Mikä on investointi? Talouspolitiikassa on merkitystä sillä, kenellä on valta määritellä käsitteittä. Kansantalouden tilinpidon näkökulmasta vastaus on selvä. Investoinnilla tarkoitetaan pääoman bruttomuodostukseen luettavia eriä tarkasti määriteltyjen tilinpitokäytäntöjen mukaan.
Toki tilinpitokäytännöt muuttuvat ajassa ja siten myös investoinneiksi luettavat menoerät, mutta periaatteena on säilynyt kansantalouden tuotantomahdollisuuksien kasvattaminen.
Laajemmin investoinnin määritelmä riippuu käyttötarkoituksesta. Kansantalouden tilinpidon määritelmä investoinnille ei kelpaa, jos tarkoitus on tarkastella yhteiskunnallista kehitystä tai hyvinvoinnin lisäämistä. Esimerkiksi hoito- ja hoivamenot luetaan kansantalouden tilinpidossa kulutukseksi, mutta hyvinvoinnin lisäämisen näkökulmasta ne voidaan hyvin lukea investoinneiksi. He, ketkä pääsevät määrittelemään investoinnit, pääsevät myös käyttämään valtaa sen suhteen, mihin yhteiskunnan resursseja ohjataan.
BKT ei mittaa etenkin naisten tekemää kotityötä
Tunnetun sanonnan mukaan ”sitä saat, mitä mittaat”. Asioiden mittaamisella on siis merkitystä.
Kansantalouden tilinpidon ehkä keskeisin mittari on bruttokansantuote (BKT). BKT mittaa hyvin markkinatuotannon arvoa, mutta haasteita syntyy jo, kun yritetään määrittää julkisen tuotannon arvoa.
Vielä merkittävämpää on oikeastaan se, mitä BKT ei mittaa. Kotitaloustuotannosta suurin osa jää BKT:n ulottumattomiin. Onkin hieman hassua, että jos palkkaat jonkun toisen tekemään kotityösi, lasketaan se BKT:hen, mutta jos teet kotityösi itse, se ei näy BKT:ssä. Selvästikin tuotos on molemmissa tapauksissa sama, mutta vain toinen lasketaan.
Tilastokeskus on laskenut BKT:n ulkopuolelle jäävän kotitaloustuotannon arvoksi lähes 80 miljardia euroa vuonna 2018. Virallinen BKT oli 230 miljardia euroa samana vuonna.
Jos kotitaloustuotanto laskettaisiin mukaan viralliseen BKT:hen, kasvaisi se kolmanneksen suuremmaksi. Kun enin osa kotitöistä on edelleen naisten harteilla ja kun virallinen BKT jättää mittaamatta sen luomaa lisäarvoa, BKT:stä ei ole tasa-arvon mittariksi.
Onneksi yhteiskunnassamme kiinnitetään muuten huomiota sukupuolten tasa-arvoon. Edellinen hallitus toteutti hankkeen sukupuolitietoisesta budjetoinnista. Hanke paljasti, että edellisen hallituksen politiikka hyödytti enemmän miehiä kuin naisia. Nykyinen hallitus on sitoutunut edistämään tasa-arvoa budjetointiprosessissa. Toivottavasti se myös käytännössä johtaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen politiikassa.
Patrizio Lainà
Kirjoittaja työskentelee STTK:n pääekonomistina.