Kansan Uutisten blogipalsta sulkeutuu pysyvästi elokuun 2022 lopussa. Tämä johtuu resurssien puutteesta ja siitä, ettei meitä mentaalista vapaaehtoistyötä tekeviä blogien kirjoittajia osata arvostaa. Löytyypä taustalta myös Eurooppaa sen omasta aloitteesta väijyvä lama, koska kukaan tai mikään taho tuskin on pakottanut sitä silpomaan talouttaan YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaisilla yksipuolisilla pakotteillaan. Jos ne edustaisivat todellista oikeudenmukaisuutta, olisi ne tullut ottaa käyttöön jo viimeistään Vietnamin sodan aikoihin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Pakotepolitiikan synkin puoli ei kuitenkaan ole sen puolueellisuus, sen tuhoisat vaikutukset Euroopan omaan talouteen tai se, ettei se auta rakentamaan rauhaa. Vaikka Euroopassakin köyhyys sahaa vähintään 20 prosentin tasolla, ei sen kansa uhkaa kuolla nälkään, vaikka kaikki kallistuukin, niin energia kuin elintarvikkeetkin. Pahiten eurooppalaisesta pakotepolitiikasta ja muusta Ukrainan sodan mielivaltaisuudesta, johon lukeutuvat puolen vuoden aikana tulleet viisi tuhatta kuolinuhria – niin pahiten kärsivät afrikkalaiset lapset. Miksi? Siksi, koska globaalissa markkinataloudessa ja sen hierarkioissa, sen järjestelmällisissä väärinkäytöksissä, sen uuskolonialistisissa toimintamalleissa eniten kärsivät rodullistetut, värillistetyt, seksismin ja rasismin uhrit, etenkin naiset ja lapset.

Näin SOS-lapsikylän Yhdysvaltojen sivusto kuvaa järkyttävää nälkäkuolleisuutta: ”3.2 million children under the age of 5 die each year in sub-Saharan Africa – that’s about half of the world’s deaths in this age group. Worldwide, nearly every second death in children under the age of five is due to malnutrition.”

Toisin sanoen 6,4 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuolee joka vuosi pelkkään nälkään, heistä puolet köyhimmässä Afrikassa. Talouspakotteet kuristavat avustusjärjestöjen taloutta, mikä luontaisesti lisää nälkäkuolemien riskiä entisestään, samalla kun Venäjä valloittaa, Yhdysvallat myy aseita ja Eurooppa nauttii nuoresta valkoisesta työvoimasta. Kukaan ei tunnu muistavan Afrikan hätää. Haluankin käyttää tämän viimeisen blogini tuodakseni keskusteluun hitusia tästä unohdetusta todellisuudesta, joka on suoraa seurausta vallitsevan talousjärjestelmän rakennenongelmista. Sen hierarkioissa valkoisuus, eurooppalaisuus ja toimivat peruspalvelut ovat luksusta. Suomi oli yksi maanosan köyhimmistä maista, mutta 1960-luvulta lähtien sen asukkaat ovat tottuneet ja turtuneet kovin moniin etuoikeuksiin. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä tai “syntymäoikeuksina” ikään kuin suomalaisuus olisi jotenkin sinällään arvokkaampaa. Tähän sisältyy maassa yleisiä hienovaraisia piilokolonialistisia luuloja, jotka sotivat kaikkien kansojen ja ihmisten täyden tasa-arvon vaatimusta vastaan. Kukin tutkikoon omia ennakkoluulojaan.

SOS Children’s Villagen Yhdysvaltojen sivuston mukaan 226,7 miljoonaa afrikkalaista on nääntymäisillään kuoliaaksi tällä hetkellä. Vain kekseliäisyys, sinnikkyys, perheiden keskinäinen apu ja kansainvälinen solidaarisuus voivat pelastaa miljoonat nälkäkuolemilta. Vaikka myös ukrainalaiset eittämättä kaipaavat apua, vähentää Euroopan sisäinen painotus avustusvaroja maailman köyhimmille ihmisille, samalla kun ruuan hinta kallistuu, mikä sekin kohdistuu pahiten kaikkein köyhimpiin maihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka neljäs ihminen, jokainen heistä tietysti korvaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen, niin kuin jokainen ihminen on, kärsii nälästä päivittäin. Tuolla alueella, jota Eurooppakin aikanaan ahkerasti ryöväsi ja joka on kärsinyt lukuisista sisällisodista, huonoista vallanpitäjistä ja suuryritysten rosvokapitalismista, jota länsimaiset kuluttajat tulevat usein tukeneeksi, niin tuolla alueella vähintään 40–50 prosenttia elää syvässä epätasa-arvoistavassa köyhyydessä, mikä tarkoittaa alle 1,25 dollarin päivittäistä tulotasoa. Kyse on rakenteellisesta vääryydestä joka toistuu sukupolvesta toiseen.

