Osa Suomen puolueista vaikuttaa hyväksyneen, että varallisuus saa vaikuttaa avun saamiseen. Vasemmistoliitolle taas on selvää, että hyvä hoiva kuuluu jokaiselle ihmiselle lompakon paksuudesta, asuinpaikasta tai läheisten sinnikkyydestä riippumatta.
Tekemistä tasa-arvon eteen valitettavasti riittää. Suomessa köyhä joutuu usein jonottamaan hoitoa rikasta pidempään. Pienituloiset kertovat selvästi suurituloisia useammin tyydyttämättömästä palvelutarpeesta.
Lääkärin, mielenterveyden asiantuntijan tai hammaslääkärin puheille pääseminen kestää monin paikoin Suomessa kohtuuttoman pitkään. Kiireetöntä hoitoa voi joutua odottamaan jopa kolme kuukautta. Se on pitkä aika elää huolen tai arkea haittaavan vaivan kanssa. Kun pieniin ongelmiin ei saa apua, vaiva pääsee usein muuttumaan vakavammaksi. Tästä kärsii niin yksilö kuin yhteiskuntakin.
Samaan aikaan esimerkiksi nuorten mielenterveyspalvelut ovat paikoin kriisiytyneet pahasti. Esimerkiksi Turussa nuoria on joutunut akuuttipsykiatrian osastolla nukkumaan patjoilla, kun tila on osastolta loppunut.
Hoitoon pääsyä hidastuttaa moni tekijä, mutta keskeistä on, että Suomessa on viime vuosina panostettu liian vähän ennaltaehkäiseviin peruspalveluihin. Kun ennaltaehkäiseviä palveluita on ollut tarjolla liian vähän, erikoissairaanhoidon kuorma ja kulut ovat kasvaneet. Tämä taas on luonut leikkauspainetta peruspalveluiden puolelle ja on päässyt syntymään vahingollinen kehä.
Näissä aluevaaleissa on aika kääntää suunta ja pyrkiä varmistamaan, että jokainen ihminen pääsee hoitoon korkeintaan seitsemässä päivässä. On aika panostaa peruspalveluiden saatavuuteen. Näin voimme varmistaa, että Suomessa hyvä hoiva todella kuuluu kaikille ikään ja varallisuuteen katsomatta.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa puolueiden väliset erot tulevat näkyviin voimakkaina. Esimerkiksi kokoomus puhuu yhtäältä pysyvistä hoitosuhteista, mutta lisäisi entisestään yksityisten palveluiden ja palveluseteleiden käyttöä. Tämä hajauttaisi rahaa vahvoista julkisista peruspalveluista eri yksityisille toimijoille ja lisäisi ihmisten pompottelua.
Myös vanhusten hoivan puolella erot vasemmistoliiton ja muiden puolueiden välillä ovat selvät. Professori Marja Jylhän mukaan ympärivuorokautiseen vanhustenhoitoon pääsy on viime vuosina vaikeutunut selvästi. Silti vasemmistoliitto oli vaalien alla ainoa puolue, joka totesi, että kotihoitoa ei tule enää lisätä ympärivuorokautisen hoivan kustannuksella.
Peruspalveluiden vahvistamiseen kuuluu myös se, että apua on saatavissa riittävän läheltä ja matalalla kynnyksellä. Me haluamme varmistaa nuorille matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja tuoda mielenterveyden osaamista kaikkiin sote-keskuksiin.
Tällä hetkellä rikas voi kävellä jonon ohi maksamalla terveyspalveluistaan, kun taas keskituloinen tai köyhä joutuu jonottamaan palveluita usein hyvinkin pitkään. Näissä aluevaaleissa on aika äänestää suunnanmuutoksen puolesta. Varmistetaan yhdessä, että yhteiset rahamme menevät laadukkaisiin ja vahvoihin peruspalveluihin – eivät terveysyritysten voittoihin.
Li Andersson
vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri