Ulla-Leena Alppi
Muutama päivä sitten Runebergin tortut kuuluivat aika moneen kahvipöytään. Ehkäpä joku niitä maistellessaan soi muutaman ajatuksen Fredrika Runebergillekin, vaikka julkisessa juhlinnassa muistetaan useimmiten vain aviopuoliso Johan Ludvig. On syytä muistaa historiallisena henkilönä myös Fredrika (1807–1879), joka teki paljon muutakin kuin leipoi torttuja, hoiti lapsikatrastaan, piti huolta myös miehestään ja tämän kahdesta sisaresta, toisinaan myös miehensä rakastajattarista. Fredrika Runeberg oli myös Suomen ensimmäisiä sanomalehtinaisia ja intellektuelleja, kirjailija sekä varhainen naisten oikeuksien puolestapuhuja.
Kulttuurisukuun Pietarsaaressa syntynyt Fredrika oli lahjakas tyttö. Hän oppi nopeasti lukemaan ja luki yksityisoppilaana myös vieraita kieliä. Lapsuusajasta tiedetään, että runoja sepitettiin kaikkia mahdollisia perhejuhlia varten ja joululahja ilman runoa oli miltei mahdottomuus. Sittemmin Fredrika Runeberg kirjoitti runojen lisäksi lehtiartikkeleita, romaaneja, novelleja ja tietenkin runsaasti kirjeitä.
Fredrika kihlautui pikkuserkkunsa Johan Ludvig Runebergin kanssa ja naimisiin mentiin kolmen vuoden kuluttua kihloista. Lapsia Fredrika synnytti kahdeksan. Heistä kaksi kuoli jo pieninä.
Helsingissä kokoontui 1830-luvulla akateeminen Lauantaiseura, jonka istunnoissa keskusteltiin kirjallisuudesta, filosofiasta ja erilaisista kansallisista aiheista, ja joissa olivat Runebergien ohella mukana sellaiset suuruudet kuin J.V. Snellman, J.J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Lauantaiseura oli aikanaan poikkeuksellinen keskusteluklubi; myös naiset pääsivät mukaan, aluksi vain sivuhuoneeseen sijoitettuina kuuntelijoina, jotka saivat seurata keskustelua avoimen oven kautta. Pian nuoret miehet kuitenkin kelpuuttivat naiset mukaan, ”kun havaittiin ettei keskustelun taso laskenut”. (Sain roolin johon en mahdu, toim. Maria-Liisa Nevala).
Fredrika pääsi oikolukemaan ja myös kirjoittamaan Morgonblad-lehteen ollen näin Suomen ensimmäisiä sanomalehtinaisia. Fredrika on myöhemmin sanonut Helsingin aikaa elämänsä onnellisimmaksi.
Runebergit muuttivat Porvooseen 1837 miehen latinan kielen lehtoraatin vuoksi. Suurperheen äitinä olemisesta huolimatta Fredrika Runeberg jatkoi myös kirjallisia töitään kirjoittaen keittiön pöydän kulmalla.
Ensimmäinen romaani Rouva Boije ja hänen tyttärensä ilmestyi nimimerkillä a-g vuonna 1858. Romaani oli kirjoitettu jo neljätoista vuotta aikaisemmin, aikana jolloin Fredrika sairasteli paljon, eivätkä miehen naisseikkailut varmaankaan kohottaneet vaimon mielialaa ja terveyttä.
Rouva Boije sai hyvät arvostelut, siitä otettiin nopeasti toinen painos. Toinen romaani Sigrid Liljeholm ei enää saanutkaan hyvää vastaanottoa; sen ei katsottu yltäneen edellisen tasolle. Kriittisyys saattoi johtua muustakin.
Molemmissa kirjoissa Fredrika käsitteli naisen asemaa hienovaraisen emansipatorisesti. Hän kuvasi historiallista aikakautta naisen kokemuksen kautta, pääosissa ovat naiset. Tapahtumat eivät keskittyneet sotarintamille tai muille miehisille alueille, vaan ne liikkuivat tuvissa, aitoissa, tyttöjen kammareissa. Kummassakin romaanissa taloa hallitsi vahvatahtoinen äiti, ja molemmissa kirjoissa tyttäret tekivät valintoja vastoin säätynsä tapoja ja toiveita. Sigrid Liljeholmissa se tehtiin vielä reippaammin. Tämä ehkä oli liikaa mieskriitikoille.
Paljon on kiistelty siitä miten paljon Fredrikan romaaneissa on naisasiaa. Minä sanon, että paljon. Romaanien tyttärien valinnat ja niistä seuraavat kohtalot ovat selvä viesti siitä, että nuorella naisella täytyy olla oma tahto. Tuottelias kirjailija kirjoitti myös naisten elämästä kertovia teoksia, jotka sijoittuivat Suomen rajojen ulkopuolelle. Tämäkin kertoo melkoisesta yleissivistyksestä.
Rouvasväen yhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana rouva Runeberg myös vaikutti köyhien tyttöjen koulun saamiseen Porvooseen ja oli mukana perustamassa Kansankirjastoa Porvooseen. Mitä tekoja!
Fredrika Runeberg ei kuitenkaan halunnut leimautua naisasianaiseksi, vaan kertoo kirjassaan Kynäni tarina kannattavansa ”viisasta, vapaaehtoista alistumista”. ”Mies ei ole naista parempi, mutta koska mies on enemmän opetettu ja koulutettu, sekä tottunut hallitsemaan, niin viisas nainen alistuu säilyttääkseen miehensä rakkauden”. Se on tärkeintä. Fredrikan mukaan ”naisen historia on ennen kaikkea kärsimisen historiaa, ei teon eikä toiminnan”.
Hän oli riipaisevankin tietoinen naisen heikommasta asemasta, myös kirjoittamisen suhteen. Hän toteaa Kynäni tarinassa, että ”mies kirjoittaa halutessaan, nainen ehtiessään”. Hänelle jäivät kirjoittamista varten varhaiset aamut ja sunnuntai-illat, jolloin Runeberg oli kalastamassa. Fredrika myös oivalsi jo 1800-luvulla miten eri tavalla kriitikot suhtautuvat naisen kirjoittamaan tekstiin. Kun Sigrid Liljeholm -kirja sai huonot arvostelut, hän kirjoittaa eräälle ystävälleen: ”Noin voi kirjoittaa vain naisesta. Minun täytyy olla kiitollinen, ettei arvostelussa sentään puututtu ulkonäkööni, mikä olisi kuulunut asiaan”.
Ehkä Fredrikan ajasta ei ollakaan päästy vielä kovin kauas.
Ulla-Leena Alppi
Kirjoittaja on tamperelainen poliitikko ja kirjailija.