59-vuotias taloustieteiden tohtori Rafael Vicente Correa Delgado hallitsi Ecuadoria lähes 10,5 vuoden ajan 2007–2017. Kolmeen kertaan presidentiksi valittu Correa johti Andien maan Kansalaisvallankumousta (Revolución Ciudanana), joka johti moniin syvällisiin muutoksiin: perustuslaki kirjoitettiin uudelleen, tasa-arvon rakentaminen eteni huimin harppauksin ja Ecuadorin itsenäinen päätöksenteko vahvistui samalla, kun talous kasvoi ja sekä korruptio että velkaantuminen vähenivät tuntuvasti. Alianza PAÍS:in riveissä toiminut Correan varapresidentti Lenín Moreno Garcés kuitenkin petti edeltäjänsä ja syöksi noin 18,3 miljoonan asukkaan maan jälleen uusliberaalin talouspolitiikan syövereihin. Viime presidentinvaaleissa alkuperäiskansojen tyhjät äänet antoivat oikeiston Guillermo Lasso Mendozalle. Heikko hallinto on kuitenkin pidetty ruodussa parlamentaarisen vasemmiston ja kadut vallanneiden alkuperäiskansojen toimesta.

Sunnuntaina 5.2. Ecuadorissa järjestettiin vaalit (elecciones seccionales), joissa kansalaiset valitsivat 23 kuvernööriä (prefectos) ja varakuvernööriä, 221 kunnanjohtajaa, 868 kaupunginvaltuutettua, 437 maaseutualueiden valtuutettua sekä 4 084 seurakuntaneuvostojen jäsentä. Kaikkiaan uusia viranomaisia valitaan uurnilla 5 633. Lisäksi ecuadorilaiset ottivat kantaa kahdeksaan kansanäänestykseen ja valitsivat seitsemän jäsentä kansalaisten osallistumista ja sosiaalista valvontaa käsittelevään neuvostoon (Consejo de Participación Ciudadana y Control Social – CPCCS). Koska valittavaa riitti, kunkin osallistujan arvioitiin ennen vaaleja viipyvän äänestyskopissa keskimäärin 5 minuuttia ja 45 sekuntia.

Mitä tulee Kansallisen vaalineuvoston (Consejo Nacional Electoral – CNE) varsinaisiin tuloksiin niin uudelleen toisessa muodossa perustettu Alianza PAÍS eli Kansalaisvallankumouksen liike (Movimiento Revolución Ciudadana – RC tai näissä vaaleissa viitoslistan mukaan RC5) saavutti lupaavia tuloksia paikallistason vaaleissa. Sen ehdokas Pabel Muñoz López on voittanut pääkaupunki Quiton kaupunginjohtajan vaalin. Maan talouden ykköskaupungissa Guayaquilissa Aquiles Álvarez Henriques on taas tehnyt historiaa ja päättänyt Sosiaalikristityn puolueen (Partido Social Cristiano – PSC) 31 vuoden valtakauden. Lisäksi useiden osavaltioiden kuvernöörin virat ovat menneet ylimmän vallankäyttäjän äänin vasemmistolle Cañarissa, Guayasissa, Pichinchassa ja Manabíssa sekä Azuayssa, Sucumbíosissa, Imbaburassa, Santa Elenassa ja Santo Domingo de los Tsáchilassa.

Myös kahdeksan Guillermo Lasson ehdottamaa kansanäänestystä ovat päättyneet ei-vaihtoehdon voittoon keskimäärin 53–58 prosentin turvin, mikä tukaloittaa istuvan hallituksen asemaa entisestään. Vaaleissa on koettu poikkeuksellisen paljon poliittista väkivaltaa: Amerikan valtioiden järjestö OEA pitää 23. Ecuadorissa tarkkailemiaan vaaleja tähän mennessä väkivaltaisimpina, sillä niissä on koettu ainakin 15 hyökkäystä ja viisi ehdokasta on kuollut. Toisaalta vaalit antavat ensimakua siitä, ettei correalaisen vasemmiston valtaan paluulle ole enää odotettavissa esteitä vuoden 2025 presidentinvaaleissa, vaikka alkuperäiskansojen tuki on yhä edellytys sille, etteivät vasemmiston äänet hajoa oikeiston eduksi. Äänestysprosentiksi muotoutui 80,7.

