Samaan aikaan, kun sukupuolitietoisuus on tuttu puheenaihe vasemmistopoliitikoille ja kulunut herja sosiaalisen median väärinymmärtäjille, sitä viedään teoriasta käytäntöön muun muassa varhaiskasvatuksen arjessa.
Tavoitetta määritellään valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa näin: ”Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.”
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään ole sitä. Sukupuoleen liittyvät rooliodotukset ovat varsin vahvasti pesiytyneet kulttuuriimme ja toimintatapoihimme. Ei myöskään ole lopullisia vastauksia siihen, mikä on biologian määrittelemää, mikä ympäristön vaikutusta tai näiden yhteispeliä. Tutkimus tuo jatkuvasti lisää tietoa, keskustelu jatkuu niin tieteellisissä piireissä kuin kansanradiossakin.
Päiväkotien henkilöstö on perehtynyt uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja edistää sitä parhaansa mukaan. Omienkin toiminta- ja reaktiotapojen havaitseminen vaatii jatkuvaa keskustelua, havainnointia ja kriittisyyttä. Opitut asenteet voivat olla sitkeässä ja niiden muuttaminen vaatii tahtoa ja työtä. Lapset ovat lähtökohtaisesti ennakkoluulottomia ja hyvin avoimia monenlaisille tavoille toimia, mutta vanhempien ja muiden aikuisten odotukset ohjailevat lapsia jo hyvin varhaisesta vauvaiästä lähtien.
Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Sukupuolitietoinen kasvatus ei vie kenenkään oikeutta olla tyttö tai poika, se tuo kaikille mahdollisuuksia ja erilaisia esikuvia. Vahinko, ettei päiväkodeissa vieläkään ole enempää miehiä töissä. Ei siksi, että pojat kaipaisivat erityisesti perinteisiä miehenmalleja, ei siksi että päiväkoteihin kaivataan lisää toiminnallisuutta tai rentoutta tai jämäkkyyttä. (Miksei niitäkin, mutta yhtä lailla naiset työntekijöinä voivat tuoda niitä.) Miesesikuvia kaivataan nimenomaan siksi, että kaikki lapset näkisivät miehen myös kasvattajana. Mieskin voi hoivata ja huolehtia, leikkiä ja lukea satuja.
Samoin esimerkiksi sukupuolen ja perheiden moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia välittyvät lapsille. Stereotyyppisistä asenteista kärsivät erityisesti ne lapset, jotka eivät koe olevansa perinteisten mallien mukaisia, mutta kaikkien lasten on hyvä oppia näkemään erilaisia vaihtoehtoja, erilaisia perhemalleja ja erilaisia rooleja.
Varhaiskasvatukseen on olemassa henkilökunnalle tarkoitettua koulutusmateriaalia ja jonkin verran lastenkirjallisuutta, jossa sukupuolten ja perheiden moninaisuutta tuodaan esiin. Silti moninaisia malleja esimerkiksi leikkeihin, lauluihin ja askarteluihin tarvittaisiin jatkuvasti lisää. Voivathan satunäytelmän keijukaiset toisinaan olla poikia ja rohkeat sankarit tyttöjä. Leikin perheessä voi olla kaksi isää tai vaikka kolme vanhempaa. Lasten maailmassa tämä on täysin mahdollista, vain aikuiset luovat rajoitteita.
Kyse ei ole vain päiväkotien työntekijöistä, vaan myös vuoropuhelusta perheiden kanssa. On ymmärrettävä, että joissain kodeissa perinteet ovat vahvat. Edelleen voi olla vaikea ymmärtää poikaa, joka haluaa pukeutua kauniisti, hoivata ja huolehtia. Tai tyttöä, joka haluaa dominoida ja on villi, vauhdikas ja äänekäs. Sukupuolisensitiivinen ja moninaisuuteen rohkaiseva kasvatus voi tuntua uhalta koko omaa identiteettiä ja ihmiskuvaa kohtaan.
Huoltajat ovat lapsen ensisijaisia kasvattajia ja heidän näkemyksiään on päiväkodissa arvostettava samaan aikaan, kun noudatetaan varhaiskasvatuksen arvoperustaa. Ristiriidoilta ei aina vältytä. Hienotunteinen keskustelu vaatii aikaa ja paneutumista, jota työn kiireissä voi olla vaikea löytää, mutta myös valtavasti rohkeutta.
Keskustelua on käytävä jatkuvasti – eikä vain akateemisilla areenoilla, vaan jokaisen kasvattajan arjessa, kodeissa ja päiväkodeissa.
Kaisa Korhonen
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja kouluttaa työkseen varhaiskasvatuksen lastenohjaajia, Vasemmistonaisten hallituksen ja Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, Leppävirran kunnanhallituksen jäsen ja kuntavaaliehdokas.