Sanoista tekoihin – 4T – Meksikon uuden vallankumouksen faktat

Neljännen muutoskauden (Cuarta Transformación – 4T) ensimmäiselle hallitukselle, jota johtaa presidentti Andrés Manuel López Obrador, on ominaista sen syvällinen humanistinen ja kansanläheinen vakaumus. Sen tärkeimpiin tehtäviin lukeutuvat suorasukainen taistelu korruptiota vastaan ​​ja niin sanotut tasavaltalaiset säästötoimet (Austeridad Republicana), joilla pyritään leikkaamaan hallituksen turhista ylellisyysmenoista ja ohjaamaan varat budjetin sisällä niitä eniten tarvitseville. Näin kertyneet hyvän hallinnon säästöt tai vapautuvat budjettivarat ylsivät jo ensimmäisen kolmen vuoden aikana yli biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon eli noin 70 miljardiin dollariin tai 61,1 miljardiin euroon. Kysymys ei ole uusliberalistisista leikkaustoimista, vaan kaikkien meksikolaisten varojen kurinalaisesta käytöstä päättäväisenä tarkoituksena pystyä kanavoimaan kaikki rahat suuriin infrastruktuurihankkeisiin ja laajoihin sosiaalisiin ohjelmiin, jotka eivät ainoastaan ​​vähennä köyhyyttä, vaan ne pyrkivät lisäksi edistämään osallistavaa demokratiaa, vahvistamaan perheiden ja yhteisöjen yhteiskuntarakennetta, luomaan pysyvää hyvinvointia ja lisäämään paikallista tuottavuutta. Rahat toimitetaan suoraan kansalaisille ilman välittäjiä. Monien muiden toimintojen joukosta voidaan mainita sukupuolten tasa-arvoon, rahataloudelliseen osallisuuteen, terveyden ja koulutuksen jaloihin tavoitteisiin liittyvät toiminnot, metsityksen, maaperän parantamisen ja ilmastokriisin kiireelliseen taisteluun osallistumisen ohella.

Nykyinen hallitus juhli kolme vuoden väsymätöntä työtään joulukuun 1. päivänä 2021. Keskityn tässä artikkelissani Meksikon uuden rauhanomaisen vallankumouksen saavutuksiin, erinäisiin faktoihin niin hyvinvointialan ohjelmien kuin toisaalta talouden ja turvallisuudenkin saralla, unohtamatta myöskään täysin ekologisia, kulttuurisia ulottuvuuksia tai mittavia infrastruktuurihankkeita. Erityisesti minua kiinnostaa kansalaisnäkökulma, jota itsekin meksikolaisena edustan. Toisaalta oma näkökantani edustaa etenkin poliittista antropologiaa, joka tarkkailee yhteiskunnallista kehitystä ruohonjuuritasolta.

Nämä mainitut tavoitteet ilmentävät radikaaleja muutoksia sovelletuissa lähestymistavoissa. Muutaman viime vuoden aikana Meksiko on torjunut uusliberaalin aikakauden haitallisen valtion varoja ryöväävän yksityistämispolitiikan ja on jälleen matkalla kohti autenttista oikeusvaltiota ja todellista hyvinvointivaltiota, kuten aikanaan Meksikon vallankumouksen tuoksinassa ja sitä seuranneina vuosikymmeninä. Oman lukunsa ansaitsisivat myös riippumaton ja kaikkia kansoja kunnioittava ulkopolitiikka, uusi turvallisuusstrategia, pandemiarokotusten onnistumiset, suuret rakennusprojektit, muutokset työvoima-, palkka- ja ammattiliittopolitiikassa, omavaraisuuteen tähtäävä ympäristöystävällinen maatalous sekä monet muut aiheet. Keskityn aluksi pääasiallisiin hallituksen toteuttamiin ohjelmiin, jotka piirtävät näkyviin uudenlaista kansalaisuutta, joka ei ole enää synonyymi hylkäämiselle, vaan asettaa kansalaiset yhteiskunnallisen muutoksen ytimeen.

Kansallisen kehityssuunnitelman 2019–2024 (Plan Nacional de Desarrollo) epilogissa uusliberaali politiikka on tiivistetty simulaatioksi tai hurskaaksi teeskentelyksi, joka ei muodollisesti rikkonut vuoden 1917 perustuslakiin kirjattuja yhteiskunnallisten edistysaskelten päämääriä, mutta toimi todellisuudessa kuitenkin näitä periaatteita vastaan ​​tavoilla, joita ei milloinkaan myönnetty julkisesti:

”Tämän 36 vuoden ajanjakson suurin katastrofi oli epäilemättä vallankumouksen jälkeisten hallitusten rakentaman yhteiskuntasopimuksen tuhoutuminen ja kyvyttömyys korvata sitä uudella sopimuksella. Todiste tästä kyvyttömyydestä on se, että tänä aikana valtaa käyttäneet ryhmittymät eivät pystyneet luomaan uutta perustuslakia, joka on asiakirja, jossa yhteiskunnallinen yhteisymmärrys ruumiillistuu, ja heidän oli turvauduttava uudistuksiin, jotka vääristelivät suuresti vuoden 1917 henkeä, mutta ne eivät voineet lopulta tukahduttaa kokonaan sen sosiaalista luonnetta. Näissä olosuhteissa hallitukset, jotka seurasivat toisiaan Meksikossa vuosina 1982–2018, turvautuivat yleiseen simulaatioon estääkseen korkeimman lain ja siitä johdettujen lakien tehokkaan noudattamisen.”

Ohjelmassa julistetaan:

”Meksiko oli yksi maista, jossa tätä mallia sovellettiin julmimmin, raivoisammin sekä tuhoisimmin ja jossa se kesti pisimpään. Tämä johtui siitä, miten ohjelmaa ajanut pieni poliittinen ja yrityselämän eliitti otti instituutiot haltuunsa ja pysytteli vallassa peräkkäisten vaalipetosten avulla. Mutta tuo pitkä ja pimeä aikakausi on ohi. 1. heinäkuuta 2018 pidetyissä vaaleissa Meksikon kansa päätti suunnanmuutoksesta niin julkisessa elämässä kuin instituutioissakin. Se oli laillinen, rauhanomainen ja demokraattinen kapina, asteittaisen tiedostamisen seuraus; ihmiset tulivat yhteen ja organisoituivat hautaamaan uusliberalismin.

Olemme kutsuneet tätä kansanomaista ja yhteiskunnallista toimeksiantoa neljänneksi muutokseksi (Cuarta Transformación), koska aivan kuten esi-isiemme tehtävänä oli rakentaa yhteiskuntamalleja korvaamaan siirtomaajärjestys, ulkomaisiin väliintuloihin ja Porfirio Díazin kauteen (Porfiriato) liittoutuneet konservatiivit, meidän tehtävämme on rakentaa seuraava vaihe uusliberalistisen konkurssin jälkeen, joka ei koske yksinomaan Meksikoa, vaikka se onkin maassamme äänekkäämpi ja ilmeisempi suunnanmuutos. Rikkomatta puuttumattomuuden periaatetta ja kunnioittaen täysin kansojen itsemääräämisoikeutta ja suvereniteettia, se, mitä rakennamme, on oleva inspiraationa muille kansoille.

Meillä on velvollisuus maailman edessä rakentaa uusliberalismin jälkeinen vaihtoehto ja tehdä siitä elinkelpoinen malli taloudellisesta kehityksestä, poliittisesta järjestyksestä ja erinäisten yhteiskuntasektorien rinnakkaiselosta. Meidän on osoitettava, että ilman autoritaarisuutta on mahdollista asettaa kansallinen kulkureitti; että nykyaikaisuus voidaan takoa alhaalta käsin ja sulkematta ketään pois ja että kehityksen ei tarvitse olla ristiriidassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Kansallinen kehittämissuunnitelma 2019–2024 on kehystetty näillä suuntaviivoilla ja nämä ovat sen ehdotuksia ohjaavia periaatteita:

• Rehellisyys ja nuhteettomuus
• Ei rikkaalle hallitukselle, jos kansa kärsii köyhyydestä
• Lain ulkopuolella ei mitään; lain yläpuolella, ei kukaan
• Taloutta hyvinvointia varten
• Markkinat eivät korvaa valtiota
• Kaikkien parhaaksi, ensin tulevat köyhät
• Ei jättää ketään taakse, ei sulkea ketään ulkopuolelle
• Rauhaa ei voi olla ilman oikeudenmukaisuutta
• Toisten oikeuksien kunnioittaminen luo rauhaa
• Ei enää enempää siirtolaisuutta nälän tai väkivallan vuoksi
• Demokratia tarkoittaa kansan valtaa
• Etiikka, vapaus, luottamus”

Sosiaalipolitiikkaa käsittelevässä osiossa sanotaan:

”Viittaus tuohon yhteiskunnalliseen ’alatasoon’ viittaa historialliseen rooliin, jonka aina syrjäytetyt, sorretut, riistetyt ja syrjityt ovat saaneet, ne, jotka ovat perinteisesti olleet suurten taloudellisten intressien jyräämiä, tiedotusvälineiden huomiotta jättämiä ja heiltä on ryövätty poliittisen vallan harjoittamisen oikeudet; mutta se viittaa myös mesoamerikkalaisen kulttuuri- ja sosiaaliperinnön sisältämään valtavaan sivilisaation varantoon, joka on selviytynyt siirtomaavallan kolmesta sadasta vuodesta, vuosisadan kestäneistä sodista ja sisäisistä selkkauksista itsenäisen tasavallan aikana ja tietysti yli kolme vuosikymmentä kestäneestä raivokkaasta uusliberalismista. Se tulee olemaan kollektiivinen rakennelma, joka sisältää valtavasti erilaisia ​​poliittisia kantoja, sosioekonomisia olosuhteita, henkisyyttä, kulttuureja, alueita ja kieliä, ammatteja ja ammattikuntia, ikäryhmiä ja seksuaalisia identiteettejä ja mieltymyksiä, jotka ovat läsnä Meksikon nykyisessä väestössä. Eikä se sulje pois ketään, koska se on nimenomaan myönteinen ja rakentava vastaus vuosikymmeniä kestäneelle syrjäytymiselle, jolla estettiin enemmistöä osallistumasta kansallisiin päätöksiin poliittisen manipuloinnin, disinformaation ja avoimen sorron vuoksi.

Tässä uudessa kansallisen elämän vaiheessa valtio ei ole mahdollisuuksien annostelija, tällaisenahan uusliberaalin hallinnon sosiaalipolitiikka näyttäytyi. Sen sijaan se on oikeuksien takaaja.”

Hyvinvointiohjelmien laaja kirjo

Tärkeimmät sosiaalisten oikeuksien turvaamiseen ja yksilön sekä yhteisen hyvinvoinnin laajentamiseen tähtäävät ohjelmat ovat monialaisia, vaikka niiden määrää on vähennetty haettaessa lisää yksinkertaisuutta, toimivuutta, laatua ja vaikuttavuutta. Meksikon hallitus jakautuu 19 ministeriöön (secretarías), Liittovaltion toimeenpanovallan juridiseen neuvostoon (Consejería Jurídica del Ejecutivo Federal) ja pariinkymmeneen keskeisimpään instituuttiin tai toimikuntaan (Dependencias federales y organismos descentralizados) ja yhdeksään merkittävämpään valtionyhtiöön (Empresas paraestatales). Hyvinvointiministeriö (Secretaría de Bienestar) vastaa vain neljästä sosiaalisesta ohjelmasta, mukaan lukien se tärkein eli eläkeohjelma. Muut avustukset on hajautettu lähinnä opetusministeriön ja maatalousministeriön alaisuuteen.

Ikääntyneiden aikuisten hyvinvointiohjelma (Programa de Pensión para el Bienestar de las Personas Adultas Mayores) tarjoaa tukea kaikille yli 65-vuotiaille. Sen tavoitteena on antaa suojaa, joka takaa heille ihmisarvoisen ja täyden vanhuuden. Virallisten tietojen mukaan vain 23 prosentilla naisista ja 40 prosentilla miehistä on mahdollisuus saada ansioperusteista työeläkettä. Vakavin asia on kuitenkin se, että 26 prosentilla iäkkäistä aikuisista ei ole työelämän ansioihin perustuvaa eläkettä eikä sosiaaliohjelmien tukea. Hallituksen alkaessa edellinen tukisumma kaksinkertaistettiin ja ohjelma julistettiin universaaliksi. Vuoteen 2024 mennessä tavoitteena on kaksinkertaistaa tämä kerran kahdessa kuukaudessa maksettava tuki nykyiseen tasoon verrattuna. Vuonna 2021 kasvua oli inflaation verran ja heinäkuusta lähtien 15 prosenttia ja seuraavina vuosina korotus on oleva 20 prosenttia inflaation yläpuolella. Ohjelman vaikutukset näkyvät selvästi ikääntyneiden elämänlaadussa ja kulutusvoiman kasvussa, mikä puolestaan ​​tuo lisää dynaamisuutta kotimarkkinoille.

Mitä tulee kansaneläkkeeseen, jonka nykyinen presidentti loi ollessaan pääkaupungin johdossa vuonna 2001, on hänen johtamansa hallitus tehnyt hartiavoimin töitä sosiaaliturvan parantamiseksi. Kansaneläke ja vammaisavustukset sekä vähävaraisimpien opiskelijoiden apurahat ja oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon on nostettu perustuslain tasolle kevään 2020 uudistuksella. Toissijaisessa lainsäädännössä todetaan, että avustuksiin kohdennetun budjetin on kasvettava joka vuosi. Aiemmin harva sai avustuksia ja niiden käyttö kohdistui ennen kaikkea vaalien yhteyteen osana klientelismiä, äänestäjien kosiskelua hyväksikäyttöön tähtäävän asiakassuhteen keinoin. Nykyisellään taas kyse on universaaleista oikeuksista. Kansaneläke oli reilut 1 600 pesoa kahden kuukauden aikana ennen virkakauden alkua. Tasonnosto oli välitön, eläkkeen saamisen ehtoja helpotettiin ja edunsaajien määrä moninkertaistettiin samalla, kun tukisumma kasvoi 2 550 pesoon. Eläkkeen taso nousee 3 850 pesoon vuodelle 2022. Toisin kuin Suomessa kansaneläke maksetaan kaikille yli 65-vuotiaille siitä huolimatta, saavatko he myös työeläkettä. Vuosille 2023 ja 2024 eläkkeeseen tehdään 20 prosentin vuosikorotukset, joten presidenttikauden lopussa eläkkeet on saatu nelinkertaistettua lähtötasoon verrattuna.

Yli 6 000 peson eläke vastaa Suomen neljä kertaa kalliimmalla elintasolla noin tuhatta euroa kuukaudessa. Koska tämä tukisumma maksetaan joka toinen kuukausi, tarkoittaa se 500 euroa per edunsaaja. Tavoitteena on taata riittävä tukitaso kullekin eläkeläispariskunnalle, joka kykenee kattamaan yhdistetyillä eläkkeillään kaikki keskeisimmät menonsa. Näin vähennetään esimerkiksi yli 65-vuotiaiden työllistymisen tarvetta ja parannetaan vanhenevan väestön elämänlaatua. Valtio investoi kansaneläkkeisiin vain 43,4 miljardia vuonna 2018. Uudella hallituskaudella sijoitukset lähes kolminkertaistettiin vuodelle 2019, jolloin ne ylsivät 113,5 miljardiin. Vuonna 2024 niiden arvioidaan olevan jo 370 miljardia pesoa tai melkein 16 miljardia euroa.

Valtion yleisten eläkkeiden kehittäminen jatkuu. Uusia eläkkeensaajia saatiin eläkeiän pudottamisen vuoksi puolen vuoden aikana tuen piiriin 2,2 miljoonaa lisää, sillä lokakuussa 2021 heitä oli vasta 8,1 miljoonaa ja marraskuussa 9 350 000. Äskettäin edellisen vuoden heinäkuussa ikävaatimus laskettiin 68 vuodesta 65 vuoteen. Aiemmin vain 65-vuotiaat afromeksikolaiset ja alkuperäiskansojen jäsenet saivat tukea kolme vuotta muuta väestöä aikaisemmin. Tammikuun 2022 lopussa tuensaajien määrä kipusi jo yli 10,3 miljoonan, kun viime hallituskaudella valtion maksamia eläkkeitä sai alle 5,6 miljoonaa henkeä. Eläke ei estä työntekoa eikä vaikuta verotukseen ja se maksetaan myös kaikille työeläkettä saaville seniorikansalaisille.

Vammaisten eläkeohjelma (Programa Pensión para el Bienestar de las Personas con Discapacidad) tukee pysyvästi vammaisia ​​alle 29-vuotiaita lapsia ja nuoria sekä alkuperäisyhteisöissä asuvia 0−64-vuotiaita vammaisia. Yli puolet vammaisista elää köyhyydessä. Tällä ohjelmalla liittovaltion hallitus tavoittelee vammaisten oikeuksien täysinäistä toteutumista sekä niin sanottujen erikykyisten meksikolaisten syrjäytymisen, koetun syrjinnän ja rasismin poistamista. Tämä oikeuksien toteutumiseen tähtäävä ohjelma on luonteeltaan risteävä, sillä erityyppiset, luokkakohtaiset, etniset, sukupuoliset ja maantieteelliset erot vuorovaikuttavat toisiaan vahvistavasti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmässä, mutta vammaistuki puolestaan lisää mahdollisuuksia erityissairaanhoidon saamiseen. Jos fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti vammaisten vanhemmilla on lisätuloja, he ovat paremmassa asemassa työmarkkinoilla, koska heidän lastensa riippuvuus suorasta kotona saadusta hoidosta vähenee, mitä tanskalainen sosiologi Gøsta Esping- Andersen kutsuisi ”defamiliarisoinniksi” siinä mielessä, miten valtio ottaa hoitaakseen joitain perinteisiä perherooleja pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Pelkästään kansallisin varoin tähän asti toimineen erityistä tukea tarvitsevien avustuksien piirissä oli vuoden 2021 lopussa 966 600 lasta, nuorta ja alkuperäiskansojen jäsentä.

Tammikuun 2022 loppuun mennessä valtion vammaisavustusta sai kuitenkin jo miljoonaa ja 18 tuhatta henkeä. Avustus kohdistetaan etenkin lapsiin ja nuoriin, köyhimpiin perheisiin ja alkuperäiskansoihin. Valtio panosti tukiin 15,6 miljardia pesoa tai vajaat 0,7 miljardia euroa vuositasolla. Uusilla tuensaajilla päivitetyt luvut ovat vastaavasti 17,1 miljardia pesoa ja 0,74 miljardia euroa. Presidentin suunnitelmien mukaisesti tuensaajien määrä ollaan tuplaamassa vuodesta 2022 alkaen solmimalla yhteistyösopimuksia jokaisen halukkaan osavaltion kanssa. Näin tuet voidaan laajentaa 30–64-vuotiaisiin. Tässä rahoitusmallissa valtio lisää vammaisavustuksen budjettia maksamalla puolet kunkin osavaltion uusista tukitarpeista. Toiset 50 prosenttia paikallishallinto puolestaan kattaa omasta budjetistaan.

Benito Juárezin kansallinen hyvinvoinnin stipendiohjelma (Programa Nacional de Becas para el Bienestar Benito Juárez) on suunnattu alle 18-vuotiaille tytöille, pojille ja nuorille, joiden kodeissa eletään äärimmäisessä köyhyydessä ja jotka opiskelevat julkisissa oppilaitoksissa joko esiopetuksessa, peruskoulutuksessa, toisella asteella tai korkeakouluissa. Kesto on sama kuin koulujen jaksotus (viisi kahden kuukauden jaksoa), ja edunsaajien on kirjauduttava uudestaan ohjelmaan vuosittain. Perustasolla liittovaltion tuki rajoittuu eniten apua tarvitseville perheille, kun taas lukiotason tuki on täysin yleistä ja koskee kaikkia julkisen koululaitoksen opiskelijoita. Kymmenen miljoonan edunsaajan raja on pystytty ylittämään ja vuoden 2021 lopussa asetettu tavoite oli 11 miljoonaa opiskelijaa. Kuten voidaan odottaa, nämä kannustimet ovat erittäin tärkeitä koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisessä. Siksi vaikka pandemia on monimutkaistanut koulujen tilannetta ja luvut kaipaavat päivittämistä, maan lukioihin ilmoittautuneiden lukumäärä nousi jo vuonna 2019 opiskelijoiden universaalin tuen ansiosta. Vuoden 2022 aikana toisen asteen koulutukseen osallistuvien kokonaismäärän odotetaan heijastelevan jälleen hallituksen kannustamistoimien myönteisiä vaikutuksia.

Meksikon peruskoulujen vähävaraisimmista oppilaista 5,3 miljoonaa sai nykyisellään valtion opintorahaa. Lukiotasolla – Meksikossa ei ole varsinaista ammattikoulua, vaikka osa lukioista erikoistuu käytännön taitoihin – kaikki 4,1 miljoonaa julkisten koulujen opiskelijaa saavat vaivanpalkaksi valtiollisen stipendin. Lisäksi esimerkiksi oppikirjat ovat ilmaisia. Yliopistojen kandidaatin tutkintoja suorittavista opiskelijoista 410 000 saa valtiollista opintorahaa. Tuensaajia on näin laskettuna jo 9,8 miljoonaa, mutta kokonaisluku on lähellä kymmentä miljoonaa, kun mukaan lasketaan Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (CONACyT) alaisuuteen kuuluvien 26 tutkimuskeskuksen maisteri-, tohtori- ja postdoc-vaiheen apurahat. Presidentti López Obradorin kaudella on perustettu yli 140 uutta yliopistoa etenkin niille alueille, joissa ei ole aiemmin ollut tarjolla yliopistotason opetusta.

Tulevaisuutta kirjoittavat nuoret (Jóvenes Escribiendo el Futuro) on yksi osa jo mainituista valtakunnallisista ohjelmista. Se on suunnattu nuorille, jotka ovat kirjoilla yliopistoissa, ovat alle 29-vuotiaita, eivätkä saa muuta apurahaa liittovaltiolta ja tulevat köyhistä perheistä. Etusijalle asetetaan alkuperäiskansojen ja afromeksikolaisten jälkeläiset, sekä ensisijaisen huomion kohteena olevat ihmiset, jotka elävät väkivaltaisessa ympäristössä. Edellytyksenä on, että oppilaitoksella on stipendin saajan täydelliset rekisteritiedot, että hänellä on rekisteröintinumero ja määrätty ryhmä sekä että hän käy säännöllisesti tunneilla. Tällä hetkellä jo mainittuja yli 410 000 nuorta tuetaan, jotta oikeus korkea-asteen koulutukseen toteutuisi käytännössä. Meksikossa on laaja valikoima ilmaista julkista koulutusta, mutta heikomman tulotason perheiden opiskelijoiden on saatava elatusapua ruoka- ja asumiskulujensa kattamiseksi. Tällä hetkellä tuki keskittyy ennen kaikkea kulttuurienvälisiin ja maatalousyliopistoihin, alkuperäiskansojen ja maaseudun opettajakouluihin, Ciudad de Méxicon terveysalan yliopistoon, Chapingon autonomiseen yliopistoon ja yli 140 uuteen Benito Juárez Garcían nimeä kantavaan yliopistoon (Universidades para el Bienestar Benito Juárez García), jotka on perustettu joulukuusta 2018 lähtien.

Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) pyrkii tarjoamaan maksetun työharjoittelun 18–29-vuotiaille nuorille, jotka eivät opiskele tai työskentele. Ohjelman arvioitu laajuus kuuden vuoden aikana on 2,3 miljoonaa nuorta. Vuoden 2021 päätteeksi se tavoittelee yli kahta miljoonaa ohjelmaan integroitua, mikä merkitsisi 87 prosentin toteutumaa alkuperäiseen tavoitteeseen nähden. Tammikuun 2022 lopussa ohjelman piiriin oli päässyt jo 2 124 434 nuorta, joista 58 prosenttia oli nais- ja 42 prosenttia miespuolisia. Liittovaltio myöntää osallistujille vähimmäispalkkaa vastaavan stipendin, jotta he voivat perehtyä valitsemaansa alaan yhden vuoden ajan yrityksissä, julkisissa laitoksissa ja yhteiskunnallisissa organisaatioissa, joissa he saavat koulutusta kehittääkseen taitojaan, joiden avulla he voivat löytää tiensä työelämään. Koulutus kestää enintään kaksitoista kuukautta. Stipendiaatit saavat myös Meksikolaisen sosiaaliturvainstituutin (IMSS; luotu 1946) sairausvakuutuksen, joka kattaa tapaturmat, sairaudet, äitiyden ja työriskit ohjelman voimassaoloaikana. Tuutorin tai ohjaajan rooleissa ohjelmaan voivat osallistua kaikenkokoiset erinäisten toimialojen yritykset.