Revolución Ciudadana on saanut vaalivoiton kaikkiaan yhdeksässä kuvernöörin vaalissa, joihin lukeutuu kolme väestöltään suurinta provinssia ja alkuperäiskansojen poliittinen kattojärjestö Pachakutik puolestaan kuudella alueella. Sosiaalikristityille (PSC) liittolaisineen voittoja kirjataan kaksi. Demokraattinen vasemmisto (Izquierda Democrática) sai yhden kuvernöörin. SUMA-puolue (Sociedad Unida Más Acción) voitti sekin yhden kuvernöörin (prefecto) viran. Unidad Popular ja Partido Sociedad Patriótica jakavat niin ikään yhden vaalivoiton. Movimiento Semillan ja Democracía Sí:n vaaliliitto Ánimo Pastaza valloitti sekin yhden sikäläisen osavaltion. Lisäksi kaksi kuvernöörin pestiä menee paikallisille liikkeille Movimiento Social Conservador ja Sur Unido Regional, yksi kummallekin. Correalainen RC otti haltuunsa myös noin 50 kunnanjohtajan virkaa, mikä edustaa lähes neljäsosaa kaikista kunnista (cantones). Myös hajanaiset paikallisliikkeet valtasivat likimain 50 kuntaa. Pachacuticille kirjattiin vajaat 30 kuntatason voittoa. Näin hahmotettuna vaalien neljännen sijan jakoivat 20 kunnan rajapyykin ylittäneet PSC, SUMA ja CREO, vaikka erinäisten vaaliliittojen yhdistelmät tekevät Ecuadorin vaalimatematiikasta suhteellisen monimutkaisen.

RC sai näissä vaaleissa reilut 2,2 miljoonaa ääntä, mikä merkitsi 128,9 prosentin kasvua edellisiin paikallisvaaleihin verrattuna. Aika tarkalleen 900 000 äänen SUMA kasvoi 68,4 prosenttia ja lähes 800 000 äänen Pachacutic 55,3 prosenttia. 400 000 äänen Democracía Sí koki 70,1 prosentin vaalitappion ja 25 000 ääntä vähemmän saaneen Izquierda Democrátican kannatus puolestaan laski 40,2 prosenttiyksiköllä. Konservatiivien ykköspuolue Partido Social Cristiano (PSC) keräsi noin 1,2 miljoonaa ääntä, mutta sen vaalituloksesta suli edellisiin vaaleihin nähden 38,3 prosenttia. Vihreiden Movimiento MOVER teki tällä kertaa melkein 500 000 äänen tuloksen, mikä tarkoitti 29,4 prosentin laskua. Mainittakoon vielä, että presidentti Lasson Movimiento CREO saalisti 878 000 ääntä, mikä teki sen vaalituloksesta 20,9 prosenttia huonomman kuin 2019. Uudet päättäjät aloittavat nelivuotisen toimikautensa toukokuun puolivälissä.

 

 

Correa kertoi vasemmiston haasteista

 

Rafael Correa vieraili Meksikossa tammi-helmikuussa 2023. Koska Correa ei voinut palata Ecuadoriin, hän osallistui puolueensa kampanjointiin Meksikosta käsin, missä osa Ecuadorin vasemmistosta asuu. Siinä missä Correa oli aikaisemmin yksi niin sanotun 21. vuosisadan johtohahmoista, on hän nykyisin yksi maanosan vainotuimmista poliitikoista. Häneen, kuten moniin muihinkin pidettyihin ja menestyneisiin alueellisiin johtajiin, on sovellettu oikeudellisen sodan (lawfare) halpoja strategioita. Vuodesta 2017 lähtien Correa on asustanut Belgiassa, joka myönsi hänelle huhtikuussa 2022 poliittisen pakolaisen statuksen. Ecuadorissa Correaan on kohdistettu kahdeksan vuoden tuomio “lahjonnan sallimisesta”, josta ei käytännössä ole kuitenkaan mitään todisteita. Yhtä kaikki, kokenut ja älykäs Correa puhui vasemmistolaisten pilapiirtäjien keskusteluohjelmassa Chamuco TV:ssä siitä, miten medioissa valjastettavat tämän vuosisadan latinalaisamerikkalaiset vallankaappaukset toimivat. Ketkä ovat niiden vaikuttavia tahoja, mitä niiden taustalta löytyy, miten ne toteutetaan. Haastattelun kysymyksenasetteluista vastasi kolmikko, joka tunnetaan taiteilijanimillä Fisgón – Rapé – Hernández. Käännätänkin tähän 57 minuuttia kestävän ohjelman keskeisimmät oivallukset. Rafael Correan rönsyilevä, nopea ja yksityiskohdissaan runsas puhetyyli tekee hänen kääntämisestään tavanomaista haastavampaa, mikä puolestaan näkyy käännöstyöni hieman tavanomaista vapaammissa muotoiluissa.

Rafael Correa totesi, etteivät Latinalaisen Amerikan suurimmat taloudet Brasilia, Meksiko, Argentiina, Kolumbia ja Chile eivät ole koskaan olleet samanaikaisesti hallituksiltaan vasemmistolaisia. Edistyksellisten voimien toisella aallolla (Segunda Ola Progresista) on selvä kytkös ensimmäiseen vasemmiston nousuun (Marea Rosa). Täten myös vastuu aidosti parantaa ihmisten elämänlaatua on suurempi kuin koskaan.

– Andrés Manuel López Obradorin vaalivoitto 2018 oli suuri uutinen, jonka otimme valtavalla riemulla vastaan Etelä-Amerikassa. Se oli kuin Meksiko olisi palannut perheensä pariin. Se katsoi pitkään pelkästään pohjoiseen ja nyt se käänsi katseensa jälleen etelään. Se oli vahva toivon henkäys koko suurelle isänmaalle (Patria Grande).

– Ensimmäisen aallon aloitti Hugo Chávez Venezuelassa, sitten tulivat Lula da Silva, Néstor Kirchner, Michelle Bachelet, Uruguayn Tabaré Vázquez, Ecuadorin kansalaisvallankumous, Bolivian Evo Morales. Meillä oli eromme, mutta luottamus vallitsi, toimimme joukkueena, veljellisesti. Nyt näen vielä enemmän moninaisuutta tässä vasemmistolaisuudessa, esimerkiksi suhteessa Venezuelan kärsimään rikolliseen taloussulkuun ja sotatalouteen, joka olisi tuomittava yksiselitteisesti. Olemme maailman epätasa-arvoisin alue eikä vaikean todellisuuden muuttamisessa voida tehdä kaikkia tyytyväisiksi. Vasemmiston täytyy tuntea periaatteidensa paino ja määritellä tavoitteensa.

– Toisaalta oikeisto rajattomine resursseineen ja kansainvälisine verkostoineen on paremmin valmistautunut estämään kaikki muutokset eikä sillä ole mitään moraalisia esteitä toiminnalleen. Oikeisto ei ole luopunut tosiasiallisesta vallankäytöstään.

Myös kansa on tullut tietoisemmaksi, esimerkiksi Bolivian vallankaappaus kesti vain vuoden.

– Bolivian kansantahdon toteutumista vaaleissa ei kyetty estämään, mutta se oli tavoitteena diktatuurin oikeuttamiseksi. Nämä toimet eivät voi muuttaa historian kulkua, mutta voivat pitkittää sen toteutumista, jolla on vakavia inhimillisiä seurauksia, kuten ihmishenkien menetyksiä. Brasiliassa Lula laitettiin vankilaan ja Jair Bolsonarosta tehtiin presidentti. Oikeiston toimintakykyä ei tule aliarvioida.

Boliviassa tietoinen kansa on poliittisesti organisoitunut, mikä teki siitä vastuskykyisen vallankaappaukselle. Oikeiston parista taas on noussut uusfasistisia liikkeitä muun muassa Italiassa, Espanjassa ja Unkarissa.

– Uusi oikeisto ei ole vain uusliberaalista, se on fasistista, rasistista ja muukalaisvihamielistä, homofobista ja luokkasortoa kannattavaa. Individualismiin ja kilpailemiseen tähdännyt uusliberaali talouspolitiikka ei koskaan toiminut tällä maailman epätasa-arvoisimmilla alueella. Se pyrki vähättelemään kollektiivista toimintaa ja minimoimaan valtion roolin. Se ei toiminut koskaan.

