Saila Ruuth
Viikko sitten makasin Meilahdessa ensimmäistä päivää ilman umpilisäkettäni. Umppari oli tulehtunut ja ehti puhjetakin, joten sieti tulla poistetuksi. Vietin sairaalassa viikonlopun yli ja oli aikaa miettiä yhtä jos toista. Paljon mietin sote-uudistusta. Sitä, mikä tulee muuttumaan omalla kohdallani sote-uudistuksen myötä.
Hoitoketjuni koostui kahdesta osasta. Ketjun ensimmäisessä vaiheessa minulle oli tarjolla sitä valinnanvapautta, mitä työssäkäyville, etuoikeutetuille ihmisille on. En siis suinkaan mennyt kipuineni terveyskeskukseen tai hulivilipäivystykseen Haartmaniin vaan työnantajani ja veronmaksajien kustantamana työterveyshuoltoon Mehiläiseen.
Mehiläinen epäilemättä kuittasi riittämiin vaivanpalkkaa ja vähän osingonjakovaraakin noin 15 minuutin hoitokontaktista, jossa pikatestillä tulehdusarvot todettiin kovin korkeiksi, jonka jälkeen lääkäri lähetti minut suoraan HYKSiin eli julkiselle hoidettavaksi.
Akuuttitilanteisiin sote-uudistus tuskin tuo muutoksia. Esimerkiksi umpparitilanteiden vaatimien kirurgien ja päivystysosastojen ylläpito on niin kallista, ettei siitä hevin ole tuottavaksi bisnekseksi. Edes Kokoomus ei aja valinnanvapautta sille suunnalle.
Sitä paitsi on varsin absurdi ajatus, että olisin kivusta kärvistelevänä asiakasseteli kourassa alkanut kilpailuttaa palveluntarjoajia. Että olisin äänestänyt jaloillani, kun hädin tuskin pysyin jaloillani.
Hoitoketjuni ensimmäinen kohta on hankalampi. Verovaroin tuettu työterveyshuolto on nykyisen terveysjärjestelmän epätasa-arvoisuuden keskeinen lähde. Osa työnantajista järjestää työntekijöilleen niin kattavan työterveyshuollon, että sen avulla pääsee suoraan lääkäriin siinä, missä muut ihmiset jonottavat terveyskeskuksessa. Kätevää niille työssäkäyville, joiden työnantaja tällaisen edun yhteiskunnan tuella järjestää, mutta epätasa-arvoista kokonaisuutenaan.
Sote-uudistuksessa työterveyshuollon kela-korvauksiin ei puututa eli verovaroin tuettu työterveyshuolto ohituskaistana nopeaan hoitoon säilyy. Käytännössä työterveyspalveluja tarjoavat yksityiset terveysfirmat tullevat sote-uudistuksen myötä listautumaan myös sote-keskuksiksi, jolloin työssäkäyvien on näppärää valita työnantajan valitsema työterveysfirma myös omaksi sote-keskuksekseen. Tämän valinnan myötä myös terveimmän kansanosan rahoitusosuus siirtyy julkiselta sektorilta yksityiselle terveysbisnekselle. Ja työterveysmaksut siihen päälle, luonnollisesti.
Toki ajatus on, että kaikki ihmiset voivat yhtä lailla vapaasti valita sote-keskuksensa. Käytännössä kuitenkin Tampereen valinnanvapauskokeilusta tiedetään jo nyt, että valinnanvapaus koskee vain vahvoja eli niitä, jotka tarvitsevat sote-palveluja vähiten. Minun kaltaisiani ihmisiä. Ne, jotka tarvitsevat palveluja paljon, iäkkäät, sairaat ja moniongelmaiset, eivät tee valintoja. Ei heillä ole voimia äänestää jaloillaan. Kallein kansanosa jää julkisen sektorin hoidettavaksi.
Koko vapaan valinnan ajatus terveyspalveluissa on ylipäätään naurettava. Ei maallikolla, vahvalla sen enempää kuin heikollakaan, ole osaamista arvioida – saati etukäteen ennustaa – mikä paikka tarjoaa hyvää terveyspalvelua. Missä tehdään juuri tarpeelliset tutkimukset, kenellä on parhaat välineet, kuka lääkäri on pätevin ja missä tehdään parhaat hoitoratkaisut.
Minun tai kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan vastuuta jostain, mihin ei ole minkäänlaista kompetenssia. Kuten ei siitäkään, verosuunnitteleeko yksityinen terveysfirma verorahamme näiden vapaiden valintojen seurauksena veroparatiiseihin.
Hallituksen sote-mallilla parinkymmenen vuoden päästä Suomessa on nykyistäkin eriarvoisemmat terveyspalvelut. Ne, joilla on hyvä työnantaja tai varaa ostaa vakuutus tai asiakassetelin päälle tarvitsemansa palvelut, saavat hyvää ja riittävää hoitoa. Loput ovat surkeaksi näivettyneen julkisen palvelun varassa. He päätyvät vapaasti valitsemaan, mitä tutkimuksia, hoitoja ja lääkkeitä jättävät ottamatta, kun asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti on tapissa.
Jos minun elämäni jatkuu nykyisellään, pysyn satunnaisia kausiflunssia lukuunottamatta terveenä ja työllisenä, sote-uudistus ei taida tulla muuttamaan mitään elämässäni. Mutta tarkoitus sote-uudistuksessa olikin tehdä parempi järjestelmä juuri niille, joilla on tälläkin hetkellä vaikeuksia saada tarvitsemansa palvelut. Piti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta.
Nyt tehdään uudistusta terveiden ja hyvätuloisten sekä yksityisten terveysfirmojen ja näiden osakkaiden hyväksi. En minä sitä halua. Jo siksi, että juuri opin kuinka kuka tahansa tämän hetken terve pärjääjä voi olla huomisen sairas avuntarvitsija. Eikä aina käy niin onnekkaasti, että sairaus ja työkyvyttömyys jää hetkelliseksi ja lyhyen toipumisen jälkeen ollaan taas vahvoja valitsijoita.
Saila Ruuth
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten puheenjohtaja ja kiitollinen HYKS:n päivystyksen, leikkausosaston ja kirurgisen päivystysosasto 5A:n henkilökunnalle erinomaisesta hoidosta sekä poikkeuksetta asiallisista ja lämpimistä kohtaamisista
Ps. Niin ja mitä tekemistä tällä kaikella on sukupuolten ja tasa-arvon kanssa? Ainakin se, että yli 75-vuotiasta eli paljon sote-palveluja tarvitsevista yli 60 % on naisia. Lisäksi sote-työntekijöiden enemmistö on naisia, kunnissa sote-työntekijöistä jopa 90 % on naisia. Ei siis ole naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon kannalta lainkaan yhdentekevää, miten sote-palvelut järjestetään.