Tämä laaja oppisopimusprojekti on ollut erittäin tärkeä pandemian aikana, jolloin työmahdollisuudet vähenivät tilapäisesti. Ohjelma jatkoi kuitenkin etänä. Sen sijaan, että ovet suljettaisiin nuorilta, heille tarjotaan mahdollisuuksia parantaa työllistettävyyttään, mikä hyödyttää myös yritysten ja laitosten työvoiman uudistamistarpeita. Kansallisen vähimmäispalkkakomitean (Conasami) mukaan ohjelmasta valmistuneilla on keskimäärin kaksinkertainen todennäköisyys löytää työtä verrattuna niihin, jotka eivät ole siinä mukana: siis 46,2 prosenttia ja 23,6 prosenttia. Osa on löytänyt uutta motivaatiota jatkaa opintojaan ja jopa neljäsosa osallistujista haluaa edistää omaa pienyritystään, hankkeita, joihin valtio on kanavoinut pelkkään sanalliseen sitoumukseen pohjaavia lainoja. Enemmistö osallistujista on naisia. Trendi on sama useissa ohjelmissa, joissa − maaseudulle suunnattuja ohjelmia lukuun ottamatta − suurin osa edunsaajista on naisia. Kesäkuun 2021 loppuun mennessä lähes 220 800 yritystä oli osallistunut ohjelmaan, joka on muuttanut uuden sukupolven elämänhorisontteja. Yli 35 500 nuorta oli puolestaan hakenut Kansallisen työvoimapalvelun (SNE) muihin digitaalisen alustan kautta saatavilla oleviin työpaikkoihin.

Elämää kylvämässä (Sembrando Vida) on maatalouden väelle suunnattu ohjelma, joka edistää heidän tehokasta osallistumistaan ​​kokonaisvaltaiseen maaseudun kehittämiseen. Se kattaa tällä hetkellä 20 osavaltiota 32:sta. Se kannustaa maaseudun ihmisiä perustamaan peltometsätalouden tuotantojärjestelmiä, joissa perinteisten viljelykasvien tuotanto yhdistetään hedelmä- ja puutalouden kanssa, sekä hedelmälajikkeilla rikastettuun vuosituhantiseen milpa-viljapeltojärjestelmään (MIAF), joka edistää työpaikkojen luomista, rohkaisee elintarvikeomavaraisuuteen, parantaa asukkaiden tuloja ja palauttaa maan metsäpeitteen yli miljoonan hehtaarin alueelle. Tällä hetkellä 1,1 miljoonan hehtaarin luku on ylitetty. Puita on istutettu tähän mennessä yli 800 miljoonaa yksikköä, mutta tavoitteena on 1,1 miljardia uutta elämää. Taloudellista tukea myönnetään 5 000 pesoa tai 216,1 euroa kuussa niille pienviljelijöille, jotka omistavat tai pitävät hallussaan peltometsätaloushankkeisiin käytettävissä olevan 2,5 hehtaarin maa-alueen. Edunsaajat saavat kuukausittaista rahallista tukea sekä luontaissuorituksina tarjottavaa apua tuotantoon (kasvit, tarvikkeet, työkalut) sekä teknistä neuvontaa agrometsätalouden järjestelmien toteuttamiseen. Ohjelman periaatteiden mukaan teollisia kemikaaleja ei käytetä, vaan kaikki tuotanto on orgaanista ja ekologista, lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota vedestä ja eläimistöstä huolehtimiseen. Ohjelman teknikot jakavat yhtäältä tietoa ja kokemuksia talonpoikien kanssa sekä toisaalta oppivat luonnon ja alueidensa kanssa pitkään eläneiden ihmisten viisaudesta.

Ohjelmaa esiteltiin 18. lokakuuta 2021 Yhdysvaltain hallituksen ilmastolähettiläälle John Kerrylle Chiapasin osavaltiossa. Meksikon hallituksen ehdotus on laajentaa ohjelma naapurimaihin Guatemalaan, El Salvadoriin ja Hondurasiin. Yhdysvallat onkin hyväksynyt projektin nimellä Sembrando Oportunidades, mikä tulee näkymään 500 000 viljelijän ja heidän perheidensä eli noin kahden miljoonan hengen arjessa tulevina vuosina. Kyseessä on historian suurin tuotannollinen Keski-Amerikkaan kohdistuva kehitysapuohjelma, johon kuuluu myös edellä mainittu Jóvenes Construyendo el Fururo -oppisopimuskoulutus. Tietysti poliittiset tahot ovat pilkanneet hallituksen sosiaaliohjelmia, mutta nyt kun ne ovat saaneet osakseen Joe Bidenin hallinnon varauksettoman tuen, aiheesta halutaan vaieta eivätkä siitä kerro myöskään kansainväliset mediat. Meksikon uudesta ulkopoliittisesta johtajuudesta omaa kieltään kertoo kuitenkin sen, miten naapurivaltion hallitus saatiin diplomatian ja kärsivällisten neuvottelujen sekä konkreettisten tulosten esittelemisen avulla taipumaan Meksikon tueksi tavoitteissa parantaa Keski-Amerikan pohjoisen kolmion elämänlaatua. Jokin Meksikossa on selvästi muuttunut, koska aiemmin Yhdysvaltain hallituksen edustajaa ei olisi tuotu Meksikon maaseudulle, jossa unohdetuin ja syrjityin väestö perinteisesti asuu.

Nykyään talonpoikien oppimisyhteisöjä (CAC) on yli 18 000 ja luonnonmukaisia biotehtaita saman verran. Mukana on jo 450 100 osallistujaa, joista 31 prosenttia on naisia. Ohjelmassa työskentelee noin 4 900 teknikkoa ja yli 38 500 nuorta harjoittelijaa tarjoaa panoksensa Meksikon maaseudulle. ”Elämää kylvämässä” uudistaa Meksikon maaseudun sosiaaliset kudokset ja maaperät, jotka alkavat toipua useista kadotetuista vuosikymmenistään. Vuosien mittaan ohjelma parantaa vähitellen perheiden tuloja ja vähentää niiden muuttotarvetta. Myös osuuskuntatyyppisten yhteistyöverkostojen muodostumista ja kollektiivisia säästömekanismeja edistetään. Kun paikallinen tuotanto lisääntyy, hallituksen kuukausittaista tukea ei enää tulla tarvitsemaan.

Julkisten tilojen kohentamista ja tuotannollisia tukia

Kansallisen jälleenrakennusohjelman (Programa Nacional de Reconstrucción) tavoitteena on huolehtia syyskuun 2017 ja helmikuun 2018 maanjäristyksistä kärsineestä väestöstä ihmisoikeusnäkökulmasta, ja sitä sovelletaan Chiapasissa, Méxicon osavaltiossa, Guerrerossa, Hidalgossa, Michoacánissa, Morelosissa, Oaxacassa, Pueblassa, Tabascossa, Tlaxcalassa, Veracruzissa ja pääkaupunki Ciudad de Méxicossa. Etusija annetaan niille, jotka asuvat alueilla, joilla on korkeampi syrjäytymisaste, alkuperäisväestön enemmistö tai korkea väkivaltaindeksi, ja ottaen huomioon ne kohteet, joihin aineelliset vahingot ovat keskittyneet, arvioiden vaikutuksien suhteellisuus kiinteistöjen lukumäärään kullakin paikkakunnalla, siellä missä on koettu suurimmat vahingot niin infrastruktuurille kuin asunnoillekin.

Ohjelmaa hallinnoi presidentin asetuksella perustettu ministeriöiden välinen jälleenrakennuskomissio (Comisión Intersecretarial para la Reconstrucción), jota johtaa maaseutu, alue- ja kaupunkikehityksen ministeriö (SEDATU) ja siihen osallistuvat valtiovarainministeriön vastine eli rahoitus- ja julkisten luottojen ministeriö (SHCP), koulutuksen (SEP), terveyden (Secretaría de Salud), kulttuurin (Secretaría de Cultura) sekä turvallisuuden ja kansalaisten suojelun ministeriöt (SSPC). Se vastaa jälleenrakentamisesta, korjaamisesta, siirtämisestä, kunnostuksesta, varustamisesta, entisöimisestä, kunnostuksesta, ylläpidosta ja opastuksesta maanjäristysten asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon ja kulttuurin alalla aiheuttamien omaisuusvahinkojen ehkäisemiseksi ja kohteiden säilyttämiseksi. Hankkeiden ja toimien toteuttamiseksi edistetään ammattilaisten, korkeakoulujen, pienyritysten, osuuskuntien, rakennus- ja palvelutyöntekijöiden osallistumista, laittamalla etusijalle paikallisten yritysten ja ammattilaisten sekä paikallisen työvoiman osallistuminen niillä paikkakunnilla, joissa ohjelman hankkeet ja toimet toteutetaan, aina silloin kun kyseessä eivät ole korkeasti erikoistuneet toiminnot kansakunnan kulttuuriperinnön palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Kaikissa tapauksissa tavoitteena on edistää paikallisen talouden vahvistumista.

Ohjelma sisältää yli 61 000 suoraa korjauskohdetta, pääasiassa asuntojen jälleenrakentamista 807 kunnassa yli 33,6 miljardin peson eli noin 1,7 miljardin dollarin tai 1,45 miljardin euron budjetilla. Ohjelman edistyminen on tällä hetkellä 86 prosentin tasolla vuoden 2021 elokuun lopun tietojen mukaan. Asuintaloja on mukana 52 500, mutta lisäksi kunnostustöihin kuuluu 6 400 koulua, 2 100 historiallista ja kulttuuriperinnön piiriin lukeutuvaa rakennusta sekä 180 sairaalakeskusta. Vuosina 2020–2021 ohjelma on luonut jopa 300 000 suoraa työpaikkaa ja yli 350 000 välillistä työpaikkaa.

Asunto- ja kaupunkikehitysohjelma (Programa de Mejoramiento Urbano y Vivienda) käynnistyi 14 kunnasta, sekä pohjoisen rajan kaupungeissa että matkailun kehittämiskeskuksissa, vähentääkseen jakolinjoja luksushotellien, eksklusiivisten kaupunkialueiden ja syrjäytyneiden kaupunginosien välillä. Julkisten tilojen kunnostus- ja ehostustyöt on laajennettu yli sataan kuntaan, ja niistä hyötyy lähes 5,4 miljoonaa ihmistä 750 metrin säteellä kunkin interventiopisteen ympärillä. Yli 3,8 miljoonaan neliömetriin on tehty väliintulo 762 toteutetun urakan muodossa, jotka ovat luoneet vähintään 300 000 työpaikkaa. 187 800 asuntoa on uusittu, kunnostettu tai laajennettu suoraan valtion varoilla. Ohjelman tavoitteena on lisätä hyvinvointia yhteisöissä, joissa perusinfrastruktuurissa on eniten puutteita. Luonnollisesti muutokset katujen, yhteisten tilojen ja valaistuksen laadussa parantavat myös näiden alueiden turvallisuutta. Ohjelmalle on myönnetty tähän mennessä jo 22 kansallista ja kansainvälistä arkkitehtuuripalkintoa.

Hyvinvointiluotot (Tandas para el Bienestar): miljoona pienyritystä saa sanalliseen sopimukseen pohjaavan lainan tarvikkeidensa ja työkalujensa hankintaan. Tämän ohjelman tavoitteena on parantaa kaikentyyppisten pienten tuotannollisten yksiköiden edellytyksiä talouden vahvistamiseksi, sen painopisteenä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ensimmäiset lainat ovat 6 000 pesoa ja vuoden lopussa, jos luotto on maksettu, edunsaaja voi saada toisen 10 000 peson lainan, seuraavalla jaksolla rahoitusosuus on 15 000 pesoa ja enimmäismäärä on oleva 20 000 pesoa. Kyseiset mikroluotot edistävät rahoituksellista osallisuutta sellaisilla aloilla, joilla ei ole ollut mahdollisuutta saada luottoa, ja tarjoaa ilmaista koulutusta pienyritysten johtamiseen. Luotot annetaan pelkästään suusanallista maksulupausta vastaan. Vuonna 2020 myönnettiin 453 000 mikroluottoa, joista 200 000 oli varattu Nuoret tulevaisuutta rakentamassa -ohjelmasta valmistuneille. Hallituksen tietojen mukaan huhtikuuhun 2021 mennessä helpotetusta luotonsaannista olivat hyötyneet 959 622 henkeä. Vuoden loppuun mennessä kokonaisluku kampesi miljoonan tuntumaan. Vuodelle 2022 näitä luottoja jaetaan 145 000 kappaletta lisää.