– Euroopassa fasistinen liikehdintä nousee liioitellusta pelosta siirtolaisia kohtaan. Ihmiset haksahtavat oikeiston tarjoamiin oletettavasti “helppoihin” ja “nopeisiin”, mutta epäinhimillisiin ratkaisuihin. Latinalaisessa Amerikassa kyseessä on tyytymättömyys demokratiaan, joka ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia kehityksen, väkivallan ja korruption ongelmia.

– Ainakin me olemme autenttisia eikä meillä ole pahaa tahtoa. Uusliberaalit tahot taas edustavat omia etujaan. Toisten syrjäyttäminen vallan tavoittelemiseksi ei ole edes todellista voitontavoittelun logiikkaa. Politiikan vertikaalisuus menee talouden edelle eikä hyödytä kansantaloutta.

Oikeisto ei välitä vasemmistohallituksien, kuten Evon, Lulan ja sinun menestyksekkäiden hallitusten hyvistä tuloksista, kyselivät haastattelijat, koska he tavoittelevat valtaa keinolla millä hyvänsä.

– Vaalien voittaminen ei sinällään tarkoita vallan valloittamista. Vuosisatoja kestäneet oikeiston medioiden, yrityksien ja sotilaskoneistojen valta ei katoa mihinkään. Lisäksi kirkoilla ja ulkomaisilla toimijoilla on käytännöllistä valtaa. Miten voimme ehkäistä vallan horjuttamisen yrityksiä? Hallituksessa sinun on rakennettava kansanvaltaa, joka tekee sinusta haavoittuvan. Sinun on oltava aito, kommunikoitava kansan kanssa ja luotettava sen tietoisuuteen.

Kansallisen pelastusoperaation hallitukset haluavat palauttaa valtioille niiden roolin kansan oikeuksien puolustajina, mutta tämä sotii suuren pääoman intressejä vastaan.

– Oikeuslaitos puolustaa vahvimpien etuja. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki edustavat kansainvälisen pääoman ja hegemonisten maiden etuja. Amerikan valtioiden järjestö (OEA) on taas kuin Yhdysvaltojen oma “siirtomaavaltojen sihteeristö”. Sen olemassaolo ei ole perusteltua ja meidän on päästävä siitä eroon. Yhdessä se on mahdollista. Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) voi korvata OEA:n.

Myös sukupolvikysymys on huomioitava. Johtajien joukossa on nuoriakin presidenttejä kuten Chilen Gabriel Boric Font. Miten näet tulevaisuuden?

– Lula tulee laittamaan asiat järjestykseen kokemuksellaan ja yhdenmukaisuudellaan. Lula tulee tuomaan Etelä-Amerikan valtioiden liiton (Unasur) takaisin, vahvistamaan Celacia ja lisäämään yhdentymistä, jonka on mentävä ideologioiden tuolle puolen. Euroopan 27 erilaisella mailla on ollut tahtoa yhdentyä toisen maailmansodan jälkeen. Meillä on kaikki mahdollisuudet ruokkia yhdentymistä ja toimia yhtenä blokkina.

Niin sanottu lawfare on Correan määritelmän mukaan joko “oikeusjärjestelmän politisoimista” tai “poliittisen järjestelmän oikeudellistamista”. Oikeisto hyväksyy demokratian vain silloin, kun se suosii sitä eikä johda mihinkään muutoksiin.

– Kun olet kauan hallituksessa on mahdotonta, ettei korruptiota esiintyisi lainkaan, mutta emme ole koskaan suvainneet minkäänlaista korruptiota. Siksi löydät kyllä tapauksia, jos niitä etsimällä etsit. Silloin koko hallinto leimataan korruptoituneeksi ja mediat välittävät tuomionsa jo ennen oikeudenkäyntiä. Toistosta tulee todistamisen väline ja tuomarit kopioivat lööpit, näin saavutetaan se, mikä ei onnistunut vaaliuurnilla. Näin ei käydä vain vainotun vapauden, maineen ja oikeuksien kimppuun, vaan samalla vaarannetaan koko demokratia. Oma lawfare-tapaukseni rikkoo kaikki ennätykset. Jos olisin voinut palata Ecuadoriin, Guillermo Lassosta ei olisi koskaan tullut presidenttiä.

