Monella meillä koulutie on jo kaukana takana. Kaikilla jää kouluajasta sekä hyviä että huonoja muistoja. Millaisia muistoja sinulle on jäänyt? Mitä muistoja haluat kantaa mukanasi?
Omasta peruskouluajastani muistan parhaiten pelottavat opettajat, joiden oppitunnit kuluivat käsialalla kirjoitettuja piirtoheitinkalvoja kopioiden. Muistan myös suosikkijärjestelmän, jossa osaa oppilaista kehuttiin jatkuvasti ja osaa mollattiin. Luokkakokouksessa tavatessamme moni jakoi samat kokemukset. Yllättävän tiukassa ovat lapsuudessa ja nuoruudessa muodostuneet suhtautumistavat tiettyjä opettajia ja luokkatovereita kohtaan. Silti kukaan ei halua tulla negativiisen suhtautumisen kohteeksi ja samalla sivuutetuksi omana itsenään.
Tämän päivän koulu on onneksi erilainen kuin lapsuuteni käsittämättömän kurinalainen opinahjo. Nykykoulussa moni saa tietojen ja taitojen lisäksi vahvistusta itsetunnolleen ja itsetuntemukselleen niin, että rohkaistuu elämässään tarttumaan haasteisiin pikemmin kuin välttämään niitä.
Hyvänä muistona peruskouluajasta muistan -onneksi – opon, joka kuunteli ja kannusti elämässä eteenpäin. Nyt oppilaanohjaajana muistan lämmöllä nuorten kanssa käymäni yksilöohjauskeskustelut ja pienryhmäohjaukset, jotka perustuivat vahvuuksien löytymiseen ja tunnistamiseen myös vertaisryhmän toimesta.
Toivon sydämestäni, että jokainen lapsi ja nuori voi lähteä koulusta tietäen ydinvahvuutensa ja käyttää niitä tietoisesti elämässään– varsinkin tiukoissa tilanteissa. Parhaina koulumuistoina työssäni ovat hetket, jolloin on saanut olla pysäyttämässä kiusaamiskierrettä ja tukemassa nuoren oman paikan löytymistä. Kun olen saanut olla rohkaisemassa tärkeiden päätösten teossa kohti unelmia.
Hyviä koulumuistoja kannattaa vaalia ja huonot tunnistaa ja jättää taakseen. Kenenkään puolesta ei voi tehdä elämän tärkeitä valintoja. Yhtään tenttiä, näyttöä tai yo-koetta ei voi tehdä edes lapsensa puolesta. Ihmisarvoa ei voi mitata peruskoulun päättötodistuksen keskiarvolla, ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla, opiskelupaikan tai ammatin arvostuksella.
On monta polkua, jotka kaikki voivat viedä samaan päämäärään. Jonkun polku on kivisempi ja mutkikkaampi, ja joku joutuu käymään rotkon reunalla. Jollakin on elämässä enemmän auringonpaistetta ja toisella myrskypilviä. Unelmista ei silti kannata luopua. Se menestyy, joka taistelee loppuun asti. Katse kohti unelmaa.
”Jos tähän mennessä elämässä kaikki tärkeät asiat eivät ole menneet, niin kuin on toivonut, niin se ei tarkoita, etteikö tuleva voisi olla parempi kuin pystyt edes kuvittelemaan”
Unelmilla on siivet.
Sirkku Ingervo
Kirjoittaja on oppilaanohjaaja, luokanopettaja KM ja erityisopettaja.