Hoivaaminen ja hoivattavana oleminen ovat rikkauksia. Rikkauksia, joista jok’ikisen kuuluisi saada nauttia.

Tämä ajatus on ollut ohjenuorani, kun olen pohtinut yhteiskuntamme hoivavajetta. Tässä kirjoituksessa tarkoitan hoivalla niin palkallista kuin palkatonta huolenpitoa, joka tähtää toisen ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Hoivavajeella taas tarkoitan sitä, ettei hoivan määrä ja resurssit riitä vastamaan ihmisten tarpeeseen. Hoivavajeessa on kyse ongelmasta, joka leikkaa läpi yksityisen ja yhteisen.

Kun yksittäinen ihminen jää ilman tarvitsemaansa hoivaa, se luo maaperää yksinäisyydelle ja pahoinvoinnille. Yhteiskunnallinen hoivavaje taas tarkoittaa, että laadukasta hoivaa riittää vain niille, joilla on mahdollisuus maksaa siitä. Se selittää myös sukupuolten välistä eriarvoisuutta työmarkkinoilla – naiset kun astuvat miehiä useammin paikkaamaan läheistensä hoivavajetta tai kouluttautuvat hoiva-aloille, joiden palkkaus on suorastaan röyhkeän huono. Mielestäni tässä asetelmassa kärsivät kaikki; myös he, jotka eivät saa tilaisuutta hoivata.

Perimmäinen syy yhteiskunnalliselle hoivavajeelle löytyy kapitalistisesta talousjärjestelmästä, joka paitsi rohmuaa valtaosan ihmisten ajasta ja energiasta, myös sivuuttaa hoivan inhimillisen ja taloudellisen(!) arvon. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että ilman hoiva-alan ammattilaisia ja palkatonta hoivatyötä meillä ei olisi työkykyisiä ihmisiä tuottamassa euroja kansantalouteen.

Nykyisen talousjärjestelmämme ensisijainen tavoite on bruttokansantuotteen kasvattaminen. Se on toissijaista, johtaako kasvu ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon lisääntymiseen vai vaurauden keskittymiseen harvoille. Minun mielestäni aidosti menestyvä talous on sellainen, joka onnistuu pitämään niin ihmisestä kuin ympäristöstä huolta. Sellaisessa talousjärjestelmässä hoiva nähdään koko yhteiskunnan peruskalliona.

Komission hoivastrategia tunnistaa hoivan arvon

Hoivan arvostus tulisi viedä aivan uudelle tasolle myös EU:ssa. Merkkejä positiivisesta muutoksesta on jo ilmassa, sillä syksyllä 2022 Euroopan komissio julkaisi ihka ensimmäisen hoito- ja hoivastrategiansa.

EU-alueelta löytyy varsin monenlaisia hyvinvointivaltioita. Monissa maissa hoivapalveluiden hinnat ovat hurjan korkealla ja palkattoman hoivatyön rooli vielä Suomeakin suurempi. Komission strategia tunnistaakin naisten korostuneen roolin hoivaajina ja painottaa, että hyvinvoiva henkilökunta on edellytys laadukkaille sote-palveluille.

Strategia jopa peräänkuuluttaa hoivan taloudellisen arvon tunnistamista sekä investointeja julkisiin palveluihin. Lisäksi se kannustaa jäsenmaita neuvottelemaan työmarkkinaosapuolten kesken työehtosopimuksia, jotka takaavat hoitohenkilökunnalle asianmukaisen palkkauksen ja hyvät työolot! Jes, sanon minä!

Mitä seuraavaksi?

Komission hoivastrategia sisältää siis paljon hyvää, mutta toimenpiteiden puolesta se jää mielestäni suppeaksi – kenties siksi, että sosiaalipolitiikka kuuluu lähtökohtaisesti jäsenmaiden toimivaltaan. Itse kuitenkin ajattelen, että myös EU voi tehdä paljon kohentaakseen hoivan ja hoivaajien asemaa.

Hoivastrategiassa ilmaistu tahtotila tulisi näkyä kaikessa EU-politiikassa, mukaan lukien finanssipoliittisissa säännöissä. Silloin bruttokansantuotteen kasvu ei olisi ainoa mittari jäsenmaiden taloudelliselle menestykselle, vaan laadukkaat, saavutettavat hoivapalvelut ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus nähtäisiin itsessään tavoiteltavina.

Hoitohenkilökunnan jaksamisen oikeuksien kannalta pidän keskeisenä, että EU:n työsuojelulainsäädäntöä laajennetaan koskemaan psykososiaalisia kuormitustekijöitä ja että työntekijöiden lakko-oikeus turvataan koko EU:ssa.

EU-tasolla voidaan toimia myös sen eteen, että yhä useampi voisi tehdä merkitykselliseksi kokemaansa työtä ja ehtiä silti viettämään aikaa läheistensä kanssa. Pitkällä aikavälillä tätä voidaan edistää pyrkimällä työajan vähenemiseen ja universaaliin perustuloon. Jo seuraavalla vaalikaudella toivoisin puolestani näkeväni esimerkiksi Right to Disconnect -direktiivin.

Hyvä hoiva kuuluu kaikille, ei harvoille!

Lotta Tuominen
lottatuominen.fi
Somet: @lottatuom

Kirjoittaja on yhteiskuntapolitiikan opiskelija ja vasemmistoliiton eurovaaliehdokas, joka työskentelisi europarlamentissa hellemmän maailman ja reilumman työelämän eteen.