Tuotantoa hyvinvointia varten -ohjelma (Programa Producción para el Bienestar) on suunnattu pienille ja keskisuurille tuottajille, ja se hyödyttää vajaata 2,2 miljoonaa viljelijää enintään 20 hehtaarin maa-alueella. Avustukset kohdistuvat noin 6,6 miljoonan hehtaarin maa-alalle. Kyseiset maataloustuottajat muodostavat 85 prosenttia kaikista maan tuotantoyksiköistä. Etusijalle laitetaan 657 000 alkuperäiskansoihin kuuluvaa pientuottajaa. Tuotannollista tukea kanavoidaan hehtaaria kohden ennen istutusta ja se edistää agroekologisia sekä kestäviä käytäntöjä tuottajien keskuudessa, maaperän, veden ja maatalouden monimuotoisuuden suojelua; kannustaa omavaraisuuteen siementen ja muiden hyödykkeiden tuotannossa sekä pienimuotoiseen maatalouteen soveltuvissa koneissa ja laitteissa sekä uusiutuvan energian järjestelmien toteuttamisessa. Enintään viiden hehtaarin lohkoille myönnetään tukea 1 600 pesoa tai 69,1 euroa hehtaarilta ja 5−20 hehtaarin lohkoille hehtaaria kohden 1 000 pesoa tai 43,2 euroa. Maanviljelijöiden hyvinvointiin panostava tukimuoto lisää tuotantoa ja ennen kylvöä annettavalla tuella rohkaisee investointeja ja lisää viljalajikkeiden, kuten maissin, riisin, pavun, leipävehnän, tuottavuutta, lisäksi se ylläpitää työtä kahvin ja sokeriruo’on viljelyssä. Ohjelman tuki tuo hyvinvointia yhteistilallisille (ejidatarios), yhteisön jäsenille ja pienomistajille. Oikeus toteutuu vihdoin ja ne, jotka ruokkivat meitä, saavat syödäkseen. Tämähän oli jo ammoin vallankumoustaistelija Emiliano Zapatan johtaman kansalaisliikkeen perusteltu vaatimus.

Takuuhintojen ohjelma (Programa de Precios de Garantía) taas kohdistuu maissin, papujen, leipävehnän ja riisin viljelyyn sekä maitoon. Peruselintarvikkeille vahvistettiin takuuhinnat kahden miljoonan pientuottajan eduksi, joille maksetaan sadonkorjuun aikana 5 610 pesoa maissitonnilta, 6 120 pesoa riisistä, 14 500 pesoa pavuista; 5 790 vehnästä; sekä 8 pesoa ja 20 senttiä litrasta maitoa. Tämä tarkoittaa vuoteen 2018 verrattuna keskimäärin yli 30 prosentin kasvua viljelijöiden korvauksissa. Samalla kun kansallista tuotantoa stimuloidaan, takuuhinnat pyrkivät lisäämään pientuottajien tuloja, tukemaan maatalousmyyntiä ja varmistamaan, että kunkin ponnistelut elannon eteen saavat riittävän hyvityksen. Vuonna 2022 tukea on tarkoitus kanavoida 147 700 uudelle tuottajalle. Tukea annetaan myös sadon kuljettamiseen 160 pesoa tonnilta. Hinnat ovat myös päivittyneet, esimerkiksi maissin kohdalla korvaus tulee olemaan 6 278 pesoa tonnia kohden vuonna 2022, mikä tekee euroissa noin 271,3.

Vuodesta 2019 lähtien on toteutettu lannoitetoimitusohjelmaa (Fertilizantes para el Bienestar), joka ei vahingoita maaperää ja hyödyttää maataloustuottajia. Ohjelma sai alkunsa Guerreron osavaltiosta. Lokakuun lopun 2021 tietojen mukaan lannoiteohjelma on hyödyttänyt 81 772 tuottajaa Guerreron vuoristoalueella (Región de Montaña), osavaltion köyhimmällä alueella, toimittamalla 36 462 tonnia yhteensä 121 540 hehtaarin alueelle. Viime vuoden heinäkuun alkuun mennessä ennakkovahvistustiedoissa oli rekisteröityneenä 309 342 tuottajaa, joilla oli oikeus saada lannoite tilalleen ilman tarvetta mennä viranomaisten puheille ja lausuntokierros jatkui tuolloin edelleen, mikä mahdollistaa edunsaajien määrän lisäämisen. Vuonna 2021 ohjelma laajennettiin kolmeen osavaltioon. Tavoitteena on myötävaikuttaa pienviljelijöiden tuotannon lisäämiseen strategisilla painopistealueilla, tukea myönnettiin Morelosin, Pueblan ja Tlaxcalan maissin, riisin, kauran ja vihannesten tuottajille kunkin alueen satopotentiaalin mukaisesti. Maatalous- ja maaseudun kehittämisministeriö (SADER) on onnistunut ohjelmansa toteuttamisessa, sillä edellisvuoden heinäkuun alussa Meksikon hallituksen vuodelle 2020 asettama alkuperäinen tavoite palvella lannoiteohjelmalla 280 000 tuottajaa tuli ylitetyksi Guerrerossa. Vuoden 2020 kaudella tultiin palvelleeksi kaiken kaikkiaan 369 121 tuottajaa, joiden lannoitetarpeita tuettiin ”suoraan, oikea-aikaisesti ja ilmaiseksi” maan elintarvikeomavaraisuuden saavuttamiseksi. Arvioidaan, että 300 kilon lannoitteiden toimittamisella hehtaaria kohden, enintään 600 kiloa tuottajaa kohden, voidaan kasvattaa maissin tuotantoa 3,5 tonnista hehtaarilta viiteen tonniin. Kun viljelijöille toimitetaan 150 kiloa ureaa ja 150 kiloa diammoniumfosfaattia hehtaaria kohden, kasvit saavat ravinteita typen ja fosforin muodossa, jotka mahdollistavat niiden paremman kasvun. Vuonna 2022 ohjelma kattaa yhdeksän osavaltiota laajetessaan Durangoon, Zacatecasiin, Nayaritiin, Chiapasiin ja Oaxacaan.

Koulu on meidän (La Escuela es Nuestra), opetusministeriön (Secretaría de Educación Pública − SEP) ohjauksen alaisuudessa, on hallituksen ohjelma, joka suoraan, ilman välittäjiä, tarjoaa resursseja maan koulujen ylläpitoon ja parantamiseen. Sitä hallinnoidaan kouluyhteisön itse valitsemien toimikuntien avulla. Jokaisella kampuksella järjestetään yhteiskokous, jossa valitaan kunkin koulun osallistuva hallintokomitea (CEAP). Toimikunnat valitsevat kohteet, valvovat parannustöitä ja tiedottavat yhteiskokoukselle hankkeiden edistymisestä sekä vastaavat rahankäytön läpinäkyvyydestä. Kunkin koulun saama tukisumma määräytyy opiskelijoiden lukumäärän mukaan perustuen kolmeen mahdolliseen kategoriaan: enintään 50 oppilasta, 51–150 opiskelijaa, yli 151 opiskelijaa. Koulujen olosuhteiden kohentamisen ja koulujen asianmukaiseen ylläpitoon vaikuttaneen korruption poistamisen lisäksi ohjelman tavoitteena on tehostaa resurssien perille toimittamista, karsia paperityötä, vähentää byrokratian hintaa ja saavuttaa budjetin parempi riittävyys, edistää kansalaisten organisoitumista, kehittää yhteistyötä keskinäisen edun hyväksi, ja kannustaa tyttöjen, poikien ja nuorten osallistumista päätöksentekoon. Toisaalta sen soveltamisen seurauksena paikallistaloudet aktivoidaan uudelleen antamalla resursseja suoraan yhteisöihin ja rohkaistaan ​​isien ja äitien toimeliasta osallistumista lastensa koulutukseen, mikä on puolestaan elävä ja konkreettinen esimerkki osallistavan demokratian ulottuvuuksista uusille sukupolville. Tällä hetkellä yli 68 700 koulua on mukana ohjelmassa, mikä useimmissa tapauksissa parantaa luokkahuoneita, ulkotiloja, käymälöitä tai turvallisuusolosuhteita. Kuusivuotisen toimikautensa loppuun mennessä presidentti Andrés Manuel López Obrador aikoo taata kaikille Meksikon 180 000 peruskoululle riittävät ylläpitoresurssit La Escuela es Nuestra -ohjelman avulla. Kaiken kaikkiaan julkisia koululaitoksia on noin 200 000, kun mukaan lasketaan lukiot. Vuonna 2022 koulujen yhteisöllinen kunnostusohjelmaa laajenee tavoitteensa mukaisesti 70 000 uuteen oppilaitokseen.

Meksikon hallituksen toimet ulottuvat maan syrjäisimpiin kolkkiin, kuten kuntakeskuksien teiden päällystysohjelma (Programa de Pavimentación de Caminos a Cabeceras Municipales) osoittaa päätavoitteineen: parantaa saavutettavuutta, käyttää paikallista työvoimaa, vahvistaa paikallista taloutta. Ohjelma on aloittanut toimintansa Oaxacan osavaltiossa vuonna 2019, jossa on 570 kuntaa, joista noin 280:ssä ei ole päällystettyjä teitä. Resurssit ohjataan suoraan kunkin alkuperäiskansojen kunnan niin sanottujen käytänteiden ja vakiintuneiden tapojen viranomaisille (usos y costumbres), mikä jatkaa tequion tai yhteisöllisen työn kunniakasta perinnettä ja kunnioittaa alueellista itsehallintoa. Paikalliset saavat myös teknistä neuvontaa tieurakoiden toteuttamiseen, joissa käytetään paksua kivillä vahvistettua sementtiä, joka antaa niille käsityönä tehdyn ilmeen, mutta takaa myös kestävän, laadukkaan lopputuloksen. Tähän mennessä on aloitettu yli 140 maaseututietyötä, joista yli puolet on pandemian aiheuttamista viiveistäkin huolimatta saatu päätökseensä, joten ihmisten yhdistämiseksi on rakennettu yli tuhat kilometriä tärkeitä yhdyskuntateitä maaseudun väen kytkemiseksi kaupan, palvelujen ja muiden paikkakuntien kanssa. Vuoteen 2024 mennessä tavoitteena on päällystää kaikki Oaxacan maaseututiet, joilta puuttuu vakaa kulkuyhteys ja tähän päästään paikallisen työvoiman intensiivisen käytön ansiosta. Vuonna 2022 aloitetaan ensimmäiset maaseudun tiehankkeet Guerreron osavaltiossa.

Muista sosiaalisista ohjelmista voidaan mainita kalastajia tukeva Bienpesca, jonka edunsaajien määrä ylitti 200 000 vuonna 2021. Omatoimisille kalastajille maksetaan kertaluonteinen vuosiavustus tuotannollisen toiminnan tukemiseksi. Toisaalta 278 000 saa työssä käyvien, työtä etsivien ja opiskelevien yksihuoltajaäitien avustusta (Apoyo para el Bienestar de las Niñas y Niños, Hijos de Madres Trabajadoras), joka keskittyy sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen ja 1−4-vuotiaiden lasten elämänlaadun parantamiseen etenkin alkuperäiskansojen asuttamilla alueilla. Hyvinvointimarkkinat (Tianguis del Bienestar) on vuoden 2021 toisella puolikkaalla alkanut ohjelma, joka jakaa valtion takavarikoimia tavaroita, vaatteita, kankaita, tarvikkeita ja työkaluja sekä leluja ilmaiseksi. Näin valtio säästää varastointikuluissa ja pystyy lahjoittamaan uusia sekä käyttämättömiä kulutushyödykkeitä niitä eniten tarvitseville. Tähän mennessä ohjelma on operoinut 32 Guerreron, Oaxacan ja Veracruzin köyhimmässä kunnassa. Seuraavaksi lahjoitukset laajenevat myös Chiapasiin. Eniten apu on vietyä perille Guerreroon, jossa 14 kunnassa on autettu yli 58 000 perhettä lähes kolmella miljoonalla hyödykkeellä. Kaiken kaikkiaan ohjelma on saavuttanut tähän mennessä 91 210 perhettä ja jakanut arkipäivän aineellista apua yli 3,6 miljoonan esineen verran. Energia-alan hintojen kohtuullistamiseksi on luotu hintasäätelyohjelma ja aloitettu uuden valtiollisen kaasuyhtiö Gas Bienestarin toiminta.

Kaiken kaikkiaan edunsaajia on jo vähintään 23 miljoonaa, mikä tarkoittaa ainakin yhden tukimuodon, kuten stipendien, eläkkeiden tai maatalouden tukien kohdistumista noin 65 prosenttiin kotitalouksista. Sosiaaliturvaan, joka ei tällä tavalla laskettuna pidä sisällään kaikkia tuotannollisia tukia, käytetään vuonna 2022 445,5 miljardia pesoa tai lähes 19,25 miljardia euroa, mikä merkitsee 30 prosentin lisäpanostusta vuoteen 2021 verrattuna. Pelkästään eläkkeissä reaalitason kasvua on budjetoitu alkavalle vuodelle 69,2 prosentin verran. Lannoiteohjelmaan tehdään niin ikään kattava 162,2 ja vammaisten oikeuksien tukemiseen taas 16,3 ja koulujen korjaamiseenkin 9,6 prosentin korotus vuodelle 2022. Kun sosiaalisten ja tuotannollisten sekä julkisten tilojen parantamiseen tähtäävien ohjelmien yhteisvaikutusta pohditaan, voidaan siihen hyvä syyllä summata myös hallituksen työllistämis- ja palkkapolitiikka sekä mittavien infrastruktuurihankkeiden myönteinen kertyvä yhteisvaikutus kansalliseen talouteen.

Uuden uljaan sosiaalipolitiikan sydämenä on sykkivä uusi valtiollinen pankkilaitos Banco del Bienestar – El banco de los mexicanos, jonka 2 744 konttoria tulevat palvelemaan etenkin hyvinvointiohjelmien edunsaajia, vaikka ne edistävät rahoituksellista integraatiota laajemminkin tarjoten kaikille halukkaille pankkipalvelut, siellä missä niiden saatavuus on ollut olematonta. Meksikossa on 2 471 kuntaa, joihin kuuluu myös noin 170 000 alle 500 asukkaan taajamaa tai kylää. Näiden haja-asutusalueiden väestö on noin kymmenen miljoonaa. Heinäkuussa 2019 perustettu Hyvinvointipankki vastaa tarpeeseen kanavoida tuet suoraan pankkitileille ilman tukien ehdollistamiseen ja korruptioon altistavia välikäsiä. Koska syrjäisimmillä seuduilla ei ole juuri tähän mennessä ollut pankkeja, on kaikki niiden asukkaiden tuet pitänyt maksaa käteisellä, joka on vaatinut valtiolta isoja ponnisteluja. Samalla lailla kuin käynnissä on internetin ulottaminen halki koko laajan maan, on pankkikonttorien läsnäolo välttämättömyys, jotta tuet voidaan maksaa suoraan pankkitileille eikä edunsaajienkaan tarvitse enää matkustaa lähimpään maksupisteeseen tai pankkiin uhraten näihin kuluihin osan tuloistaan ja ajastaan.

Pankkien maa-alueet on pyritty saamaan lahjoituksina kultakin kunnalta. Rakennusvaihe kärsi pandemiasta, sillä pankkiautomaattien ja muun tarvittavan laitteiston, myös Internet para Todos -ohjelman teknologian, saannin suhteen koettiin monenlaisia vaikeuksia. Kaikkien konttorien on määrä olla toiminnassa viimeistään vuoden 2023 alkupuolella. Esimerkiksi 3.2.2022 avattiin yhtäaikaisesti 250 valtiollista pankkikonttoria. Pankeista jo 1 261 on saatu valmiiksi. Rakennuttamisesta ovat vastanneet Meksikon armeijan insinöörit, vaikka työvoimatarvetta ovat täydentäneet siviilit. Kunkin toimipisteen hintalapuksi on muodostunut noin kuusi miljoonaa pesoa tai 259 300 euroa. Pankkien toiminta lepää paikallisten toimijoiden harteilla. Esimerkiksi alkuperäiskansojen yhteisöissä henkilökunnan on osattava paikallista kieltä sekä tunnettava alueensa kulttuuria. Pankkien rooli hallituksen ja kansan kohtaamispisteinä tarkoittaa myös sitä, että niiden neuvostot koordinoivat kaikkien sosiaalisten ohjelmien toimintaa kyseisessä paikallisyhteisössä. Neljättä muutosaaltoa, 4T:tä kuvaavat rehellisyys ja vahva tuloja tasaava valtio.

Vaikka olen tuonut esiin erinäisiä lukuja, jotka puoltavat Meksikon kehitystä ja hyvinvointia, nykyisen hallituksen toimien kauaskantoiset vaikutukset yltävät pitkälle 2020-luvun loppuun ja 2030-luvun alkuun. Ennen kaikkea ne ovat alku uudenlaiselle politiikalle, jota eivät kuvaa harvojen etuoikeudet, korruptio, väkivalta ja kaikenlaiset laittomuudet tai irvokas teeskentely. Nyt Meksikossa luodaan todellista demokratiaa, oikeusvaltiota ja politiikkaa, jonka keskiössä ovat tavalliset kansalaiset ja heidän tarpeensa. Korruptio ja rankaisemattomuus ovat jäämässä taakse, samalla kun niin yleinen hurskas tekopyhyys siivotaan pois politiikasta läpinäkyvyyden, vuoropuhelun ja yhteistyön tieltä. Niin sanotusta ”täydellisestä diktatuurista” ja uusliberaalista talousmallista on kuljettu kolmen intensiivisen vuoden verran kohden orastavaa hyvinvointivaltiota ja osallistuvaa demokratiaa, jossa kaikille suodaan perustavanlaatuiset oikeudet ja vapaudet.

Talouden lupaavat luvut

Presidentti López Obradorin kaudella Meksikon pörssissä (Bolsa Mexicana de Valores) on koettu 27,7 prosentin arvonnousu. Joulukuun 2021 tietojen mukaisen presidenttikauden aikana peso on heikentynyt suhteessa dollariin vain 0,8 prosenttia, kun Venäjän rupla on taantunut 11,5, Perun valuutta Sol 18,3, Kolumbian peso 26,2, Chilen peso 26,7 ja Brasilian Real 44,2 prosenttia. Uusliberaalin kauden presidenttien kolmen ensimmäisen vuoden ja yhden kuukauden arvonlasku tai devalvaatio suhteessa dollariin vuosien 2000–2015 välillä oli: 17,5 – 19,2 ja 39,6 edellisen presidenttikauden puolivälissä. 0,8 ei siis ole huono lukema huomioon ottaen pandemia ja sen mukanaan tuoma talouskriisi. Miguel de la Madridin lopettaessa presidenttikautensa marraskuun viimeisenä päivänä 1988 dollarilla sai 1,76 pesoa. Kun Enrique Peña Nieto luopui vallasta marraskuun 2018 lopussa yhdellä dollarilla sai 20,37 pesoa. Vuoden 2021 lopussa peson arvo oli 20,53 suhteessa dollariin. Tammikuun 2022 loppuun mennessä peson arvo koki pienen kolauksen ja laski 0,5 prosenttia suhteessa dollariin asettuen 1,3 prosenttiyksikön verran miinukselle verrattuna nykyhallituksen alkuun, mikä tarkoittaa 20,64 peson tasoa. Kansallinen valuutta on kuitenkin nykyisin vakaa, varsinkin jos sen arvoa vertaa Miguel De la Madridin hallituksen 37 kuukauteen vuosina 1982−1986, jolloin devalvaatio oli 710,4 prosenttia ja Ernesto Zedillon hallituksen 37 kuukauteen vuosina 1994−1998, jolloin arvonlaskua kertyi 145,6 prosenttiyksikköä.

Tammikuun 21. päivänä alkanutta vuotta Meksikon kansainväliset valuuttavarannot olivat likimain 202 miljardia dollaria tai 176,4 miljardia euroa, mikä merkitsi 16,2 prosentin nousua suhteessa edellisen hallituksen marraskuun 2018 viimeisen päivän saldoon, joka oli 173,8 miljardia dollaria. Viime vuoden syyskuun kolmantena päivänä nämä Meksikon pankin (Banco de México) hallinnoimat varannot ehtivät käydä kaikkien aikojen ennätyslukemissa eli 205,6 miljardia dollaria. Mitä taas tulen raakaöljyn hintaan, niin se oli 53,14 dollaria tynnyriltä edellisen hallituksen viimeisenä päivänä vallassa. Nykyisin öljytynnyrin hinta seilaa 83,11 dollarin tasolla, mikä tarkoittaa 56,4 prosentin nousua. Enää Meksikon valtion talouden tila ei ole kovin riippuvainen raakaöljyn myynnistä. Esimerkiksi vuonna 2020 öljy toi valtionkassaan vain 11,3 prosenttia kaikista tuloista. Vuonna 2021 tulojen arvioiden puolestaan olleen 16,6 prosenttia kokonaisuudesta tai 979 miljardia pesoa, mikä tekee euroissa 42,3 miljardia. Valtion oma öljy-yhtiö Pemex on kuitenkin yhä maan tärkein yhteisomistuksessa oleva yritys.

Meksiko on perinteisesti ollut alhaisen verotuksen maa, sillä valtion tarvetta verottaa ovat korvanneet etenkin öljyteollisuuden tuotot. Uusliberaalilla kaudella tavalliseen kansaan kohdistuvaa verotusta kiristettiin, esimerkiksi arvonlisävero nousi kymmenestä 16 prosenttiin, mutta rikkaiden ja suurimpien yritysten verotus oli olematonta. Tavanomaisesti kaikkein varakkaimpien yritysten ja yksityishenkilöiden verot anteeksi annettiin lähes kokonaan. Tällä presidenttikaudella ei ole luotu uusia veroja, mutta verojen anteeksiantamisesta on tehty laitonta ja koko valtion taloudelle haitallinen käytäntö on lakkautettu. Sen sijaan huomio on kiinnitetty nykyisten verojen entistä tehokkaampaan keräämiseen ja tässä on myös onnistettu. Muutamat suurimmat yritykset kuten espanjalaispankki BBVA, Coca-Cola FEMSA ja Walmart sekä telealan yritys América Móvil ja kaivosyhtiö Minera Fresnillo ovat maksaneet hallituksen vaivannäön vuoksi valtiolle vihdoin miljardiluokan verorästejään. Vuonna 2019 Meksikon verotuksen kertymä suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 16,5 prosenttia, kun OECD-maiden keskiarvo oli 33,8 prosenttia. Myös esimerkiksi Brasilian verotusaste on samaa luokkaa, 33,1. Veroaste, joka kuvaa verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen suhdetta bruttokansantuotteeseen oli Suomessa Findikaattorin syyskuun 2021 tietojen mukaan 42,1 prosenttia. Suomen verotusaste muistuttaa mielenkiintoisesti Kuuban vuoden 2019 lukemia, jotka olivat tasan 42 prosenttia. Latinalaisen Amerikan ja Karibian verotuksen keskiarvo suhteessa bkt:hen oli alueellisen talouskomission Cepalin mukaan 22,9 prosenttia vuonna 2019.

Valtion verotuloissa ei ole koettu heilahduksia alaspäin edes pandemiaolosuhteissa. Vuonna 2021 tammikuun ensimmäisestä joulukuun viimeiseen päivään laskettuna verokertymänä valtionkassaan saatiin lähes 3,6 tuhatta miljardia tai biljoonaa pesoa tai melkein 154 miljardia euroa, joka tarkoitti 1,1 prosentin reaalitason nousua edelliseen vuoteen. Ei-verotukselliset tulot sen sijaan laskivat 772 miljardista pesosta 722 miljardiin. Kaiken kaikkiaan valtion tulot olivat 4,1 biljoonaa vuonna 2020 ja 2021 ne olivat lähes 4,3 biljoonaa tai 185 miljardia euroa. Kuten sanottua, varsinaiset verotulot kasvoivat 3,3 biljoonasta pesosta melkein 3,6 biljoonaan. Kertyneet verotulot ylittivät valtion budjetin (Ley de Ingresos de la Federación) ohjelmoidun kehyksen 0,8 prosenttiyksiköllä.

Kolmen edellisen hallituksen aikana valtion bruttokansantuotteessa mitattava velka kasvoi kolmen ensimmäisen vuoden aikana 36,4 – 90,8 – 52,4 prosenttia. Vaikka nykyisellä hallituskaudella ei ole otettu varsinaisesti uutta velkaa, vaikutti vuonna 2020 koettu bkt:n supistuminen siihen, että velkataakka on kasvanut 21,4 prosenttia. Vuonna 2021 velka kääntyi uudelleen laskuun. Vuoden 2021 lopussa Meksikon valtionvelka oli 50,2 prosenttia suhteessa bkt:hen, mikä merkitsi 1,5 prosenttiyksikön laskua vuoteen 2020 verrattuna. G20-maiden keskimääräinen velkataakka on 74,5 prosenttia. Pandemian aiheuttaman talouskriisin vuoksi esimerkiksi Japani velkaantui vuodesta 2019 vuoteen 2021 yhteensä 20,7 ja Italiakin 20,1 prosenttia lisää. Kyseessä ovat kaksi maata, joiden velka-aste on yli 150 prosentin tasolla. Espanjalle korotusta tuli puolestaan 22,3, Iso-Britannialle 21,9 ja Yhdysvalloille 18,9 prosenttiyksikköä. Meksiko ei ottanut lainkaan varsinaista velkaa, mutta talouden heilahtelu lisäsi velkaa 6,6 prosentilla, mutta esimerkiksi Saksa velkaantui yli puolet vauhdikkaammin eli 13,6 prosenttia. Valtiokonttorin tietojen mukaan Suomen valtionvelka vuoden 2021 lopussa oli puolestaan 55,6 prosenttia suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. 2019 se oli sen sijaan 44,2, joten velka-aste koki 11,4 prosentin nousun kahden vuoden aikana. Vuonna 2021 Meksikon talous kasvoi tasan viisi prosenttia. Meksikon suurimman kauppakumppanin Yhdysvaltojen talous kasvoi vastaavasti 5,7 prosenttia. Vuonna 2020 Latinalaisen Amerikan pohjoisimman maan bkt oli 8,2 prosentin verran miinuksella. Suomessa bkt:n pudotus vuonna 2020 oli 2,9 prosenttiyksikköä ja kasvun on arvioitu olleen 2,6 prosentin tasolla 2021.

Inflaatio oli 7,37 marraskuun 2021 lopussa, johtuen muun muassa Yhdysvaltojen koronakriisin elvytyksen mittavista tukipaketeista ja merirahdin kallistumisesta sekä globaalin kysynnän kasvusta suhteessa riittämättömään tuotantokapasiteettiin. Brasiliassa vastaava luku oli 10,74 ja Venäjällä 8,40, Yhdysvalloissa 6,81 ja Chilessä 6,70, sekä Saksassakin 5,20 prosenttia. Inflaatio kävi vuoden huippulukemissa Meksikossa juuri marraskuussa. Kehitys jatkui samansuuntaisena joulukuussa 2021, esimerkiksi Yhdysvaltojen inflaatio nousi tasan seitsemään ja Chilen 7,17 prosenttiin, kun taas Brasilian lukemat laskivat 10,06:teen ja Meksikonkin hitusen verran 7,35 prosenttiin.

Ennen pandemian alkua helmikuussa 2020 Meksikossa oli 20,6 miljoonaa virallisen sektorin työpaikkaa. Pandemia vei pahimmillaan 1,1 miljoonan työt, mutta marraskuussa 2021 Meksikon sosiaaliturvainstituuttiin (IMSS) rekisteröityjen työpaikkojen määrä nousi uuteen ennätykseensä ja ylsi yli 20,9 miljoonaan. Tammikuussa 2022 Meksikossa sen sijaan luotiin 142 271 uutta työpaikkaa, mikä on lajissaan suurin luku sitten vuoden 1999, joka on näkemäni tilastoinnin ensimmäisen vuosi. Juuri silloin alkoi tarkempi kuukausittainen tilastointi. Viimeisen 23 vuoden aikana yli sadantuhannen tammikuussa luodun työpaikan on päästy aiemmin vain viidesti ja edellinen ennätysluku 128 983 löytyy vuodelta 2000. Vuoden 2021 tammikuussa uusia työpaikkoja syntyi 47 919, lähes 95 000 vähemmän.

Suorat ulkomaiset sijoitukset (Foreign Direct Investments – FDI − Inversión Extranjera Directa – IED) olivat vuonna 2019 vajaat 26,1 miljardia dollaria, vuonna 2020 taas 23,5 miljardia ja 2021 puolestaan 24,8 miljardia. Vuosien 2019 ja 2021 luvut ovat historian korkeimpia ja ne on ylitetty vain 2013, jolloin olutalan jättiläisen Grupo Modelon myynti muodosti noin puolet koko 28,2 miljardin dollarin investoinneista ja ilman sitä lukemat olisivat olleet käytännössä samalla tasolla kuin 2014, jolloin päästiin 15,3 miljardin euron lukemiin. Vasemmistohallitus on joutunut kohtamaan koronakriisin kaikkine sosiaalisine ja taloudellisine seurauksineen, mutta sen valtaan nouseminen ei ole tyrehdyttänyt talouden mittareita. Päinvastoin sen irtaantuminen uusliberalismista on tuonut talouteen uutta virtaa muun muassa aktivoimalla sisämarkkinoita ja lisäämällä kansalaisten kulutusvoimaa. Koska korruptio ei vääristä enää yritysten välistä kilpailua, samojen olosuhteiden luominen kaikille taloudellisille toimijoille vakauttaa koko järjestelmää, mikä heijastuu myös ulkomaisten sijoittajien kiinnostukseen. Koska Meksiko on maailman suurimman talouden tärkein kauppakumppani ja uusi kolmen Pohjois-Amerikan valtion vapaakauppasopimus (T-MEC − USMCA – CUSMA) astui voimaan 1.7.2020, luontaisesti Meksiko on pitkälle kehittyneenä taloutena ja OECD-maana yksi kymmenestä eniten ulkomaisia investointeja houkuttelevista maista maailmassa.

Yhdysvalloista Meksikoon suuntautuvat rahalähetykset ovat myös yksi keskeisistä talouden mittareista. Vuoden 2020 lopussa yllettiin 40,6 miljardiin dollariin, mutta vuoden 2021 uusi ennätys 51,6 miljardia dollaria – missä kasvua oli peräti 27,1 prosenttia − ei ole enää kovin kaukana esimerkiksi koko Suomen valtion vuosibudjetista. Suomen hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2022 oli 64,8 miljardia euroa, jossa alijäämää on ainakin 6,9 miljardia, sillä valtion tulojen arvioidaan jäävän 57,9 miljardiin euroon. Siirtolaisten rahalähetykset kohdistuvat noin kymmenelle miljoonalle perheelle ja niiden keskimääräinen summa yltää 350 dollariin kuukaudessa.

Minimipalkan taso laski vuosina 1989–1996, sen jälkeen se oli käytännössä reaalitasolla täysin jäissä lukuun ottamatta vuosia 1997 ja 2016–2018, jolloin siihen tehtiin noin neljän prosentin korotukset inflaation yläpuolella. Kaiken kaikkiaan vähimmäispalkka menetti ostovoimastaan noin 70 prosenttia uusliberaalin politiikan 1982–2018 aikakaudella. Tällä presidenttikaudella minimipalkka on kohentunut keskimäärin 13,25 prosenttia vuodessa, yhteensä jo 53 prosenttia reaalitasolla eli inflaation vaikutus huomioiden. Ostovoima on noussut tähän mennessä 64,2 prosenttia joulukuun 2018 tasosta. Vuodelle 2022 tehtiin jälleen 22 prosentin korotus. Kyse on täysin uudenlaisesta palkkapolitiikasta. Pohjoisrajalla palkkoja on nostettu vielä tätäkin reippaammin, sillä niihin tehtiin 50 prosentin tasokorotus vuodelle 2019.

Säästöjä Meksikon perinteisesti ylimitoitetuista hallintokulutuista on saatu monesta kohtaa: entisten presidenttien eläkkeet ja yksityinen terveydenhuolto on lakkautettu, presidentin aiempi 8 000 hengen turvajoukko on yhdistetty armeijaan, presidentti on laskenut palkkaansa 60 prosenttia, niin ikään korkeimpien virkamiesten palkkoja on kohtuullistettu 25 prosenttia alaspäin. Yksi selvä esimerkki saaduista tarpeellisista ja moraalisesti välttämättömistä säästöistä ovat presidentinkanslian kulut. Edellisen presidentin viimeisenä vuonna 2018 kuluiksi oli budjetoitu noin 1,8 miljardia pesoa, vaikka lopulliset toteutuneet ja budjetin ylittäneet kulut olivat lähes 3,7 miljardia. López Obradorin aikakaudella näihin kuluihin on tullut selvä pudotus. 2019 varoja budjetoitiin 1,6 miljardia, mutta niistä vain 700 miljoonaa käytettiin. 2020 budjettiin merkittiin 900 miljoonaa, mutta presidentti käytti näistä varoista vain hieman yli 500 miljoonaa pesoa tai 21,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2021 800 miljoonan budjetista, niin ikään, käytettiin vain noin 500 miljoonaa. Kulurakenne on saatu supistettua seitsemäsosaan aiemmasta luksustasostaan. Pelkästään sillä summalla, mitä yhden presidentin oman lentokoneen internetkulut maksoivat yhden ainoan Etelä-Amerikan edestakaisen lennon aikana – siis tarkalleen seitsemän miljoonaa pesoa tai 302 500 euroa – presidentti López Obrador voi lentää yli sata kertaa kaupallisilla lennoillaan yhden vuoden ajan. Aikanaan presidentinkanslia ja hallitus maksoivat lahjusrahaa kymmenille medioille, mutta nykyhallitus ei enää käytä varoja medioiden myötämielisyyden hankkimiseen.

Turvallisuustilanne on parantunut

Kun nykyinen hallitus aloitti vallassa joulukuussa 2018, Meksikossa raportointiin tuossa kuussa 9 062 rikosta, mutta joulukuussa 2021 vastaava rikosten määrä oli saatu vähennettyä 6 135:teen, mikä tarkoittaa 32,3 prosentin laskua. Hallituspuolue Morenan hallinnoimassa pääkaupungissa pahimmat rikokset (de alto impacto) laskivat tammi−kesäkuun 2019 25 525:sta vuoden 2021 tammi−kesäkuun 13 974:ään, mikä merkitsi 45,3 prosenttiyksikön parannusta. Autovarkaudet laskivat niin ikään 29,4 prosenttia, kun vertaillaan vuoden 2019 yhdentoista ensimmäisen kuukauden lukuja vuoden 2021 vastaaviin lukuihin. Kidnappauksien uhreja oli joulukuussa 2021 yhteensä 71,8 prosenttia vähemmän kuin tammikuussa 2019. Öljyvarkauksissa on puolestaan nähty 93,2 prosentin pudotus joulukuuhun 2018 nähden. 74 tynnyristä per päivä on päästy vain viiteen, mikä on tuonut valtion kassaan tähän mennessä 187,5 miljardin peson tai 8,1 miljardin euron säästöt. Taloudellinen tiedusteluyksikkö (Unidad de Inteligencia Financiera) on sulkenut kolmen vuoden aikana 36 744 tiliä, mikä tarkoittaa 13,4 miljardin peson tai 0,58 miljardin euron varoja, jotka ovat heikentäneet osaltaan sekä valkokaularikollisten että järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvaltaa. Toisin sanoen vuosien 2015–2021 tuloksista laittomien rahavirtojen seulomiseksi peräti 92,7 prosenttia on saavutettu nykyhallinnon kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Ryöstöissä tehdyt rikokset ovat vähentyneet 25,3 prosenttia. Autovarkaudet ovat laskeneet 39,3 ja kidnappaukset 44,8 prosentin verran. Murhissa koettiin vuosittain jatkuvaa kasvua. 2006 alkoi simuloitu tai näytelty huumesota, joka tarkoitti liittoutumista poliitikkojen ja huumekartellien kesken, mistä selkeimpänä osoituksena on entisen turvallisuusministeri Gernaro García Lunan (2006–2012) pidätys Yhdysvalloissa. Myös useita García Lunan yhteistyökumppaneita on pidätetty sekä Meksikossa että Yhdysvalloissa. Häntä syytetään huumekaupasta ja huumekartellien kanssa vehkeilystä. Käytännössä hän ajoi Sinaloan kartellin etuja halki koko maan sievoisia lahjussummia vastaan. Vielä vuosina 2016 ja 2017 murhat jatkoivat kasvuaan 26,1 ja 28,1 prosentin tahdilla. Sen jälkeen kun nykyinen hallitus aloitti toimikautensa 1.12.2018 ja muutti turvallisuusstrategian luomalla uuden kansalliskaartin, panostamalla kaikkien viranomaisten pysyvään keskinäiseen koordinointiin ja tiedusteluun, puuttumalla väkivallan taustasyihin ja takaamalla ihmisoikeuksien kunnioittamisen, taittui tuo synkkä kasvu 2,8 prosenttiin vuonna 2019. Vuosina 2020 ja 2021 luvut alkoivat kääntyä laskuun 0,4 ja 3,6 prosentin verran.

