Kun maailman pahoinvointi lisääntyy ja yhteiskunta ympärillämme kiitää luotijunan tavoin eteenpäin, jää moni lapsi ja nuori vaille huomiota. Lasten ja nuorten sisäinen maailma ei toimi yhteiskunnan kellojen mukaan. Sitä ei voi pakottaa tai sanellen muuttaa. Se tarvitsee aikaa.

Ihmisen elinehdot ovat kautta aikojen olleet riippuvaisia edeltäjiensä tietotaidoista. Opimme puhumaan, kävelemään ja myöhemmin käsittelemään tietoa ja tunteita opettajiemme avulla. Opettajia voivat olla esimerkiksi äiti, isä, sisar, naapuri tai kaveri. Heidän kauttaan peilaamme itseämme suhteessa maailmaan.

Me tiedämme, että huono-osaisuus on periytyvää, mutta emme näe, miten huonovointisuus periytyy. Huono-osaisuuden periytymistä on usein selitetty mentaliteetilla ja mielenmaiseman synkkyydellä. Siinä lienee pieni totuuden siemen, sillä näköalaton ja jatkuva taistelu selviytymisestä on tuskin otollinen maaperä motivaation ja ihanteiden syntymiselle.

Kouluterveystutkimukset, sijaishuollon määrä, mielenterveyspalvelujen kriisit ja tukkiutuneet psykiatriset osastot eivät valehtele. Me olemme epäonnistuneet. Me olemme tuottaneet pettymyksen yhteiskuntamme tärkeimmille ihmisille. Lasten ja nuorten hätä on kuultava ja se on otettava tosissaan.

En voi käsittää poliittisen kentän narratiivia, jossa nuorten hätää käytetään poliittisena keppihevosena vasemmistohallitusta vastaan. Todellisuudessa vuosia kestänyt kansan kurittaminen ja hyvinvointivaltiota rapauttava talouspolitiikka kiky-sopimuksineen ja leikkauksineen on ajanut nuoret yhä haastavimpiin olosuhteisiin. Tämä vasemmistohallitus on tehnyt kaikkensa haitallisen kehityksen pysäyttämiseksi.

Politiikka ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jolla tähän pisteeseen on tultu. Tehotalous ja jatkuvan kulutuksen luoma illuusio puutteesta ja riittämättömyydestä on ajanut yhä isompia lovia inhimillisen läsnäolon ja kohtaamisen tielle. Mitä enemmän keskitämme energiaamme hyötyjen ja hetkellisen mielihyvän perässä tarpomiseen sitä pahemmin kuilu syvenee. Elämme sosiaalisen älyn taantumakautta.

Kapitalistinen unelma oli huipussaan vielä pari vuotta sitten. Talous kasvoi, mutta samalla ihmiset ja luontomme kuihtuivat ja vesistömme saastuivat. Se kertoo paljon meistä ihmisinä. Jos emme kykene arvostamaan ainoaa kotiamme ja olemme valmiit tuhoamaan sen kaiken lapsiltamme ja nuoriltamme, miten voimme odottaa heiltä yhtään mitään?

On ekofeminismin aika!

Peliä ei ole täysin menetetty. On kysymys arvovalinnoista ja tahdosta tehdä muutoksia. Monet poliitikot haluavat tilanteen muuttuvan ja monet ovat tehneetkin loistavaa työtä edistääkseen nuorten asemaa, mutta samaan aikaan ne, jotka eniten aiheesta huutavat ovat juuri niitä, jotka asettavat kapuloita rattaisiin.

Elämme aikakautta, jossa vanhemmat ovat ylikuormittuneet, opettajat ovat uupuneita ja iso osa ihmisistä kokee ahdistusta ja huonovointisuutta. Miten lapsen ja nuoren sosiaalista oppimista voi tapahtua saastuneessa ilmapiirissä? Miten voimme odottaa nuoren mielen kasvavan ehjäksi, jos yhteiskunta hänen ympärillään on rikki?

Meidän on vapautettava niin itsemme kuin myös nuoremme kulutushysteriasta. Samalla meidän on vaadittava politiikalta kestäviä ratkaisuja. Koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava seuraavalla hallituskaudella entistä kunnianhimoisemmin. Vanhemmuuden tukimalleja ja ennaltaehkäiseviä kevyen tuen palveluita on lisättävä huimasti. Nuorten asioita varten täytyy perustaa nuorisoasiainvaltuutetun paikka.

Mistäkö rahat? Lasten sijaishuolto on yli miljardin euron bisnes, kirjaimellisesti. Se ei ole julkisesti tuotettua ja enemmän kuin usein myös verorahat päätyvät ulkomaille. Meillä on Suomessa valtava eläkeläisreservi, joille perheessä tapahtuva varamummon tai varavaarin työ olisi varmasti enemmän kuin tervetullutta. Mikä estää meitä tekemästä niin?

Tarvitsemme tahtotilan, joka päättää asettaa nuoret, yhteiskuntamme tulevaisuuden tekijät, bisneksen edelle.

Gashaw Bibani
Kirjoittaja on terveyden edistämisen asiantuntija, työvalmentaja ja aluevaltuutettu Vantaa-Keravalla, Vasemmistonaisten varapuhenainen sekä vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta.