Minna Sumelius Kuva: Jarno Terho
Kuten on jo niin monta kertaa ja niin monessa yhteydessä sanottu, koronavirus on mullistanut arkemme täysin. Aikuiset ovat työskennelleet kotona, lapset käyneet siellä kouluaan tai olleet poissa päiväkodista. Laitoksissa sairastavia tai jopa kuolevia omaisia ei olla päästy katsomaan, puolisot eivät ole päässeet toisen puolison tueksi synnytykseen. Ravintoloissa ei ole istuttu, uimahallissa ei ole käyty. Kirjaston kirjatkin ovat saaneet olla palauttamatta monta kuukautta, eikä uusia ole voinut hakea tilalle.
Pandemia ei kuitenkaan kosketa kaikkia samalla tavalla. Jo aiemmin on tullut hyvin selväksi, että se on luokkakysymys maailmalla ja myös Suomessa. Sosioekonomisten eriarvoisuuksien lisäksi korona on mitä suuremmissa määrin myös sukupuolikysymys, ja siksi sitä tulisi myös käsitellä sellaisena.
Ehkäpä vakavin pandemian sukupuolierityinen vaikutus on lisääntynyt lähisuhdeväkivalta. Britanniassa on mitattu jopa lähisuhdeväkivaltaan liittyvien kuolemien lisääntyneen puolella.
Yhteiskunnallisesti kenties merkittävin sukupuolta koskeva korona-ongelma on naisenemmistöisten alojen korostuminen virukselle altistumisessa ja näiden alojen alipalkkaus. Esimerkiksi päivittäistavarakauppojen myyjistä on 80% naisia, sosiaali- ja terveysalalla 85,5%. On sanomattakin selvää, että näissä ammateissa altistus on päivittäistä ja vahvaa.
Altistus ei näy palkkapussissa. Naisenemmistöiset alat ovat tunnetusti yhteiskuntamme huonoimmin palkattuja. Kaikista irvokkainta on se, mitä tällä hetkellä tapahtuu hoitoalan TES-neuvotteluissa. Siinä, missä muissa maissa on jopa maksettu hoitajille kautta linjan koronalisää, Suomessa työnantajapuoli on kieltäytynyt yksioikoisesti edes perustason riittävistä palkankorotuksista. Kyseessä on se yksi ala, jota ilman tästä kriisistä ei olisi ollut eikä tulisi olemaan mitään mahdollisuutta selvitä.
Naisten hoivavastuu on lisääntynyt myös kotona, kuten esimerkiksi THL:n blogi kertoo. Koulujen ja päiväkotien sulkeutuminen, ikääntyneiden sukulaisten lisääntynyt avuntarve ja perheenjäsenten mahdollinen sairastuminen on vaikuttanut erityisesti työssäkäyvien naisten arkeen .
Pandemia ei kohtele naisia reilusti myöskään työttömyyden tai lomautusten osalta. Nuoret naiset ovat ylikorostuneet sekä lomautus- että irtisanomistilastoissa että koronakevään työttömyysturvahakijoina.
Koronaviruspandemia on ollut äärimmäisen raskas sekä yhteiskunnille että yksilöille, mutta kaikella tällä tragedialla ja ankeudella on hopeareunus. Kun yhteiskunnalliset rakenteet instituutioiden, talouden ja laillisten perusoikeuksien muodossa on ajettu alas, niitä voidaan rakentaa uudelleen, paremmalle pohjalle.
Tasa-arvon osalta ei koronaa edeltävä yhteiskunta ole ollut lähelläkään valmista. Nyt kun myöskään virus ei ole kohdellut sukupuolia tasa-arvoisesti, meillä on kaikki syyt ja ennen kaikkea mahdollisuus tehdä jos ei tasa-arvoltaan valmis, huomattavasti valmiimpi Suomi.
Valtioneuvosto on perustanut työryhmän koronaviruksen exit- ja jälleenrakennustyöryhmän sekä talouden elvytystyöryhmän, jotka ovat jo julkistaneet omat strategiansa. Suunnitellut toimet painottuvat itse epidemian kokonaishallintaan, tie- ja ratahankkeiden ja asuntorakentamisen kaltaiselle infralle kohdistettuun elvytykseen ja työttömyyden hallintaan.
Näiden toimien tarpeellisuutta ei ole syytä vähätellä, mutta yksilöön kohdistuvien inhimmillisten vaikutusten purkaminen on aliedustettuna, ja sukupuolinäkökulma puuttuu kokonaan. Näihin strategioihin sekä kaikkiin muihinkin suunniteltuihin toimiin tulisikin tehdä sukupuolivaikutusten arviointi. Yllämainittujen, jo nähtyjen vaikutusten korjaamiseen tulisi reagoida lisäksi nopeasti, kohdennetusti ja toimialat ylittävästi.
Sosiaali-, ja terveyspalvelujen, poliisin ja lapsiperheiden kohdalla myös kasvatus- ja opetustoimen tulisi yhdistää voimansa, ja tehdä rankasti töitä lähisuhdeväkivallan paikantamiseksi. Sen uhriksi joutuneille naisille tulisi tarjota lisättyä turvaa, ohjeita ja materiaalista tukea sekä voimaantumisen mahdollisuuksia yhteiskunnan toimesta. Sote-palvelut ovat joutuneet kriisin takia taloudellisesti koville, joten elvytysrahoja olisi syytä kohdistaa myös niihin.
Koronalle voimakkaasti altistuneille aloille tulisi ottaa käyttöön koronalisä. Hoitoalan TES-neuvotteluiden on otettava erilainen suunta: hoitajille on maksettava alan kuormittavuuden, vastuullisuuden ja vaativuuden mukaan, ja myös muut työehdot kuten irtisanomissuoja ja vuosilomat on saatava kohdilleen.
Tasa-arvoiseen hoivaan on tulee kiinnittää enemmän huomiota. Perhevapaauudistusta on syytä vauhdittaa, työelämän lasikattojen purkuun on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja miesten oikeutta hoivaamiseen on vahvistettava sekä lainsäädännön että asenteiden tasolla.
Pandemian takia työttömäksi jääneet ja lomautetut naiset on pelastettava tulokuopalta. Myös koronatukiin oikeudettomien, kuten pätkätyöläisten, tilanne on turvattava. Paras keino tähän on perustulo, joka voitaisiin ottaa väliaikaisessa muodossa pikaisesti käyttöön. Tämä toisi turvaa kaikille suomalaisille, ja lisäksi purkaisi TE-toimistojen, Kelan ja työttömyyskassojen ruuhkaa.
Sukupuoli on näyttävä yhteiskunnan jälleenrakennuksessa. Tämän olemme velkaa jokaiselle itsensä virukselle altistaneelle sairaanhoitajalle, jokaiselle asiakkaiden yskintää kestäneelle kaupan kassalle, jokaiselle työn ja perheen kanssa hermoromahduksen partaalla kotona taiteilleelle äidille.
Siksi: #feministinenjälleenrakentaminen!
Minna Sumelius
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten varapuhenainen, turkulainen kuntapoliitikko ja järjestö- ja viestintäalan sekatyöläinen.