Vuoden 2021 aikana Meksikossa tehtiin yhä 33 308 murhaa, vaikka – kuten sanottua –uhrien määrä laski 3,6 prosenttia edellisestä vuodesta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että 50,1 prosenttia näistä valitettavista rikoksista sijoittuu kuuteen osavaltioon: Guanajuato, Baja California, Michoacán, Estado de México, Chihuahua, Jalisco. Sen sijaan toisissa kuudessa osavaltiossa Yucatánissa, Baja California Surissa, Aguascalientesissa, Campechessa, Tlaxcalassa ja Coahuilassa murhia esiintyi varsin vähän. Kaikissa paitsi yhdessä osavaltioissa on hallinnut se sama oikeisto (PRI—PAN—PRD—MC), joka kritisoi presidentin turvallisuuspolitiikkaa, vaikka eniten rikollisuutta esiintyy juuri sen itsensä hallinnoimissa osavaltioissa. Vain Baja Californiassa hallituspuolue Morena on ollut vallassa vuodessa 2018 lähtien. Vuoden 2021 loppupuolella Michoacánin uutena kuvernöörinä aloitti hallituspuolue Morenan Alfredo Ramírez Bedolla, joka joutui ensitöikseen selvittämään PRD-puolueen kuvernöörin jälkeensä jättämän vakavan velka-, lakko- ja turvallisuuskriisin. Meksikossa on 32 osavaltiota, joten turvallisuusongelmien voi hyvällä syyllä sanoa rajoittuvan viidesosaan maata, vaikka käytännössä ongelmat rajoittuvat näissäkin osavaltioissa vain tietyille alueille.

Meksikon synkkä murhaluku on osattava suhteuttaa 126 miljoonan asukkaan olosuhteisiin eikä sitä voi tarkastella kuivana lukuna. Ehdoton enemmistö murhista sijoittuu järjestäytyneen rikollisuuden keskinäisten välien selvittelyjen olosuhteisiin. Suomessa on noin 25 kertaa vähemmän väestöä kuin Meksikossa, joten näin pyöreästi laskettuna Pohjois-Amerikan eteläisimmän maan Pohjoismaiden itäisimpään maahan suhteutettu murhaluku olisi 1 332. Suomessa tehdään vuositasolla vajaat sata murhaa ja tappoa, joten Meksiko on näin ajateltuna 13 kertaa suurempien murhatilastojen maa. Kolumbiassa sen sijaan tapahtui vuonna 2021 13 700 murhaa, mikä merkitsi 13 prosentin kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Luku oli synkin seitsemään vuoteen. Koska Kolumbian 50,1 miljoonaan väestö on 2,5 kertaa Meksikoa pienempi, on sen murhaluku 126 miljoonaan henkeen suhteutettuna noin 34 250, siis tuhat murhaa Meksikon yläpuolella. Venezuelassa taas tehtiin (Observatorio Venezolano de Violencia – OVV) 3 100 murhaa vuonna 2021. Venezuelan 28,4 miljoonan väestö mahtuu 4,4 kertaa Meksikon väestöön, joten sama suhteellinen luku olisi 13 753 eli 2,4 kertaa Meksikon tasoa vähäisempi.

Naismurhat laskivat marraskuun 2020 luvuista marraskuun 2021 lukemiin verrattuna 19,3 prosenttia. Marraskuussa 2021 päästiin naismurhissa koko hallituskauden alimpiin lukuihin. Ennen nykyistä hallitusta naismurhien määrittely ja tilastointi oli epätarkkaa. Nyt kun näiden sukupuolisen väkivallan muotojen kriteerit ovat tarkentuneet, tuotti se luonnollisesti pahemman näköisiä, mutta paremmin todellisuutta vastaavia lukuja, joita oppositio on hämärän matematiikan välityksellä pyrkinyt käyttämään poliittisena lyömäaseena. Kuitenkaan yksikään aiempi hallitus ei ole suhtautunut naismurhien ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen yhtä vakavasti kuin López Obradorin vasemmistohallitus, ei toimien eikä rahoituksen tasolla.

Turvallisuusstrategian tuloksista voidaan antaa erinäisiä esimerkkejä. Zacatecasin osavaltiossa koettiin 53 prosentin kasvu murhatilastoissa vuodesta 2020 vuoteen 2021, 960:stä 1 468:ksaan, mutta erityinen turvatoimien tehostaminen on kääntänyt luvut laskuun. Marraskuun 141 murhaa kuitenkin laskivat 78 tasolle joulukuussa 2021, mikä merkitsi 45 prosentin pudotusta. Strategian uudessa vaiheessa kiinnitetään erityistä huomiota väkivaltaisimpiin osavaltoihin ja 50 eniten rikoksia omaavaan kaupunkiin.

Kun hallituksen toimia vertaillaan edellisen hallituksen kolmeen viimeiseen vuoteen (1.1.2016-30.11.2018 versus 1.12.2018-16.12.2021), on fentanyylia kyetty takavarikoimaan 525 prosenttia enemmän, mikä on merkinnyt 1,4 miljardin dollarin menetyksiä järjestäytyneelle rikollisuudelle. Takavarikoiduissa autoissa kasvua on nähty 180 ja aseissakin 80 prosenttia. Pidätettyjen määrässä sen sijaan on menty ylöspäin 194 prosenttia: 21 548 versus 63 379. Ensisijaisten rikollisten pidätyksissä on taas edistytty 522:sta 1 078:ksaan, mikä on 106 prosenttia enemmän. Takavarikoiduissa rahavirroissa on koettu 620 prosentin kasvu kansallisen valuutan suhteen ja dollareissakin on nähty 282 prosentin nousu.

Ympäristösuojelun syyttäjäviraston, ympäristöministeriön, merivoimien ja kansalliskaartin yhteistyö tuotti vuoden 2021 aikana yli 925 000 kuutiometrin takavarikoinnin laittomista hakkuista johtuen. Aiemmin tähän ympäristörikokseen ei puututtu lainkaan, vallitsi rankaisemattomuus ja tilastot näyttivät nollaa. Kyse on tullilaitoksissa tehdyistä halutuimpiin puulajikkeisiin, kuten kaobaan, kohdistetuista laittomista vientiyrityksistä.

Kun vertaillaan niin sanottua kuolleisuusindeksiä, joka huomioi kuolleiden, haavoittuneiden ja pidätyksien välistä suhdetta, voidaan todeta, että vuosina 2006–2012 ja 2012–2018 kuolleiden suhde haavoitettuihin ja pidätettyihin oli 266 ja 205 yksikköä miinuksella. Tämä tarkoittaa liiallista voimankäyttöä, joka näkyy vältettävissä olleissa kuolemantapauksissa. Nyt kyseisen indeksi on ollut hallinnon kolmen ensimmäisen vuoden aikana 497 tapauksen verran plussalla. Tähän lukuun päästään, kun kuolleiden määrästä (744) vähennetään haavoittuneiden (155) ja pidätettyjen (1086) määrä. Toisaalta asevoimiin kohdistuneiden hyökkäyksien kokonaismäärä on nykyisin vain noin kolmannes siitä, mitä se oli vuonna 2011. Kuolleiden määrä sen sijaan on vain seitsemäs vuoden 2011 tasosta. Kansallisen ihmisoikeuskomitean (CNDH) suositukset olivat kahden edellisen hallinnon kolmen ensimmäisen vuoden aikana 57 (2006–2009) ja 20 (2012–2015), mutta vuosina 2018–2021 valituksia on tullut vain kuusi kappaletta.

Turvallisuusstrategian peruspilarit ovat instituutioiden välinen jatkuva koordinointi, tiedusteluresurssien laaja käyttö, ihmisoikeuksien ehdoton kunnioittaminen, virkavallan laadukas koulutus, sosiaalisten ohjelmien rauhoittava vaikutus väkivallan ja rikollisen toiminnan taustasyihin, voimankäytön tarkka rajoittaminen, kansalliskaartin tarpeellinen perustaminen ja sen pysyvä läsnäolo 266 alueella halki suuren maan, asevoimien lisääntynyt osallistuminen kansallisen turvallisuuden takaamiseen, ja niin edelleen. Presidentti johtaa henkilökohtaisesti joka arkipäivä aamukuudesta aamuseitsemään pidettävää turvallisuuskabinettia. Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan voi suoraan ratkaista presidentinkansliasta tai liittovaltion tasolta käsin, koska muutoksen tulee lävistää myös kaksi itsehallinnollista rakennetta eli ennen kaikkea osavaltioiden poliisit ja oikeuslaitokset sekä kuntatason lainturvaajat.

Siinä missä niin sanottu liittovaltion poliisi (Policía Federal) ei omannut omia kasarmeja eikä sen riveissä ollut kuin suurin piirtein 10 000 operatiivista poliisia ja toiset 30 000 hallinnon työntekijää, on kansalliskaarti (Guardía Nacional) saavuttanut vajaassa kolmessa vuodessa 100 000 miehen ja naisen vahvuuden sekä perustanut yli 180 kasarmia, jotka Meksikon armeijan insinöörit ovat rakennuttaneet. Hallituskauden loppuun mennessä alueellisia kasarmeja tullaan luomaan 500 kappaletta. Siinä missä puolustusvoimat (Secretaría de la Defensa Nacional) ja merijalkaväki (Secretaría de Marina) eivät voineet varsinaisesti osallistua sisäisen turvallisuuden tehtäviin aiemmin, nykyisin niiden rooli ei rajoitu pelkkään ulkoisen uhan torjuntaan, vaan ne vastaavat suoraan usein sisäisen turvallisuuden tehtävistä siirtolaisvalvonnasta aina rauhanturvaamiseen, muihin vastuualueisiin lukeutuvat strategisten kohteiden vahtiminen, meri- ja tullivalvonta, osa ympäristösuojelusta, osa lääke- ja rokotejakelusta, luonnonkatastrofien hoito ja tilapäiset pelastustoimet sekä jotkut rakennushankkeet, ruoppaapa merijalkaväki nykyisin myös tiettyjä jokialueita tulvien ehkäisemiseksi. Armeijan eri osat, tuore kansalliskaarti (GN) ja perinteiset puolustusvoimat (SEDENA) sekä merijalkaväki (MARINA) omaavat 331 098 hengen joukkovoiman ja nauttivat noin 80 prosentin kansalaisluottamuksesta.

Suuret infrastruktuurihankkeet

Heinäkuun ensimmäisen päivän vaalivoiton ja joulukuun ensimmäisen päivän valtaannousun jälkeen vuonna 2018, moni asia Meksikon valtiollisessa, yhteiskunnallisessa ja julkisessa elämässä on muuttunut. Ennen infrastruktuurihankkeet tehtiin kaverikapitalismin ehdoilla, törkeään ylihintaan tai ne viivästyivät vuosikaupalla, jos valmistuivat ylipäätänsä koskaan. Ne lisäsivät valtionvelkaa ja hyödyttivät lähinnä vallassa kulloinkin olleiden perhettä, sukua, ystäviä ja liittolaisia sekä tietysti joitain suosikkeina pidettyjä monikansallisia suuryrityksiä tai kansallisia jättejä. Jopa mediayhtiöt rakennuttivat ja myivät lääkkeitä, mitä milloinkin. Eräästä Tulankin öljyjalostamosta rakennettiin oikeistopuolue PAN:in presidenttikaudella 2006−2012 vain pelkkä jalostamo-alueen rajaamiseen tarkoitettu aita. Helmikuun 2022 alussa vasemmistolainen presidentti López Obrador, joka tunnetaan myös lyhenteellä AMLO, ilmoitti hylätylle alueelle nousevasta uudesta sairaalasta. Alun perin tuon pahamaineisen hankkeen rahat hävisivät taivaan tuuliin. Erityisen surullisia tapauksia ovat ne yli kolmesataa keskeneräistä sairaalaa, jotka edelliset hallinnot jättivät jälkeensä. Osa niistä ehdittiin avata, vaikka ainoastaan osa ulkoseinistä oli pystytetty. Koska korruptiobisnekset tehtiin rakennusfirmojen kanssa yhteistyössä, useinkaan sairaalan loppuun asti rakentaminen, saatikka sen asianmukainen varustelu, henkilökunnan palkkaaminen ja riittävien varojen takaaminen toimintaan eivät olleet laisinkaan tärkeitä seikkoja. Hankkeet keskittyivät suurissa määrin maan keski- ja pohjoisosaan tai suurimpiin kaupunkeihin, mutta eteläinen Meksiko, etenkin alkuperäiskansat ja maaseudun asukkaat unohdettiin tyystin. Kuten López Obradorilla on tapana muistuttaa, etelä oli niin unohdettu, ettei edes kiinnostusta sen rataverkoston yksityistämiseen löytynyt.

