Kuntavaaliehdokkaiden keski-ikä näissä vaaleissa on 50. Kuntaliiton ehdokasanalyysistä selviää, että keski-ikä on myös nousussa, ja nuorten ja naisten määrä on vähentynyt edellisistä vaaleista.

Ehdolle lähtemiseen ja lähtemättömyyteen liittyy monia asioita. Lisääntynyt vihapuhe ja keskustelukulttuurin kärjistyminen ovat varmasti seikkoja, miksi ehdolle lähteminen ei ole niin houkuttelevaa tänä päivänä. Vihapuhe kohdistuu tutkitusti naisiin miehiä enemmän.

Yksi isoimmista esteistä ehdolle lähtemiseen on kuitenkin ajanpuute. Olen itsekin tehnyt jonkin verran ehdokashankintaa, ja ajanpuute nousee esiin varsinkin nuoremmilla ja lasten vanhemmilla. Omien kokemusteni perusteella nuorella vanhemmalla on harvemmin yhtä laajaa lähipiiriä tukemassa ja auttamassa kuin jo hieman vanhemmilla, joilla useammin on enemmän tuttavia samassa elämäntilanteessa ja mahdollisesti omat vanhemmat jo pois työelämästä. Kaikkiin tätä ei tietenkään voi yleistää, ja tuen puute lapsiperhearjessa onkin sitten jo aihe erikseen.

Olen itse varavaltuutettuna päässyt mukaan lautakuntatyöskentelyyn, ja lastenhoidon ja kokouksien yhteensovittamisessa on ollut omat haasteensa. Tässä mielessä korona on tuonut jotain hyvääkin, nimittäin etätyöskentelyn ja -kokoukset. Se on luonut aivan uusia mahdollisuuksia osallistua ja helpottanut perhearjen järjestelyjä. Etäkokoustaminen ei tietenkään korvaa aitoa kohtaamista, mutta antaa silti paremman mahdollisuuden päästä ylipäätään mukaan.

Nuoria ja lapsiperhearjessa eläviä tarvitaan kuntapolitiikassa tuomaan mukaan ja esiin omia näkemyksiään. He ovat tällä hetkellä aliedustettuina, ja meidän tulisikin miettiä keinoja, jotta mahdollistaisimme heille paremmat mahdollisuudet tulla mukaan osaksi kunnan päätöksentekoa ja tulevaisuuden suunnittelua. Korostan tässäkin yhteydessä yhteisöllisyyden merkitystä. Yhteisöllisyyttä tarvittaisiin, koska yhteiskunta on ohjautumassa koko ajan enemmän individualistiseen eli yksilökeskeiseen kulttuuriin. Suomalaiset vanhemmat olivat 42 maan vertailussa (Yle, 2020) seitsemänneksi uupuneimpia, ja suurin syy sille oli yksilökeskeinen kulttuuri.

Myös perhevapaauudistukselta odotan paljon. Onnistuessaan se lisäisi isien mahdollisuuksia osallistua lastenhoitoon ja näin jakaisi hoitovastuuta entistä tasaisemmin vanhempien kesken. Toivottavasti myös työpaikkojen asenne muuttuu pikkuhiljaa sen mukaiseksi – edelleen nimittäin törmää siihen, että isien vapaiden pitämiseen suhtaudutaan todella nuivasti.

Näillä sanoilla, toivottavasti näemme valtuustoissa muutoksen ja naisten osuus valtuutetuista nousisi edes yli sen 40:n prosentin, mitä se ei ole koskaan vielä ollut. 

Noora Kyllönen

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas Kajaanista ja Kainuun Vasemmistonaisten jäsen.