa ja leikitte sen kustannuksella. Viidakko, maailman ilmastopilari, katoaa kaiken elämänsä kanssa. Suuri sieni, joka imee planeetan hiilidioksidin, haihtuu. Tämä pelastava viidakko nähdään maassani ikään kuin voitettavana vihollisena, kuin hävitettänä rikkaruohona.

Kokan ja sitä viljelevien talonpoikien elintila, koska heillä ei ole muuta viljeltävää, on demonisoitu. Teitä ei minun maani kiinnosta muuta kuin myrkkyjen heittämiseksi sen viidakkoihin, sen miesten vankilaan viemiseksi ja sen naisten syrjäytymiseen viemiseksi. Te ette ole kiinnostuneita lapsen koulutuksesta, vaan pikemminkin hänen viidakkonsa tappamisesta ja hiilen sekä öljyn talteenottamisesta suoraan sen sisäelimistä. Myrkkyjä imevä sieni on hyödytön, heitätte mieluummin enemmän myrkkyjä ilmakehään.

Palvelemme heitä uskomalla heidän oman yhteiskuntansa tyhjyyden ja yksinäisyyden tekosyitä, jotka saavat heidät elämään huumekuplien keskelle. Salaamme heiltä heidän ongelmansa, joita he kieltäytyvät muuttamasta. On parempi julistaa sota viidakolle, sen kasveille ja sen ihmisille. Samalla kun he sallivat sademetsien palaa, samalla kun tekopyhät vainoavat kasveja myrkyillä piilottaakseen oman yhteiskuntansa katastrofit, he pyytävät meiltä yhä vain enemmän hiiltä, yhä enemmän öljyä, rauhoittamaan toista riippuvuuttaan: kulutuksen ja vallan addiktiota, riippuvuutta rahasta.

Mikä on myrkyllisempää ihmiskunnalle, kokaiini, hiili vai öljy? Vallan mielipide on määrännyt, että kokaiini on myrkkyä ja sitä on vainottava, vaikka se aiheuttaa vain minimaalisia yliannostuskuolemia ja paljon enemmän kuolemia syntyy sen sanellun salailun luonteen ja siitä johtuvien hämärien sekoituksien vuoksi. Sen sijaan hiiltä ja öljyä on suojeltava, vaikka niiden käyttö voi ajaa koko ihmiskunnan sukupuuttoon. Nämä ovat maailmanvallan asioita, epäoikeudenmukaisuutta ja irrationaalisuutta, koska maailmanlaajuisesta vallasta on tullut järjetöntä.

He näkevät viidakon runsaudessa, sen elinvoimaisuudessa himokkaan, syntisen hahmon; heidän yhteiskuntansa suruun syyllisen alkuperän, joka on täynnä rajatonta pakkoa hankkia ja kuluttaa. Kuinka piilottaa sydämen yksinäisyys, sen kuivuus kiintymyksen kieltävien yhteiskuntien keskellä, aina siihen pisteeseen asti kilpailevien yhteiskuntien, että sielukin vangitaan yksinäisyyteen. Johan siksi on syyllistettävä tätä kasvia, sitä viljelevää ihmistä, viidakon libertaarisia salaisuuksia. Tuon maailman irrationaalisen vallan mukaan markkinat eivät ole vastuussa olemassaolon rajoittamisesta, vaan vika on viidakossa ja sen asukkaissa.

Pankkitileistä on tullut rajoittamattomia, maapallon mahtavimpien säästämiä rahoja ei voi enää edes tulla käyttäneeksi useiden vuosisatojen aikana. Tämän keinotekoisen kilpailukutsun tuottama olemassaolon suru täytetään melulla ja huumeilla. Rahariippuvuudella ja omistamisella on toisetkin kasvonsa: huumeriippuvuus niissä ihmisissä, jotka häviävät kilpailun, häviäjissä keinotekoisen kilpajuoksun keskuudessa, jollaiseksi he ovat muuttaneet ihmiskunnan.