Blogini loppuu ja niin loppuu 16 muunkin ajatuksiaan Kansan Uutisissa jakaneen vasemmistolaisen toverin tila kirjoittaa ja julkaista luomuksiaan. Se kaventaa vasemmiston omaehtoista ilmaisua juuri sopivasti vaalien alla eikä se ainakaan lisää sananvapautta, nyt kun maailma tarvitsee sitä kipeästi. Kaikki ei voi tiivistyä vain sotapropagandaan puolin ja toisin. Itse olen tuonut suomalaisille lukijoille sisältöjä Latinalaisen Amerikan vasemmiston taipaleelta, joka toimii eräänlaisena peilipintana sille, mitä Suomen vasemmistossa tapahtuu ja voi tapahtua. Paljon olisi opittavaa puolin ja toisin, viime aikoina etenkin Meksikosta, Boliviasta, Chilestä ja Kolumbiasta on tullut paljon korvan taakse pantavia vallankumouksen kipinöitä.

Haluan antaa kunniamaininnan kahdelle blogistille, joita olen arvostanut eniten eli Lotta Laaksoselle (Whole Lotta Love), josta toivon mukaan tulee kansanedustaja ensi vuonna. Jo viimeksi se oli lähellä. Emme ole sukulaisia, muuta kuin aatteellisesti, vaikka jaamme Suomen 7. yleisimmän sukunimen. Toinen kunniamaininta menee aina kriittiselle emeritustutkija Matti Vesa Volaselle (Volanen vasemmalta). Stort tack till båda författarkollegorna!

Epäoikeudenmukaisuudet eivät maailmasta lopu kirjoittamalla eivätkä ne myöskään lopu tämän blogipalstan sulkemiseen. Päinvastoin, pidän tätä lyhytnäköistä päätöstä yhtenä uutena epäoikeudenmukaisuuden ilmentymänä, joka kumpuaa niin sanotusti omien parista. Vasemmisto ei halua ylläpitää sivustoamme, vaikka palkattomasti laadittavat blogit tuskin edustavat edes yhtä prosenttia Kansan Uutisten kokonaiskuluista. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, kuinka vähän vasemmistolehti meitä arvostaa. Kiitos silti. Toivottavasti joku lukijakin on teksteistäni pitänyt. Kiitos ja kuulemisiin.

Kahta emme koskaan unohtako, ilmastokriisin kaiken lävistävää hätätilaa ja miljoonia aliravitsemukseen kuolevia lapsia. Toisenlainen maailma on yhä mahdollinen. Kukin kantakoon ratkaisun avaimia sisimmässään, satoi tai paistoi.

 

Päivitys 29.8.: Kansan Uutisten toimitukselta on tullut yllättävä tieto, jonka mukaan blogipalstaa arvostetaan sittenkin ja sen toiminta tulee sittenkin jatkumaan toisin kuin meille oli ilmoitettu. Otan siis sanani takaisin ja hillitsen asteen verran tämän tekstini ironiaa. Kirjoittaminen siis jatkukoon!

Maanantaina 29.8. vastaanotin sähköpostiviestin, jossa kerrotaan muun muassa seuraavaa: ”Todella moni haluaa jatkaa blogin kirjoittamista. Se on ilahduttavaa ja olemmekin päättäneet jatkaa blogien julkaisemista.

Uudistuneelle verkkosivustolle (www.ku.fi) on nyt lisätty linkki blogeihin ja tulemme lisäämään linkit uusimpiin blogikirjoituksiin myös Dialogi-sivulle.

Pyydän huomioimaan, että kirjoittajalla pitää olla tekijänoikeudet kaikkiin kuviin, joita blogeissa julkaistaan. Vastaisuudessa tulemme sulkemaan blogin välittömästi, jos huomaamme tekijänoikeusrikkomuksen.”