Aino Akinyemi
Istun vauva sylissäni, rinnat ruvella, monta yötä valvoneena, yltä päältä puklussa ja taistelen vanhemman lapsen kanssa siitä, että päiväkotiin ei voi lähteä ilman housuja. Puolison tullessa kotiin, ojennan vastasyntyneen hänelle, jotta pääsen vessaan ja suihkuun. Kylään tullut sukulainen ihastelee, kuinka hyvä isä puolisoni on kun osaa niin hienosti hoitaa lasta.
Tasa-arvo on yksi useimmin mainituista perusarvoista yli puoluerajojen. Silti yhteiskuntamme oletus on, että heteroperheissä äidillä on päävastuu lapsen hoidosta. Osallistuvaa isää pidetään supersankarina. Onneksi näitä supersankareita on yhä enemmän ja pienin askelin heistäkin tulee ihan tavallisia vanhempia, kuten äidit ovat. Tietysti haluaisin, että olisimme kaikki arjen supersankareita. Lapsen kasvatus on suuri kunnia ja ilon aihe. Se on kuitenkin myös voimia vievää ja siihen kuuluu suuri vastuu. Tämä ilo ja vastuu tulisi jakaa puolisoiden kesken nykyistä tasaisemmin. Melko harvoin isä käyttää perhevapaita edes nykyistä enimmäismäärää.
Naisen oletetaan osallistuvan työelämään miehen tavoin, mutta perhevapaiden jälkeenkin naisella on usein kotona työnjohtajan rooli. Isä ”osallistuu” ja ”auttaa”. Jatkuva päävastuun kantaminen on kuormittavaa, etenkin kun yksilökeskeisessä kulttuurissamme terveen ihmisen oletetaan pärjäävän pääsääntöisesti omin avuin. Avun pyytämiseen on usein korkea kynnys. Äitien tulisi työelämässä pystyä kaikkeen siihen samaan kuin miesten tai lapsettomien. Joustot työajassa ovat vain harvalle mahdollisia. Uskon, että työelämä olisi perheystävällisempää, jos miehillä olisi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta yhtä suuri vastuu yhteiskunnan silmissä kuin äideilläkin.
Tasa-arvo ei tule itsestään. Moni äiti käyttää lähes kaikki perhevapaat käytännön syistä. Isän kotiin jääminen on usein taloudellisesti ja käytännöllisesti hankalampaa kuin äidin. Perhevapaauudistukseen on syytä panostaa seuraavalla hallituskaudella. Mielestäni se saa myös maksaa. Perhevapaiden tasaisempi jako vapauttaa perheiden voimavaroja ja edistää tasa-arvoa. Lapsen edun mukaista on sujuva perhearki ja se, että molempien vanhempien kanssa saa viettää aikaa.
Vasemmistoliiton ja THL:n suosittelema 6+6+6-malli mahdollistaa ja kannustaa tasaisempaan työnjakoon. Siinä molemmille vanhemmille on varmistettu 6 kk:n jakso vanhempainvapaata ja kolmannen 6 kk:n jakson voi käyttää kumpi tahansa tai se voidaan jakaa. Yhden aikuisen perheissä kaikki vapaat voi pitää yksi vanhempi. Jos perheessä edelleen halutaan vain äidin pitävän perhevapaat, on käytettävissä joka tapauksessa enemmän vapaita kuin nykyään. Se ei määrää perheitä toimimaan tietyllä tavalla, mutta se antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet tasaisempaan vapaiden jakamiseen. Lisäksi malli pidentää vanhempainrahakautta 1,5 vuoteen, mikä on myös nykytiedon valossa lapsen kehityksen kannalta hyvä asia.
Kun ääni käheänä koko yön kestäneestä unilaulumaratonista sanon huomenta supersankaripuolisolleni, olen kiitollinen kun hän järjestää minulle, toiselle supersankarille, aikaa nukkua. Hän on aivan yhtä hyvä työnjohtaja kuin minäkin.
Aino Akinyemi
Kirjoittaja on Vaasan vaalipiirin kansanedustajaehdokas, piirin varapuheenjohtaja ja Vaasan kaupunginvaltuutettu. Lisäksi hän on vanhempainvapaalla oleva sosionomi.
Facebook: Aino Akinyemi ja Politiikka
Twitter: aino_akinyemi
Instagram: aino_akinyemi