Yksinäisyyden sairautta ei paranneta viidakoiden ylle ruiskutettavalla glyfosaatilla. Viidakko ei ole syypää. Syyllinen on heidän yhteiskuntansa, joka on koulutettu loputtomaan kulutukseen, kulutuskäyttäytymisen ja onnellisuuden tyhmään sekoittamiseen, joka sallii kyllä vallan taskujen täyttymisen rahalla.

Huumeriippuvuuden syyllinen ei ole viidakko, vaan sen maailmanvallan järjettömyys. Antakaa järjen iskeä tähän valtaan. Sytyttäkää vuosisadan valot uudelleen. Huumesota on kestänyt 40 vuotta, jos kurssia ei korjata ja se jatkuu vielä 40 vuotta, Yhdysvalloissa kuolee 2,8 miljoonaa nuorta yliannostukseen fentanyylin takia, jota ei tuoteta meidän Latinalaisessa Amerikassamme.

Näette miljoonia Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisia vangittuna heidän yksityisissä vankiloissaan. Vangituista afroista tulee vankilayhtiöiden liiketoimintaa, toiset miljoona muuta latinalaisamerikkalaista murhataan, vetemme ja vihreät peltomme täytetään verellä, näette demokratian unelman kuolevan sekä Amerikassani että anglosaksisessa Amerikassa. Demokratia tulee kuolemaan siellä, missä se syntyi, Euroopan suuressa läntisessä Ateenassa.

Totuuden piilottamisen takia he tulevat näkemään viidakon ja demokratioiden kuolevan. Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut. Taistelu ilmastokriisiä vastaan on epäonnistunut. Kuolemaan johtavien annosmäärien kulutus on lisääntynyt, miedoista huumeista on siirrytty kovempiin, maanosassani on tapahtunut kansanmurha, ja maassani miljoonia ihmisiä on tuomittu vankilaan, jotta heidän oma sosiaalinen syyllisyytensä voitaisiin kätkeä, se, josta he ovat syyttäneet viidakkoa ja sen kasveja. He ovat täyttäneet puheet ja politiikan järjen poissaololla.

Vaadin täältä, haavoitetusta Latinalaisesta Amerikastani käsin, lopettamaan järjettömän huumeiden vastaisen sodan. Huumeiden käytön vähentäminen ei vaadi sotia, se vaatii meitä kaikkia rakentamaan paremman yhteiskunnan: kannustavamman, hellemmän yhteiskunnan, jossa elämän intensiivisyys säästäisi meidät riippuvuuksilta ja uusilta orjuuksilta. Haluatteko vähemmän huumeita? Ajatelkaa vähemmän voittoja ja enemmän rakkautta. Ajatelkaa järkevää vallankäyttöä.

Älkää koskeko myrkyillänne kotimaani kauneutta. Auttakaa meitä ilman tekopyhyyttä pelastamaan Amazonin sademetsä pelastaaksemme ihmiskunnan elämä tällä planeetalla.

Kokositte tiedemiehet yhteen, ja he puhuivat järjen äänellä. Matematiikalla ja ilmastomalleilla he sanoivat, että ihmislajin loppu on lähellä, ettei sillä ole aikaa enää vuosituhansia, ei edes vuosisatoja. Tiede pani hälytyksen päälle ja lopetimme sen kuuntelemisen. Sota toimi tekosyynä meille olla ryhtymättä tarvittaviin toimiin.

Kun toimia tarvittiin eniten, kun puheet eivät enää palvelleet, kun oli välttämätöntä tallettaa varoja rahastoihin ihmiskunnan pelastamiseksi, kun oli välttämätöntä päästä eroon hiilestä ja öljystä mahdollisimman pian, keksittiin yksi sota ja toinen ja seuraava. He hyökkäsivät Ukrainaan, mutta myös Irakiin, Libyaan ja Syyriaan. He hyökkäsivät öljyn ja kaasun nimissä.