Kuten arvata saattaa, Meksikon uuden vallankumouksen, 4T:n aikakaudella korruptiota on kitketty ja myös infrastruktuurihankkeiden kaaokseen on laitettu järjestystä samaan tapaan kuin verojen maksamiseen, laittomaan öljykauppaan, hämäriin lääkehankintoihin ja moniin muihin aloihin. Nykyinen hallitus on sitoutunut viemään loppuun kaikki rakennusteknisesti toteuttamiskelpoiset keskeneräiset sairaalahankkeet. Tähän mennessä hylättyjen sairaaloiden projekteja on kyetty viemään maaliin jo 134. Uusia periaatteita on se, ettei hankkeita tehdä enää velkarahoin, hämärien ja kalliiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimuksin (APP), urakoita ei niin ikään anneta suoraan yhdellekään yhtiölle eivätkä niiden toteuttamista ohjaa eri osapuolten toisilleen antamat lahjukset. Sen sijaan hankkeet kilpailutetaan reilusti, niistä laaditaan perusteelliset suunnitelmat, paikalliset asukkaat osallistetaan niiden toteuttamiseen ja mikä radikaaleinta, kaikki tällä hallituskaudella aloitetut hankkeet tullaan myös viemään loppuun asti tällä kuusivuotisjaksolla. Tärkeimmät hankekokonaisuudet liittyvät pääkaupungin metropolialueen uuteen lentokenttään, Tehuantepecen kapean kannasalueen lävistävään logistiseen juna- ja laivareittiin, turisteja, paikallisia ja tavaraliikennettä palvelevaan 1 500 kilometrin pituiseen niin sanottuun Mayajunaan. Toisaalta rakenteilla on uusi suuren luokan öljyjalostamo sekä iso tukko veteen ja tiestöön liittyviä hankkeita, jotka vastaavat moninaisiin tarpeisiin juomaveden saannista, kastelusta, tulvaturvallisuudesta ja paremmista kulkuyhteyksistä, jotka heijastuvat laajemmin yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan edellytyksien parantamiseen. Näistä hankkeista voidaan mainita Coahuilan ja Durangon laguunialueen projekti (Agua Saludable para La Laguna) puhtaan veden takaamiseksi 1,65 miljoonalle asukkaalle. Toisaalta Oaxacaan rakennetaan kahta elintärkeää tietä, jotka kytkevät tämän 570 kunnan ja noin 94 000 neliökilometrin kokoisen osavaltion pääkaupungin sen Tyynenmeren rannikkoon ja sen eteläiseen kannasalueeseen. Kumpikin tiehanke vähentää kulkumatkaa nykyisestä viidestä tai kuudesta tunnista kahteen ja 2,5 tuntiin.

Edellisellä hallituskaudella juonittiin ahkerasti uutta lentokenttää. Nykyisen pääkaupungin lentokentän (Aeropuerto Internacional Benito Juárez de la Ciudad de México) ruuhkia liioiteltiin, sillä tarkoituksena oli sen sulkeminen ja myyminen kiinteistökehityksen voitontavoittelun tarpeisiin. Uutta Texcocon kaupungin lentokenttää alettiin rakentaa samannimisen entisen järven päälle, joka tiettävästi uppoaa vuosittain 21−30 senttimetriä. Hankkeen budjetti oli hulppeat 305 miljardia pesoa tai lähes tarkalleen 13,2 miljardia euroa ja sen tuli valmistuvan vasta 2025. López Obrador kysyi kansan mielipidettä lentokenttäkysymykseen lokakuun 2018 lopussa. Lähes 1,1 miljoonaa kansalaista osallistui epäviralliseen kansanäänestykseen ja 69,95 prosenttia hylkäsi mammuttimaisen Texcocon projektin, joka peruttiin tammikuussa 2019. Hallitus maksoi urakoitsijoille noin 100 miljardia pesoa tai 4,3 miljardia euroa vahingonkorvauksina välttääkseen oikeustaisteluja ja kunnioittaakseen edellisen hallituksen solmimia sopimuksia, joita oli noin 700. Lentokentästä oli ehditty rakentaa vasta 21 prosenttia. Rakenteilla oleva hankekokonaisuus on mahdollistanut nykyisen lentokentän säilyttämisen.

Uutta lentokenttäprojektia (Aeropuerto Internacional Felipe Ángeles de Santa Lucía) on rakennettu kantavalle maaperälle, vanhan sotilaslentokentän maille. Sen johtamisesta ovat vastanneet 196 sotilasinsinööriä ja budjetti on pysynyt 75 miljardissa pesossa tai 3,2 miljardissa eurossa. Lentokenttäkompleksista on jo valmistunut 88,8 prosenttia ja sen avajaisia vietetään 21.3. Santa Lucían hanke on työllistänyt 147 500 henkeä. Alueelta on tehty maailman mittaluokassa merkittäviä paleontologia löydöksiä, kuten 480 mammutin luut. Lentokentän yhteyteen onkin rakennettu mammuteille ja muille muinaisille suurnisäkkäille omistettu interaktiivinen museo, joka esittelee alueen historiaa tuhansien vuosien takaa. Kansainvälinen lentokenttien neuvosto (Airports Council International) vieraili vallankumouksellisen kenraali Felipe Ángelesin nimeä kantavalla rakennustyömaalla heinäkuun 2021 alussa ja piti näkemästään, sen Latinaisen Amerikan ja Karibian alueen puheenjohtaja Andrew O’Brian sekä johtaja Rafael Echevarne luonnehtivat 2,5 vuodessa rakennetun ja 125 miljardin peson tai 5,4 miljardin euron säästöt mukanaan tuoneen hankkeen kehittämistöitä ”hämmästyttäviksi” tai ”yllättäviksi” niin aikataulultaan kuin laadultaankin ja Echevarne totesi, ”ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa edes Persianlahden maissa”.

Kullakin hankkeella on oma tarinansa ja tarkoituksensa. Tehuantepecin kannaksen valtamerien välinen logistinen hanke (Corredor Interoceánico del Istmo de Tehuantepec) yhdistää Aasian maat ja Yhdysvaltojen itärannikon toisiinsa Meksikon kapeimmassa kohdassa, jossa matkaa Tyynenmeren puoleiselta rannikolta Atlantin ja Meksikonlahden puolelle tulee vain noin 200 kilometriä. Hankkeeseen lukeutuu kahden sataman − Salina Cruz ja Coatzacoalcos – uudistaminen, nopea junayhteys ja kymmenen uutta teollisuusaluetta. Alueelle suunniteltiin kanavaa jo 1800-luvun puolivälissä, mutta koska rahtia voidaan kuljettaa nykyisin helposti yhdistämällä toisiinsa laivojen kontit ja raideliikenne, ei tarvetta varsinaiselle kanavalle enää ole. Tren Maya (mayaksi Tsíimin K’áak) taas pyrkii vauhdittamaan Meksikon kaakkoisosan kehitystä jakamalla turismin Cancúniin ja Riviera Mayalle keskittyviä turismin tuottoja tasaisemmin viiden osavaltion kesken. Hankkeella on paikallisten asukkaiden tuki ja se pitää sisällään monenlaisia täydentäviä hankkeita, mukaan lukien julkisten tilojen työt, ekoturismi ja luonnonsuojelualueiden laajentaminen. Suurimmaksi osaksi vanhan hylätyn radan päälle sijoitettavien raiteiden ylittämiseen rakennetaan kymmeniä eläinten kulkureittejä. Hankkeeseen liittyy myös mittava kaakkoiskulman mayakulttuurin kartoittamisprojekti, mukaan lukien ilmasta tehtävät laserkeilaukset (LiDAR − Light Detection and Ranging). Joulukuuhun 2021 mennessä reitin varrelta oli tehty 18 325 arkeologista löydöstä. Kansallisen antropologian ja historian instituutin (INAH) urakoiden arvioidaan edistävän alueen arkeologisia tutkimuksia sadalla vuodella vain muutaman vuoden aikana. Junaradan rakennustöiden työllistävä vaikutus yltää jo 90 400 henkeen. Latinalaisen Amerikan modernein pikajuna (Tren Interurbano Toluca–Ciudad de México) puolestaan tulee yhdistämään Méxicon osavaltion pääkaupungin Tolucan ja pääkaupunki Ciudad de Méxicon toisiinsa. Niiden välinen 57,7 kilometrin ratayhteys on taittuva 160 kilometrin tuntinopeudella komeita maisemia korkeuksista ihaillen. Hanke periytyi edelliseltä hallituskaudelta ja sen kustannukset ovat niin ikään edellisen hallituksen perintönä kolme kertaa alkuperäisiä lukuja korkeammat, mutta vielä enemmän rahaa valuisi hukkaan, jos kunnianhimoista isoa metropolialuetta yhteen nivovaa luotijunaa ei tehtäisi valmiiksi laisinkaan.

Salina Cruzin öljyjalostamo (Refinería Ing. Antonio Dovalí Jaime) on rakennettu 1979 eikä sen jälkeen ole luotu uusia jalostamoja. Heinäkuussa 2022 kuitenkin Tabascon osavaltion Paraíson kunnan Dos Bocasissa tullaan vihkimään käyttöön uusi Olmeca-niminen öljyjalostamo (Refinería Olmeca de Dos Bocas), jonka päivittäinen kapasiteetti on 340 000 tynnyriä. Olemassa olevien kuuden öljyjalostamon uudistaminen, Texasin Dear Parkin öljyjalostaminen ostaminen Yhdysvalloista ja kahdeksanneksi rakentuva Dos Bocasin jalostamo tulevat takaamaan Meksikolle täyden omavaraisuuden polttoaineiden valmistamisessa vuoden 2023 aikana. Meksiko onkin sitoutunut lopettamaan raakaöljyn viennin hallituskauden loppupuolella ja tuottaa sitten enää öljyä vain omien energiatarpeidensa kuten bensiinien, dieselin ja lentopetrolin (kerosiinin) tyydyttämiseen. Näillä viidellä hallituksen kärkihankkeella on moninainen alueellinen integroiva, työllistävä ja muutoinkin myönteinen kertyvä vaikutus. Ne tuovat lisäksi mukanaan pysyviä etuja sekä mahdollistavat kehitystä muillakin osa-alueilla kuin mihin hankkeiden suorat vaikutukset yltävät. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen kertomaan näiden megaprojektien maailmasta myöhemmin lisää.

Lähteet: Meksikon hallituksen erinäiset ministeriöt ja yksiköt, presidentinkanslia, aamuiset tiedotustilaisuudet (Conferencia de prensa matutina), liittovaltion virallinen lehti (Diario Oficial de la Federación), kansallinen kehitysohjelma (Plan Nacional de Desarrollo), Kansallinen tilasto- ja maantieteen laitos (INEGI), ja tietyt lehdet kuten La Jornada, La Crónica de Hoy, Milenio, El Sol de México, El Economista, Informe Confidencial ja Animal Político, etc.

P.S. Olen kääntänyt pesot euroiksi käyttämällä tammikuun lopun yhden päivän vaihtokurssia 23,14 johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa. Valuuttakurssit kuitenkin vaihtelevat, joten euroiksi muutettavat summat on suuremman tarkkuuden saamiseksi käännettävä alati uudelleen kunakin päivänä vallitsevan tilanteen mukaisesti.