Olit ensimmäisiä henkilöitä, joka puhui “pehmeiden vallankaappauksien” (golpe blando) vaaroista. Yksi ensimmäisistä tapauksista oli taas López Obradorin kokema yritys estää hänen ehdolle asettuminen vuoden 2006 presidentinvaaleissa (proceso de desafuero).

– Sotilasvallankaappaukset Latinalaisessa Amerikassa eivät ole enää mahdollisia. Siksi kaappaukset naamioidaan kansalaisten yleiseksi tyytymättömyydeksi vallanpitäjiin. Vaikka näin rikotaan perustuslakia, yritykset puetaan institutionaalisuuden kaapuun. Lawfaren kaksi peruselementtiä ovat oikeuslaitoksen “puolue” ja medioiden “puolue”. Mitkä mediat kuuluvat köyhille? Ne ovat oikeiston keinoja puolustaa olemassa olevaa järjestystä. Yhdysvallat on kouluttanut osan tuomareista suurella kärsivällisyydellä. Media rakentaa tarinat yleisön vakuuttamiseksi. Kansa voi ymmärtää sen, mitä tapahtuu, tulla tietoiseksi ja kapinoida sitä vastaan. Mediat ja oikeuslaitos riippuvat toinen toisistaan. Mediat ovat tuhonneet täällä demokratian ja varastaneet oikeuden totuuteen. Sosiaaliset verkostot ovat vaihtoehto, mutta eivät riitä yksin medioiden kyseenalaistamiseen.

Vasemmistolla on ollut omia mediaprojektejaan, kuten Hugo Chávezin ja sinun tiedotustilaisuudet, López Obradorin joka arkipäiväiset tiedotustilaisuudet (mañaneras). Se on tapa kohdata valheet. Voit kohdata mediat poliittisesta vallasta käsin. Ecuadorissa ja Meksikossa tämä on näytetty toteen, mutta vastaavaa ilmiötä ei ole nähty esimerkiksi Argentiinassa ja Chilessä, mikä on tehnyt näiden maiden vasemmistovalloista heikompia suhteessa medioiden harjoittamaan häirintään. Rafael Barajas Durán alias El Fisgón toteaa sen, miten poliittinen koulutustyö on vastarinnan keskiössä, mutta hänen kaimansa Rafael Correa näkee poliittisen tietoisuuden rakentuvan toisaalta myös suhteessa medioiden harjoittamaan tiedon valtaan.

– Vaikka voitimme vaalit 2016, Lenín Moreno petti meidät ja menetimme kaiken vallan. Me olemme muka korruptoituneita, mutta kun he alkavat etsiä nykyisten vallanpitäjien omaisuutta, he löytävät sen veroparatiiseista. Ilman valtaa medioiden kyseenalaistaminen on vaikeampaa. Meillä ei ole omia medioita. Kyky kommunikoida on tärkeää.

– Ensimmäisen aallon hallitukset olivat menestyksekkäitä. Kymmenen vuoden jälkeen hyväksyntäni kansan parissa oli 70 prosentin luokkaa. Boricilla on vain vähän tukea vuoden vallassa olon jälkeen. Minut petettiin. Usein ystävät ovat vaarallisempia kuin vihollisten hyökkäykset. Aina on oltava kriittisiä, olen hyvin itsekriittinen. Hallituksesta ei kuitenkaan tule korruptoitunutta, jos yksi pato on huonosti rakennettu. Presidentti ei voi myöskään olla rakennusmiehenä asettamassa tiiliä paikoilleen vesivoimalassa. Rakennusvirhe ei ole myöskään sama asia kuin korruptio. Ja vaikka olisikin esiintynyt korruptiota, ei se välttämättä liity presidenttiin.