He löysivät 2000-luvulla pahimman riippuvaisuuksistaan: riippuvuuden rahasta ja öljystä. Sodat ovat käyneet tekosyystä olla toimimatta ilmastokriisiä vastaan. Sodat ovat osoittaneet heille, kuinka riippuvaisia he ovatkaan siitä, mikä koituisi ihmislajin lopuksi.

Huomaatte kansojen täyttyvän nälästä ja janosta sekä miljoonien muuttavan pohjoiseen, kohti sitä, missä vesi on; joten lukitsette heidät, rakennatte muureja, käytätte konekiväärejä, ammutte heitä. Karkotatte heidät ikään kuin he eivät olisi lainkaan ihmisiä, viisinkertaistatte kaasukammioiden ja keskitysleirien poliittisesti luoneen henkilön mentaliteetin, toistatte koko planeetan mittakaavassa vuoden 1933. Tuon suuren voitokkaan ryöstöretken järkeä vastaan.

Etteko te ymmärrä, että ratkaisu heidän maastaan valloilleen purkautuneesta suuren luokan kansanvaelluksesta on palata täyttämään joet vedellä ja pellot ravinteilla? Ilmastokatastrofi täyttää meidät viruksilla, jotka parveilevat meissä lyöden meidät maanrakoon, mutta te käytte kauppaa lääkkeillä ja muutatte rokotteet kauppatavaraksi.

Ehdotatte, että markkinat pelastavat meidät siltä, minkä markkinat itse ovat luoneet. Ihmiskunnan Frankenstein tarkoittaa sitä, kun markkinoiden ja ahneuden annetaan toimia ilman suunnittelua, luopumalla aivoista ja järjestä. Ihmisen rationaalisuus alistetaan ahneudelle.

Miksi sodimme, jos se, mitä tarvitsemme on ihmislajin pelastaminen? Mitä varten Nato ja imperiumit ovat olemassa, jos älykkyyden loppu lähenee? Ilmastokatastrofi tulee tappamaan satoja miljoonia ihmisiä ja kuunnelkaahan tarkasti, planeetta ei tuota sitä, vaan pääoma. Ilmastokatastrofin syy on pääoma. Logiikka toistemme lähestymiseksi voidaksemme kuluttaa yhä enemmän, aina vain enemmän tuottamisesta, jotta jotkut voisivat tienata yhä enemmän, se saa aikaan ilmastokatastrofin.

He kiteyttivät sen laajennetun kerryttämisen logiikkaan, hiilen ja öljyn energiamoottoreihin ja päästivät valloilleen tämän hurrikaanin: alati syvenevä ja tappavampi kemiallinen muutos ilmakehässä. Nyt rinnakkaismaailmassa pääoman laajennettu kerääntyminen on kuoleman laajentunutta kasautumista.

Viidakon maista ja kauneudesta käsin, sieltä, missä he päättivät tehdä Amazonin viidakon yhdestä kasvista vihollisen, luovuttaa ja vangita sen viljelijät, kehotan teitä lopettamaan sodan ja pysäyttämään ilmastokatastrofin.

Täällä, tässä Amazonin viidakossa, on ihmiskunnan epäonnistuminen. Sitä polttavien kokkojen takana, sen myrkyttämisen jälkeen, on nähtävissä ihmiskunnan kokonaisvaltainen, sivistämistarkoitukseen liittyvä epäonnistuminen. Kokaiini- ja huumeriippuvuuden, öljy- ja hiiliriippuvuuden takana viruu ihmisen historian tämän vaiheen todellinen riippuvaisuus: koukuttautuminen älyttömään valtaan, voitontavoitteluun ja rahaan. Tämä on se valtava tappava koneisto, joka voi sammuttaa ihmiskunnan liekin.

Yhden maapallon kauneimman maan, yhden eniten vereen tahriintuneen ja väkivaltaisimman maan presidenttinä ehdotan huumeiden vastaisen sodan lopettamista ja kansamme saavan elää rauhassa.

Kutsun koko Latinalaisen Amerikan mukaan tähän päämäärään. Kutsun Latinalaisen Amerikan ääntä yhdistymään voittaakseen kehoamme kiduttavan järjettömyyden. Kehotan teitä pelastamaan Amazonin sademetsän kokonaisuudessaan niillä resursseilla, jotka voidaan osoittaa maailmanlaajuisesti elämän hyväksi.

Jos teillä ei ole kykyä rahoittaa sademetsien elvyttämisrahastoa, jos rahan jakaminen aseisiin painaa vaakakupissa enemmän kuin elämän suojelu, vähentäkää silloin ulkoista velkaa voidaksemme vapauttaa omia budjettivarojamme toteuttaaksemme niiden avulla tehtävän ihmiskunnan ja planeetan elämän pelastamisesta. Voimme tehdä sen itse, jos te ette halua.

Vaihtakaa vain velka elämäksi, luonnoksi. Ehdotan sitä ja kutsun teidät Latinalaiseen Amerikkaan tekemään niin, käymään vuoropuhelua sodan lopettamiseksi. Älkää painostako meitä asettumaan riviin sodan kentille. On RAUHAN hetki. Slaavilaiset kansat puhukoot toisilleen, tehköön niin maailman kansat. Sota on vain ansa, joka tuo loppua lähemmäksi tässä järjettömyyden suuressa orgiassa.

Latinalaisesta Amerikasta käsin kutsumme Ukrainaa ja Venäjää tekemään rauhan. Vain rauhan aikana voimme pelastaa elämän tällä pallollamme. Täydellistä rauhaa ei ole ilman sosiaalista, taloudellista ja ympäristöllistä oikeudenmukaisuutta.

Olemme myös sodassa planeetan kanssa. Ilman rauhaa planeetan kanssa ei ole oleva rauhaa kansojen välillä. Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ole yhteiskunnallista rauhaa.

 

 

P.S. Puheenvuoro kiteyttää mestarimaisella tavalla etelän äänen, yhdistää toisiinsa kapitalismin kritiikin, ekososialismin, pasifismin ja käytännön järjen siinä varsin kiireellisessä hätätilan kontekstissä, missä ilmastokriisi uhkaa tuhota elämän edellytykset maapallolla ja puheet Amazonin sademetsän pelastamisesta tiivistyvät pelkäksi sanahelinäksi, samaan aikaan kun fossiilisten polttoaineiden kauppa vilkastuu ja maailma täyttyy aseista. Se mitä tarvitaan on ruokaa, rauhaa ja järkeä, jotta ihmiskunta voisi ratkaista yhdessä sen kaikkein vaikeimman ja tuhoisimman haasteen, ilmastokriisin, joka ei voi odottaa ja jota ei voida rokotteiden tavoin altistaa voitontavoittelun logiikalle. Ekososialismin kirkas tähti loistaa tätä nykyään Gabriel García Márquezin mailla, mutta meillä ei ole enää aikaa kiereskellä sataa vuotta yksinäisyydessämme. Ratkaisevat liikkeet ainoan elinpaikkamme pelastamiseksi on tehtävä seuraavan viiden vuoden aikana. On selvää, etteivät sodat ja suurvaltojen taistelu hegemoniasta edistä nyt tarvittavia jättiharppauksia ja sillä välin olemme joka päivä lähempänä peruuttamatonta tuhoaaltoa. Siksi Gustavo Petron puhe on korvaamattoman tärkeä yritys ravistella maailma ja etenkin ruususen unessa viruva länsimaailma hereille tästä globaalista koomasta, joka uhkaa jäädä viimeiseksemme.

 

Lähde: Diario Criterio.