Minulta on pyydetty usein kirjoitusta Feministipistoja-blogiin, mutta en ole koskaan aiemmin kirjoittanut. Kun ajattelen feminismiä tai feministisiä aiheita, tunnen vähän samaa, kuin niin monessa muussakin asiassa elämässä: minä en ole tarpeeksi, tai vähintäänkin joku on minua enemmän. Ajattelen, että tasa-arvokysymykset on varmaan kirjoitettu auki niin monesta kulmasta, että mitä uutta sanottavaa minulla voisi olla.
On ongelma, jos me emme itse koe riittävämme itsellemme. Jos koemme edes sisimmässämme, että meidän pyrkimyksemme eivät riitä, hyvistä tarkoituksistamme huolimatta, edes itsellemme. Puhuin tästä kirjoituksesta työtovereilleni, ja toinen heistä sanoi: ”koet olevasi liian huono feministiksi”. Voiko kukaan olla liian huono feministiksi?
Ajattelen, että meistä kenenkään ei pitäisi tuntea tai kokea niin. Yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa maailmassa meidän kaikkien tulisi tulla hyväksytyksi, ilman kokemusta riittämättömyydestä. Minusta suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen sekä niiden näkeminen vahvuutena on feminismin ydintä.
Me riitämme
Vaikka päämäärämme ovat samat, keinomme toteuttaa niitä voivat olla erilaisia. Silti me voimme mennä yhdessä kohti feministisiä tavoitteita, huomioimatta mitään meitä määrittäviä tai erottavia ulkoisia tekijöitä.
Kaikessa rajan voi vetää vain itse. Vaikka asia olisi kuinka tärkeä, suuri tai merkityksellinen, vain itse voi tehdä päätöksen, voinko se olla minä, joka nostaa asian esiin. Aina se en voi olla minä, joka vie asiaa eteenpäin ja se meidän kaikkien tulee hyväksyä. Siksi on tärkeää, että me voimme edistää asioita toistemme puolesta, kun on jotain, joka ylittää toisen oman rajan tai henkilöityy liian kovalla hinnalla yksittäiseen ihmiseen.
Silloin, ja erityisesti silloin, on kuitenkin tärkeää muistaa, että me kaikki riitämme juuri sellaisena kuin olemme, meille kaikille.
Vain olemalla yhdessä voivat keskeisimmät tavoitteemme edistyä. Se vaatii hyväksyntää ja laaja-alaista ymmärrystä toistemme taustoista ja elämän erilaisista lähtökohdista. Melkein uskallan sanoa, että pienessä kaakkoissuomalaisessa Karjaisenkylässä neljän lapsen äiti, joka ajaa aamuisin lappeenrantalaiselle rakennustyömaalle töihin, tekee feminististen tavoitteiden eteen erilaisia asioita, kuin kanssa sisar toisaalla, toisenlaisista lähtökohdista.
Kuitekii, myö sanotaan tääl, et vaan yhes myö voiaa onnistuu, ku myö oikein kovast yritettää ja ilosest yhes haastellaan ja tehhää.
Me kaikki voimme tehdä arvokasta työtä, merkittäviä edistysaskelia ja käyttää ne vaikuttamisen mahdollisuudet, joita me saamme. Sanon aina ja sanon nyt, yhdessä.
Menestystä meille kaikille tuleviin haasteisiin. Ja muista, hyvä sie, varsinkin silloin kun kukaan ei sitä siulle sano. Hyvä sie (laittaisin vielä sydämen, jos se olisi mahdollista).
Heidi Vättö
Kirjoittaja on vasemmistonaisten hallituksen jäsen ja kuntavaaliehdokas Lappeenrannasta.