Merja Kyllönen
Jos on joskus tehnyt bingoemännän töitä, saako elämässä koskaan edetä muihin hommiin? Onko työkokemus kaupan kassalta myöhemmässä elämässä rasite? Saako labrahoitajalla olla poliittisia, saati ulkopoliittisia, mielipiteitä?
Kuinka monta kertaa olenkaan poliittisella matkallani kuullut, ettei sitä bingoemännän, museonvalvojan, puutarha-apulaisen, kaupan kassan, pesulatyöntekijän, labrahoitajan/bioanalyytikon, tai apteekkityöntekijän kokemuksella voi toimia politiikassa yhtään missään.
Ei anneta sen haitata – en ole itsekään antanut. Olen ajatellut että kainuulainen kyllä selviää ja ääntä pitää pitää oikeaksi katsomiensa asioiden puolesta, vaikka koirat kuinka haukkuisivat. Parikymmentä vuotta politiikassa on kyllä opettanut tästä yhteiskunnasta ja ympäröivästä maailmasta asian jos toisenkin.
Europarlamentaarikkona olen saanut olla viime vuodet törkeimmältä palautteelta suhteellisen rauhassa. Euroopan parlamentti ei mediaa juurikaan kiinnosta, mutta suomalaisessa keskustelussa mepillä on tietty arvovalta-asema, jota kunnioitetaan silloinkin kun meppi sattuu olemaan politiikan vasemmalta laidalta. Olen iloinnut siitä, että vuoropuhelu europarlamentaarikon kanssa näyttää kiinnostavan myös monia kansainvälisiä ajattelijoita, huippututkijoita ja kriisitilanteita läheltä seuranneita järjestötoimijoita, joille ei merkitse se mitä aiemmin on tehnyt, vaan mitä voi tehdä nyt ja huomenna.
Tulevasta vuodesta lienee kuitenkin tulossa himpun haastavampi. Kuten Kaarina Hazard hiljattain kirjoitti, miten vaikeina aikoina kansan ja asioiden johtaminen nähdään yhä vain miesten hommaa. ”Vaikeina aikoina all male paneeliin tunkeva nainen kielii kuin huutomerkkinä horjuvasta tilannetajusta, vakaviin asioihin suhtautumisesta leikillisesti (…) Vasta hyvät ajat, lauha tuuli ja leppeä joutoaika tuo paikalle kaiken sen koristuksen, joka naiseksi ymmärretään. Nainen, siis, ei suinkaan ole ihmisen versio, vaan perusihmisen päälle rakennettu lisä”, Hazard kirjoitti 23.3. Viesti-lehden kolumnissaan.
Ja sitten joku bingoemäntä nimitetään presidenttiehdokkaaksi!
Saa nähdä käydäänkö ulko- ja turvallisuuspoliittista arvokeskustelua ensi syksynä niin, että keskustelua käyvät all male paneeli ja Kyllönen. Melkein toivon, että ei käydä, koska tytöttely ja kaikenlainen vihapuhe näyttää siinä tapauksessa olevan väistämätöntä – ja se taas vie tilaa siltä arvokeskustelulta, jota varten olen tähän kisaan lähdössä.
Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka eivät ole vain sitä, että puhutaan sodasta ja rauhasta, asehankinnoista ja NATO:sta. Turvallisuuteen liittyy isoja kysymyksiä ruokaturvasta, ympäristöstä, ilmastosta, energiasta ja ratkaisuista, joita tehdään ihmisten sosiaaliturvaan ja koulutukseen.
Keskustelua ei saa jättää all male paneeliksi ja vain miesten kesken käytäväksi vuoropuheluksi.
Merja Kyllönen