Oikeistoa yhteen punovat sen yhteiset edut, vasemmistoa osiin pilkkovat sen omat periaatteet. Oikeisto saa tehdä oikeastaan mitä tahansa, vasemmistolle taas ei sallita yhtään virhettä. Jos oikeisto syyllistyy korruptioon, vain yksilöt ovat syyllisiä. Vasemmiston tapauksessa kaikki ovat kollektiivisesti syyllisiä. Kyseessä ovat tekopyhät kahden mittapuun poliittiset standardit. Correaa on myös syytetty niin sanotun kaikkivoipaisen “psyykkisen vaikutusvallan” väärinkäytöstä ikään kuin hän olisi jonkinlainen mystinen jumalolento.

– Todisteita ei ollut, mutta poliittisesta vihasta käsin kirjoitettiin 800 sivun tuomio. Lopputulos on naurettava. He väittivät minun olevan vastuussa julkisen sektorin ostoista, vaikka presidentti ei vastaa niistä. Johdin “rikollisorganisaatiota”, joka oli hallitus. Me nauramme, mutta sen tuomion vuoksi en ole voinut palata maahan ja Lassosta leivottiin presidentti.

– Miten psyykkistä vaikutusvaltaa voi käyttää suhteessa yrittäjiin ja ministereihin sekä oikeuslaitoksen sihteereihin samanaikaisesti? Erästä korruptoitunutta avustajaa kuulusteltiin todisteiden manipuloimiseksi. Hän oli luonut oman yrityksen kavallusta varten ja hänelle sanottiin, että jos hän ei syytä Correaa kaikesta, koko hänen perheensä vangitaan. Meillä oli rahasto, jolla avustimme köyhiä lapsia ja leskiä sekä muita haavoittuvaisia ryhmiä. Tämä rouva hallinnoi tuota rahastoa. Kyseessä oli meidän palkoistamme lahjoittama raha, ei valtion rahoitus. Todisteet korruptiosta tulevat mukamas kuuden tuhannen dollarin “lahjuksesta”, jonka maksoin aikanaan takaisin rahastoon. Olin vielä mukamas niin tyhmä, että panin lahjuksen suoraan omalle tililleni valtiolliseen pankkiin.

Minulla ei ollut lainkaan oikeutta puolustautua. Minua syytettiin rikollisorganisaation johtamisesta, mutta minut tuomittiin “psyykkisen vaikutusvallan” väärinkäytöksestä. Vastaavaa ei ole ennen nähty.

– Koulutus on kriittisen tietoisuuden edellytys. Siksi he hyökkäävät köyhimpien koulutusta vastaan. Meidän on luotava enemmän tietoisuutta kansalaisten keskuuteen, jotta huijaukset eivät enää mene läpi. Varastimme muka 60 miljardia dollaria. Mihin sellaisen summan voisi edes piilottaa? Miten pystyimme samaan aikaan kartuttamaan ennätystason säästöjä ja sijoituksia sekä varastamaan enemmän kuin kukaan koskaan? Rakensimme infrastruktuuria, kuten vesivoimaloita, kouluja ja sairaaloita. Kuka voi uskoa näihin valheisiin? Vain he, jotka haluavat oikeuttaa uskomuksensa ja vihansa. Taustalta löytyy sosiaalipsykologiaa, se, että elämme usein enemmän tunnepohjaisesti kuin järkeen vedoten. Haluamme tyydyttää intohimomme, emmekä etsi totuutta. Vihasin sinua jo 2006, koska 2019 tiesin, että sinä olet korruptoitunut. Siinä ei ole mitään järkeä.

– Totuus on tärkeä asia yhteiskunnassa, koska ilman sitä ei ole vapaita vaaleja eikä demokratiaa. Ilman kollektiivista päätöksentekoa ei voi olla kehitystä. Totuudesta on tehtävä ihmisoikeus, joka on sisällytettävä perustuslakeihimme, jotta kansa voi puolustaa tiedonsaantiaan medioiden valheita vastaan.

 

Koko haastattelun voi katsoa täältä:

Correa intoutui laulamaan kitara kädessään Mercedes Sosan Todo Cambia (Kaikki muuttuu) -laulua:

 

Lähteet: Chamuco TV, Canal 22, Canal Once & TV UNAM, CNE, Nodal, etc.

 

P.S. Juttua on tarkennettu lopullisten vaalitulosten osalta.